Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pömppömassuja näki katukuvassa mielestäni vähemmän kuin nykyään; mahtoivatko häpeillä muotojaan ja pysytellä enimmäkseen sisätiloissa vauvan syntymään saakka?

Tämä varmaan osittain kyllä totta.

Lapseni syntyi -90 luvulla. Anoppi sanoi, että ei saa kertoa kellekäään ja pitää pukeutua niin, ettei näy.

Ja Piti olla naimisissa.

Nykyisin taas otetaan mahaselfieitä ja mahastaan voi teettää taulun muistoksi :)

Ritariässä ja Mc Gyver...jännitti aina, miten Ihmemies taas selviää

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Saa halutessaan vaikka koko pätkän nostalgian vuoksi katsoa, mutta kun täällä yksi tunnari juuri jaettu niin mietin, että olikohan tämä Kotimaan Katsauksen intro myös jostain varsinaisestakappaleesta otettu. Kuulostaa muutenkin niin tutulta. 

Mukava katsaus Suomen kyläkauppoihin vuonna 1985, tuolla hetkellä olin itse 10 -vuotias. Jo silloin alkaneet kyläkaupat harveta, vaikka oli vielä T- ja E-ketjutkin olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Saa halutessaan vaikka koko pätkän nostalgian vuoksi katsoa, mutta kun täällä yksi tunnari juuri jaettu niin mietin, että olikohan tämä Kotimaan Katsauksen intro myös jostain varsinaisestakappaleesta otettu. Kuulostaa muutenkin niin tutulta. 

Noin 50 prosentin mahdollisuus, että minulla on tämä levyllä pidempänä versiona, jolloin se olisi jokin vanhempi, ehkä jopa 40-50-luvun sävelmä. Ja toinen 50 prosentin mahdollisuus, että kyseessä on valemuisto. Säveltäjän tai kappaleen nimi ei kyllä tule mieleen, mutta jää nyt vaivaamaan.

Vierailija kirjoitti:

sunnuntait oli nykypäivääkin ankeampia, sillä mikään, ei siis mikään ollut auki. Ei voinut kaupasta hakea kahvipullaa tai maitolitraa. Sunnuntaisin paikkakuntien keskustat ammottivat hiljaista tyhjyyttään.

Saksa on tässä suhteessa jonkinlainen kasariteemapuisto keskellä Eurooppaa. Siellä on vielä tänäkin päivänä käytännössä kaikki kiinni sunnuntaisin, paitsi jotkut huoltoasemat ja kioskit. Ja käteisellä maksetaan yleisesti.

Ylellä näytettiin (mielikuvissani vuosien ajan) jonkinlaisena luppohetkien täyteohjelmana sarjaa, jossa esiteltiin kuuluisia maalauksia maailman museoista. Suomeksi sen nimi taisi olla ihan vaan "Taulu".

Olin aivan ihastunut alussa soivaan jousi- ja huilumusiikkiin, ja toivoin että se olisi pätkä jostain pidemmästä sävellyksestä, jonka lopulta löytäisin. Kukaan klasariasiantuntijakaan ei kuitenkaan pystynyt tunnistamaan sitä minulle. Vasta nyt nettiaikana selvisi tuolta youtuben kommenteista, että saksalainen Wilhelm Dieter Siebert on tehnyt sen tilaustyönä tähän sarjaan.

Vierailija kirjoitti:

Sweet, Alice Cooper, David Bowie, Christie ja näitten hittien suomalaiset versiot vaikka Dannyn Tuulen suojaan.

... joka on vuodelta 1970. Ja 70-luvulla uransa huipulla olleita nuo luetellut nimet muutenkin (no, paitsi Bowie osittain). Tietysti voimme nyt jo nostalgisesti muistella sitä, kuinka nostalgisesti muistelimme heitä jo 80-luvulla.

Muistan lapsuudesta kun vielä asioitiin pankissa ja postissa. Molemmissa oli aina jonoa. Postipankin palvelutiskillä asiakaspalvelijalle puhuttiin pleksissä olevasta pienestä luukusta ja tiskillä oli mustekynä telineessä ja sellainen postimerkin kostutin, jota piti aina sormella kokeilla :) Tiskin takana korkean kaapin päällä oli rivi eri kokoisia kultapossuja. Katselin niitä aina ja mietin, että pitkään menee,kun saa sen isomman possun kerättyä täyteen kolikoita:). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelinkioskit. Pakkasella  (silloin koivia 35 asteen pakkasia )  oli " mukava "soittaa kolikkoautomaatista, lasiseinät huurussa, eikä monesti koko puhelin toiminut. Ahtauduttiin joskus baarikierrokselta tullessa, kylän ainoaan puhelinkioskiin, meitä mahtui 4henkeä sinne,  ja hauskaa oli.

 

Kyllä, mutta sitä ennen oli käveltevä lähimpään kauppaan tai kioskiin rikkomaan kymppi kolikoiksi.

Ensin reissu R-kioskiin rikkomaan seteli, sitten sieltä puhelinkopille.

 

Arvoitus: Kuinka monessa puhelinkopin luettelossa oli karttasivut jäljellä?

Ei varmaan ollutkaan. Itsekin syyllistyin karttasivujen varastamiseen, kun eksyimme automatkalla Porissa johonkin lähiöön omakotialueelle emmekä osanneet pois sieltä, tulimme aina samaan kohtaan. Lopulta otin puhelinkopin luettelosta karttasivut ja ajoimme niiden opastuksella ulos kaupungista.

Muistan kioskilta grilliruuan ja sinapin ja ketsupin tuoksun. Irtokarkkeja valittiin ja osoitettiin myyjälle,että markalla noita ja markalla noita :) sitten semmoseen pikku pussin vaan sai ja siitäkin oli niin iloinen ja tyytyväinen :)

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsuudesta kun vielä asioitiin pankissa ja postissa. Molemmissa oli aina jonoa. Postipankin palvelutiskillä asiakaspalvelijalle puhuttiin pleksissä olevasta pienestä luukusta ja tiskillä oli mustekynä telineessä ja sellainen postimerkin kostutin, jota piti aina sormella kokeilla :) Tiskin takana korkean kaapin päällä oli rivi eri kokoisia kultapossuja. Katselin niitä aina ja mietin, että pitkään menee,kun saa sen isomman possun kerättyä täyteen kolikoita:).

Pyöreä postimerkin kostutin, jossa oli tummanvihreä ympärysosa ja oranssinvärinen pesusienimäinen kostea sisäosa. En ollutkaan ajatellut sitä vuosikymmeniin, mutta nyt kaikki palaa takaisin. Sen koskettaminen todellakin oli lapselle ekstaattinen kokemus. Samaa luokkaa kuin pääseminen painamaan stop-nappia bussissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasiset limsapullot. Niitä kaipaan ja mitä merkkejä olikaan Frisco ja Aurinko Jaffa?

 

Joo, mutta lasinsirut metsässä, puistoissa ja rantavedessä. Astuin itsekin lasinsirun päälle kahlatessani  vedessä.

Lapsena maalla käveltiin pitkälti paljain jaloin kesät, jopa jossain metsässä käpyineen ja kivineen. Välillä veri lensi ja korkeintaan jollain pian irti lähtevällä laastarilla paikattiin hetkeksi. Tuntuu nykyään jopa vähän epätodelliselta, mutta valokuvat vahvistavat. Kesän aikana ehti aina jalkoihin ilmestyä 20 eri värisävyä ja kehittyä melkoiset luontaiset "jalkineet". Ei kuitenkaan sellaisia, että olisivat noilta raivostuttavilta lasinsiruilta suojelleet.

Vierailija kirjoitti:

Ritariässä ja Mc Gyver...jännitti aina, miten Ihmemies taas selviää

Kyllä ja ei ollut suoratoisto palveluita joista katsoa kaikki kerralla vaan viikko aina venattiin uutta jaksoa.

Nuorison hauskanpitoa viikonloppuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ritariässä ja Mc Gyver...jännitti aina, miten Ihmemies taas selviää

Kyllä ja ei ollut suoratoisto palveluita joista katsoa kaikki kerralla vaan viikko aina venattiin uutta jaksoa.

Itseasiassa Ritari Ässää esitettiin jopa kahden viikon välein, joka toisella viikolla samalla ohjelmapaikalla oli esim. Katuhaukka tai Tietokonejengi. Jännittäviä sarjoja lapsena :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sunnuntait oli nykypäivääkin ankeampia, sillä mikään, ei siis mikään ollut auki. Ei voinut kaupasta hakea kahvipullaa tai maitolitraa. Sunnuntaisin paikkakuntien keskustat ammottivat hiljaista tyhjyyttään.

Saksa on tässä suhteessa jonkinlainen kasariteemapuisto keskellä Eurooppaa. Siellä on vielä tänäkin päivänä käytännössä kaikki kiinni sunnuntaisin, paitsi jotkut huoltoasemat ja kioskit. Ja käteisellä maksetaan yleisesti.

Korttimaksuja on tällä hetkellä noin 60%.

Sunnuntaisin meidän kaupungin keskusta oli tyhjänä monet vuodet. Ei kylläkään enää. Nyt on mm. useita kahviloita auki.

Miksi viikossa ei saisi olla yhtä päivää, joka on vähemmän kiireinen ja meluisa? Ihmettelenkin Suomessa sitä, että kerrostaloasukkaat sunnuntaiaamuna paiskovat pullonsa keräysastiaan. Saksassa ei huudateta ruohonleikkuria tai paiskella lasia keräysastioihin sunnuntaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehdet vietiin lehtikeräysastiaan ja pullot kauppaan, mutta muuten kaikki roskat laitettiin samaan roskikseen taloyhtiössä. Kierrätys oli siis nykypäivään verrattuna vielä aika alkeellista.

1980-luvulla harva kertoi käyneensä kirpputorilla. Vasta tuleva lama räjäytti kirpputorit kaikkien tietoisuuteen.

Ainakin 1980-luvun alkupuolella Suomessa oli vielä paljon kotimaisia vaate- ja kenkätehtaita. Voi kuinka ihanilta näyttivätkään PTA: n ja Very Nicen vaatteet ja Palmrothin kengät. Toki nämä vaatteet ja kengät olivat kalliitta hankkia (suhteessaan nykyaikaan), mutta vaatteita ostettiin ainakin lähipiirissäni tuolloin harkitusti ja tarpeeseen. Osittain murros halpatuonnissa oli jo tuolloin käynnissä, esim. Seppälä tunnettiin katukuvassa halpiskauppana. Myös Tampella ja Finlayson tekivät vielä kankaita Tampereella. Kävin ostamassa e

Totta! Minäkin muistan PTA:n, Piretan, Silon, Pòlan, Nanson. Kengät saattoivat olla mm. Aaltosen kenkätehtaalta. Ostettiin enimmäkseen kotimaisia vaatteita. Ostin kivoja laukkujakin.

Muistan, että Nanson vaatteita sai käyttää ja pestä melkein ikuisesti.

 

Silloin ei vielä ollut tätä itsensä lihottamisen vimmaa. Oli hyväksyttyä olla tervepainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta

Klo 13 meni meillä päin.

Kesälauantaisin näin ja talvella klo 14.00.364

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1975 syntyneenä lähiössä kasvaneena muistan erityisesti "äiti tuu ikkunalle, täällä huutaa (syötä oma nimesi)!" Kaikki skidit pelasi liikunnallisia pihapelejä. Yökyläily oli tavallista. Kasarin loppupuolella hyvin toimeentulevilla perheillä näkyi Music Television ja heillä oli myös tv pelejä (pingis yms) ja alkuajan tietokoneita. Heille kokoonnuttiin katsomaan maailman uusia trendejä ja pelattiin. Nuoriso kokoontui myös jollain tietyllä paikalla ihan vaan hengaillakseen. Pilapuheluita puhelinkopilla...puhelinluettelosta löysi hauskoja kohteita. Keiteltiin myös kiljua salaa ja kotibileissä tyhjennettiin vanhempien viinakaappia ja korvattiin vaje vedellä.

 

Itse asiassa 1980-luvulla tv-kanavien näkyvyyteen vaikutti paljolti se asuiko semmoisella asuinalueella, joka oli kaapeliverkon piirissä. Esimerkiksi uudemm

Kaapeleita vedettiin myös vanhempiin taloyhtiöihin ja vuokrataloihin, mutta kytkemisestä päätettiin äänestämällä ja eikös kaikki vanhat jäärät äänestäneet kytkemistä vastaan. Sekös sapetti. Isoveljen kaverin luona näkyi Filmnet ja käytiin siellä katsomassa joskus leffoja.

Kukaan ei ollut sisällä, jos oli yhtään ilmoja olla ulkona. Pelattiin, leikittiin, urheiltiin ja vain notkuttiin porukassa. Välillä saatettiin käydä pelaamassa kuusnepalla, mutta pääosin oltiin ulkona aina kuin mahdollista.

Tuohon aikaan liittyy myös ajoittainen tylsyys, jollaista ei nykypäivän lapset ja nuoret koe. Koulun jälkeen tai lomalla vietettiin joskus todella pitkästyttäviä tunteja yksin kotona, jos kukaan kaveri ei sattunut olemaan saatavilla, sisarukset vielä koulussa ja vanhemmat töissä. Telkkarista ei tullut muuta kuin enintään testikuva, radiosta ei mitään kiinnostavaa, kaikki sarjakuvat oli luettu ja kasetit kuunneltu jo moneen kertaan. Lukemattomat kerrat tuli istuttua kotisohvalla suurin piirtein seinää tuijotellen. Silloin tuntui parikin tuntia todella pitkälle.