Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

kun kuulee michael jacksonin musiikkia niin 10 sekunnissa on takaisin 80 luvulla. ihan oikeasti.

Musiikista puheenollen pitään erikseen mainita vielä C-kasetti joka räjäytti pankin juuri 1980-luvulla.

Sen avulla varsinkin nuoret saivat ensimmäistä kertaa oman musiikkinsa mukaan kaikkialle. Sovjet Finlandin radiosta sitä ei kuullut kuin tunti päivässä ennen paikallisradioiden vapauttamista joten omaa lempparibiisiä odotettiin sormet REC-näppäimellä.

Radiosta ja kavereilta lainatuista LP-levyistä nauhoitettuja kasetteja kuljetettiin kaikkialle ja veivattiin korvalappustereoissa, autoissa ja kasettimankoissa niin kauan kuin nauha kesti.

Kortin saaneet lähtivät autoilemaan vain päästäkseen luukuttamaan lempparibiisiään pois vanhempien nurkista mutta usein keräännyttiin vain parkkiin johonkin kavereita tapaamaan. Likaisella 1980-luvulla ajettiin toki vielä karvarallia joka on toki sittemmin siistiytynyt posliinikurvailuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.

Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.

Myyjillä oli usein kauppakoulu takana, ja siellä opetettiin mm. tätä mainostekstausta. Äitini opetteli sen aikoinaan. Itse opin kasarin lopun kauppiksessa muita hienoja taitoja kuten nroiden naputtelua laskukoneella. Konekirjoituksen olin oppinut jo yläasteella. Tuosta laskimen käytöstä on muuten ollut hyötyä, olen supernopea jos pitää syöttää lukuja. Sormeni vain laukkaavat näppäimillä ja itse ajattelen ihan muita asioita. Harmillisesti vaan tällaisia syöttöhommia ei nykyisin enää ole ;D vaan ne on aika hyvin automatisoitu. Tein joskus työtä missä syötin tietoja ja se oli ehkä helpoin työ ikinä. Istuin vain radiota kuunnellen ja heiluttelin sormia 7,5 tuntia. Toki miinus puolen tunnin kahvitauot ja tunnin lounastauko. Se ei ollut ennen niin tarkkaa sekään..

Otin 80- ja 90-luvun taittessa kaupalliset aineet valinnaiseksi ja siellä sivuttiin tuota mainostekstausta. Tai tussilla ainakin vedeltiin numeroita.

Puhelimeen vastattiin koko nimellä " Meikäläisillä, Maija puhelimessa!"

Kioskilta pysty vuokraamaan vhs soittimen, kun vuokrasi leffan.  Soitin palautettiin kioskiin samalla, kun palautti vhs kasetit. :D 

Pahin muisto ikinä:

Ihmemiehen nauha ei ehtinyt ajoissa Mainos-Televisiolle, joten jouduttiin katsomaan Lemmenlaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Puhelimeen vastattiin koko nimellä " Meikäläisillä, Maija puhelimessa!"

Kaverilla oli tapana vastata lankapuhelimeen "Pelastusarmeijan panssarivaunuvarikolla", "Nakkilan reki- ja haitarikorjaamo" tai vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Töihin pääsi, kun vaan marssi kysymään niitä.

Tai vaihtoehtoisesti töitä sai, kun naapurin rouva/isäntä kysyi omalla työpaikallaan, että voiko hänen naapurinsa tulla tänne töihin. Ja taas oli työpaikka.

Nykyään on jopa pikaruokapaikkoihin videohaastattelut, ryhmähaastattelut, soveltuvuusarvioinnit, rekrytoinnissa avustavat konsulttifirmat omien HR-leidien lisäksi. Ja sitten vielä prosessiin lisätään huumetestit, verikokeet, näkö- ja kuulotestit. Ja sitten pääset moppaamaan tai pyörittämään hamppareita.

Itse olen DI ja ihan perushommissa asiantuntijana. Kun vaihdoin viimeksi työtä niin mulla oli videohaastattelu useamman työnantajan edustajan kanssa, kasvotusten haastattelu, suulliset kielitestit (suomi, ruotsi, enkku), soveltuvuusarvio jonka matemaattiset tehtävät oli vaikeampia kuin teknilisen yliopiston matikan kursseilla, huumetestit, verikokeet, terveydentilakartoitukset sekä suosittelijoita piti hankkia ainakin 3 viimeisen parin vuoden ajalta. Ja mitä työtä teen? Olen ERP- asiantuntija, speksaan, konffaan ja koodaan yksin. Teen etätyötä, koska ei ole tarvetta olla toimistolla niin kauan kuin netti pelittää. 

Ne ihanat ylisuuret gollegetakit, oli monen väristä ja ohutta gollegea. Oispa vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Kioskilta pysty vuokraamaan vhs soittimen, kun vuokrasi leffan.  Soitin palautettiin kioskiin samalla, kun palautti vhs kasetit. :D 

Se ei ollut mikään SOITIN !!! Puhuttiin VHS nauhureista tai simppelimmin vain VHS videoista tai pelkistä videoista!

Meilläkin oli pari kertaa muistaakseni R-kioskilta semmoinen vuokra Esselte videonauhuri ja joku elokuvakasetti, ennenkuin vanhemmat osti oman VHS videonauhurin. Mulla on vieläkin toimintakuntoinen VHS videonauhuri vuodelta 2003 ja kasetteja mitä aikoinaan nauhoittelin telkkarista.

Videonauhurijärjestelmiähän oli muitakin kuin VHS, oli Beta ja Video2000, mutta VHS voitti järjestelmäsodan ja oli siis yleisin.

Ilmeisesti 70-luvulla, vai peräti 60-luvullako ennen VHS -järjestelmää on kai ollut muitakin, mutta en juurikaan tunne niitä ja ei varmaan olleet vielä kovinkaan yleisiä kodeissa, en kyllä ennen 70-luvun puoltaväliä ollut olemassakaan :D

Vierailija kirjoitti:

Musiikista puheenollen pitään erikseen mainita vielä C-kasetti joka räjäytti pankin juuri 1980-luvulla.

Sen avulla varsinkin nuoret saivat ensimmäistä kertaa oman musiikkinsa mukaan kaikkialle. Sovjet Finlandin radiosta sitä ei kuullut kuin tunti päivässä ennen paikallisradioiden vapauttamista joten omaa lempparibiisiä odotettiin sormet REC-näppäimellä.

Radiosta ja kavereilta lainatuista LP-levyistä nauhoitettuja kasetteja kuljetettiin kaikkialle ja veivattiin korvalappustereoissa, autoissa ja kasettimankoissa niin kauan kuin nauha kesti.

Kortin saaneet lähtivät autoilemaan vain päästäkseen luukuttamaan lempparibiisiään pois vanhempien nurkista mutta usein keräännyttiin vain parkkiin johonkin kavereita tapaamaan. Likaisella 1980-luvulla ajettiin toki vielä karvarallia joka on toki sittemmin siistiytynyt posliinikurvailuksi.

Ihanat c-kasetit , nauhoitukset jäi melkein aina alusta osa pois ja ihanaa kelata ruttuun mennyttä nauhaa lyijykynällä pyörittäen nauhaa takaisin .

Vierailija kirjoitti:

Kalkitos-kuvat! Ne oli niitä pieniä kuvia, jotka ikään kuin hangattiin paperille... Siirtokuva on vissiin niille yksi termi. Laitettiin kuva paperia vasten ja esim. kolikolla raaputeltiin päältä niin se tarttui haluttuun kohtaan paperilla.

Sitten oli tietysti myös ne Jenkin purukumit, joilla keräiltiin kuvia tai tarroja keräilykansioihin.... 120 koirakuvaa mulla on edelleen, mutta Asterix-tarrakuvakirjasta puuttuu monta. Avaruusasema Alfan keräilykorttisarja on melkein valmis. Mistähän niitä puuttuvia voisi metsästää näin 2020-luvulla? :)

Oliko Asterix- ja Alfa-kuvat nippa nappa 1970-luvun puolella, kuten Kuuden miljoonan dollarin mieskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kioskilta pysty vuokraamaan vhs soittimen, kun vuokrasi leffan.  Soitin palautettiin kioskiin samalla, kun palautti vhs kasetit. :D 

Se ei ollut mikään SOITIN !!! Puhuttiin VHS nauhureista tai simppelimmin vain VHS videoista tai pelkistä videoista!

Meilläkin oli pari kertaa muistaakseni R-kioskilta semmoinen vuokra Esselte videonauhuri ja joku elokuvakasetti, ennenkuin vanhemmat osti oman VHS videonauhurin. Mulla on vieläkin toimintakuntoinen VHS videonauhuri vuodelta 2003 ja kasetteja mitä aikoinaan nauhoittelin telkkarista.

Videonauhurijärjestelmiähän oli muitakin kuin VHS, oli Beta ja Video2000, mutta VHS voitti järjestelmäsodan ja oli siis yleisin.

Ilmeisesti 70-luvulla, vai peräti 60-luvullako ennen VHS -järjestelmää on kai ollut muitakin, mutta en juurikaan tunne niitä ja ei varmaan olleet vielä kovinkaan yleisiä kodeissa, en kyllä ennen 70-luvun puoltaväliä ollut olemassakaan :D

VHS-kasetin katselulaite oli Movie Box.

Olen melkoisen varma että ihan 1980-luvun alussa kaverin vanhemmat kieltäytyivät ostamasta videonauhuria koska ne olivat vielä liian kalliita mutta vuokrasivat välillä kasetteja ja laitteen jolla niitä oli mahdollista katsoa (VHS todennäköisesti)

Tämä laite oli pelkkä soitin eli sillä ei voinut nauhoittaa ja se oli pakattu kätevään olkahihnalla varustettuun koteloon. Se oli siis suunniteltu juuri vuokrakäyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kioskilta pysty vuokraamaan vhs soittimen, kun vuokrasi leffan.  Soitin palautettiin kioskiin samalla, kun palautti vhs kasetit. :D 

Se ei ollut mikään SOITIN !!! Puhuttiin VHS nauhureista tai simppelimmin vain VHS videoista tai pelkistä videoista!

Meilläkin oli pari kertaa muistaakseni R-kioskilta semmoinen vuokra Esselte videonauhuri ja joku elokuvakasetti, ennenkuin vanhemmat osti oman VHS videonauhurin. Mulla on vieläkin toimintakuntoinen VHS videonauhuri vuodelta 2003 ja kasetteja mitä aikoinaan nauhoittelin telkkarista.

Videonauhurijärjestelmiähän oli muitakin kuin VHS, oli Beta ja Video2000, mutta VHS voitti järjestelmäsodan ja oli siis yleisin.

Ilmeisesti 70-luvulla, vai peräti 60-luvullako ennen VHS -järjestelmää on kai ollut muitakin, mutta en juurikaan tunne niitä ja ei varmaan olleet vielä kovinkaan yleisiä kodeissa, en kyllä ennen 70-luvun puoltaväliä ollut olemassakaan :D

Puhuttiin myös movie boxista, jonka sai vuokrata samalla kun vuokrasi elokuvia. Se oli se nauhuri kannettavassa muodossa, jos kotona ei sattunut olemaan nauhuria.

Kyllä, Movirbox oli pelkkä soitin (player) josta oli jätetty pois kaikki ominaiduudet joita ei tarvittu vuokrakasettien toistoon. Kuten nauhoitus.

https://sv.m.wikipedia.org/wiki/Moviebox

En tiedä. Ihmiset olivat todella karvaisia ja pienirintaisia 80 luvulla.

Kaiholla muistelen sitä, kun käveltiin - minä ja siskot ja veli - isän kanssa R-kioskille kerran kuukaudessa tekemään lottorivit, ja sillä reissulla sai valita itselleen jonkin herkun. Isä ei tainnut useinkaan ottaa mitään, sisarukset halusivat aina Susette-vanukkaat, joita minä en voinut sietää, koska suklaaesanssijutut eivät olleet mulle mieleisiä ensinkään (suklaajäätelö ja lämmin kaakao jauheesta olivat hyi ja yäk). Niinpä oma valintani ei osunut koskaan Susetteen. Minä löysin ihanan Gilda-jäätelön, joka tuli upeassa, läpinäkyvässä muovipikarissa, jonka kannesta tuli pikarille jalka! Jäätelö oli ensinnäkin todella hyvää, mutta se pikari! Tuntui suorastaan kuninkaalliselta syödä sellaisesta - se oli melkein kuin lasia! Vein pikarini aina kotiin asti, pesin ja laitoin kuivauskaappiin. Ajattelin, että kerään niitä koko loppuikäni ja sitten aikuisena voin pitää jäätelöjuhlia, joissa jokaiselle vieraalle on oma jäätelöpikari, johon jäätelöannoksensa voi koota. Kyllä tuli itku, kun äiti oli nakannut muovikipot roskikseen kyllästyttyään katselemaan sitä kasvavaa pinoa.

AatunKrokotiili kirjoitti:

En tiedä. Ihmiset olivat todella karvaisia ja pienirintaisia 80 luvulla.

Ei tarvinnut miettiä kauneusleikkauksia eikä täytteitä , meikillä koitettiin korjailla vikoja ja puutteita eikä keskitytty niin paljon ulkonäköön . Ei ollut ulkonäköpainetta nykyisessä muodossa .

Vierailija kirjoitti:

AatunKrokotiili kirjoitti:

En tiedä. Ihmiset olivat todella karvaisia ja pienirintaisia 80 luvulla.

Ei tarvinnut miettiä kauneusleikkauksia eikä täytteitä , meikillä koitettiin korjailla vikoja ja puutteita eikä keskitytty niin paljon ulkonäköön . Ei ollut ulkonäköpainetta nykyisessä muodossa .

Buahhah! Ikinä ei ole ollut yhtä pinnallista vuosikymmentä kuin 80-luku ja silikoneja otettiin kirurgilla ja neniä pienennettiin, kasvoja kohotettiin, hiuksia permanentattiin, krepattiin, föönattiin, merkkivaatteet oli kaikkein tärkeintä ym.