Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Filmnet tosin taisi mennä jo 90-luvun puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Filmnet tosin taisi mennä jo 90-luvun puolelle.

FilmNet (sillä oli tällainen YouTube-tyylinen nimi) aloitti jo joskus 80-luvun puolivälissä, mutta toiminta ympärivuorokautisena ja muuallakin kuin Helsingin ja Tampereen kaapeliverkoissa alkoi joulukuussa 1987.

Kallista kyllä oli. Liittymismaksu 440 mk (nykyrahassa n. 150 e), sen jälkeen kuukausimaksu 129 mk (45 e). Esim. meillä ei tämän takia voinut olla puhettakaan tästä, lehdistä vaan luettiin ohjelmatietoja turhautuneina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Filmnet tosin taisi mennä jo 90-luvun puolelle.

FilmNet (sillä oli tällainen YouTube-tyylinen nimi) aloitti jo joskus 80-luvun puolivälissä, mutta toiminta ympärivuorokautisena ja muuallakin kuin Helsingin ja Tampereen kaapeliverkoissa alkoi joulukuussa 1987.

Kallista kyllä oli. Liittymismaksu 440 mk (nykyrahassa n. 150 e), sen jälkeen kuukausimaksu 129 mk (45 e). Esim. meillä ei tämän takia voinut olla puhettakaan tästä, lehdistä vaan luettiin ohjelmatietoja turhautuneina.

Näin taisi olla. Jossain vuosikymmenen vaihteessa sain siitä maistiaisia. Elleipä ollut jopa niin, että Filmnetin leffat oli leikkaamattomia toisin kuin vuokraamoissa. Nykynuorilla ei kellot soi, kun puhuu leikkaamattomasta leffasta. Oli sekin leikkely touhua. Kunnon DDR-meininkiä. Se oli juhlan paikka, kun joku roudasi näytille jonkun leikkaamattoman leffan VHS:llä. Katsottiin aina moneen kertaan. 80-luvulla Suomi oli aika kaksijakoinen maa. Toisaalta oltiin edistyksellisiä, moderneja ja vapaita, mutta silti takapajuisia. Oltiin vähän syrjässä NL:n hellässä syleilyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Filmnet tosin taisi mennä jo 90-luvun puolelle.

FilmNet (sillä oli tällainen YouTube-tyylinen nimi) aloitti jo joskus 80-luvun puolivälissä, mutta toiminta ympärivuorokautisena ja muuallakin kuin Helsingin ja Tampereen kaapeliverkoissa alkoi joulukuussa 1987.

Kallista kyllä oli. Liittymismaksu 440 mk (nykyrahassa n. 150 e), sen jälkeen kuukausimaksu 129 mk (45 e). Esim. meillä ei tämän takia voinut olla puhettakaan tästä, lehdistä vaan luettiin ohjelmatietoja turhautuneina.

Näin taisi olla. Jossain vuosikymmenen vaihteessa sain siitä maistiaisia. Elleipä ollut jopa niin, että Filmnetin leffat oli leikkaamattomia toisin kuin vuokraamoissa. Nykynuorilla ei kellot soi, kun puhuu leikkaamattomasta leffasta. Oli sekin leikkely touhua. Kunnon DDR-meininkiä. Se oli juhlan paikka, kun joku roudasi näytille jon

Suomen Elokuvatarkastamo tarkasti kaikki elokuvat, ettei niissä ollut liikaa väkivaltaa tai por noa. Siksi niitä leikeltiin. Pehmeä por no oli sallittua, kova por no ei. Molemmat versiot kuvattiin samaan aikaan, kovan version kamera kuvasi vain aktia lähempää😄.

Laittomia (siis leikkaamattomia) videonauhoja toimitettiin ja/tai monistettiin ja myytiin. Laittomien videonauhojen myymisestä joutui syytteeseen ja käräjille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Filmnet tosin taisi mennä jo 90-luvun puolelle.

FilmNet (sillä oli tällainen YouTube-tyylinen nimi) aloitti jo joskus 80-luvun puolivälissä, mutta toiminta ympärivuorokautisena ja muuallakin kuin Helsingin ja Tampereen kaapeliverkoissa alkoi joulukuussa 1987.

Kallista kyllä oli. Liittymismaksu 440 mk (nykyrahassa n. 150 e), sen jälkeen kuukausimaksu 129 mk (45 e). Esim. meillä ei tämän takia voinut olla puhettakaan tästä, lehdistä vaan luettiin ohjelmatietoja turhautuneina.

Näin taisi olla. Jossain vuosikymmenen vaihteessa sain siitä maistiaisia. Elleipä ollut jopa niin, että Filmnetin leffat oli leikkaamattomia toisin kuin vuokraamoissa. Nykynuorilla ei kellot soi, kun puhuu leikkaamattomasta leffasta. Oli sekin leikkely touhua. Kunnon DDR-meininkiä.

Kuitenkin useilla 80-luvun hittileffoilla oli sen verran korkea ikäraja, että me 80-luvun lapset -teoriassa- ei niitä oltaisi voitu katsoa, mutta tavalla tai toisella me kumminkin nähtiin ne...

Kirpparilla viikolla kierrellessä silmäni osuivat vanhoihin 80-luvun kirjaston satukasetteihin, mitä pystyi lainaamaan. Se oli usean kasetin boxi samasta sadusta ja niitä kasetteja pystyi kuuntelemaan siellä kirjastossakin erillisessä huoneessa. Kirjastoissa oli käytössä kameralainaus ja muistan aina sen valon välähdyksen ja siitä vihreästä laitteesta lähtevän äänen kun kirjastotäti kävi joka kirjan läpi korkeasta satukirjapinostani.

80-luvun karkit ym. herkut, joista monia ei enää saa...

Raider (nykyinen Twix), Big Cat (nykyinen Lion), Pastirol, Stop, Super Susi, Roope Ankan kolikot, Salmiakkimerkkari, Black & White, Mynthon Emser, Melody Pops, Fazer 10-suklaa, Mums-Mums, Soft Milkshake, Melody Pops, Mansku ja Bansku, Känkkä ja Ränkkä, Ice Burger, Aurinko-Jaffa, Frisco

jne jne jne...

80-luku oli juppien aikaa. Törhösen leffa Insiders kuvasi juppien elämäntapaa, tulee välistä katsottua, fiilis niin aito. 

Kioskista vuokrattiin moviebox ja VHS kasetteja. Harvalla oli kotona videonauhuri😀. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin pks taajamassa paikallinen urheiluseura keräsi paperijätettä ja jätti aina etukäteen postilaatikkoon lapun milloin noutavat tyyliin "Kylän urheiluseura noutaa paperijätettä xx.xx.1980 klo 18-20"

Lounasravintoloiden ruokalistat oli kirjoitettu aina liitu- tms tauluun ja baareista sai kanssa lounasta, yökerhot olivat erikseen.

Me kerättiin koko koulu paperinkeräyspeperia koulun viereiseltä omakotialueelta. Vuosi oli juurikin 1980 tai mahdollisesti 1979, eli ehkä tuo oli vanhahtavaa touhua jo myöhemmin kasarilla. Etukäteen jaettiin ilmoituslaput alueelle. Sitten koko koulu kiersi pimpottelemassa ovikelloja ja hakemassa sanomalehtiä. Yksi opettaja kulki autolla hakemassa niitä. Rahoilla ostettiin koululle kaksi väritelkkaria. Aiemmat olivat mustavalkoisia.

Telkkarista katsottiin koulussa koulu-tv: tä. Sitä piti katsoa silloin, kun ohjelma tuli, koska videoita ei ollut. Yläasteella kasarin loppupuolella katsottiin jo VHS:ltä.

Tärkeä käyttö tv:lle oli myös hiihtokisojen katsominen. Kun suomalaiset hiihtivät, niin koulupäivä järjestettiin sen mukaan. Joskus katsottiin koko päivä hiihtoa. Välillä koko koulu katsoi ruokalassa.

Jotenkin koulussa ehdittiin tehdä hirveän paljon kaikkea opetussuunnitelman ulkopuolelta. Silti opetussuunnitelma käytiin läpi tarkkaan ja kaikki siinä olevat asiat oli jokaisen pakko osata. Työrauha oli meillä rikkumaton kaikkien opettajien tunneilla, osa osaai myös opettaa, osa ei. Lapsille oli tapana puhua aika tylysti ja vähän väliä joku lensi käytävään tai sai jälki-istuntoa jostain melko pienestä syystä. Jälki-istunnon syynä oli esimerkiksi ikävään sävyyn vastaan sanominen opettajille. Opettajat olivat pomoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sweet, Alice Cooper, David Bowie, Christie ja näitten hittien suomalaiset versiot vaikka Dannyn Tuulen suojaan.

... joka on vuodelta 1970. Ja 70-luvulla uransa huipulla olleita nuo luetellut nimet muutenkin (no, paitsi Bowie osittain). Tietysti voimme nyt jo nostalgisesti muistella sitä, kuinka nostalgisesti muistelimme heitä jo 80-luvulla.

Tokihan Cooper on nostalgiaa, hän on aikakauden paras artisti. Viimeksi eilen ennen töihin lähtöä kuuntelin. Hän on legenda. Kuuntelen myös raskasta metallia, joka on mieletöntä. Cooperia ei kuitenkaan päihitä kukaan. Nimenomaan se vanha tuotanto. Tämä toki minun mielipide. 



vm-71

Vierailija kirjoitti:

Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta

Kasarilla? Kyllä ne silloin meni kiinni jo klo 13-14. Sunnuntaisin ei kaupat olleet auki ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta

Kasarilla? Kyllä ne silloin meni kiinni jo klo 13-14. Sunnuntaisin ei kaupat olleet auki ollenkaan.

Haittasiko se edes mitään, kyllähän sitä kerettiin kaupassa käydä silloinkin.

Muutin omaan asuntoon vielä lukiossa ollessa, viikonloput discossa töissä ilman mitään koulutusta. Oli varaa matkustella ympäri Eurooppaa, ylioppilaaksi  ja siitä yliopistoon. Oli nuori ja jaksoi tehdä duunia ja bailata. Vaatteet, no ne onkin ihan oma lukunsa; Bulan pipoa, Luhdan mannekiinina Don Johnson. 1984 Ruisrockissa Nina Hagen. Kasari oli parasta aikaa olla just täysi-ikäinen! Ihania muistoja. Ja ne hiusmallit :)

Kyllä oli pennin karkkeja, sellaisia minikokoisia salmiakkitynnyreitä. 

Olin aika pieni niin en muista hirveästi mitään. Tv:stä katsottiin Ransu karvakuonoa,Tao Taoa, Kummikarhuja ja Uuno Turhapuro leffoja. Pelattiin paljon Commodore 64:lla.

Meidän lähikauppa oli pienen pieni Elanto, mutta Leppävaarassa oli Maxi, jonka leluosasto oli mieletön.

Jari Kurri pelasi tarunhohtoisessa jossakin kaukana Edmontonissa jonkun Waynen ketjukaverina. Tulokset sai lukea lehdestä päivä tai pari pelien jälkeen.

Hubba Bubba -purukumi.

Mikään muu kuin kioski ei ollut auki sunnuntaisin. Ja kaupat meni muutenkin kiinni aikaisin. Helsingin asematunnelidsa oli yksi ruokakauppa auki myöhään ja sunnuntaina. 

80-luvulla oli rumempaa, mutta parempaa.

Kauhulla muistelen sitä aikaa kun naiset häpesivät omaa ikääntymistään. Ihan yleistä oli että ikä valehdeltiin sumeilematta alaspäin tai sitten se oli joku valtava salaisuus jota ei koskaan kerrottu missään tilanteessa. Se oli niin typerää, onneks koko ilmiö on hävinnyt kokonaan.