Lue keskustelun säännöt.
Mieheni jäi kiinni pettämisestä
12.11.2014 |
Olen viime aikoina ihmetellyt mieheni käytöstä. On ollut vaivaantuneen oloinen, haluton ja jotenkin poissaoleva. Kun kysyn, kaikki on okei, eikä tahdo puhua.
Noh, tänään sitten tulin tuossa muutama tunti sitten töistä kotiin, mies on yhä töissä. Miehellä on ipad, kuitenkin yhteisessä käytössä ja katselen usein leffoja padilta. Nyt kun avasin laitteen, oli miehen facebook jäänyt päälle. Kummempia katsomatta suljin sen, mutta huomioni kiinnittyi uudelleen saapuvaan viestiin. Tapanani ei ole tarkkailla mieheni kontakteja, mutta tämä viesti tuli minulle täysin vieraalta naiselta ja silmäni juurtui lauseeseen, joka meni kutakuinkin näin: "ihanaa, tuunko sinne viikonloppuna? :P".
Mielenkiintoni heräsi tietysti ja avasin keskustelun kokonaan...Onneksi. Chat oli täynnä keskustelua "ihanasta miehestäni" ja "täydellisestä viikonlopusta"...!!! Kovin kauaksi ei edes tarvinnut urkkia viestejä, kun mieheni ilmeisesti työpaikalla tietokoneella tai puhelimella välillä vastasi viesteihin... Kuvottavaa! Selvisi, että ovat tapailleet minun ollessani ammattiin liittyvässä koulutuksessa (asutaan pikkupaikkakunnalla, koulutukset isommassa kaupungissa ja matkat vievät monesti viikonlopun) useamminkin, kuin vain kerran. Ikinä en olisi voinut kuvitellakaan miehestäni tuollaista, tämä on vaan niin vaikea ymmärtää... Nainen vieläpä tietää viestien mukaan, että mies on varattu.
Oon nyt saanut itkettyä ja raivottua ystävälleni puhelimessa, ja hän sai minut uskomaan, että parasta on jättää mies nopeasti ja suruilematta nyt, kun on vielä epätodellinen olo ja silmitön raivo pinnalla. Mitä olisi parasta tehdä? Asuntomme on minun nimissäni (suunnitelmissa oli muutto ok-taloon muutaman vuoden sisään), joten ajattelin, jos vain kylmästi keräisin miehen tavarat tai jotain... Mies tulee töistä suunnilleen yhdeksän jälkeen. Ehtiikö tässä tehdä suuria, vai pitääkö siirtää jollekin muulle päivälle?? Mies tästä talosta kuitenkin lentää!
Pahoitteluni, jos viestistä ei selviä jotain oleellista tai se on muuten sekava...Auttakaa!
Kommentit (110)
Minä annoin anteeksi lasten takia, mutta unohtaa en voi milloinkaan. Lapset ovat jo muuttaneet omilleen ja me eletään kämppiksinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyi ikää, 25-30 väliltä molemmat. Takana oli neljän vuoden parisuhde ja kihloissa tosiaan olimme, taisin aiemmin mainita. Ja pettämisestä tosiaan olen varma, viestit kertoivat "mukavasta ajasta samassa sängyssä" ja muusta... Hyi.
Muutama soitto tullut mieheltä, en ole vastannut. Enkä vastaa.
Ap
Go Ap, sä oot arvosi tunteva nainen :)
Suloisin kostosi tulee vielä, kun uusi jättää miehesi, sillä heidän suhteensa ei ehtinyt kohdata todellisuutta vaan oli sellaista pilvissä leijumista. Itsekin löydät uuden ja kaikki pian taas hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vau oikein teit, pysykin päätöksessäsi ! Ihan paska olo sun puolesta! Oletpa vahva, ja hurjasti voimia UUTEEN ALKUUN! <3
Jep ukko vaan pihalle. Sua ei kohdella noin. Niin mäkin tekisin, kaverin avulla kamat pihalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä Ap! Hoidit tuon tilanteen samaan aikaan tiukan määrätietoisesti että asiallisesti. Ne kaksi yleistä virhettä on joko vetää aivan hirveät kilarit ja tehdä sitä eroa riidellen vaikka kuinka pitkään - tai sitten "antaa tilaisuus selittää vielä", vaikka kyseessä on täysin selvä asia, ja sitten ajan pitkään niellä itsekunnioituksensa ja jäädä vain roikkumaan suhteeseen pettäjän rinnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksua oli myös ottaa lähipiiri tilanteeseen mukaan tueksesi, sillä tuollaisessa shokissa ja tunnekuohussa ei välttämättä pysty tekemään oikeita päätöksiä ja ennen kaikkea PYSYMÄÄN niissä.
Vau, hieno juttu! että laitoit pihalle, turha jatkaa suhdetta mihin toinen ei ole sitoutunut! katkeruus, olisi kuitenkin jossai vaiheessa esiin, jos suhdetta jatkaa, koska anteeks voi aina antaa, mutta koskaan ei pysty unohtamaan! tsemppiä sulle! Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin <3 pian löydät jonkun paremman, joka arvostaa sua! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 19:54"]
Sain yhden kavereista kiinni ja hän on tulossa pian. Oon keräillyt henkilökohtaisempia tavaroita jo pois ja kohta sitten tyhjennetään kunnolla asunto miehen tavaroista. Mietin vain, mitä teen yhteiselle valokuvakansiolle? En haluaisi säästää itselläni, annanko vain miehelle vai mitä teen... Tunnearvoa on varmasti miehelle. Päivittelemään en muuten varmaan kamalasti enää ehdi ennen miehen kotiintuloa.
Lapsellista touhua sinulta ja kavereiltasi.
Kiitos tuesta, en tässä nyt ehdi kummemmin motiiveja selittämään sille, miksen halua antaa miehelle mahdollisuutta.
Ap
[/quote]
Hyvä päätös, pettäjiä ei kannata katsella. Ei naisen eikä miehen. Miksi olla jonkun kanssa joka ei arvosta ja rakasta sinua? Tuo ei ollut edes mikään känninen hairahdus vaan pitempi suhde.
Sääliksi käy niitä nuoria kihlapareja jotka eivät ota pettämistä tosissaan ennen kuin on liian myöhäistä (tai ainakin paljon vaikeampaa), avioliitto, lapset, koira ja yhteinen asuntolaina jne.
Itsekunnioitusta ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ihanista ja rohkaisevista kommenteista! Saavat vain minut pysymään yhä tiukemmin kannassani.
Muutama viestikin nyt on mieheltä tullut, huomasi ilmeisesti, ettei mua kiinnosta puheluihin vastata. Ei juurikaan mielenkiintoista sisältöä, lähinnä pahoittelua ja sellaista, mutta yksi juttu mun on pakko jakaa teillekin. Mies siis koitti selvittää tekojansa ja saada mut ilmeisesti säälimään häntä kertomalla, että nainen oli kuulemma ihan oma-aloitteisesti löytänyt miehen facebookissa ja kiinnostunut. Siitä sitten ei kuulemma ihan oikein viitsinyt jättää tapaamatta, selitti mulle että "ajatteli, ettei kahvittelussa ole mitään vikaa" ja "tapahtumat vain menivät niin, eikä hän oikein mahtanut mitään". :D Tuossa vaiheessa alkoi muakin naurattaa tän kaiken vihan ja itkun keskellä. Ihan oikeasti, olenko tuollaisen idiootin kanssa tuhlannut vuosia elämästäni? En viesteihin ole vastannut mitään, tokihan sitä voisi, jos jotain nasevaa keksisi.
Koitan alkaa vähitellen iltatoimille ja nukkumaan, huomenna on (yrittää olla) työpäivä, jospa sitä saisi joitain tunteja nukuttua ja töissä ajatuksia kasaan. Tulen ilmoittelemaan, jos sattuu jotain kummallista!
Ap
Voi Ap olen niin kateellinen sulle! Olisipa mulla ollut selkärankaa samassa tilanteessa ollessani! Nyt sitten virun suhteessa, joka on syönyt viimeisimmätkin itsekunnioitukseni rippeet..
Mies siis puolustautuu kertomalla, että on tahdoton lapanen eikä viitsinyt kieltäytyä kun kerran sivusuhdetta oikein tyrkytettiin. Ei hän sitä halunnut, mutta kun toinen kerran tarjoaa. Just just.
Ei tule niiden tarina kauan kestämään. Jos nainen on hanakasti vikitellyt varattua miestä niin tuskin jaksaa kauan vapaa ressukka kiinnostaa. Etenkään jos sitä pitää omissa nurkissa katsella.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 22:20"]
Minkähän ikäinen tämä ap-pariskunta on kyseessä?
[/quote]
No olipa minkä ikäinen vaan, samalaiset primitiivireaktiot tuossa tilanteessa on niin 20- kun 50-vuotiaallakin. Jos meni noin coolisti, niin kadehdin.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 00:03"]Kiitos ihanista ja rohkaisevista kommenteista! Saavat vain minut pysymään yhä tiukemmin kannassani.
Muutama viestikin nyt on mieheltä tullut, huomasi ilmeisesti, ettei mua kiinnosta puheluihin vastata. Ei juurikaan mielenkiintoista sisältöä, lähinnä pahoittelua ja sellaista, mutta yksi juttu mun on pakko jakaa teillekin. Mies siis koitti selvittää tekojansa ja saada mut ilmeisesti säälimään häntä kertomalla, että nainen oli kuulemma ihan oma-aloitteisesti löytänyt miehen facebookissa ja kiinnostunut. Siitä sitten ei kuulemma ihan oikein viitsinyt jättää tapaamatta, selitti mulle että "ajatteli, ettei kahvittelussa ole mitään vikaa" ja "tapahtumat vain menivät niin, eikä hän oikein mahtanut mitään". :D Tuossa vaiheessa alkoi muakin naurattaa tän kaiken vihan ja itkun keskellä. Ihan oikeasti, olenko tuollaisen idiootin kanssa tuhlannut vuosia elämästäni? En viesteihin ole vastannut mitään, tokihan sitä voisi, jos jotain nasevaa keksisi.
Koitan alkaa vähitellen iltatoimille ja nukkumaan, huomenna on (yrittää olla) työpäivä, jospa sitä saisi joitain tunteja nukuttua ja töissä ajatuksia kasaan. Tulen ilmoittelemaan, jos sattuu jotain kummallista!
Ap
[/quote]Minä olin samanlaisessa tilanteessa kuin miehesi 20 vuotta sitten. Sain anteeksi, lopetin hölmöilyt ja kasvoin aikuiseksi.
Nykyään meillä on 2 teini-ikäistä lasta ja rakkautemme kukoistaa 20 vuoden jälkeen loistavasti.
Voin sanoa olevani erittäin onnellinen mies fiksun naisen ja ihanien lasten kanssa.
Mies 40
Hienoa mies40. Näitä tarinoitahan me uskotaan omiksemme, mutta mulla oli paskempi säkä. 20 vuotta ja jälkikäteen ymmärretttynä jatkuvaa pettämistä. Yhden kerran otin takaisin, jääkööt nyt toinen moka tekemättä. Mieluummin yksin kuin samaan korttitaloon, joka kaatuu taas ensimmäisestä tuulesta.
Hyvä juttu ja pidä pintasi vaikka ukko olisi miten tulisieluinen. Itsehän mies on kuoppansa kaivanut, saman hän olisi sinullekin tehnyt jos tilanne olisi ollut toisin. Tottakai sieltä tulee vielä tulta ja tappuraa, mutta sanahelinää se vain on. Voit sanoa hänelle, että et olisi voinut asua hänen kanssaan enää tuntiakaan sen jälkeen kun viestit näit ja tajusit miten hän oli sinua pettänyt, että molempien elämää ajatellen nopea reagointi oli paras vaihtoehto. Älä huuda, älä korota ääntä, älä itke, olet vain tyyni ja katsot silmiin, niin pääset tilanteen päälle. Itket sitten omissa oloissasi. Mies on historiaa nyt ja elämä jatkuu, jotakin tästäkin oppi - molemmat.