Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1980-luvun TV-viihteessä paikattiin naisia aivan avoimesti. Tähän syyllistyivät avoimen sekstistisiä olivat niin Spede kuin Heikki Kinnunen ja Leo Lastumäki sekä Petelius kumppaneineen. Homoja pilkkasivat aiva; avoimesti yllämainitut Spedeä lukuunottamatta. Törkein oli kuitenkin Petelius, hänen huumorinsa oli suorastaan kiusaamista ja kunnianloukkausta ihan nimettyjä henkilöitä kohtaan Tommy Engblom, Erkki Nysten, Ahti Karjalainen jne.), puhumattakaan sitten kaikista vähemmistöistä (ainakin romanit, saamelaiset, homot, vammaiset jne.). Anteeksipyydettävää riittää muiltakin kuin romaneilta.

80-luvun sketseissä laskettiin leikkiä ihan kaikista ihmisryhmistä - ei sellainen ole syrjintää. Loukaavaa se olisi ollut vain, jos se olisi aina kohdistunut johonkin tiettyyn ryhmään. Nykyiset anteeksipyynnöt ovat siis turhia ja lapsellisia ja kertovat 2000-luvun yhteiskunnallisesta suvaitsemattomuudesta, joka on lisääntynyt vihervasemmistolaisuuden ansiosta.

Vaikutteita on tullut myös Amerikasta, missä huumori alkaakin olla vessa- ja pieruhuumoria, ettei vain loukattaisi ketään ihmisryhmää.

Ei laskettu leikkiä kaikista ihmisryhmistä vaan vähemmistöistä. Ennollut erityisen herkkänahkainen mutta pidin sitä outona jo silloin. Spede laski leikkiä naisista joita se kuitenkin jahtasi, ja Petelius ja Kalliala mustalaisista ja saamelaisista. On selvä että vihreälle kansanedustajalle tuo oli vähän taakka joka oli hyvä kösitellä.

Näemmä se vastaus, jonka jätin tähän aiemmin päivällä, on poistunut. Surkeaksi on keskusteluilmapiiri muuttunut. Mutta toistan olennaisimman: 1980-luvun sketseissä ei laskettu leikkiä vain vähemmistöistä vaan ihan kaikista ihmisryhmistä mitään aatemaailmaa tai ammattia säästämättä. Hankkikaapa vaikka Hukkaputken jaksot dvd:llä ja todetkaa itse. On ihmeellistä, että 2000-luvulla vähemmistöistä tehdään väen vängällä jotenkin erilaisia ihmisiä, joista ei saa koskaan sanoa mitään leikillistä. Tuskin vaikeneminen ja näkymättömäksi tekeminen palvelee yhtäkään vähemmistöä. 

Kanava työt piti neuloo niitä ja harrastaa öljyväri maalausta sekä snorklausta se oli pakko. Ravintoloissa jukeboxit kyllä meni kolikkoa. Korkokengät must. Pyttipannu. Vienerleike . Oli jotai vienerwald ravintolaa . Olutta ja pihvejä syötiin ei lihottu yhtään .

80-luvulla ei ollut monta aihetta, joista ei olisi pilaa tehty. Siihen nähden tosi vähän vedettiin herneitä nenään siitä vitsailusta.

Minulla karkasi mopo käsistä kirjaimellisesti kun serkulla oli Manki ja hän halusi, että otan tyypit sillä. Niinpä kokeilin sitä ja jouduin paniikkiin ja lisäsin kaasua jarrun sijasta, jolloin mopo alkoi keulia ja lensi lopulta mummon ja ukin marjapuskiin. Itselläni ei onneksi käynyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

Joulun toivotuimmat lahjat: Stiga kelkka tai pöytälätkä.

Stiga pöytälätkä oli tapetilla jo -60 luvun alussa. Aiheesta poiketen seuraavaa:

Kaksi joukkuetta Kanada ja Ruotsi. "Kaukalo" taisi olla vaneria ja "jäänpinta" oli jotain puristepahvilevyä. Kummatkin olivat hopeanharmaita. Joukkueet olivat ilman kypäriä ja kestohymy naamalla.

Maalin taakse ei päässyt kiertämään koska työntötangot oliva rautaa. Liike työntötangosta pelaajaan välitettiin jousella. Pelin pohjalevyssä olleita metalliuria sujuvoitettiin teipillä ja aseöljyllä. Siihen aikaa peliin saatiin myös varaosia.

Kiekkoa viritettiin siten, että sen keskelle porattiin pieni reikä ja siihen ruuvattin sopivan pieni ruuvi. Näin saatiin hienoja nostoja eikä mokella ollut mitään mahdollisuuksia torjua näitä laukauksia.

Maali oli patterikäyttöinen; kun maalissa ollut levy painui alas, syttyi maalivalo ja maalien määrää lisättiin pyöritettävällä kytkimellä.

Oi niitä aikoja!

Vierailija kirjoitti:

Rusketus oli kovasti muotia joskus 80-luvun puolivälin tienoilla. Solariumissa käynti oli suosittua, ei siinä paljon mietitty, oliko se ihan järkevää.

Nyt nuo paljon solariumia käyttäneet ja lukuisilla etelänlomilla ruskettuneet ovat selkeästi ryppyisempiä, kuin ne jotka aurinkoa jo tuolloin välttelivät, eivätkä juosseet solariumissa.

Sitten oli myynnissä aurinkolamppuja.

Vammat tai ihonväri, seksuaalisuus, etninen tausta, kehityshäiriöt olivat suurta ja yleisesti hyväksyttyä huumoria ja aihe syrjimiseen ja kiusaamiseen yhteiskunnan joka tasolla. Kauheaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.

Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.

Eikä?!!! Missä kaupoissa oli ammattina mainostekstaaja? Olen ollut 80-luvulla kolmessa eri ruokakaupassa töissä, eikä yhdessäkään ole ollut ammattia nimeltä mainostekstaaja. Kylläkin oli ammattilaisia, jotka tekstasivat, mutta tekivät paljon muutakin. Kauppiksessa opetettiin mainostekstaamista. Olen itsekin kirjoittanut tarjouksia ja hintoja, mutta ei se koko työpäivää aikaa vienyt. Jos tekee kylttejä 2 tuntia, niin loput 6 tuntia olin ihan tavallisessa myyntityössä liha- ja kalatiskillä,

Vierailija kirjoitti:

Vammat tai ihonväri, seksuaalisuus, etninen tausta, kehityshäiriöt olivat suurta ja yleisesti hyväksyttyä huumoria ja aihe syrjimiseen ja kiusaamiseen yhteiskunnan joka tasolla. Kauheaa aikaa.

Kovin vääristyneet muistot tai tiedot sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vammat tai ihonväri, seksuaalisuus, etninen tausta, kehityshäiriöt olivat suurta ja yleisesti hyväksyttyä huumoria ja aihe syrjimiseen ja kiusaamiseen yhteiskunnan joka tasolla. Kauheaa aikaa.

Unohtamatta rillipäät älköön vaivautuko -ilmoituksia lasten kirjeenvaihtopalstoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vammat tai ihonväri, seksuaalisuus, etninen tausta, kehityshäiriöt olivat suurta ja yleisesti hyväksyttyä huumoria ja aihe syrjimiseen ja kiusaamiseen yhteiskunnan joka tasolla. Kauheaa aikaa.

Päinvastoin: tuotteiden nimissä ja ulkoasussa ja käärepapereissa sai näkyä ihmiskunnan koko kulttuurinen ja etninen kirjo ilman, että joku alkoi pitää sellaista loukkaavana.

Menin seurakunnan päiväkerhoon neljä vuotiaana vuonna 1984. Ohjaajana oli lähes eläkeiässä oleva nainen. Jos kerhossa kiroili, hän pesi suun saippualla. Enpä todellakaan uskaltanut puhua mitään rumaa, mutta vieressä näin kun toisen suuta pestiin.

Vierailija kirjoitti:

Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta

80-luvulla kaupat meni yleisesti kiinni jo kahdelta, paitsi isot ruokakaupat/marketit. Useimmilla työntekijöillä kaupan alalla oli työpäivät ma-pe vuoroissa täysi työaika ja la lyhyempi työpäivä 80-luvulla. Vasta myöhemmin aukiolo muuttui yleisesti niin, että kaupat oli auki kuuteen asti. Olin itse ruokakaupoissa töissä 80-luvulla.

80-luku ja erityisesti sen alkuvuodet oli hifi-porukoiden kulta-aikaa. Enää ei ollut stereoyhdistelmät oikeaa hifiä vaan kaikki piti olla erillisinä laitteina päällekkäin räkkiin pinottuna. Vahvistin, viritin (eli radio), levysoitin, kasettidekki ja sitten vuosikymmenen puolenvälin jälkeen vielä cd-soitin. Kasettisoittimessa piti olla Dolby C- kohinanpoisto sekä mahdollisuus käyttää kromi-, ferrokromi- tai metallinauhaa. Levysoittimet suoravetoisia kvartsilukituin moottorein. Samaan aikaan tuli markkinoille myös ensimmäiset Genelecin perinteiset kaksi- ja kolmitiekaiuttimet mallinimiltään Biway ja Triway. Aika entinen ei koskaan enää palaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diskoon mentiin jo seitsemältä illalla, valomerkki tuli puoli yhdeltä. Aamulla jaksoi mennä hyvin töihin, vaikka illalla olikin ollut juhlimassa. Vuosikymmenen loppupuolella taisivat tosin muutamat yökerhot olla jo aamukolmeen asti auki.

Isommissa kaupungeissa oli tarkkaan rajattu määrä yökerhoja jotka saivat olla auki kolmeen ja uusi paikka sai luvan vain jos entinen menetti sen esim. anniskelurikkomuksen takia.

Vielä 1980-luvulla ei kahviloissa saanut tarjota olutta ilman lämmintä ruokaa mihin riitti mikrossa käytetty voileipä. Sitä ei ollut pakko syödä joten sen sai lämmittää uudelleen jos halusi tilata uuden tuopin

Juu, näin oli meillä vr:n ravintolavaunussa myös. V. 1983 olin ensimmäisessä työpaikassani ravintolavaunussa. Keskikaljaa ei saanut myydä muuten kuin ruuan kanssa. Jotkut asiakkaat ostivat lihapullat ja muusin ja oluen kyytipojaksi. Jos tarvittiin toinen olut, kävivät pyytämässä aterian uudelleen lämmittämistä. Ehkä me oltaisiin myyty se olut muutenkin, vaikkei sapuskaa olisi lämmitettykään. Joillain oli mukana piilopulloja, joista naukkailivat halpaa viiniä vessassa. Ihmetystähän se herätti, että kaveri juo kaksi olutpulloa lihapullien kyytipoikana ja on tunnin päästä sammaltavassa kunnossa.

Koko maailman ainoa musta mies oli hyvissä herroissa.

Hollannikas kirjoitti:

Ruotsalaiset puukengät. Monilla nais opettajilla koulussa. Ja ruokalan keittäjillä. Ja kaupan myyjättärillä. Yläasteella Luokan tyttöjen suosikki jalkineet oli valkoiset tai mustat puukengät. ja niitä todella käytettiin loppuun. Päällisen nahka oli halkeillut Coolisti ja sisäpohjan puu aivan mustunut  jalkojen hikoilusta. Niillä oli kiva leikitellä ja kolistella ajankulukseen jos vaikka nojaili  kiskan tiskillä. Rakastuin puukenkiin jo silloin ja omistan nykyäänkin valkoiset ja mustat kuluneet puukengät.

Meillä oli koko kauppisluokan tytöillä hollannikkaat. Luokkakuvassa me näkyy kivasti. Niiden kanssa vaaleansiniset farkut suurimmalla osalla. Jestas sentään, mitä kiharapermiksiä ja pörrötukkia meillä oli myös. Minulla oli kauppiksessa osittainen permis eli etuhiukset suorat ja takahiukset pörröisellä kiharalla.

Vierailija kirjoitti:

Koko maailman ainoa musta mies oli hyvissä herroissa.

Tuo sarja oli 90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.

Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.

Eikä?!!! Missä kaupoissa oli ammattina mainostekstaaja? Olen ollut 80-luvulla kolmessa eri ruokakaupassa töissä, eikä yhdessäkään ole ollut ammattia nimeltä mainostekstaaja. Kylläkin oli ammattilaisia, jotka tekstasivat, mutta tekivät paljon muutakin. Kauppiksessa opetettiin mainostekstaamista. Olen itsekin kirjoittanut tarjouksia ja hintoja, mutta ei se koko työpäivää aikaa vienyt. Jos tekee kylttejä 2 tuntia, niin loput 6 tuntia olin ihan tavallisessa myyntityössä liha- ja kalatiskillä,

Nimike saattoi olla mainoshoitaja tms. Siskoni oli tuolloin töissä suuressa marketissa ja hän nimenomaan teki noita mainoskylttejä sekä hoiti kaikkea mainontaan liittyvää, mm. marketin lehti-ilmoituksia. Noita kylttejä tekstattiin tuolloin yleisesti siveltimellä.

Vierailija kirjoitti:

AatunKrokotiili kirjoitti:

En tiedä. Ihmiset olivat todella karvaisia ja pienirintaisia 80 luvulla.

Ja hoikilla ihmisillä oli pienet ja kiinteät pyllyt. Nykyään perskankut ovat hoikillakin kuin seitsämän leivän uunit. Ei tainnut kovin moni ottaa pakaraimplantteja tai teettää rasvansiirtoa.

Hoikilla ihmisillä ei useinkaan ollut pyllyä. Heitä (tai meitä) kutsuttiin nimellä lattape* tai lauta. Voi miten inhottavalta se tuntui. Olen itsekin ollut silloin kyseisellä lisänimellä kutsuttu, mutta nimittely loppui, kun tulin raskaaksi 16 v. ja kiloja alkoi kertyä.