Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka. Siihen aikaan syötiin kaikenlaista, mitä ei nykyään edes löydä mistään. 80-luvun jälkeen en ole syönyt esimerkiksi kunnon frettipaistia.

”Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.

Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.

Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.

Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.”

Minäkin muistan frettipaistin. Sitä saatiin joskus sunnuntaipäivän herkkuateriana. Ei usein, ehkä pari-kolme kertaa vuodessa. Nykyään ei näy kyllä fretinlihaa missään kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Muuten näin, mutta kyllä C-kasetti räjäytti pankin jo 70-luvulla, meille ostettiin ensimmäinen kasettimankkaradio vuonna 1971, sitä ennen käytettiin pääsääntöisesti kelanauhureita. Sen sijaan autoradioissa 70-luvulla käytettiin paljon ns. 8-raitakasettia. 80-luvun puolenvälin jälkeen autostereoissakin löytyi jo cd-soittimia.

Sinulla menivät nyt vuosikymmenet iloisesti sekaisin.

C-kasettimankkoja (mono) oli toki jo 1970-luvulla ja sellainen löytyi jo muutamista autoistakin mutta sony walkmankin lanseerattiin vasta 1979.

1980-luku oli SE vuosikymmen jolloin nuoret veivät oman musiikkinsa kaikkialle C-kasettiin tallennettuna. Vasta tällä vuosikymmenellä korvalappustereoita, stereomankkoja ja varustelukierteeksi muodostuneita autostereoita oli kaikkialla.

CD-levy on 1980-luvun keksintö mutta ensimmäiset vuodet soittimet ja levyt olivat tähtitieteellisen kalliita ja musiikkivalikoima heikkoa. Siihen ei voinut edes nauhoittaa ennen 1990-luvun loppupuolta ja CD oli epäkäytännöllisen kokoinen mukana kuljetettavaksi.

CD tappoi vain LP-levyn lyötyään läpi 1990-luvulla mutta C-kasetti säilyi rinnalla vuosituhannen taitteeseen koska se oli mp4-läpimurtoon saakka paras nauhoitettava ja mukana kulkeva formaatti.

Kröhöm, mp3. Mp4 on videoformaatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autoissa ei ollut turvavöitä

80-luvun autoissa oli kyllä turvavyöt, mutta 80-luvulla oli vielä liikenteessä vanhoja 60-70-luvun autoja, joissa niitä ei varmaan ollut, ainakaan takapenkillä.

Jep, turvavyöt oli Suomessa pakolliset uusien autojen etuistuimissa jo vuoden 1971 alussa ja käyttöpakko vuodesta 1975. Vuonna 1983 käyttämättömyydestä alettiin rangaista. Muutaman vuoden jälkeen vyöt tuli pakollisiksi myös takapenkillä.

Ja osa kansasta vastusti  turvavöitä koska niinhin voi kuristua/kun auto palaa ei pääse ulos/ itsemääräämisoikeus vietiin /olen niin hyvä kuski etten aja kolaria. Näiden jälkeläiset puolestaan vastustavat koronakorokusta:).

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ei ollut monta aihetta, joista ei olisi pilaa tehty. Siihen nähden tosi vähän vedettiin herneitä nenään siitä vitsailusta.

Neuvostoliitto nyt kuitenkin oli semmoinen. Oli kokemusta, että siellä päin niitä herneitä vedetään (ja taidetaan vetää edelleen). Kekkosestakin hyvin varovasti puhuttiin. Muistan, kun käsityöopettaja järkyttyi, kun Jyri lauloi tunnilla "Kekkonen hiihtää ja Kekkonen kalastaa, mutta kuinka käy Kekkoselta rock'n roll" (Eput olivat coveroineet sen juuri). Kun ei saanut epäkunnioittaa Suomen presidenttiä!

Muuten kyllä totta, että mistään ei saanut pahoittaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan 80-luvulta sen kun piti käyttää kurahousuja, jotka oli ihan kamalan jäykkää muovia (kerniä?) ja edes henkseleissä ei ollut yhtään joustoa, koska ne oli samaa muovia kuin housutkin. Oli siinä lapsella ulkoilemisen riemu huipussaan, kun hädin tuskin pystyi liikkumaan.

Toisaalta nykyään lapsi on litimärissä vaatteissa, kun nykyisiin pehmeisiin kurahousuihin tulee heti ekasta terävästä kivestä reikä. Eilen kun katsoin kirpparilla, niin kaikki paitsi yhdet kurahousut oli rikki.

80-luvulla saattoi käyttää samoja vaatteita vuosikausia. Ne tehtiin usein Suomessa ja eivät olleet niin halpoja. Kankaat olivat laadukkaita, eivät nyppyyntyneet eivätkä kulahtaneet. Golleget säilyivät pesussa pehmeinä, värikkäinä ja nypyttöminä. Vieläkin monet kasarivaatteet ovat käyttökelpoisia. Jos jossain myytiin ulkolaisia halpavaatteita, niin ne olivat älyttömän halpoja ja jopa nekin kestivät paremmin kuin nykyiset.

Sitten ysärillä alettiin myydä pelkkiä halpavaatteita ja kotimainen tuotanto ajettiin lopettamaan. Kun kunnon vaatteet oli saatu hintasodalla pois markkinoilta, niin halpisvaatteiden hintaa alettiin nostaa ja laatua laskea vuosi vuodelta. Nykyään saa kasarivaatteiden hinnalla surkeaa roskaa, joka ei kestä mitään. Olisi taas tilaus alkaa tehdä Suomessa. Tosin vaateteollisuus oli Suomessakin se orjatyöala, jossa tehtiin raskasta, nopeaa ja ikävää työtä olemattomalla palkalla.

80-luvulla oli tavallista ommella itse vaatteita, kun niillä oli kaupassa hintaa eikä aina ollut sellaisia mitä haluttiin. (Aiempina vuosikymmeninä toki varmaan vielä yleisempää, esim. 70-luvulla lasten ulkovaatteita tehtiin itse.) En tiedä, moniko äiti nykyään tekee itse lastenvaatteet, ei siinä ainakaan säästä rahaa enää.

AatunKrokotiili kirjoitti:

En tiedä. Ihmiset olivat todella karvaisia ja pienirintaisia 80 luvulla.

Se oli varsinaisesti 70-luvulla. 80-luvulla ei enää ollut androgyyni anoreksiamuoti ja viiksetkin vähenivät katukuvassa. Naiset ajoivat kainalokarvat ja säärikarvat. Miehiltä meni pois huudosta se seiskarityyli, että on tuuheat rintakarvat, avoin kaula-aukko ja kultainen kaulakoru. Silikoneja ja kaljua alapäätä oli vain pornotähdillä.

Kun katsoo Dallasia (ainakin ekoja jaksoja) niin esim. Linda Greyllä on luomuhampaat ja luomurinnat. Kyseessä kuitenkin kallis ja suosittu sarja. Nykyään vissiin Amerikassa jokaisella halpissarjan näyttelijälläkin on luonnottoman valkea hammasrivi ja silarit. :(

Vierailija kirjoitti:

Muuten näin, mutta kyllä C-kasetti räjäytti pankin jo 70-luvulla, meille ostettiin ensimmäinen kasettimankkaradio vuonna 1971, sitä ennen käytettiin pääsääntöisesti kelanauhureita. Sen sijaan autoradioissa 70-luvulla käytettiin paljon ns. 8-raitakasettia. 80-luvun puolenvälin jälkeen autostereoissakin löytyi jo cd-soittimia.

Sinulla menivät nyt vuosikymmenet iloisesti sekaisin.

C-kasettimankkoja (mono) oli toki jo 1970-luvulla ja sellainen löytyi jo muutamista autoistakin mutta sony walkmankin lanseerattiin vasta 1979.

1980-luku oli SE vuosikymmen jolloin nuoret veivät oman musiikkinsa kaikkialle C-kasettiin tallennettuna. Vasta tällä vuosikymmenellä korvalappustereoita, stereomankkoja ja varustelukierteeksi muodostuneita autostereoita oli kaikkialla.

CD-levy on 1980-luvun keksintö mutta ensimmäiset vuodet soittimet ja levyt olivat tähtitieteellisen kalliita ja musiikkivalikoima heikkoa. Siihen ei voinut edes nauhoittaa ennen 1990-luvun loppupuolta ja CD oli epäkäytännöllisen kokoinen mukana kuljetettavaksi.

CD tappoi vain LP-levyn lyötyään läpi 1990-luvulla mutta C-kasetti säilyi rinnalla vuosituhannen taitteeseen koska se oli mp4-läpimurtoon saakka paras nauhoitettava ja mukana kulkeva formaatti.

Minä en koskaan innostunut C-kaseteista ja olen aina pitänyt musiikin kuuntelusta kotona kunnollisista stereoista, joihin kuuluvat isot lattiakauttimet, vahvistin, vinyylilevysoitin ja CD-soitin. Aloitin aktiivisemman musiikkiäänitteiden keräilyn ja kuuntelun aivan 1980-luvun alusta ja ostin pelkkiä LP-levyjä aina v:een 1999 asti, jolloin hankin CD-soittimen. Nykyisin minulla on CD- ja LP-levyjä suunnilleen yhtä paljon ja monista klassikkoalbumeista löytyy se alkuperäinen vinyylilevy ja uudempi remasteroitu 2 CD:n deluxe versio bonusmateriaalin kera.

1980-luvulla LP-levyt ja maxisinglet olivat hyvin suosittuja. Musiikkivideot liittyvät samanaikaisesti julkaistuihin singleihin ja niiden ansiosta jotain suosittua albumia voitiin myydä todella pitkään ja paljon etenkin nykyisin myyntimääriin verrattuna. Useat artistit pystyivät myymään maailmanlaajuisesti yli 10 miljoonaa kappaletta sitä uusinta menestysalbumiaan.

Suomessa vinyylilevyjen myynti notkahti selvästi 1990-luvun alkupuolella etenkin sen jälkeen kun Anttila luopui LP-levyjen myynnistä. Anttilalla taisi olla parhaimmillaan ainakin 25 % osuus levymarkkinoista. Itse toimin tuossa tilanteessa niin että aloin tilata LP-levyjä postimyynnin kautta mm. Diskerin ja Kane Recordsin kaltaisista liikkeistä, jos en löytänyt niitä muiden erikoisliikkeiden kautta. Se ei tapahtunut netin välityksellä vaan postimyyntikatalogin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan 80-luvulta sen kun piti käyttää kurahousuja, jotka oli ihan kamalan jäykkää muovia (kerniä?) ja edes henkseleissä ei ollut yhtään joustoa, koska ne oli samaa muovia kuin housutkin. Oli siinä lapsella ulkoilemisen riemu huipussaan, kun hädin tuskin pystyi liikkumaan.

Toisaalta nykyään lapsi on litimärissä vaatteissa, kun nykyisiin pehmeisiin kurahousuihin tulee heti ekasta terävästä kivestä reikä. Eilen kun katsoin kirpparilla, niin kaikki paitsi yhdet kurahousut oli rikki.

80-luvulla saattoi käyttää samoja vaatteita vuosikausia. Ne tehtiin usein Suomessa ja eivät olleet niin halpoja. Kankaat olivat laadukkaita, eivät nyppyyntyneet eivätkä kulahtaneet. Golleget säilyivät pesussa pehmeinä, värikkäinä ja nypyttöminä. Vieläkin monet kasarivaatteet ovat käyttökelpoisia. Jos jossain myytiin ulkolaisia halpavaatteita, niin ne olivat älyttömän halpoja ja jopa nekin kestivät paremmin kuin nykyiset.

Sitten ysärillä alettiin myydä pelkkiä halpavaatteita ja kotimainen tuotanto ajettiin lopettamaan. Kun kunnon vaatteet oli saatu hintasodalla pois markkinoilta, niin halpisvaatteiden hintaa alettiin nostaa ja laatua laskea vuosi vuodelta. Nykyään saa kasarivaatteiden hinnalla surkeaa roskaa, joka ei kestä mitään. Olisi taas tilaus alkaa tehdä Suomessa. Tosin vaateteollisuus oli Suomessakin se orjatyöala, jossa tehtiin raskasta, nopeaa ja ikävää työtä olemattomalla palkalla.

80-luvulla oli tavallista ommella itse vaatteita, kun niillä oli kaupassa hintaa eikä aina ollut sellaisia mitä haluttiin. (Aiempina vuosikymmeninä toki varmaan vielä yleisempää, esim. 70-luvulla lasten ulkovaatteita tehtiin itse.) En tiedä, moniko äiti nykyään tekee itse lastenvaatteet, ei siinä ainakaan säästä rahaa enää.

Ei niitä hintoja erityisesti ajettu alas, jotta saataisiin halpistuotanto tilalle vaan Neuvostoliiton hajoaminen aiheutti sen. Suomi vei paljon (b-laatuista) vaatetta sinne ja kun kauppa romahti niin täältä katosi kyseinen teollisuudenala.

Jos kirpparilta löytää kasariajan kotimaisen tuotteen niin se todennäköisesti kannattaa ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Alkossa saatettiin kysyä syytä, jos oli ostamassa usemman pullon viinaa. Perusteluksi kelpasi, että on menossa vaikkapa leirille.

Toivon mukaan sama käytäntö on edelleen käytössä että viinaa ei osteta niin paljon että siitä humaltuu vaan sitä nautitaan sivistyneesti grogilasista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi keskitytte niissä naiskuvissanne Benny Hilleihin (vanha setämies jahtaamassa nuoria pimuja), ettekä esim. aikaansa edellä olleen Ritari Ässän naispuolisiin autoteknikoihin, esim. roolimallina tai esikuvana?

Ritari Ässä oli kamala stereotypinen sarja. Pikkuveli fanitti sitä kun itse taas nuorena teininaisena en voinut sietää juuri mitään siinä. Ainoastaan se auto, Kitt, oli hieno. Kaikki muu oli kaameaa lähtien pääosan tympeästä setälookista siihen, että juonessa oli yleensä aina joku "nokkela moderni nainen" joka halusi itse selvittää ja mennä vaikka neuvottiin että varo nyt tyttö. Sitten nainen joutui pulaan ja fakin' Ritari Ässä tuli pelastamaan tyhmän tytön. Joka kerta sama juttu. Että mulla meni kyllä nyt pointti ohi ja tuli mieleen vain se, miten joka kerta raivostutti katsoa sarjaa kun omahyväisesti virnistelevä setäritari pelasti tyhmän muka-itsenäisen daamin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ihanat ylisuuret gollegetakit, oli monen väristä ja ohutta gollegea. Oispa vieläkin.

Ne gollegekankaat oli puuvillaa eikä mitään polyesterisekoitetta ja ne ei nyppääntyneet yhtään.

Ompelin silloin lapsille lähes kaikki vaatteet, kun kankaat oli halpoja eikä lapset vaatineet mitään merkkitörkyä.

Eivät ne olleet  mitään "gollegea" vaan collegepaitoja ja collegetakkeja, joita myydään edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli veljen ja pihan poikien kanssa hiekkalaatikolla muovisia vihreitä sotaukkoja, joita sitten sulateltiin suurennuslasin avulla.

Sotaleikit oli kyllä suosittuja. Minäkin leikin veljen kanssa "sotaa", oli just noita ukkeleita ja erilaisia joukkoja, ja ties mitä. Joskus mentiin metsään leikkimään sotaa.

Leikin kyllä myös barbeilla, mutta muistan sotaleikkien olleen huomattavasti jännittävämpiä kuin esim. kotileikit. Kotileikkejä en halunnut leikkiä elleivät kaikki muut vaatineet. Saattoi johtua siitä, että sain nuorimpana aina roolikseni "vauva" tai "koira" :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi keskitytte niissä naiskuvissanne Benny Hilleihin (vanha setämies jahtaamassa nuoria pimuja), ettekä esim. aikaansa edellä olleen Ritari Ässän naispuolisiin autoteknikoihin, esim. roolimallina tai esikuvana?

Ritari Ässä oli kamala stereotypinen sarja. Pikkuveli fanitti sitä kun itse taas nuorena teininaisena en voinut sietää juuri mitään siinä. Ainoastaan se auto, Kitt, oli hieno. Kaikki muu oli kaameaa lähtien pääosan tympeästä setälookista siihen, että juonessa oli yleensä aina joku "nokkela moderni nainen" joka halusi itse selvittää ja mennä vaikka neuvottiin että varo nyt tyttö. Sitten nainen joutui pulaan ja fakin' Ritari Ässä tuli pelastamaan tyhmän tytön. Joka kerta sama juttu. Että mulla meni kyllä nyt pointti ohi ja tuli mieleen vain se, miten joka kerta raivostutti katsoa sarjaa kun omahyväisesti virnistelevä setäritari pelasti tyhmän muka-itsenäisen daamin.

Oliko David Hasselhoff sitten parempi myöhemmässä sarjassaan Baywatch (1989-2000)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammat tai ihonväri, seksuaalisuus, etninen tausta, kehityshäiriöt olivat suurta ja yleisesti hyväksyttyä huumoria ja aihe syrjimiseen ja kiusaamiseen yhteiskunnan joka tasolla. Kauheaa aikaa.

Unohtamatta rillipäät älköön vaivautuko -ilmoituksia lasten kirjeenvaihtopalstoilla.

Rillit kasarilla tarkoitti sitä, että olit ruma. Ei ollut mitään harrypottereita eikä dark academia -tyylejä, saati nörttejä - ne tulivat vasta ysärillä eikä sekään ollut alussa mitään positiivista olla nörtti.

Telkassa ja elokuvissa rumat älykkönaiset olivat rillipäitä ja/tai lyhyttukkaisia. Jokin uranainen saattoi välillä pitää laseja, mutta ehkä noin minuutin papereita selatessaan. Rumasta hottikseksi tapahtui avaamalla hiukset nutturalta, ottamalla rillit pois ja se oli siinä.

Ystäväni kanssa ensimmäiset ulkomaanmatkat keskenämme ilman vanhempia.Voi sitä vapauden tunnetta ja seikkailuja.Ilman niitä reissuja olisi pala aikuisuuteen kasvamista jäänyt kokematta!

Michael Knight kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi keskitytte niissä naiskuvissanne Benny Hilleihin (vanha setämies jahtaamassa nuoria pimuja), ettekä esim. aikaansa edellä olleen Ritari Ässän naispuolisiin autoteknikoihin, esim. roolimallina tai esikuvana?

Ritari Ässä oli kamala stereotypinen sarja. Pikkuveli fanitti sitä kun itse taas nuorena teininaisena en voinut sietää juuri mitään siinä. Ainoastaan se auto, Kitt, oli hieno. Kaikki muu oli kaameaa lähtien pääosan tympeästä setälookista siihen, että juonessa oli yleensä aina joku "nokkela moderni nainen" joka halusi itse selvittää ja mennä vaikka neuvottiin että varo nyt tyttö. Sitten nainen joutui pulaan ja fakin' Ritari Ässä tuli pelastamaan tyhmän tytön. Joka kerta sama juttu. Että mulla meni kyllä nyt pointti ohi ja tuli mieleen vain se, miten joka kerta raivostutti katsoa sarjaa kun omahyväisesti virnistelevä setäritari pelasti tyhmän muka-itsenäisen daamin.

Oliko David Hasselhoff sitten parempi myöhemmässä sarjassaan Baywatch (1989-2000)?

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Ei. Herraisä miten mie inhoan kaikkia hasselhoffin hahmoja. Saatan mennä analyyseissäni vähän metsään tämän henkilökohtaisen inhoni takia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammat tai ihonväri, seksuaalisuus, etninen tausta, kehityshäiriöt olivat suurta ja yleisesti hyväksyttyä huumoria ja aihe syrjimiseen ja kiusaamiseen yhteiskunnan joka tasolla. Kauheaa aikaa.

Unohtamatta rillipäät älköön vaivautuko -ilmoituksia lasten kirjeenvaihtopalstoilla.

Rillit kasarilla tarkoitti sitä, että olit ruma. Ei ollut mitään harrypottereita eikä dark academia -tyylejä, saati nörttejä - ne tulivat vasta ysärillä eikä sekään ollut alussa mitään positiivista olla nörtti.

Telkassa ja elokuvissa rumat älykkönaiset olivat rillipäitä ja/tai lyhyttukkaisia. Jokin uranainen saattoi välillä pitää laseja, mutta ehkä noin minuutin papereita selatessaan. Rumasta hottikseksi tapahtui avaamalla hiukset nutturalta, ottamalla rillit pois ja se oli siinä.

Pitkäaikaisena rillien käyttäjäni sanoisin että niissä 1980-luvun silmälaseissa oli suositun pilottimallin ohella vikana se että silloin ne linssit olivat vielä suhteellisen paksuja ja raskaita. Onneksi jo pidemmän aikaa linssit on osattu hioa siinä määrin ohuiksi että ne eivät enää näytä sivulta katsottuna "pullonpohjilta"  riippumatta niiden vahvuuksista. Nuorempana olin sen verran turhamainen että käytin joitakin vuosia Bausch & Lombin pehmeitä piilolinssejä, joita säilytettiin nestekotelossa ja puhdistettiin lioksella,

Vierailija kirjoitti:

Perheemme muutti 80-luvun puolivälin tienoilla erääseen itärajan kuntaan ja minä aloitin siinä vaiheessa yläasteen. Äitini ohjeisti minua, että pitää sitten puhua varovasti, koska tällä paikkakunnalla varmaan kunnioitetaan tuota itänaapuria sen läheisyyden takia. Niin että pitää sanoa Neuvostoliitto eikä Venäjä. Kun sitten koulun pihalla jossain vaiheessa sanoin jotain "neuvostoliittolaisista", kaveri vieressä ratkesi nauramaan ja huusi muille: "Hei kuulitteko, miten tää sano ryssistä?" Ja joo, en ollut sen kummemmin kiusattu, mutta tässä kohtaa tuli virnuilua.

Teidän äippä antoi hassun neuvon! R-sanaa on käytetty Itä-Suomessa iät ajat. Tämän palstan modetkin näköjään seulovat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheemme muutti 80-luvun puolivälin tienoilla erääseen itärajan kuntaan ja minä aloitin siinä vaiheessa yläasteen. Äitini ohjeisti minua, että pitää sitten puhua varovasti, koska tällä paikkakunnalla varmaan kunnioitetaan tuota itänaapuria sen läheisyyden takia. Niin että pitää sanoa Neuvostoliitto eikä Venäjä. Kun sitten koulun pihalla jossain vaiheessa sanoin jotain "neuvostoliittolaisista", kaveri vieressä ratkesi nauramaan ja huusi muille: "Hei kuulitteko, miten tää sano ryssistä?" Ja joo, en ollut sen kummemmin kiusattu, mutta tässä kohtaa tuli virnuilua.

Teidän äippä antoi hassun neuvon! R-sanaa on käytetty Itä-Suomessa iät ajat. Tämän palstan modetkin näköjään seulovat...

Edesmennyt mummoni käytti edesmenneestä Neuvostoliitostakin sitä R-sanaa isolla alkukirjaimella. Suomalaisia ortodoksien kirkkojakin kutsuttiin ryssänkirkoiksi erotukseksi saman kaupungin luterilaisista kirkoista eikä sitä edes pidetty loukkaavana terminä. Suomea ja viroa lukuunottamatta lähes kaikissa muissa kielissä Venäjä alkaa sillä r-kirjaimella kuten Russia, Ryssland, Russland, Russija, jne. Suomen suurruhtinaskunnan aikaisissa virallisissa kirjoituksissa 1800-luvulla puhutaan vielä Ryssänmaasta.

Vierailija kirjoitti:

Isä hakkasi äitiä eikä kukaan naapuri poliiseja soitellut vaikka se kamala huuto ja pauke ihan taatusti kuului koko rappuun. Äiti kertoi omille vanhemmilleen ja pyysi apua mutta nämä vaan suuttuivat. Eroaminen olisi ollut suuri häpeä joten sitä ei sopinut tehdä.

Järkyttävää! Toivottavasti sinun äiti ja isä lopulta erosi.