Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla tytöillä oli teinikalenteri eli teinari. Se oli täynnä leffalippuja, kuitteja uusista farkuista tai juicy fruitin paperikääreitä, jos olit sen ihastukselta saanut. Teipattiin siis kaikkea mahdollista muistoa sinne kalenterin väliin.

Eikö tuo ollut jo 70-lukua, olen päässyt yoksi 1980 ja en sen jälkeen ole teinikalenteria tai juicy fruitia kohdannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli pankkikortti, mutta se vedettiin ostotilanteessa sellaisen mekaanisen kopioijan läpi, joka painoi kortin tiedot paperille. Sitten paperille kirjoitettiin maksettava summa ja allekirjoitettiin.

Kopio maksukuitista annettiin asiakkaalle. Summan pystyi kirjoittamaan myös isommalle summalle ja erotuksen sai asiakas käteisenä.

Ettei vaan ollu kuitenkin luottokortti? Ainakin visaa vingutettiin noin :D

Pankkikortteja kans

Aivan mahtavaa aikaa. Talous kasvoi koko vuosikymmenen ja töitä riitti. Palkat kehittyi nopeammin kuin asuntojen hinnat nousi. Verottaja tuki lapsiperhettä reilusti ja muistan, että broidilla oli veroprosentti 0,5%, mutta vaimollani tasan nolla. Lapset vaikutti aivan älyttömästi tuohon ja 90 luvun lamassa kaikki leikattiin.

Ehdottomasti paras vuosikymmen. Tuli CD levyt ja hinta ero LPhen oli, muistaisin että CD maksoi 110 markkaa ja LP alle 100. Ääni kuulosti oudolle aluksi. Saimme videonauhurinkin vuonna -83, mutta enoni puhui sellaisesta laitteesta jo  70 luvulla, että on tulossa. Kaveri sai vuonna 80, oli muuten kallis. Ostin oman vuonna 84 ja se oli stereo video, hifi tuli myöhemmin, hinta 4990 markkaa. JVC "all you need" oli mainoksessa. Kaikilla oli adidakset ja ne kengät oli muuten hyvät.

Suomalaiset olivat 80-luvulla älykkäämpiä kuin nyt.

Suomalaisten älykkyysosamäärä laskussa – käänne 1990-luvulla

Älykkyysosamäärän lasku on huomattavaa. Lännen median mukaan se on laskenut 90-luvun puolivälin jälkeen 0,23 pistettä vuodessa. Jos tahti pysyy samana, suomalaisten älykkyysosamäärä laskee seuraavan 30 vuoden aikana 7,49 pistettä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta toi porkkanaraastemuisto on huvittava, kun se killuu niin monen mielessä. Itse en kyllä niin tarkkaan muista sen koostumusta muta kai sitä on tehty ja syöty joka vuosikymmenellä.

1970- luvulla kotona porkkanaraaste oli aina sitä pientä mehevää mössöä

1980-luvulla tosiaan haituvia.

Nykyään lastuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla tytöillä oli teinikalenteri eli teinari. Se oli täynnä leffalippuja, kuitteja uusista farkuista tai juicy fruitin paperikääreitä, jos olit sen ihastukselta saanut. Teipattiin siis kaikkea mahdollista muistoa sinne kalenterin väliin.

Eikö tuo ollut jo 70-lukua, olen päässyt yoksi 1980 ja en sen jälkeen ole teinikalenteria tai juicy fruitia kohdannut.

Kävin yläastetta 1981-1985 ja teinari oli supertärkeä...Kun ei ollut kännykkää, niin kaikki oli muistissa siinä. Kokeet, vapaa-ajan tapahtumat, tärkeät muistot. Reunoissa laujen sanoista pätkiä, runoja, aforismeja, pienellä päiväkirjamaista tekstiä.

Töitä sai helposti. Kaikki kaverit jotka eivät opiskelleet olivat töissä. Opiskelijat sai kesätöitä aina. Oli halpoja vuokrakämppiä jos ei ollut kovin vaativa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla tytöillä oli teinikalenteri eli teinari. Se oli täynnä leffalippuja, kuitteja uusista farkuista tai juicy fruitin paperikääreitä, jos olit sen ihastukselta saanut. Teipattiin siis kaikkea mahdollista muistoa sinne kalenterin väliin.

Eikö tuo ollut jo 70-lukua, olen päässyt yoksi 1980 ja en sen jälkeen ole teinikalenteria tai juicy fruitia kohdannut.

Kävin yläastetta 1981-1985 ja teinari oli supertärkeä...Kun ei ollut kännykkää, niin kaikki oli muistissa siinä. Kokeet, vapaa-ajan tapahtumat, tärkeät muistot. Reunoissa laujen sanoista pätkiä, runoja, aforismeja, pienellä päiväkirjamaista tekstiä.

Nykyään ei tarvitse availla muistikirjaa eikä miustaa mitään, kun äly-kännykkä piippailee ja muistuttaa tapaamisista. Ei ole ihme että ihmiset ovat nyt niin huonomuistisia. Älylaitteet vievät lopulta ihmisiltä älyn ja muistin.

Ydinsodalla pelottelua ja rauhanmarsseja teeveedtä jatkuvasti. Ankea vuosikymmen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla tytöillä oli teinikalenteri eli teinari. Se oli täynnä leffalippuja, kuitteja uusista farkuista tai juicy fruitin paperikääreitä, jos olit sen ihastukselta saanut. Teipattiin siis kaikkea mahdollista muistoa sinne kalenterin väliin.

Eikö tuo ollut jo 70-lukua, olen päässyt yoksi 1980 ja en sen jälkeen ole teinikalenteria tai juicy fruitia kohdannut.

Kävin yläastetta 1981-1985 ja teinari oli supertärkeä...Kun ei ollut kännykkää, niin kaikki oli muistissa siinä. Kokeet, vapaa-ajan tapahtumat, tärkeät muistot. Reunoissa laujen sanoista pätkiä, runoja, aforismeja, pienellä päiväkirjamaista tekstiä.

Nykyään ei tarvitse availla muistikirjaa eikä miustaa mitään, kun äly-kännykkä piippailee ja muistuttaa tapaamisista. Ei ole ihme että ihmiset ovat nyt niin huonomuistisia. Älylaitteet vievät lopulta ihmisiltä älyn ja muistin.

Minustakin älypuhelimet ovat vaikuttaneet siihen että jotkut ovat laiskempia omaksumaan asioita kunnolla ilman että heidän tarvitsee olla koko ajan varmistamassa omia tietojaan netistä. Tarkoitin siis aivan normaalia kahvilakeskustelua ja jutustelua enkä mitään Trivial Pursuit kisaa. Tosin jos on harrastanut jotain asiaa pitkään,  niin pitäisihän ne faktat löytyä suoraan aivojen biologiselta kovalevyltä.

Vierailija kirjoitti:

ja nykypäivään verrattuna palkatkin oli naurettavan alhaisia

Joo, niin alhaisia että minunkin teollisuudessa töissä olleet vanhempani pystyivät maksamaan ilman ongelmia 1970-luvun puolella ostetun omakotitalon parin kilometrin päässä suuren kaupungin keskustasta omaksi ja sen lisäksi meillä oli varaa tehdä parin-kolmen viikon autolomia Skandinaviaan ja Keski-Eurooppaan joka kesä.

Minä tienasin kesäduunissa panimolla 3,5 kuukaudessa summia joilla opiskelijanakin sai pidettyä autoa ja maksettua vuoden aikana juoksevia kuluja.

1980-luvulla ei tunnettu em. kesäduunien lisäksi muita työsuhteita kuin täysipäiväinen, kokoaikainen työ ja oli täysin mahdoton ajatuskin että suomalainen firma olisi irtisanonut työntekijöitään ellei firma ollut jo käytännössä konkurssissa. Luottamus tulevaisuuteen oli jotain sellaista mitä jälkipolvien on mahdotonta käsittää.

Suurin ero oli siinä että kun ihminen oli 1980-luvulla "töissä" se tarkoitti sitä että tämä kykeni maksamaan oman elämisensä ja asumisensa kulut palkastaan. Elämä ei ehkä ollut alimmalla palkkatasolla mitään kulutusjuhlaa mutta silläkin tasolla ihmiset olivat ylpeitä siitä että pärjäävät omillaan ja yhteiskunnan elätettäväksi heittäytynyttä paria prosenttia halveksuttiin avoimesti.

Jos 2022 työttömyysluvut laadittaisiin 1980-luvun kriteerien mukaan, (=ne jotka eivät tee kokoaikaista täysipäivistä työtä ja kata itse kulujaan ilman tulonsiirtoja) niin työttömyysprosentti olisi jossain 30-40% paikkailla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja nykypäivään verrattuna palkatkin oli naurettavan alhaisia

Joo, niin alhaisia että minunkin teollisuudessa töissä olleet vanhempani pystyivät maksamaan ilman ongelmia 1970-luvun puolella ostetun omakotitalon parin kilometrin päässä suuren kaupungin keskustasta omaksi ja sen lisäksi meillä oli varaa tehdä parin-kolmen viikon autolomia Skandinaviaan ja Keski-Eurooppaan joka kesä.

Minä tienasin kesäduunissa panimolla 3,5 kuukaudessa summia joilla opiskelijanakin sai pidettyä autoa ja maksettua vuoden aikana juoksevia kuluja.

1980-luvulla ei tunnettu em. kesäduunien lisäksi muita työsuhteita kuin täysipäiväinen, kokoaikainen työ ja oli täysin mahdoton ajatuskin että suomalainen firma olisi irtisanonut työntekijöitään ellei firma ollut jo käytännössä konkurssissa. Luottamus tulevaisuuteen oli jotain sellaista mitä jälkipolvien on mahdotonta käsittää.

Suurin ero oli siinä että kun ihminen oli 1980-luvulla "töissä" se tarkoitti sitä että tämä kykeni maksamaan oman elämisensä ja asumisensa kulut palkastaan. Elämä ei ehkä ollut alimmalla palkkatasolla mitään kulutusjuhlaa mutta silläkin tasolla ihmiset olivat ylpeitä siitä että pärjäävät omillaan ja yhteiskunnan elätettäväksi heittäytynyttä paria prosenttia halveksuttiin avoimesti.

Jos 2022 työttömyysluvut laadittaisiin 1980-luvun kriteerien mukaan, (=ne jotka eivät tee kokoaikaista täysipäivistä työtä ja kata itse kulujaan ilman tulonsiirtoja) niin työttömyysprosentti olisi jossain 30-40% paikkailla..

Mä elin varmaan parasta aikaa mun elämässä tulojen puolesta 80-luvulla. Olin asuntosäästäjä ja rahaa riitti silti reippaasti matkusteluun, kalliimpiin vaatteisiin, juhlimiseen, ulkona syömiseen ja todella hyvään elintasoon. Pystyin oikeastaan tekemään ihan mitä halutti eli voin lähteä ihan ilman säästämistä esim reissuun, jos joku kavereista kaipasi kaveria. Sen pystyi tekemään, vaikka olis just tullut matkalta.

Mahtava vuosikymmen olla nuori ja valmistunut ensimmäiseen ammattiin. Töitä sai heti koulunpenkiltä päästyä ja palkka oli hyvä. Ennen valmistumista kesätöitä oli helppo saada.

Kyllä mä näkisin, että 80-luvun jälkeen on ollut vain alamäkeä kaikin puolin. Vakituisessa työpaikassa olen nytkin ja ihan hyvät tulot, mutta ei ole lähellekään sitä elintasoa, mikä tuolloin oli.

Mulle 80-luku oli ja on ehdottomasti se paras ja viimeinen hyvä vuosikymmen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja nykypäivään verrattuna palkatkin oli naurettavan alhaisia

Joo, niin alhaisia että minunkin teollisuudessa töissä olleet vanhempani pystyivät maksamaan ilman ongelmia 1970-luvun puolella ostetun omakotitalon parin kilometrin päässä suuren kaupungin keskustasta omaksi ja sen lisäksi meillä oli varaa tehdä parin-kolmen viikon autolomia Skandinaviaan ja Keski-Eurooppaan joka kesä.

Minä tienasin kesäduunissa panimolla 3,5 kuukaudessa summia joilla opiskelijanakin sai pidettyä autoa ja maksettua vuoden aikana juoksevia kuluja.

1980-luvulla ei tunnettu em. kesäduunien lisäksi muita työsuhteita kuin täysipäiväinen, kokoaikainen työ ja oli täysin mahdoton ajatuskin että suomalainen firma olisi irtisanonut työntekijöitään ellei firma ollut jo käytännössä konkurssissa. Luottamus tulevaisuuteen oli jotain sellaista mitä jälkipolvien on mahdotonta käsittää.

Suurin ero oli siinä että kun ihminen oli 1980-luvulla "töissä" se tarkoitti sitä että tämä kykeni maksamaan oman elämisensä ja asumisensa kulut palkastaan. Elämä ei ehkä ollut alimmalla palkkatasolla mitään kulutusjuhlaa mutta silläkin tasolla ihmiset olivat ylpeitä siitä että pärjäävät omillaan ja yhteiskunnan elätettäväksi heittäytynyttä paria prosenttia halveksuttiin avoimesti.

Jos 2022 työttömyysluvut laadittaisiin 1980-luvun kriteerien mukaan, (=ne jotka eivät tee kokoaikaista täysipäivistä työtä ja kata itse kulujaan ilman tulonsiirtoja) niin työttömyysprosentti olisi jossain 30-40% paikkailla..

Tarkoitat varmaan että nykyinen työllisyysprosentti on jossain 30% paikkeilla, niin paljon on kaikenmaailman vuokraorjuutta, silppua, pätkätöitä, nollatuntisopimuksia ja ns. vakituisillakin duunareilla palkat niin huonot, että superkallis asuminen (halvempia ei löydy) vaatii ainakin asumistukea että tulee toimeen! Tällaiseksi on vajonnut Suomi -niminen valtio kultaisen 80-luvun jälkeen. En tunnista tätä maata enää Suomeksi jollaisena sen 80-luvulla tunsin!!!

Bootsit ja ylisuuret farkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja nykypäivään verrattuna palkatkin oli naurettavan alhaisia

Joo, niin alhaisia että minunkin teollisuudessa töissä olleet vanhempani pystyivät maksamaan ilman ongelmia 1970-luvun puolella ostetun omakotitalon parin kilometrin päässä suuren kaupungin keskustasta omaksi ja sen lisäksi meillä oli varaa tehdä parin-kolmen viikon autolomia Skandinaviaan ja Keski-Eurooppaan joka kesä.

Minä tienasin kesäduunissa panimolla 3,5 kuukaudessa summia joilla opiskelijanakin sai pidettyä autoa ja maksettua vuoden aikana juoksevia kuluja.

1980-luvulla ei tunnettu em. kesäduunien lisäksi muita työsuhteita kuin täysipäiväinen, kokoaikainen työ ja oli täysin mahdoton ajatuskin että suomalainen firma olisi irtisanonut työntekijöitään ellei firma ollut jo käytännössä konkurssissa. Luottamus tulevaisuuteen oli jotain sellaista mitä jälkipolvien on mahdotonta käsittää.

Suurin ero oli siinä että kun ihminen oli 1980-luvulla "töissä" se tarkoitti sitä että tämä kykeni maksamaan oman elämisensä ja asumisensa kulut palkastaan. Elämä ei ehkä ollut alimmalla palkkatasolla mitään kulutusjuhlaa mutta silläkin tasolla ihmiset olivat ylpeitä siitä että pärjäävät omillaan ja yhteiskunnan elätettäväksi heittäytynyttä paria prosenttia halveksuttiin avoimesti.

Jos 2022 työttömyysluvut laadittaisiin 1980-luvun kriteerien mukaan, (=ne jotka eivät tee kokoaikaista täysipäivistä työtä ja kata itse kulujaan ilman tulonsiirtoja) niin työttömyysprosentti olisi jossain 30-40% paikkailla..

Tarkoitat varmaan että nykyinen työllisyysprosentti on jossain 30% paikkeilla, niin paljon on kaikenmaailman vuokraorjuutta, silppua, pätkätöitä, nollatuntisopimuksia ja ns. vakituisillakin duunareilla palkat niin huonot, että superkallis asuminen (halvempia ei löydy) vaatii ainakin asumistukea että tulee toimeen! Tällaiseksi on vajonnut Suomi -niminen valtio kultaisen 80-luvun jälkeen. En tunnista tätä maata enää Suomeksi jollaisena sen 80-luvulla tunsin!!!

Tosiasiassa palkkojen ostovoima on parantunut merkittävästi 80-luvulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja nykypäivään verrattuna palkatkin oli naurettavan alhaisia

Joo, niin alhaisia että minunkin teollisuudessa töissä olleet vanhempani pystyivät maksamaan ilman ongelmia 1970-luvun puolella ostetun omakotitalon parin kilometrin päässä suuren kaupungin keskustasta omaksi ja sen lisäksi meillä oli varaa tehdä parin-kolmen viikon autolomia Skandinaviaan ja Keski-Eurooppaan joka kesä.

Minä tienasin kesäduunissa panimolla 3,5 kuukaudessa summia joilla opiskelijanakin sai pidettyä autoa ja maksettua vuoden aikana juoksevia kuluja.

1980-luvulla ei tunnettu em. kesäduunien lisäksi muita työsuhteita kuin täysipäiväinen, kokoaikainen työ ja oli täysin mahdoton ajatuskin että suomalainen firma olisi irtisanonut työntekijöitään ellei firma ollut jo käytännössä konkurssissa. Luottamus tulevaisuuteen oli jotain sellaista mitä jälkipolvien on mahdotonta käsittää.

Suurin ero oli siinä että kun ihminen oli 1980-luvulla "töissä" se tarkoitti sitä että tämä kykeni maksamaan oman elämisensä ja asumisensa kulut palkastaan. Elämä ei ehkä ollut alimmalla palkkatasolla mitään kulutusjuhlaa mutta silläkin tasolla ihmiset olivat ylpeitä siitä että pärjäävät omillaan ja yhteiskunnan elätettäväksi heittäytynyttä paria prosenttia halveksuttiin avoimesti.

Jos 2022 työttömyysluvut laadittaisiin 1980-luvun kriteerien mukaan, (=ne jotka eivät tee kokoaikaista täysipäivistä työtä ja kata itse kulujaan ilman tulonsiirtoja) niin työttömyysprosentti olisi jossain 30-40% paikkailla..

Hyvin sanottu:

Luottamus tulevaisuuteen oli jotain sellaista mitä jälkipolvien on mahdotonta käsittää.

Tuo se on mitä eniten kaipaan.

Luottamusta tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja nykypäivään verrattuna palkatkin oli naurettavan alhaisia

Joo, niin alhaisia että minunkin teollisuudessa töissä olleet vanhempani pystyivät maksamaan ilman ongelmia 1970-luvun puolella ostetun omakotitalon parin kilometrin päässä suuren kaupungin keskustasta omaksi ja sen lisäksi meillä oli varaa tehdä parin-kolmen viikon autolomia Skandinaviaan ja Keski-Eurooppaan joka kesä.

Minä tienasin kesäduunissa panimolla 3,5 kuukaudessa summia joilla opiskelijanakin sai pidettyä autoa ja maksettua vuoden aikana juoksevia kuluja.

1980-luvulla ei tunnettu em. kesäduunien lisäksi muita työsuhteita kuin täysipäiväinen, kokoaikainen työ ja oli täysin mahdoton ajatuskin että suomalainen firma olisi irtisanonut työntekijöitään ellei firma ollut jo käytännössä konkurssissa. Luottamus tulevaisuuteen oli jotain sellaista mitä jälkipolvien on mahdotonta käsittää.

Suurin ero oli siinä että kun ihminen oli 1980-luvulla "töissä" se tarkoitti sitä että tämä kykeni maksamaan oman elämisensä ja asumisensa kulut palkastaan. Elämä ei ehkä ollut alimmalla palkkatasolla mitään kulutusjuhlaa mutta silläkin tasolla ihmiset olivat ylpeitä siitä että pärjäävät omillaan ja yhteiskunnan elätettäväksi heittäytynyttä paria prosenttia halveksuttiin avoimesti.

Jos 2022 työttömyysluvut laadittaisiin 1980-luvun kriteerien mukaan, (=ne jotka eivät tee kokoaikaista täysipäivistä työtä ja kata itse kulujaan ilman tulonsiirtoja) niin työttömyysprosentti olisi jossain 30-40% paikkailla..

Hyvin sanottu:

Luottamus tulevaisuuteen oli jotain sellaista mitä jälkipolvien on mahdotonta käsittää.

Tuo se on mitä eniten kaipaan.

Luottamusta tulevaisuuteen.

Ja se optimistinen ilmapiiri, että kaikki kehittyy entistäkin paremmaksi, ihmisten kannalta.

Se luottamus sitten murskaantui jo 90-luvun alussa eikä luottamus palaa enää koskaan.

Jännä, miten ihmiset aina muistavat oman nuoruutensa jotenkin parempana aikana tajuamatta, että se johtuu juuri siitä silloisesta nuoruudesta. Millään objektiivisella mittarilla mitattuna asiat eivät olleet 80-luvulla paremmin. Ihmiset olivat sairaampia, kuolivat nuorempana, itsemurhia tehtiin ja alkoholia käytettiin enemmän ja nuorempina. Katukuvaan kuuluivat ainakin Helsingissä sankoin joukoin sellaiset old school-puliukot, joita ei enää ole. Elintaso on nykypäivänä kaikesta huolimatta aivan toista kuin silloin. Nyt kun se nytkähtää vähän lähemmäksi 80-lukua, niin ihmiset ovat ihan hätää kärsimässä. Monet nykyisin hetkessä hoituvat arkiset asiat olivat myös hirveää säätämistä tuohon aikaan. Naisnäkökulmasta katsottuna tasa-arvoasiat olivat ihan onnettomalla tolalla. Yms. Aina on kivaa olla nuori, mutta jos nyt keski-ikäisenä palautettaisiin elämään tuota aikaa, niin tuskin siitä hirveästi nauttisi.

Itänaapurista tulleet turistiporukat.😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja nykypäivään verrattuna palkatkin oli naurettavan alhaisia

Joo, niin alhaisia että minunkin teollisuudessa töissä olleet vanhempani pystyivät maksamaan ilman ongelmia 1970-luvun puolella ostetun omakotitalon parin kilometrin päässä suuren kaupungin keskustasta omaksi ja sen lisäksi meillä oli varaa tehdä parin-kolmen viikon autolomia Skandinaviaan ja Keski-Eurooppaan joka kesä.

Minä tienasin kesäduunissa panimolla 3,5 kuukaudessa summia joilla opiskelijanakin sai pidettyä autoa ja maksettua vuoden aikana juoksevia kuluja.

1980-luvulla ei tunnettu em. kesäduunien lisäksi muita työsuhteita kuin täysipäiväinen, kokoaikainen työ ja oli täysin mahdoton ajatuskin että suomalainen firma olisi irtisanonut työntekijöitään ellei firma ollut jo käytännössä konkurssissa. Luottamus tulevaisuuteen oli jotain sellaista mitä jälkipolvien on mahdotonta käsittää.

Suurin ero oli siinä että kun ihminen oli 1980-luvulla "töissä" se tarkoitti sitä että tämä kykeni maksamaan oman elämisensä ja asumisensa kulut palkastaan. Elämä ei ehkä ollut alimmalla palkkatasolla mitään kulutusjuhlaa mutta silläkin tasolla ihmiset olivat ylpeitä siitä että pärjäävät omillaan ja yhteiskunnan elätettäväksi heittäytynyttä paria prosenttia halveksuttiin avoimesti.

Jos 2022 työttömyysluvut laadittaisiin 1980-luvun kriteerien mukaan, (=ne jotka eivät tee kokoaikaista täysipäivistä työtä ja kata itse kulujaan ilman tulonsiirtoja) niin työttömyysprosentti olisi jossain 30-40% paikkailla..

Hyvin sanottu:

Luottamus tulevaisuuteen oli jotain sellaista mitä jälkipolvien on mahdotonta käsittää.

Tuo se on mitä eniten kaipaan.

Luottamusta tulevaisuuteen.

Teknologinen kehitys on vaivihkaa muuttanut maailmaa hirveästi 30-40 vuodessa. Ei enää juuri ole sellaisia suorittavia töitä, joissa pärjää ilman mitään koulutusta, koska sellaiset hoituvat nykyään koneellisesti. 80-luvulla terve ihminen oli oikeasti laiska tai juoppo, jos ei töitä ollut. Niitä oli käytännössä kaikille. Silloin saatettiin työttömiä syyllistää ihan aiheesta, mutta nykyisin on suuri joukko ihmisiä, joille vaan ei ole paikkaa yhteiskunnassa. Kaikkien rahkeet eivät riitä nykypäivänä vaadittavaan kouluttautumiseen.