Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Korvapuusti kirjoitti:
Neppisautoja neppailtiin koukussa olevalla etusormella.Ranskanleivät pakattiin suureen paperiin.R-kiskalla myytiin black-petejä,patuja,jossa oli sisällä salmiakkijauhoa,mumsmumseja,melodypops-tikkareita,salmiakkijauhoa jota imettiin pillillä,lätkänameja ja niitä samanlaisia punaisena.Habahabatsuutsuu,sellainen,jossa pallo toisessa päässä ja toisessa lenkki,joka laitettiin nilkkaan...:D
Nuo muoviset neppis-autot muistan hyvin... entä muistaako joku niitä rautasuksisia pienois-mäkihyppääjiä? Olisikohan olleet parikymmensenttiset rautaiset "sukset" jalassa ja vartalo jotain kumimuovia, jonka sisällä oli taipuisa rautalanka, niin että mäkihyppääjän sai taivuteltua haluamaansa etukenoon. Noille rakenneltiin lumipenkkoihin hyppyrimäkiä ja pidettiin kisoja.
Yleensä omat lapsuusmuistot ovat kesiltä, mutta nuo hyppyrimäkiukot tuottavat vähän talvimuistojakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anarchemist kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lehtien. levyjen tai ylipäätään tavaroiden tilaaminen englannista ja hollannista ei käynyt suit sait sukkelaan kliksuttelemalla hiirtä netissä kuten nykyään. Piti ensin kirje lähettää siitä mitä tilasi sen jälkeen viikkojen päästä sai ohjeet ja loppusumman maksusta. Sitten pankkiin tekemään pankkishekki puntina maksusta josta pankki peri tietty vielä omat kurssimuunnoksesta punniksi/guldeneiksiym kulunsa. Sen jälkeen postissa pankkishekki matkaan jonka jälkeen ehkä viikkojen kuukausien päästä tavarat tuli jos ylipäätään tuli.
Ei tuota monta kertaa viitsinyt tehdä. Englanti oli vaivalloisin kauppamaa postitilauksille, Hollannista ja Ruotsista levyjen tilaaminen oli hieman vaivattomampaa.
Nettiä ei ollut joo, mutta muuten tuli aika paljon tilattua postitse vaatteita ja muuta sälää. Minä kun olin tuolloinkin aika rock- ja punkhenkinen niin en oikein löytänyt kiinnostavaa pikkuisen kotikaupunkini tavallisista vaatekaupoista, mutta onneksi siihen aikaan oli sellainen sen ajan mittapuun mukaan sikasiisti postimyyntilafka ku Dekadenz, mistä löytyi mitä ikinä tarvitsinkin.
Dekadenzin vaatteet oli kyllä tosi hyvänäköisiä, mutta niihin oli varaa vain varakkaimpien lapsilla:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pillimehu (trip) juotiin tetrasta, pyramidin mallisesta pakkauksesta. Ja maistui tietysti paljon paremmalta kuin nykyään.
Oli myös Mac-limujäätelöitä, jotka oli cola- ja appelsiinilimsan sekoitusta. Niitä tuli syötyä aika monta.
Sitten oli sellanen kämmenen muotoinen Handu-mehujää.. ja mansikkahyytelöä tms. sisältänyt Roger Rabbit!
Ei parane unohtaa purkkapuikkoa. 2.5,-/ kpl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin ulkona iltapäivisin ja viikonloppuisin koulun jälkeen. Soitettiin lankapuhelimella kavereille. Leikittiin neppisautoilla hiekkalaatikolla.
Kaupasta ostettiin lauantaimakkaraa pötkössä josta sivallettiin siivuja.
Osittain totta. Lauantaisin ei ollut koulua eikä kukaan enää leikkinyt neppiksillä 1980-luvulla.
Ai ei muka neppailtu 80-luvulla? Höpön löpön.
Joo kyllä neppis oli voimissaan ainakin vielä 80-luvun ihan alussa. Mulla ja kaverillani oli siitä hiukan skrodempi versio, mentiin läheiselle sorakuopalle (työajan ulkopuolella toki) ja rata oli siellä, varmaan kilsan mittanen. Neppisautoina Plaston isot puolimetriset Volvo-kuormurit, joita ”nepattiin” niskaperseotteella menemään niin kovin kuin jaksettiin. Leikkiä ja kuntoilua samalla. Ja ihan yhtä järkevää kuin nykyään joku frisbeegolf.
Sinun kommentissasi tämä sekaannus tulee kunnolla esiin. Neppis-autot olivat ihan omanlaisensa. Olivat suosionsa huipulla 1960-70 luvulla pikku-pojilla. Ne autot eivät todellakaan olleet puolimetrisiä. Eikö täällä kukaan tiedä mistä puhun?
minä tiedän, se oli neppausta ja minä olen tyttö harrastanut sitä lapsena. kaverina oli pari poikaa.
Mitä on neppaus? Terv nykynuori
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneiden takaosassa oli tupakointiosasto. Sieltä se kamala käry levisi joka paikkaan.
Muutenkin tupakka paloi joka paikassa. Inhosin sitä lapsena niin paljon. Onneksi kotona ei tupakoitu ja vietimme lähinnä aikaa ihmisten kanssa; jotka eivät polttaneet. Mutta esim. Isäni työpaikka oli aivan savun peitossa.
Kansakoulussa jouduin kerran käymään opettajahuoneessa, huone oli täynnä tupakansavua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korvapuusti kirjoitti:
Neppisautoja neppailtiin koukussa olevalla etusormella.Ranskanleivät pakattiin suureen paperiin.R-kiskalla myytiin black-petejä,patuja,jossa oli sisällä salmiakkijauhoa,mumsmumseja,melodypops-tikkareita,salmiakkijauhoa jota imettiin pillillä,lätkänameja ja niitä samanlaisia punaisena.Habahabatsuutsuu,sellainen,jossa pallo toisessa päässä ja toisessa lenkki,joka laitettiin nilkkaan...:D
Nuo muoviset neppis-autot muistan hyvin... entä muistaako joku niitä rautasuksisia pienois-mäkihyppääjiä? Olisikohan olleet parikymmensenttiset rautaiset "sukset" jalassa ja vartalo jotain kumimuovia, jonka sisällä oli taipuisa rautalanka, niin että mäkihyppääjän sai taivuteltua haluamaansa etukenoon. Noille rakenneltiin lumipenkkoihin hyppyrimäkiä ja pidettiin kisoja.
Yleensä omat lapsuusmuistot ovat kesiltä, mutta nuo hyppyrimäkiukot tuottavat vähän talvimuistojakin...
Muistan ja itselläkin oli.
Vierailija kirjoitti:
Postin linja-auto kierteli kyläpostit ja piti odotella kärsivällisesti.
Niin piti, minkäs teit.
Kerran kun matkustin tällaisessa linja-autossa, siellä matkusti myös iäkäs mummeli, joka vaati, että hänen pitää päästä käymään kyläpankissa ja linja-auton pitää odottaa häntä se aika.
Kuljettaja sanoi, että ei tule kyseeseen, ei ehdi odottaa, pankkiasiat pitää hoitaa muulla ajalla.
Tuo mummeli ei antanut periksi vaan maanitteli kuljettajan lupaamaan, että tämä odottaa mummelin pankissa käynnin ajan.
”Minä ihan nopeasti käyn”. Siinä sitten koko porukka odottelimme mummelia takaisin pankista. Jotkut tuhahtelivat närkästyksestä. Mummeli tuli noin 15 minuutin päästä. Kuski huomautti, että ”nopeastipas kävit”. Sitten matka jatkui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa tupakoivat opettajat hiipivät aina pannuhuoneeseen polttamaan. Sieltä tuli ulos asti tupakan käry, mikäli sattui oleskelemaan lähettyvillä. Virallisesti opettajista ei polttanut kukaan.😂
Korvapuusti kirjoitti:
Neppisautoja neppailtiin koukussa olevalla etusormella.Ranskanleivät pakattiin suureen paperiin.R-kiskalla myytiin black-petejä,patuja,jossa oli sisällä salmiakkijauhoa,mumsmumseja,melodypops-tikkareita,salmiakkijauhoa jota imettiin pillillä,lätkänameja ja niitä samanlaisia punaisena.Habahabatsuutsuu,sellainen,jossa pallo toisessa päässä ja toisessa lenkki,joka laitettiin nilkkaan...:D
Oih! Ja Käck-patukoita oli myös.
Leluista: Muistatteko Kaalimaan kakaroita jotka olivat sikakalliita ja en tietenkään sellaista saanut vaikka Kaikki Muut saivat.
Piiruslevy minulla oli, sellainen jolla saattoi piirtää norsun tai seepran.
Ja sellainen rappusia alas menevä vieterilelu.
Tuo yhdellä jalalla pyöritettävä hyppypallo oli myös.
Leikin myös smurffihahmoilla, sellaisilla pienillä muovisilla. Mulla oli myös smurffijuliste. Joka vaihtui pian Dingon julisteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalkitos-kuvat! Ne oli niitä pieniä kuvia, jotka ikään kuin hangattiin paperille... Siirtokuva on vissiin niille yksi termi. Laitettiin kuva paperia vasten ja esim. kolikolla raaputeltiin päältä niin se tarttui haluttuun kohtaan paperilla.
Sitten oli tietysti myös ne Jenkin purukumit, joilla keräiltiin kuvia tai tarroja keräilykansioihin.... 120 koirakuvaa mulla on edelleen, mutta Asterix-tarrakuvakirjasta puuttuu monta. Avaruusasema Alfan keräilykorttisarja on melkein valmis. Mistähän niitä puuttuvia voisi metsästää näin 2020-luvulla? :)
"Munakuppi" oli paras neppis-auto, vaikka nepattiin kyllä myös tavallisilla Toys- ja Matchbox-autoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kalkitos-kuvat! Ne oli niitä pieniä kuvia, jotka ikään kuin hangattiin paperille... Siirtokuva on vissiin niille yksi termi. Laitettiin kuva paperia vasten ja esim. kolikolla raaputeltiin päältä niin se tarttui haluttuun kohtaan paperilla.
Sitten oli tietysti myös ne Jenkin purukumit, joilla keräiltiin kuvia tai tarroja keräilykansioihin.... 120 koirakuvaa mulla on edelleen, mutta Asterix-tarrakuvakirjasta puuttuu monta. Avaruusasema Alfan keräilykorttisarja on melkein valmis. Mistähän niitä puuttuvia voisi metsästää näin 2020-luvulla? :)
Niin joo kalkitokset! Ja kalkeris(?)-paperi, isäni toi sitä joskus töistä. Sillä pystyi kopioimaan esim aku ankasta hahmoja piirustuspaperille.
Mulla oli myös sellaisia muovilevyjä (Hello Kitty), joissa oli kohokuvia. Kun sen levyn päälle asetti piirustuspaperin ja väritti päällä hennosti kynällä, se kuvio tuli hienosti siihen paperille!
Ja oli muuten hienoa saada penaali, jossa oli magneettikansi ja omat lokerot kynille ja (haju)kumeille. Minulla oli hevosaiheinen.
Jippo-lehti oli kuukauden kohokohta. Ai niin, se olikin 70-luvun lopulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja oli muuten hienoa saada penaali, jossa oli magneettikansi ja omat lokerot kynille ja (haju)kumeille. Minulla oli hevosaiheinen.
Hajukumit! Siinä taas yksi nostalgiapala :)
Ja Bubbis-purukumi tuli yhtäkkiä mieleen. Ne erillispaperoidut purkkatyynyt. Olin kapiaisen muksu, ja noita bubbiksia haettiin aina paikallisesta sotilaskodista, kun oli kolikoita taskussa :)
Neppis-autoista tuli mieleen, muistatteko ne sellaiset nepattavat avaruusalukset tai laivat tms joissa oli siis yksi kuula keskellä ja sen kuulan ympärillä se alus/auto? Niitä oli eri värisinä. Niitä myös neppailtiin, mutta ei hiekalla vaan lattialla.
Kansakoulussa jouduin kerran käymään opettajahuoneessa, huone oli täynnä tupakansavua.
Viimeinen kansakoulu lakkautettiin kyllä jo 1977.
1980-luvulla olin lukiossa jonka oppilaat tulivat pääosin keskiluokkaiselta pientaloalueelta jossa asui koulutettua suh hyvätuloista väkeä.
Luokan tytöt olivatkin pääosin kukkamekkoisia kilttejä perhetyttöjä. Silti yli puolet niistä poltti jo lukioon tullessaan. Luokan pojista ei yllättäen polttanut kukaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin ulkona iltapäivisin ja viikonloppuisin koulun jälkeen. Soitettiin lankapuhelimella kavereille. Leikittiin neppisautoilla hiekkalaatikolla.
Kaupasta ostettiin lauantaimakkaraa pötkössä josta sivallettiin siivuja.
Osittain totta. Lauantaisin ei ollut koulua eikä kukaan enää leikkinyt neppiksillä 1980-luvulla.
Ai ei muka neppailtu 80-luvulla? Höpön löpön.
Joo kyllä neppis oli voimissaan ainakin vielä 80-luvun ihan alussa. Mulla ja kaverillani oli siitä hiukan skrodempi versio, mentiin läheiselle sorakuopalle (työajan ulkopuolella toki) ja rata oli siellä, varmaan kilsan mittanen. Neppisautoina Plaston isot puolimetriset Volvo-kuormurit, joita ”nepattiin” niskaperseotteella menemään niin kovin kuin jaksettiin. Leikkiä ja kuntoilua samalla. Ja ihan yhtä järkevää kuin nykyään joku frisbeegolf.
Sinun kommentissasi tämä sekaannus tulee kunnolla esiin. Neppis-autot olivat ihan omanlaisensa. Olivat suosionsa huipulla 1960-70 luvulla pikku-pojilla. Ne autot eivät todellakaan olleet puolimetrisiä. Eikö täällä kukaan tiedä mistä puhun?
minä tiedän, se oli neppausta ja minä olen tyttö harrastanut sitä lapsena. kaverina oli pari poikaa.
Mitä on neppaus? Terv nykynuori
Tämmöstä
Vierailija kirjoitti:
Ruokakaupoissa oli sellainen ammattikunta kuin mainostekstaaja. Aatelkaa että joku siellä kaupan takahuoneessa omin pikkukätösin kirjoitti A4:n kokoselle pahville että banaanit 9,90 mk/kilo ma - ke.
Kylmähyllyn edessä oli sellaisia hienoja muovisuikaleita eristämässä kylmää.
Myyjillä oli usein kauppakoulu takana, ja siellä opetettiin mm. tätä mainostekstausta. Äitini opetteli sen aikoinaan. Itse opin kasarin lopun kauppiksessa muita hienoja taitoja kuten nroiden naputtelua laskukoneella. Konekirjoituksen olin oppinut jo yläasteella. Tuosta laskimen käytöstä on muuten ollut hyötyä, olen supernopea jos pitää syöttää lukuja. Sormeni vain laukkaavat näppäimillä ja itse ajattelen ihan muita asioita. Harmillisesti vaan tällaisia syöttöhommia ei nykyisin enää ole ;D vaan ne on aika hyvin automatisoitu. Tein joskus työtä missä syötin tietoja ja se oli ehkä helpoin työ ikinä. Istuin vain radiota kuunnellen ja heiluttelin sormia 7,5 tuntia. Toki miinus puolen tunnin kahvitauot ja tunnin lounastauko. Se ei ollut ennen niin tarkkaa sekään..
Vierailija kirjoitti:
miehet oli komeita 80-luvulla
Niin mutta aika otti kasarin miehetkin kiinni..
Pete nuorena: https://postpunkmonk.files.wordpress.com/2016/10/pete-burns-ca-1985.jpg
Pete ennen kuolemaansa: https://www.thesun.co.uk/wp-content/uploads/2016/10/nintchdbpict0002772…
Marian Gold (Alphaville) nuorena: https://www.fanpop.com/clubs/alphaville/images/41654743/title/marian-go…
Marian vuonna 2013: https://fi.wikipedia.org/wiki/Marian_Gold#/media/Tiedosto:Marian_Gold.j…
Dave Vanian (The Damned) https://i.pinimg.com/originals/ac/0c/2e/ac0c2e15df374e2e25eed4b0a550bdd…
ja näinä päivinä: https://i.ytimg.com/vi/NIpyIveJzTs/sddefault.jpg
Adam Ant: https://img-www.tf-cdn.com/artist/10/adam-ant.jpeg?_v=20200415100405&fi…
ja nyt https://c8.alamy.com/comp/DBP459/adam-ant-aka-stuart-goddard-celebritie…
Piti ostaa aika-ajoin C-kasetteja, jotta sai tallennettua sävellahjaa radiosta. Jumankekka, että kenkutti, jos toimittaja puhui sen kappaleen päälle, jota oli odottanut ikuisuuden sormet REC- ja PLAY-näppäimillä... ja sitten oli kaveripiirin hifistelijät, joiden mielestä perus-BASF- tai TDK-kasetit ei olleet mitään, piti olla vähintään Chromium- tai Ferro-tyypin C-kasetteja, joille piti musiikkinsa tallentaa... :)