Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Joillakin meidän luokan pojilla oli kasarin puolivälissä kotona tietokone (varmaan sitten Commodore 64), joihin he naputtelivat mystisiä komentoja. Tietsikat eivät olleet mitään välttämättömyystuotteita, vaan edellyttivät harrastuneisuutta. Ne olivat hintavia, eivätkä ihmiset yleensä osanneet niitä edes käyttää. Yhtä hyvin olisin voinut pyytää vanhemmiltani kuurakettia. Isäni oli yliopisto-opettaja ja äitini psykologi, ja heille oli iso kynnys ostaa edes videot. Tietokoneita (tekstinkäsittelyä) he oppivat käyttämään töissä 80-luvun lopulla, mutta teknisten laitteiden hankkimista kotiin ei pidetty lainkaan tärkeänä. Sinänsä huvittavaa, että nyt vanhuksina he räpläävät koko ajan älylaitteita, läppäreitä ja digi-tv:tä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla kaupasta sai velaksi ruokaa, kun avasi siellä ruokatilin. Saattoi olla niin, että velaksi annettujen ostosten summa merkittiin kynällä johonkin vihkoon, johon otsikoksi oli kirjoitettu asiakkaan nimi ja mahdollisesti osoite ja puhelinnumero. Sitten sitä velkaa asiakas lyhensi milloin mitenkin, rahatilanteen mukaan.
Jos velkaa kertyi liikaa, eikä maksuja tullut tarpeeksi usein, niin ratkaisu oli tietenkin velaksi antamisen lopettaminen.
Sitä en muista miten niitä velkoja sitten olisi onnistuttu karhuamaan.
Tunsin yhden tyypin, joka muutti paikkakunnalta ja jätti jälkeensä johonkin ruokakauppaan maksamattomat velat.
Ainakin vielä 2010-luvulla noita ruokatilejä oli kaupoissa käytössä, esimerkiksi K-Marketeissa.
Videovuokraamot tuli kasarin lopulla. Sieltä sai vuokrattua ihan outoja leffoja, lähinnä kauhua, joka kiinnosti eteenkin teininä. Näitä videoita mun mielestä myös ennakkotarkastettiin, mutta silti siellä oli jotain sellaisia mitkä oli kielletty Suomessa. Se kai oli alussa aika villiä menoa, mutta viranomaiset sitten alkoi kontrolloida sitä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ruokaostokset tehtiin lauantaisin, ja piti herätä aina aikaisin liikenteeseen että ehti kyläkauppaan joka sulkeutui puoliltapäivin. Sunnuntaina mikään paikka ei ollut auki.
Tupakansavu huoltoasemien kahvioissa, lentokoneissa ja kaikkialla.
Lapset tekivät töitä maatiloilla pienestä asti, kavereiden kanssa päästiin leikkimään aamu- ja iltatöiden välissä. Kesäisin raivattiin peltoja joskus yömyöhään.
AI perke..., muistan että kaupat meni kiinni kello 14.00 lauantaisin, jotkut isommat liikkeet oli auki 16.00 ja aina oli valtavat ruuhkat kaupoissa lauantaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvun alussa olin vielä pieni lapsi. Muistan kuitenkin että silloin Vantaan Tikkurilassa ja lähimailla oli paljon vanhoja rakennuksia joita arvostettiin, eikä kaikkea purettu heti pois uuden ja mahtavan tieltä. Lisäksi kaikki puhuivat suomea ja kulmilla liikkui vain ystävällisiä, harmittomia puliukkoja.
Kerättiin monesti viikonloppuna lukion ja amiksen roskiksista ja pusikoista pulloja ja palautettiin kauppaan, niistä tuli lopulta aika paljon rahaa. Lasipullot vain oli hiton painavia kun niitä rupesi kertymään!
Paljon käytiin urheilukentillä jotka eivät juuri olleet aidattuja, sai mennä milloin vain sinne. Samoin leikkipuistossa tuli ruokailtua kesäisin ja seuraakin oli paljon muista lapsista. Asuttiin vuokrarivariyhtiössä jossa oli paljon lapsia ja isot piha-alueet (nykyään äärimmäisen pieniä ja tiiviitä) ja kesät leikittiin ulkona myöhään iltaan. Lapsille oli muutenkin paljon palveluja tarjolla.
Meillä oli tavallinen työläisperhe eikä ollut paljoa rahaa, mutta ei sitä tarvinnutkaan mitään kummallista kun oli niin paljon kaikkea tekemistä. Kesäisin käytiin muualla Suomessa sukuloimassa ja kouluikäisenä sitten telttailemassa ja vuokramökillä. Viikonloppuisin käytiin autonäyttelyissä liikkeissä, niissä oli kasarilla hyvät tarjoilut, jopa autoleluja jaettiin aika auliisti, itse tykkäsin todella paljon. Kaikki Lintsit ja vastaavat oli harvinaista herkkua, mutta niistä nautti sitten senkin edestä.
Koulussa oli hyvät ruoat ja pehmeää leipääkin sekä jälkkäreitäkin oli useasti. Lisäksi aina saatiin kirjat omaksi ja uusia kyniä, vihkoja ja kumejakin saatiin kun vain pyysi. Urheiluharrastukset oli halpoja, kun ne oli melko lailla monet ry-muotoisia ja liekö saivat jotain tukeakin. Lisäksi meidän nurkilla oli turvallista liikkua, ei ollut ryöstelijäjengejä eikä mitään sekakäyttäjiä juurikaan, Tikkurila-Hiekkaharju-Jokiniemi-linja oli kyllä todella rauhallinen paikka asua, nykyään ei ole mitään sellaista.
Poliisitkaan ei sanoneet mitään vaikka kantoi linkkuveistä mukana, kehuivat vain. Samoin ei mitään sanomista jos meni lähimetsään ilmakiväärin kanssa ammuskelemaan.
Isällä oli koko uran sama työpaikka, mutta äiti (ja isäkin) sanoivat että helposti sai töitä, kun vaan meni hakemaan. Kaupoissakin oli valinnanvaraa kun oli Keskoa, Tradekaa, Elantoa yms yms. Sen ajan yhtenäiskulttuuri ja samanlainen etninen tausta teki asioista paljon helpompaa. Lisäksi kun ei ollut kännyjä ja nettiä, niin ihmiset olivat toistensa kanssa aidosti tekemisissä. Sitä jään kaipaamaan.
09- suuntanumeroalueella (lankapuhelin) oli 059 ja 079 keskustelulinjat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvusta muistan sen, että suurin osa vaatteistani ja kengistäni olivat Suomessa tehtyjä.
Tällähän se työttömyysongelma nytkin ratkeaisi. Kotimainen tuotanto. Maanpetturifirmat veivät jonnekin vinkuintiaan meille kuuluvat duunit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvusta muistan sen, että suurin osa vaatteistani ja kengistäni olivat Suomessa tehtyjä.
Tällähän se työttömyysongelma nytkin ratkeaisi. Kotimainen tuotanto. Maanpetturifirmat veivät jonnekin vinkuintiaan meille kuuluvat duunit.
Maanpettureita ovat ne suomalaiset jotka ostavat ulkomaista tavaraa eikä kalliimpaa kotimaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasiset limsapullot. Niitä kaipaan ja mitä merkkejä olikaan Frisco ja Aurinko Jaffa?
Joo, mutta lasinsirut metsässä, puistoissa ja rantavedessä. Astuin itsekin lasinsirun päälle kahlatessani vedessä.
Lapsena maalla käveltiin pitkälti paljain jaloin kesät, jopa jossain metsässä käpyineen ja kivineen. Välillä veri lensi ja korkeintaan jollain pian irti lähtevällä laastarilla paikattiin hetkeksi. Tuntuu nykyään jopa vähän epätodelliselta, mutta valokuvat vahvistavat. Kesän aikana ehti aina jalkoihin ilmestyä 20 eri värisävyä ja kehittyä melkoiset luontaiset "jalkineet". Ei kuitenkaan sellaisia, että olisivat noilta raivostuttavilta lasinsiruilta suojelleet.
Lasi voittaa aina lihan. Sain itse viimeksi viime kesänä sirpaleita jalkapohjiin kuistille hajonneesta vanhasta lasipullosta. Vaan onkohan tässäkin tapahtunut jonkinlainen kulttuurin muutos? Muistelen nuorison olleen jotenkin innokkaammin paljasjalkaisempaa ennen 2000-lukua. Nykyteinit eivät varpaitaan juuri esittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikonloppuna tehtiin kyljyksiä ja joskus kana uuniin. Myös lämpimät voileivät olivat suosiossa. Perjantaina oli viikkosiivous, Popparit tehtiin kattilassa. Irtokarkit ostettiin r- kioskilta. Äitiysmekon teki ompelija :) permanetti oli melkein kaikilla naisilla.
Talouskyljyksiä.. Kesällä ne samat oli grillikyljyksiä.
Kaupasta sai ostaa leipää leipätiskiltä kanssa puolikkaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Popparit tehtiin kattilassa.
Teen edelleen noin. Tulee parempaa, tuoretta tavaraa ja täys vapaus maustaa itse. Myöskin hyvin edullista.
Lähistöllä oli myös perheellä kotitietokone joka oli maksanut jotakin 15000 markkaa ja koulu teki sitten vierailuja heille kun jotakin Vic 20 malleja ollut koulussa ja tuolloin oli vielä lähinnä puuhastelua.
Taksissa oli aika paljon amerikanrautoja ainakin ihan 80-luvun alussa. Ala-asteella oli mukava katsella kuinka komjat Plymouthit, Oldsmobilet ja Dodget kävivät kääntymässä koulun pihassa kun kehitysvammaisia tuotiin taksilla kouluun (toki oli Mersujakin joukossa mutta ne eivät olleet yhtä kiinnostavia).
Minkähän vuoksi muuten niiden rekisterinumerot alkoivat aina N:llä ( tarkoittiko se North America ;-), vaikka meilläpäin useimmiten T:llä ( Turun ja Porin lääni )?
1980-luvulla hormonien alkaessa hyrrätä varhaisteinin täytyi turvautua Anttilan ja Elloksen alusvaatekuvastoihin, tietosanakirjaan, vanhempien kirjahyllystä löytyneisiin seksuaalipsykologian oppaisiin ja kamasutriin, kirjaston tarjontaan kuten Henry Millerin romaaneihin sekä lehtikeräyslaatikkojen satunnaislöytöihin tyydyttääkseen uteliaisuuttaan.
Monet varhaisteini-ikäiset tiesivät näiden lisäksi kuitenkin myös tasan tarkkaan vanhempiensa VHS-kasetti- ja lehtikätköt, tyypillisimmillään jossain makuuhuoneen yläkaapin tai vaatekomeron ylähyllyn perällä, käärityn villapaidan sisällä. Kaikissa perheissä sellaisia ei sentään ollut tai kätköt olivat niin hyviä, etteivät koskaan tulleet vastaan.
Loppupäässä vuosikymmentä vaurauden ja videonauhurien lisäännyttyä sille tasolle, että teinillä saattoi olla kokoelma omia videokasetteja (konsertteja, tv-tallennuksia, elokuvia) saattoi kaveripiirissä kiertää myös kopioita muunkinlaisista nauhoista.
Oli olemassa myös käsite nimeltä metsäporn0. Lähimetsiköstä, jossa naapuruston lasten ja varhaisteinien kanssa iltamyöhään viihdyttiin ja leikittiin, rakenneltiin majoja jne. (ei ollut ruutuviihdykettä, joten piti tehdä asioita IRL!), saattoi löytyä lehtiaarteita, jotka joku oli jonnekin suojaiseen koloon tuonut tai muovipussissa maahan kätkenyt, kun ei voinut kotonaankaan säilyttää. Löytymisensä jälkeen nämä materiaalit olivat ikään kuin yhteiskäytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta
Kasarilla? Kyllä ne silloin meni kiinni jo klo 13-14. Sunnuntaisin ei kaupat olleet auki ollenkaan.
Haittasiko se edes mitään, kyllähän sitä kerettiin kaupassa käydä silloinkin.
No ei kerennyt, jos ei laittanut kelloa soimaan. Muuten tuli nukuttua iltapäivän puolelle ja voi kurja, jos heräsi vasta kahden aikaan ja kauppa oli jo kiinni.
Meillä kyllä vanhemmat alkoi, maatilan hommien ohessa, hoputtamaan sängystä ylös hyvissä ajoin, että jouduttiin aamupäivästä kauppaan. Se olikin lauantain mukava kohokohta mennä kirkonkylän Osulaan, koskaan tiennyt keneen sillä kauppareissulla saattoi törmätä 🤗
Vierailija kirjoitti:
Taksissa oli aika paljon amerikanrautoja ainakin ihan 80-luvun alussa. Ala-asteella oli mukava katsella kuinka komjat Plymouthit, Oldsmobilet ja Dodget kävivät kääntymässä koulun pihassa kun kehitysvammaisia tuotiin taksilla kouluun (toki oli Mersujakin joukossa mutta ne eivät olleet yhtä kiinnostavia).
Minkähän vuoksi muuten niiden rekisterinumerot alkoivat aina N:llä ( tarkoittiko se North America ;-), vaikka meilläpäin useimmiten T:llä ( Turun ja Porin lääni )?
Erikoislyhyet kilvet kun jenkkiläiseen autoon on suunniteltu vain jenkkiläisen rekisterikilven paikka.
Tässä näkyy taustalla mainostekstaajan tekstaamia mainoksia. Muistan kuinka ihmettelin lapsena noita isoja numeroita. Että onko noin leveitä tusseja olemassa, kun jälki näytti kuitenkin aika siistiltä. Ilmeisesti kuitenkin tehty jollain vähän kapeammalla ja useissa vaiheissa?