Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.

Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.

Eikä?!!! Missä kaupoissa oli ammattina mainostekstaaja? Olen ollut 80-luvulla kolmessa eri ruokakaupassa töissä, eikä yhdessäkään ole ollut ammattia nimeltä mainostekstaaja. Kylläkin oli ammattilaisia, jotka tekstasivat, mutta tekivät paljon muutakin. Kauppiksessa opetettiin mainostekstaamista. Olen itsekin kirjoittanut tarjouksia ja hintoja, mutta ei se koko työpäivää aikaa vienyt. Jos tekee kylttejä 2 tuntia, niin loput 6 tuntia olin ihan tavallisessa myyntityössä liha- ja kalatiskillä,

Nimike saattoi olla mainoshoitaja tms. Siskoni oli tuolloin töissä suuressa marketissa ja hän nimenomaan teki noita mainoskylttejä sekä hoiti kaikkea mainontaan liittyvää, mm. marketin lehti-ilmoituksia. Noita kylttejä tekstattiin tuolloin yleisesti siveltimellä.

Eikös se ollut somistaja, joka laitteli myös näyteikkunoihin asetelmia tuotteista, jne.

Vierailija kirjoitti:

Musiikista puheenollen pitään erikseen mainita vielä C-kasetti joka räjäytti pankin juuri 1980-luvulla.

Sen avulla varsinkin nuoret saivat ensimmäistä kertaa oman musiikkinsa mukaan kaikkialle. Sovjet Finlandin radiosta sitä ei kuullut kuin tunti päivässä ennen paikallisradioiden vapauttamista joten omaa lempparibiisiä odotettiin sormet REC-näppäimellä.

Radiosta ja kavereilta lainatuista LP-levyistä nauhoitettuja kasetteja kuljetettiin kaikkialle ja veivattiin korvalappustereoissa, autoissa ja kasettimankoissa niin kauan kuin nauha kesti.

Kortin saaneet lähtivät autoilemaan vain päästäkseen luukuttamaan lempparibiisiään pois vanhempien nurkista mutta usein keräännyttiin vain parkkiin johonkin kavereita tapaamaan. Likaisella 1980-luvulla ajettiin toki vielä karvarallia joka on toki sittemmin siistiytynyt posliinikurvailuksi.

Muuten näin, mutta kyllä C-kasetti räjäytti pankin jo 70-luvulla, meille ostettiin ensimmäinen kasettimankkaradio vuonna 1971, sitä ennen käytettiin pääsääntöisesti kelanauhureita. Sen sijaan autoradioissa 70-luvulla käytettiin paljon ns. 8-raitakasettia. 80-luvun puolenvälin jälkeen autostereoissakin löytyi jo cd-soittimia.

Autoissa ei ollut turvavöitä

80-luvun loppupuolelta en muista mitään muuta kuin fritsut ja kielarit. Huolestuttavaa sinänsä, ettei ihmiselle ole jäänyt muuta muistiin kuin syöty kaula, joka oli tapana peittää huivilla.

Kioskilta avaruusrahoja viidellä markalla. Parhaita karkkeja! Salmiakkimerenneidot ja tsaukki taukit oli 50 penniä. Niitä ostettiin harvemmin.

Discojen tunnelma! Toppatakkia ei riisuttu jossain vaiheessa ollenkaan mutta silti piti tanssia hiki päässä. Hihat vaan ylös.

Tupakkia ostettiin 13 vuotiaana. Oli pari paikkaa jossa ei kysytty ikää.

SinäMinä ja Mekaks lehdet. Jälkimmäisen kysymyspalsta oli hauskempi ja ihmiset lähetteli feikkikyssäreitä.

Arkajalat -leffa oli paras, samoin Bad taste...

Mustat micmac stretchfarkut ja seppälän college. Permis.

Stereomankka kahdella kasettipesällä. Kaikilla ei ollut ja meille tultiin nauhoittamaan kasetteja.

Ritari ässä, miami vice, dallas..

Mulla on niin ikävä kasaria

Pillifarkut. Niihin oli pakko mahtua. Olkatoppaukset jopa collegepaidoissa. Ranskalaiset raitapaidat ja vaal.sin. farkut. En muista, oliko muista farkkuja edes kaupoissa. Erikoisia värejä paidoissa. Oli neon-värien vaihe, valkoisten puseroiden vaihe ja voimakkaiden värien vaihe. Boheemipiireissä hatut, joissa oli leveä lieri ja jotka hiostivat. Kävin taidesuuntautunutta koulua, jossa pukeutuminen sai näkyä. Joku mainitsi levis 501. Meidän koulussa se oli juppia ja niitä vältettiin. Voimakas taide, ilmaisu ja vahvat värit oli voimaa tuottavia, myös musta kaikessa, aina pukeutumisesta kajaliin oli in. Muualla yhteiskunnassa se tuli ehkä vasta myöhemmin muotiin.

Vierailija kirjoitti:

Autoissa ei ollut turvavöitä

80-luvun autoissa oli kyllä turvavyöt, mutta 80-luvulla oli vielä liikenteessä vanhoja 60-70-luvun autoja, joissa niitä ei varmaan ollut, ainakaan takapenkillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miehet oli komeita 80-luvulla

Niin mutta aika otti kasarin miehetkin kiinni..

Pete nuorena: https://postpunkmonk.files.wordpress.com/2016/10/pete-burns-ca-1985.jpg

Pete ennen kuolemaansa: https://www.thesun.co.uk/wp-content/uploads/2016/10/nintchdbpict0002772…

Marian Gold (Alphaville) nuorena: https://www.fanpop.com/clubs/alphaville/images/41654743/title/marian-go…

Marian vuonna 2013: https://fi.wikipedia.org/wiki/Marian_Gold#/media/Tiedosto:Marian_Gold.j…

Dave Vanian (The Damned) https://i.pinimg.com/originals/ac/0c/2e/ac0c2e15df374e2e25eed4b0a550bdd…

ja näinä päivinä: https://i.ytimg.com/vi/NIpyIveJzTs/sddefault.jpg

Adam Ant: https://img-www.tf-cdn.com/artist/10/adam-ant.jpeg?_v=20200415100405&fi…

ja nyt https://c8.alamy.com/comp/DBP459/adam-ant-aka-stuart-goddard-celebritie…

Vanian on komea ja tyylikäs edelleen.

Mutta tukka on kadonnut :( Nyt hän näyttää vain hyvinpukeutuvalta eläkeläisbritiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammat tai ihonväri, seksuaalisuus, etninen tausta, kehityshäiriöt olivat suurta ja yleisesti hyväksyttyä huumoria ja aihe syrjimiseen ja kiusaamiseen yhteiskunnan joka tasolla. Kauheaa aikaa.

Päinvastoin: tuotteiden nimissä ja ulkoasussa ja käärepapereissa sai näkyä ihmiskunnan koko kulttuurinen ja etninen kirjo ilman, että joku alkoi pitää sellaista loukkaavana.

Se, ettei pidetty loukkaavana tekee siitä vielä kammottavampaa. Naisen esineellistäminen oli yleistä huumoria myös ja seksuaalinen häirintä ja kähmintä soitinmenojen, benny hill show’n ja monen muun ’vitsihuumori’ sarjan vakiosisältöä. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä, kouluissa jopa punahiuksisia ja silmälasipäisiä tai äännevikaisia lapsia kiusattiin. Kaikki vähänkin erottuva oli kiusaamisen tai vitsin, eli yleisen pilkan aihe.

Tulee mieleen poikaystävät ja tyttöystävät. Seurustelu oli yleistä. Kun itse olin nuori 80-luvun lopussa, varmaankin puolet luokasta seurusteli tai vähintäänkin oli seurustellut. Olen syntynyt -72. Eka oikea seurustelusuhde syntyi riparilla v. -87 ja se kesti lukion ekalle asti. Ennen sitä oli jo yhden illan mittaisia ”suhteita”, joissa lähinnä pussailtiin diskon takana. Diskossa tanssittiin hitaita ja niissä syntyi kontakteja. Oma poikani on nyt 17, ei ole ikinä seurustellut eikä käy diskoissa, koska tanssiminen on kuulemma noloa. Kun kysyin pari vuotta poikaa nuoremmalta tyttäreltäni kesällä, tuliko riparilla pareja, hän vastasi, että ei ketään vois vähempää kiinnostaa alkaa siellä säätää jotain. Niin ne ajat muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autoissa ei ollut turvavöitä

80-luvun autoissa oli kyllä turvavyöt, mutta 80-luvulla oli vielä liikenteessä vanhoja 60-70-luvun autoja, joissa niitä ei varmaan ollut, ainakaan takapenkillä.

Jep, turvavyöt oli Suomessa pakolliset uusien autojen etuistuimissa jo vuoden 1971 alussa ja käyttöpakko vuodesta 1975. Vuonna 1983 käyttämättömyydestä alettiin rangaista. Muutaman vuoden jälkeen vyöt tuli pakollisiksi myös takapenkillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammat tai ihonväri, seksuaalisuus, etninen tausta, kehityshäiriöt olivat suurta ja yleisesti hyväksyttyä huumoria ja aihe syrjimiseen ja kiusaamiseen yhteiskunnan joka tasolla. Kauheaa aikaa.

Päinvastoin: tuotteiden nimissä ja ulkoasussa ja käärepapereissa sai näkyä ihmiskunnan koko kulttuurinen ja etninen kirjo ilman, että joku alkoi pitää sellaista loukkaavana.

Se, ettei pidetty loukkaavana tekee siitä vielä kammottavampaa. Naisen esineellistäminen oli yleistä huumoria myös ja seksuaalinen häirintä ja kähmintä soitinmenojen, benny hill show’n ja monen muun ’vitsihuumori’ sarjan vakiosisältöä. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä, kouluissa jopa punahiuksisia ja silmälasipäisiä tai äännevikaisia lapsia kiusattiin. Kaikki vähänkin erottuva oli kiusaamisen tai vitsin, eli yleisen pilkan aihe.

Ikävä kyllä koulukiusaamista esiintyy edelleenkin. Mutta kyllä minun koulussa siihen puututtiin. Benny Hillille me naurettiin, vaikka joka jakso toisti samaa kaavaa: Benny jahtaamassa isoryntäisiä naisia hassun musiikin säestyksellä. Täytyy sanoa, että silti osaa pahastua 1980-luvun naiskuvasta, joka sketseissä ja Uuno Turhapuro -elokuvissa oli kuitenkin pelkkää harmitonta pilailua. Enemmän kiinnitin jokin aika sitten huomiota 1960-luvun Star Trekin naiskuvaan, jossa tulevaisuuden naisastronautit kulkevat niin lyhyissä minihameissa, että alushousut vilahtelevat vähän väliä.

Miksi keskitytte niissä naiskuvissanne Benny Hilleihin (vanha setämies jahtaamassa nuoria pimuja), ettekä esim. aikaansa edellä olleen Ritari Ässän naispuolisiin autoteknikoihin, esim. roolimallina tai esikuvana?

Urheilupiireissä sallittiin monenlainen ulkonäkö. Naisilla oli lyhyitä hiuksia. Nythän niitä on lähinnä kuulantyöntäjillä ja kiekonheittäjillä. 80-luvulla oli ihan ok kilpailla niin, ettei tytöt 15 -sarjassa ollut meikattuna.

Ylioppilaskirjoitukset vuonna 1981. Kirjoituksiin sai tuoda syömistä ja juotavaa, mutta niiden pakkauksissa ei saanut olla mitään tekstejä. Matematiikan kirjoituksissa sai olla ei-ohjelmoitava laskin sekä MAOLin

matematiikan taulukko, johon oli laitettu oppilaan numero ja joka oli annettu tarkastettavaksi juuri ennen kirjoituksia. Se annettiin oppilaalle kirjoitusten alussa. Äidinkielen kirjoituksissa aine kirjoitettiin ensin lyijykynällä konseptipaperille ja sitten puhtaaksi mustekynällä. Jos teki tässä vaiheessa vielä kirjoitusvirheen, tuli virhe vetää yli yhdellä viivalla ja laittaa korjauksesta maininta sivumarginaaliin. Jos halusi vessaan, piti nousta ylös ja ilmoittaa viittauksella tästä. Valvoja tuli mukaan vessaan, miehille mies ja naisille nainen. WC-kopin ovea ei saanut sulkea niin, ettei valvoja nähnyt oppilasta.

80- luvun musiikki oli ihan parasta, eikä sen vuosikymmenen jälkeen ole tullut mitään muistamisen arvoista musaa.

Muistan 80-luvulta sen kun piti käyttää kurahousuja, jotka oli ihan kamalan jäykkää muovia (kerniä?) ja edes henkseleissä ei ollut yhtään joustoa, koska ne oli samaa muovia kuin housutkin. Oli siinä lapsella ulkoilemisen riemu huipussaan, kun hädin tuskin pystyi liikkumaan.

Kun löysi lehtikeräyksesta jotain pornolehtiä , mutta sinne mentiin vaan katsoon jos ois sarjakuvia .

Siis oli paikka mihin nuo tuotiin,iso  junan kontti, sinne vaan mentiin  penkoon .

Muuten näin, mutta kyllä C-kasetti räjäytti pankin jo 70-luvulla, meille ostettiin ensimmäinen kasettimankkaradio vuonna 1971, sitä ennen käytettiin pääsääntöisesti kelanauhureita. Sen sijaan autoradioissa 70-luvulla käytettiin paljon ns. 8-raitakasettia. 80-luvun puolenvälin jälkeen autostereoissakin löytyi jo cd-soittimia.

Sinulla menivät nyt vuosikymmenet iloisesti sekaisin.

C-kasettimankkoja (mono) oli toki jo 1970-luvulla ja sellainen löytyi jo muutamista autoistakin mutta sony walkmankin lanseerattiin vasta 1979.

1980-luku oli SE vuosikymmen jolloin nuoret veivät oman musiikkinsa kaikkialle C-kasettiin tallennettuna. Vasta tällä vuosikymmenellä korvalappustereoita, stereomankkoja ja varustelukierteeksi muodostuneita autostereoita oli kaikkialla.

CD-levy on 1980-luvun keksintö mutta ensimmäiset vuodet soittimet ja levyt olivat tähtitieteellisen kalliita ja musiikkivalikoima heikkoa. Siihen ei voinut edes nauhoittaa ennen 1990-luvun loppupuolta ja CD oli epäkäytännöllisen kokoinen mukana kuljetettavaksi.

CD tappoi vain LP-levyn lyötyään läpi 1990-luvulla mutta C-kasetti säilyi rinnalla vuosituhannen taitteeseen koska se oli mp4-läpimurtoon saakka paras nauhoitettava ja mukana kulkeva formaatti.

Kasarin puolivälissä oli sellainen minijääkausi, esim talvi 85-86 , 2 kuukautta pakkasta -30 ja yli.