Lue keskustelun säännöt.
Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.
Kommentit (2913)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta Datsun 100A:sta vielä, että tiedän, että se oli 70-luvun auto, vaikkakin sitä tehtiin vielä samalla tekniikalla , mutta hieman suuremmalla korilla vuoteen 1982 asti.
Taisi kuitenkin loppua sata amppeerin valmistus -77 tai -78.
Itsellä oli vm. -76, ensimmäisenä autona.
Alkuperäisellä korilla varustettuna 100A:n eli Cherryn (Jota myytiin myös mm. 120A ja 140A malleina moottorin koon mukaan) loppui valmistus -77, mutta auto pysyi teknisesti muuttumattomana vuoteen 1982 asti. Kori kasvoi matkalla hieman ja muuttui -78 kolmioviseksi monikäyttömalliksi. Itselläni on vieläkin tuosta vuoden 1974 , 1976, 1978 ja 1982 mallit ja kaikissa on mm. sama jousitusrakenne edessä ja takana sekä täsmälleen sama moottori hieman eri kuutiotilavuuksina. Pidän noita siksi samana autona käytännössä.
Oikeasti 100A:sta tekee kuitenkin mielestäni 80-luvun legendan se, että auto oli suosittu nuorisoauto nimenomaan tuolla vuosikymmenellä. Eli vähän sama asia kuin täällä useasti mainitut 70-luvun c-kasetit, jotka puhkesivat kukkaan vasta 80-luvulla.
Itse ajoin ensiautoiluni perus nappisilmä-Ladalla, mutta ensimmäinen oma autoni oli omilla palkkarahoilla tienattu ja vuonna 1988 ostettu vuoden '74 100A, joka maksoi tuolloin hyväkuntoisena 3000 markkaa (500 euroa suoraan käännettynä). Ajoin sillä ilman remppoja pari vuotta ja sitten vaihdoin siihen viritetyn 1400 kuutioisen moottorin vuoden 1981 mallisesta Cherrystä. Meni heittämällä paikoilleen alle vuorokaudessa. Ajoin sillä yli 90-luvun laman, jonka jälkeen oli varaa ostaa toinen 80-luvun legenda eli Saab 99. (joo on sekin jo alunperin 60-luvulta) Molemmat ovat vielä tallella ja ajokunnossa. Näistäkin em. syistä siis pidän Datsun 100A:ta nimenomaan 80-luvun katukuvan legendana ja yhtenä symbolina tuolle ajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kioskilta pysty vuokraamaan vhs soittimen, kun vuokrasi leffan. Soitin palautettiin kioskiin samalla, kun palautti vhs kasetit. :D
Se ei ollut mikään SOITIN !!! Puhuttiin VHS nauhureista tai simppelimmin vain VHS videoista tai pelkistä videoista!
Meilläkin oli pari kertaa muistaakseni R-kioskilta semmoinen vuokra Esselte videonauhuri ja joku elokuvakasetti, ennenkuin vanhemmat osti oman VHS videonauhurin. Mulla on vieläkin toimintakuntoinen VHS videonauhuri vuodelta 2003 ja kasetteja mitä aikoinaan nauhoittelin telkkarista.
Videonauhurijärjestelmiähän oli muitakin kuin VHS, oli Beta ja Video2000, mutta VHS voitti järjestelmäsodan ja oli siis yleisin.
Ilmeisesti 70-luvulla, vai peräti 60-luvullako ennen VHS -järjestelmää on kai ollut muitakin, mutta en juurikaan tunne niitä ja ei varmaan olleet vielä kovinkaan yleisiä kodeissa, en kyllä ennen 70-luvun puoltaväliä ollut olemassakaan :D
Tuli pakonomainen tarve vastata tähän, vaikka jo vanha viesti onkin, enkä tiedä onko vastattu jo, mutta hatuttaa niin tälläiset turhanpäiväiset pätijät, jotka eivät kuitenkaan tiedä aiheesta sen enempää, näissä viestiketjuissa.
Kyllä se oli nimenomaan SOITIN, jonkalaisen mekin R-kioskilta aikoinaan 80-luvulla vuokrattiin eikä nauhuri, jollaisiksi niitä kotona olevia laitteita yleisesti kutsuttiin.
Että ihan oikeassa oli alkuperäisen viestin kirjoittaja. Muutenkin turhaa jaarittelua tuo mutu-"tietämys"-mutustelu seuraavissa lauseissa.
Sorry, jatkakaa...
Ai 80-luvun muistelu 80-luvun muisteluketjussa on "turhaa jaarittelua"...
Lainaus 80-luvun muistelusta: "Ilmeisesti 70-luvulla, vai peräti 60-luvullako ennen VHS -järjestelmää on kai ollut muitakin, mutta en juurikaan tunne niitä ja ei varmaan olleet vielä kovinkaan yleisiä kodeissa, en kyllä ennen 70-luvun puoltaväliä ollut olemassakaan"
Ei minulla muuta.
Tuo nyt oli hieman taustaa videonauhurien historiasta kun ilmeisesti niitä soittimiksi väittävänä et niistä paljoa tiedä. Sana "nauhuri" ei ota kantaa voiko niillä tallentaa vai vain toistaa, se kertoo vain formaatin, eli nauhaa käyttävä laite.
Soitin on jokin nuoremman polven keksimä sana, sitä ei käytetty 80-luvulla. Tiedän tämän kun elin sillä vuosikymmenellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvinnut passista katsoa minkä maalainen olet, sen näki naamasta.
no ei eihan. Suomalaisia luultiin usein neuvostoliittolaisiksi ja kysyttiin että miten olette päässeet pois
Suomella oli erittäin karu linja itärajan yli loikanneita neuvostoliittolaisia kohtaan, jotka tiesivät että heidän piti päästä Ruotsiin asti ennen kuin he olisivat turvassa oikeassa lännessä eikä suomettuneessa Suomessa.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/31/muisti-loikkaus
Kun neuvostoliittolainen huippuviulisti Viktoria Mullova loikkasi vuonna 1983 Suomesta Ruotsiin, lööppejä myöten arvuuteltiin, ketkä viulistia auttoivat. Oikeat auttajat pysyivät hiljaa yli 25 vuotta. Toimittaja Jyrki Koulumies oli aivot loikkaussuunnitelman takana. Apurikseen hän pyysi ja sai kuvaaja Caj Sundmanin.
"Suomella oli erittäin karu linja itärajan yli loikanneita neuvostoliittolaisia kohtaan, jotka tiesivät että heidän piti päästä Ruotsiin asti ennen kuin he olisivat turvassa oikeassa lännessä eikä suomettuneessa Suomessa."
Totta. Silloin täällä ei muutenkaan vietetty mitään avointen ovien päiviä kuten nykyään. Elämä oli oikeasti turvallista.
Ihmisiä tapettiin 80-luvulla huomattavasti enemmän kuin nyt, ja väkivaltarikollisuus oli yleisempää muutenkin. Se vaan oli niin arkipäiväistä, ettei siitä samalla lailla revitty lööppejä kuin nykyään. Muutenkin elämä oli turvattomampaa, esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa kuoli moninkertainen määrä ihmisiä nykyiseen verrattuna. Tämä menneiden aikojen turvallisuus on pelkkä illuusio.
Aivan. Myös Omaisuusrikoksissa on 1980-90-luvun vaihteessa korkea piikki.
Työturvallisuus oli heikkoa sekin, yllättävän paljon oli työtapaturmia, usein kuolemaankin johtavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kioskilta pysty vuokraamaan vhs soittimen, kun vuokrasi leffan. Soitin palautettiin kioskiin samalla, kun palautti vhs kasetit. :D
Se ei ollut mikään SOITIN !!! Puhuttiin VHS nauhureista tai simppelimmin vain VHS videoista tai pelkistä videoista!
Meilläkin oli pari kertaa muistaakseni R-kioskilta semmoinen vuokra Esselte videonauhuri ja joku elokuvakasetti, ennenkuin vanhemmat osti oman VHS videonauhurin. Mulla on vieläkin toimintakuntoinen VHS videonauhuri vuodelta 2003 ja kasetteja mitä aikoinaan nauhoittelin telkkarista.
Videonauhurijärjestelmiähän oli muitakin kuin VHS, oli Beta ja Video2000, mutta VHS voitti järjestelmäsodan ja oli siis yleisin.
Ilmeisesti 70-luvulla, vai peräti 60-luvullako ennen VHS -järjestelmää on kai ollut muitakin, mutta en juurikaan tunne niitä ja ei varmaan olleet vielä kovinkaan yleisiä kodeissa, en kyllä ennen 70-luvun puoltaväliä ollut olemassakaan :D
Tuli pakonomainen tarve vastata tähän, vaikka jo vanha viesti onkin, enkä tiedä onko vastattu jo, mutta hatuttaa niin tälläiset turhanpäiväiset pätijät, jotka eivät kuitenkaan tiedä aiheesta sen enempää, näissä viestiketjuissa.
Kyllä se oli nimenomaan SOITIN, jonkalaisen mekin R-kioskilta aikoinaan 80-luvulla vuokrattiin eikä nauhuri, jollaisiksi niitä kotona olevia laitteita yleisesti kutsuttiin.
Että ihan oikeassa oli alkuperäisen viestin kirjoittaja. Muutenkin turhaa jaarittelua tuo mutu-"tietämys"-mutustelu seuraavissa lauseissa.
Sorry, jatkakaa...
Ai 80-luvun muistelu 80-luvun muisteluketjussa on "turhaa jaarittelua"...
Lainaus 80-luvun muistelusta: "Ilmeisesti 70-luvulla, vai peräti 60-luvullako ennen VHS -järjestelmää on kai ollut muitakin, mutta en juurikaan tunne niitä ja ei varmaan olleet vielä kovinkaan yleisiä kodeissa, en kyllä ennen 70-luvun puoltaväliä ollut olemassakaan"
Ei minulla muuta.
Tuo nyt oli hieman taustaa videonauhurien historiasta kun ilmeisesti niitä soittimiksi väittävänä et niistä paljoa tiedä. Sana "nauhuri" ei ota kantaa voiko niillä tallentaa vai vain toistaa, se kertoo vain formaatin, eli nauhaa käyttävä laite.
Soitin on jokin nuoremman polven keksimä sana, sitä ei käytetty 80-luvulla. Tiedän tämän kun elin sillä vuosikymmenellä.
Tuossa tuli niin paljon väärää tietoa, että en tiedä mistä edes alottaisi. Luultavammin kirjoitettu ihan huumormielellä nuo, mutta vastaan silti.
1. Videonauhureiden historiasta voi kuka vain ottaa selvää muutaman sekunnin googletuksella, eikä se liity mitenkään 80-lukuun.
2. Nauhurin määritelmä: "Nauhuri tai magnetofoni on metallioksidikerroksella päällystettyä magneettista nauhaa käyttävä äänentallennus ja -toistoväline." Tuo löytyi netistä, mutta sama löytyy myös hyllystäni olevasta 70-luvun tietosanakirjasta. Eli nauhurin tärkein ominaisuus on nimenomaan alusta asti tallentaa eli nauhoittaa, josta tuo sana nauhurikin tulee. Nauhoittaminen on suomen kielessä mukautunut tarkoittamaan kaikenlaista tallentamista ja äänittämistä riippumatta onko kyseessä nauhaa käyttävä aite vai ei. Mistä sitten luulit nauhuri sanan tulevan, "nauhaa käyttävästä tallennin- ja toistovälineestäkö" kenties, vai? Onhan levysoitintakin kutsuttu kautta aikojen soittimeksi ja samoin 70-luvulla kutsuttiin yleisesti esim. autoradiossa mukana olevia kasettisoittimia nimenomaan soittimiksi, koska niillä ei voinut yleensä äänittää. Isäni sukupolvi puhui mankoista. Myöhemmin yleistyi stereokanavien myötä nimitys autostereot. Että aivan pa*kaa tuo, että soitin olisi jokin nykyajan sana.
3. Nyt tullaan itse aiheeseen eli tuo aloitajan mainitsema lainavideolaite ei ollut nauhuri, koska sillä ei voinut nauhoittaa mitään vain katsoa eli soittaa videoita. Laitetaan vielä varmuuden vuoksi englanninkieliset termit tuolta ajalta eli videonuhuri oli yleisesti VCR eli Video Cassette Recorder eli videokasettinauhoittaja/nauhuri. Tuo lainattava laite oli pelkkä Player eli soitin. Luetun ymmärtämisessäsi oli ongelmia, jos jostain luit, että olisin väittänyt kaikkia videonauhureita kutsutun soittimiksi.
4. Elänyt ja elänyt... Tynnyrissä ja kuplassakin voi kulemma tarun mukaan elää..
Tuohon äskeiseen soitin-viestiini liittyen vielä, että eniten ketuttaa se, että juuri tuonlaiset muka tietävät ja muka eläneet kommentoijat pilaavat vaikutelman minun sukupolvestani ja antaa sen vaikutelman, että enemmistö olisi elänyt tuolloin 80-luvulla jossain tietämättömyyskuplassa asioiden suhteen vaikka Suomi varsinkin oli etunenässä monessa teknisessä asiassa muuhun maailmaan nähden. Täällä myytiin mm. ennätysmäärä moneen muuhun euroopan maahan verrattuna monenlaista elektroniikkaa ja tietoa oli kaikkien saatavilla, vaikka ei niin helposti, kuin nykypäivänä. Sitten toki aina on näitä "soitin, pyh.." jääriä, jotka eivät halua kehityksen kehittyä. Osittain heidänlaisten, tuolloin johtoasemissakin olevien, vuoksi kaiketi täällä onkin menty monessa suhteessa takapakkia noista ajoista. Ei se 80-luku ollut mitään kaukaista pimeää keskiaikaa, vaan päinvastoin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan jotenkin 80-luvulta, miten hirveältä kaikilla huoltoasemilla silloin haisi. Pinttynyt tupakka, kitkerä kahvi, hikiset ja likaiset äijät, käristetty makkara tai munkkirasva. Pesemättömät tilat. WC. 2-tahtibensan haju.
Voi jeesus.
Olen syntynyt 1981, enkä kyllä oikeastaan kaipaa yhtään mitään viime vuosituhannelta. En niin mitään. Jotenkin niin surkeaa, törkyistä, sotkuista, jälkeenjäänyttä, hidasta, haisevaa, rumannäköistä. Aivan kaikki. Autoista asuntoihin, ihmisten pukeutumisesta hiustyyleihin, silmälaseihin, hajuvesiin, partavesiin ja ties mihin olkatoppauksiin asti. Neuvostoliiton lonkerot tuntuivat ulottuvan Suomeen todella vahvasti.
Miehet haisivat poikkeuksetta hirveälle. Kainalohiki, kitkerä partavesi, tupakka, keskiolut. Suusta välkkyi kultahampaita tai aukkoja hammasrivistössä. Rumat rannekellot. Kamalat vaatteet. Epäsiistit hiukset ja parrat. Keltaiset hampaat. Likaiset lippalakit.
Naiset haisivat joko mummolle tai hirvittävälle hajuvedelle, jonka haju pinttyi vaatteisiin. Televisioilta näyttävät silmälasit saivat kenet tahansa yli 25-vuotiaan näyttämään 80-vuotiaalta. Kamalat vaatekuosit. Käsilaukut. Kengät. Rumat alusvaatteet ja sukkahousut. Hirvittävät, myssymäiset villapäähineet, joiden alla päänahka hikosi, hilseili ja haisi. Paistinrasvan ja pekonin käry seurasi vanhempia sukulaisnaisiani joka paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Muistan jotenkin 80-luvulta, miten hirveältä kaikilla huoltoasemilla silloin haisi. Pinttynyt tupakka, kitkerä kahvi, hikiset ja likaiset äijät, käristetty makkara tai munkkirasva. Pesemättömät tilat. WC. 2-tahtibensan haju.
Voi jeesus.
Olen syntynyt 1981, enkä kyllä oikeastaan kaipaa yhtään mitään viime vuosituhannelta. En niin mitään. Jotenkin niin surkeaa, törkyistä, sotkuista, jälkeenjäänyttä, hidasta, haisevaa, rumannäköistä. Aivan kaikki. Autoista asuntoihin, ihmisten pukeutumisesta hiustyyleihin, silmälaseihin, hajuvesiin, partavesiin ja ties mihin olkatoppauksiin asti. Neuvostoliiton lonkerot tuntuivat ulottuvan Suomeen todella vahvasti.
Miehet haisivat poikkeuksetta hirveälle. Kainalohiki, kitkerä partavesi, tupakka, keskiolut. Suusta välkkyi kultahampaita tai aukkoja hammasrivistössä. Rumat rannekellot. Kamalat vaatteet. Epäsiistit hiukset ja parrat. Keltaiset hampaat. Likaiset lippalakit.
Naiset haisivat joko mummolle tai hirvittävälle hajuvedelle, jonka haju pinttyi vaatteisiin. Televisioilta näyttävät silmälasit saivat kenet tahansa yli 25-vuotiaan näyttämään 80-vuotiaalta. Kamalat vaatekuosit. Käsilaukut. Kengät. Rumat alusvaatteet ja sukkahousut. Hirvittävät, myssymäiset villapäähineet, joiden alla päänahka hikosi, hilseili ja haisi. Paistinrasvan ja pekonin käry seurasi vanhempia sukulaisnaisiani joka paikkaan.
jännä miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on ja hyvä niin - rikkaus. Jäin miettimään tuota tekstiäsi lukiessa, että jos olisi kysytty mistä kuvaus on ja miltä vuodelta, olisin sijoittanut sen johonkin 1990-luvun romaniaan tai bulgariaan.
muistan itse 1980-luvulta yleissiisteyden (tosin huoltoasemien vessat oikeasti olivat vähän epäilyttäviä, mutta nyt 2010-2020 luvulla olevn törmännyt vieläkin karsempiin huoltsikoiden vessoihin). Tupakointia en muista koskaan 1980-luvulla sisätiloissa nähneeni, autoissa kylläkin ihmiset tuntuivat aika vapaasti tupruttelevan. Meillä ei, äiti oli jyrkkänä sen suhteen ja ihan hyvä niin. Kermaleivokset muistan 1980-luvulta, jäätelökakut, siis ne "oikeat" jäätelökakut, 1980-lukulaiset tietää. Päärynä-vaniljajäätelön sellaisessa vihreässä 1,5 litran pakkauksessa (ehkä oli 1980-luvun loppupuolta). Kovia pakkastalvia oli silloin myös, muistan yhdenkin -50 pakkaspäivän, eikä oltu edes pohjois-suomessa. kaikissa autoissa ei ollut turvavöitä. Dallas ja dynastia tuli telkasta ja ne oli pakko katsoa. taisi ihmemieskin tulla ja ritari ässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmasto ei ollut vielä lämmennyt, eivätkä muunsukupuoliset syntyneet.
Ankeata aikaa kun ei ollut maidon eikä lihankorvikkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmasto ei ollut vielä lämmennyt, eivätkä muunsukupuoliset syntyneet.
Kyllä muunsukupuoliset varmasti tunsivat itsensä sukupuoliseksi jo 1980-luvulla, mutta eivät varmastikaan useinkaan ottaa asiaa esille, koska heidät olisi mahdollisesti lähetetty psykiatriseen sairaalaan ja annettu heille psyykelääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvinnut passista katsoa minkä maalainen olet, sen näki naamasta.
no ei eihan. Suomalaisia luultiin usein neuvostoliittolaisiksi ja kysyttiin että miten olette päässeet pois
Suomella oli erittäin karu linja itärajan yli loikanneita neuvostoliittolaisia kohtaan, jotka tiesivät että heidän piti päästä Ruotsiin asti ennen kuin he olisivat turvassa oikeassa lännessä eikä suomettuneessa Suomessa.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/31/muisti-loikkaus
Kun neuvostoliittolainen huippuviulisti Viktoria Mullova loikkasi vuonna 1983 Suomesta Ruotsiin, lööppejä myöten arvuuteltiin, ketkä viulistia auttoivat. Oikeat auttajat pysyivät hiljaa yli 25 vuotta. Toimittaja Jyrki Koulumies oli aivot loikkaussuunnitelman takana. Apurikseen hän pyysi ja sai kuvaaja Caj Sundmanin.
"Suomella oli erittäin karu linja itärajan yli loikanneita neuvostoliittolaisia kohtaan, jotka tiesivät että heidän piti päästä Ruotsiin asti ennen kuin he olisivat turvassa oikeassa lännessä eikä suomettuneessa Suomessa."
Totta. Silloin täällä ei muutenkaan vietetty mitään avointen ovien päiviä kuten nykyään. Elämä oli oikeasti turvallista.
Persuilla on samat tunkkaiset mielipiteet riippumatta mistä vuosikymmenestä puhutaan. Suomeen muuten otettiin porukkaaa Chilestä 1970-luvulla ja Vietnamista 1980-luvulla. Itänaapurin toisinajattelijoiden tänne ottamista tuskin edes harkittiin sillä se olisi vaarantanut YYA-liturgian mukaiset suhteet Moskovaan. Hienoa että nykyinen Suomi ottaa sentään tänne ukrainalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmasto ei ollut vielä lämmennyt, eivätkä muunsukupuoliset syntyneet.
1980-luvulla oli omat ympäristöongelmansa kuten happosateeet, otsonikato ja Tshenobyl.
Vierailija kirjoitti:
Muistan jotenkin 80-luvulta, miten hirveältä kaikilla huoltoasemilla silloin haisi. Pinttynyt tupakka, kitkerä kahvi, hikiset ja likaiset äijät, käristetty makkara tai munkkirasva. Pesemättömät tilat. WC. 2-tahtibensan haju.
Voi jeesus.
Olen syntynyt 1981, enkä kyllä oikeastaan kaipaa yhtään mitään viime vuosituhannelta. En niin mitään. Jotenkin niin surkeaa, törkyistä, sotkuista, jälkeenjäänyttä, hidasta, haisevaa, rumannäköistä. Aivan kaikki. Autoista asuntoihin, ihmisten pukeutumisesta hiustyyleihin, silmälaseihin, hajuvesiin, partavesiin ja ties mihin olkatoppauksiin asti. Neuvostoliiton lonkerot tuntuivat ulottuvan Suomeen todella vahvasti.
Miehet haisivat poikkeuksetta hirveälle. Kainalohiki, kitkerä partavesi, tupakka, keskiolut. Suusta välkkyi kultahampaita tai aukkoja hammasrivistössä. Rumat rannekellot. Kamalat vaatteet. Epäsiistit hiukset ja parrat. Keltaiset hampaat. Likaiset lippalakit.
Naiset haisivat joko mummolle tai hirvittävälle hajuvedelle, jonka haju pinttyi vaatteisiin. Televisioilta näyttävät silmälasit saivat kenet tahansa yli 25-vuotiaan näyttämään 80-vuotiaalta. Kamalat vaatekuosit. Käsilaukut. Kengät. Rumat alusvaatteet ja sukkahousut. Hirvittävät, myssymäiset villapäähineet, joiden alla päänahka hikosi, hilseili ja haisi. Paistinrasvan ja pekonin käry seurasi vanhempia sukulaisnaisiani joka paikkaan.
Ehkäpä aika sitten kultaa muistoja tavalla tai toisella tässäkin asiassa. Itse syntynyt -83. Kuitenkin kun mentiin Lapin mökille niin mulle kasarin lopussa tai vielä ysärinkin puolella suuri kohokohta oli kun perheen kanssa pysähdyttiin huoltoasemalle ihan vaikka tankkaamaan ja jatkamaan matkaa. Tupakankäry voi mullakin tulla ekana mieleen kun ajattelee aikansa huoltoasemia muttei häiritsevästi. Oli kiva aina kun tiesi, että nyt haetaan karkkipussi mulle ja miksei vanhemmillekin matkaevääksi. Kultaiset muistot eräästä suhteellisen tunnetustakin Esso-asemasta Rovaniemen alapuolelta. Siellä usein pysähdyttiin oikein syömäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan jotenkin 80-luvulta, miten hirveältä kaikilla huoltoasemilla silloin haisi. Pinttynyt tupakka, kitkerä kahvi, hikiset ja likaiset äijät, käristetty makkara tai munkkirasva. Pesemättömät tilat. WC. 2-tahtibensan haju.
Voi jeesus.
Olen syntynyt 1981, enkä kyllä oikeastaan kaipaa yhtään mitään viime vuosituhannelta. En niin mitään. Jotenkin niin surkeaa, törkyistä, sotkuista, jälkeenjäänyttä, hidasta, haisevaa, rumannäköistä. Aivan kaikki. Autoista asuntoihin, ihmisten pukeutumisesta hiustyyleihin, silmälaseihin, hajuvesiin, partavesiin ja ties mihin olkatoppauksiin asti. Neuvostoliiton lonkerot tuntuivat ulottuvan Suomeen todella vahvasti.
Miehet haisivat poikkeuksetta hirveälle. Kainalohiki, kitkerä partavesi, tupakka, keskiolut. Suusta välkkyi kultahampaita tai aukkoja hammasrivistössä. Rumat rannekellot. Kamalat vaatteet. Epäsiistit hiukset ja parrat. Keltaiset hampaat. Likaiset lippalakit.
Naiset haisivat joko mummolle tai hirvittävälle hajuvedelle, jonka haju pinttyi vaatteisiin. Televisioilta näyttävät silmälasit saivat kenet tahansa yli 25-vuotiaan näyttämään 80-vuotiaalta. Kamalat vaatekuosit. Käsilaukut. Kengät. Rumat alusvaatteet ja sukkahousut. Hirvittävät, myssymäiset villapäähineet, joiden alla päänahka hikosi, hilseili ja haisi. Paistinrasvan ja pekonin käry seurasi vanhempia sukulaisnaisiani joka paikkaan.
jännä miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on ja hyvä niin - rikkaus. Jäin miettimään tuota tekstiäsi lukiessa, että jos olisi kysytty mistä kuvaus on ja miltä vuodelta, olisin sijoittanut sen johonkin 1990-luvun romaniaan tai bulgariaan.
muistan itse 1980-luvulta yleissiisteyden (tosin huoltoasemien vessat oikeasti olivat vähän epäilyttäviä, mutta nyt 2010-2020 luvulla olevn törmännyt vieläkin karsempiin huoltsikoiden vessoihin). Tupakointia en muista koskaan 1980-luvulla sisätiloissa nähneeni, autoissa kylläkin ihmiset tuntuivat aika vapaasti tupruttelevan. Meillä ei, äiti oli jyrkkänä sen suhteen ja ihan hyvä niin. Kermaleivokset muistan 1980-luvulta, jäätelökakut, siis ne "oikeat" jäätelökakut, 1980-lukulaiset tietää. Päärynä-vaniljajäätelön sellaisessa vihreässä 1,5 litran pakkauksessa (ehkä oli 1980-luvun loppupuolta). Kovia pakkastalvia oli silloin myös, muistan yhdenkin -50 pakkaspäivän, eikä oltu edes pohjois-suomessa. kaikissa autoissa ei ollut turvavöitä. Dallas ja dynastia tuli telkasta ja ne oli pakko katsoa. taisi ihmemieskin tulla ja ritari ässä.
En minäkään kärsinyt passiivisesta tupakonnista muulloin kuin käydessäni jossain iltaravintolassa tai yökerhossa, joissa tarttui sitkeä tupakan lemu vaatteisiin. Minun lähisukulaiseni ja parhaat kaverini olivat tupakoimattomia eikä kenellekään olisi tullut edes mieleen polttaa tupakkaa jonkun yksityiasunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmasto ei ollut vielä lämmennyt, eivätkä muunsukupuoliset syntyneet.
1980-luvulla oli omat ympäristöongelmansa kuten happosateeet, otsonikato ja Tshenobyl.
Jokaisella vuosikymmenellä on joku asia jolla pelotellaan. 70-luvulla peloteltiin jääkauden tulolla.
Happosateet tappavat elämän järvistä
”Ekologisen liikkeen sankariksi” kuvailtu Paul Ehrlich jatkoi tuomiopäivän ennusteitaan Redlands Daily Facts -lehdessä syksyllä 1970. Hänen mukaansa meret muuttuvat elottomiksi vuosikymmenen aikana, minkä lisäksi Yhdysvallat joutuu ottamaan käyttöön veden sääntelyn vuonna 1974 ja ruokasääntelyn vuonna 1980.
Brownin yliopiston akateemikot lähettivät joulukuussa 1972 Yhdysvaltain presidentille kirjeen, jossa jääkauden kerrottiin saapuvan ”ehkä hyvin pian”. Ennuste pohjautui eurooppalaisten ja amerikkalaisten tutkijoiden arvioon.
– Ilmaston viileneminen johtuu luonnollisista syistä ja muistuttaa edellisen jääkauden aikaisia prosesseja. Tämä yllättävä tulos saatiin selville tutkimalla merenpohjan sedimenttejä, tutkijat kirjoittivat.
Ilmastonmuutoksen arvioitiin heikentävän huomattavasti ruoantuotantoa ja lisäävän äärimmäisten sääilmöiden todennäköisyyttä. Hallintoa kehotettiin ryhtymään merkittäviin toimenpiteisiin, ”kuten aiempien kansainvälisten kriisien kohdalla”.
Vuonna 1978 kansainvälinen tutkijaryhmä totesi New York Timesin mukaan, että ”pohjoisen pallonpuoliskon 30-vuotiseen viilenemiseen ei ole nähtävillä loppua”.
Vakavia ja perättömäksi osoittautuneita ennusteita ovat olleet myös esimerkiksi seuraavat:
1980 Yhdysvalloissa kerrottiin happosateista, jotka ”tappavat elämän järvistä”. Hallituksen tutkimus kumosi väitteen vuosikymmentä myöhemmin.
Yhdysvaltain Keskilänteen ennustettiin vuonna 1988 vakavien kuivuuskausien sarjaa. Kyseisen vuoden jälkeen ilmiö ei toistunut, ja alueen sademäärät ovat olleet viime vuosina tavanomaista suuremmat.
Yhdysvaltain pääkaupungin hellepäivien ennustettiin vuonna 1988 moninkertaistuvan lähitulevaisuudessa. Tilastojen mukaan Washington D.C.:n kuumien päivien huippu oli vuonna 1911, minkä jälkeen trendi on ollut laskusuunnassa.
Malediivien ennustettiin vuonna 1988 uppoavan kokonaan 30 vuoden aikana. Saarten arvioitiin autioituvan jo vuonna 1992 juomakelpoisen veden loppuessa.
YK kertoi vuonna 1989, että merenpinnan nousu ”tuhoaa valtioita” vuoteen 2000 mennessä.
New Yorkin kaupungin kerrottiin uppoavan osittain vuoteen 2019 mennessä.
Yhdysvaltain puolustusministeriön raportti varoitti vuonna 2004 ilmastonmuutoksen aiheuttamasta ydinsodasta, kuivuudesta, nälänhädästä ja levottomuuksista. Britannian ilmaston ennustettiin muuttuvan ”Siperian kaltaiseksi” vuoteen 2020 mennessä ja useiden eurooppalaisten suurkaupunkien uppoavan samalla.
Puhelinluettelosta täytyi etsiä numero jos halusi soittaa johonkin virastoon esim.
Vierailija kirjoitti:
Muistan jotenkin 80-luvulta, miten hirveältä kaikilla huoltoasemilla silloin haisi. Pinttynyt tupakka, kitkerä kahvi, hikiset ja likaiset äijät, käristetty makkara tai munkkirasva. Pesemättömät tilat. WC. 2-tahtibensan haju.
Voi jeesus.
Olen syntynyt 1981, enkä kyllä oikeastaan kaipaa yhtään mitään viime vuosituhannelta. En niin mitään. Jotenkin niin surkeaa, törkyistä, sotkuista, jälkeenjäänyttä, hidasta, haisevaa, rumannäköistä. Aivan kaikki. Autoista asuntoihin, ihmisten pukeutumisesta hiustyyleihin, silmälaseihin, hajuvesiin, partavesiin ja ties mihin olkatoppauksiin asti. Neuvostoliiton lonkerot tuntuivat ulottuvan Suomeen todella vahvasti.
Miehet haisivat poikkeuksetta hirveälle. Kainalohiki, kitkerä partavesi, tupakka, keskiolut. Suusta välkkyi kultahampaita tai aukkoja hammasrivistössä. Rumat rannekellot. Kamalat vaatteet. Epäsiistit hiukset ja parrat. Keltaiset hampaat. Likaiset lippalakit.
Naiset haisivat joko mummolle tai hirvittävälle hajuvedelle, jonka haju pinttyi vaatteisiin. Televisioilta näyttävät silmälasit saivat kenet tahansa yli 25-vuotiaan näyttämään 80-vuotiaalta. Kamalat vaatekuosit. Käsilaukut. Kengät. Rumat alusvaatteet ja sukkahousut. Hirvittävät, myssymäiset villapäähineet, joiden alla päänahka hikosi, hilseili ja haisi. Paistinrasvan ja pekonin käry seurasi vanhempia sukulaisnaisiani joka paikkaan.
Kiitos! Sama juttu itsellä, muistan sen sipulin, makkaran ja tupakan käryn joka leijui aina ja kaikkialla. Koppuraiset permikset, hirveät silmälasit ja muodittomat vaatteet. Sähköttömällä mökillä oli kylmää ja kosteaa, petivaatteet vanhat ja likaiset, hyttysiä niin keleesti. Merelle ei nähnyt kun välissä oli koivurisukko. Bensa haisi kaikkialla, vanhat ukot haisi rasvalle ja silakalle, vanhat emännät navetalle. Rapakon takaisesta glamourista sai vain haaveilla, todellisuus oli lehmänpskalle haiseva pelto ja tunkkaiset talot.
Vierailija kirjoitti:
Puhelinluettelosta täytyi etsiä numero jos halusi soittaa johonkin virastoon esim.
Puhelinluettelon Keltaisilta sivuilta löytyy myös eri yritysten puhelinnumeroita pyöränkorjaamoista huonekaluliikkeisiin yms. Ei tarvinnut googlettaa!
Anttilan kuvastojen alusvaateosion kuvia katsoin 1990-luvun alussa kun itsetyydytin. T: Mies syntynyt 1981.