Onko pettäminen aina väärin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Jos nainen pihtaa, niin pettämisen pystyy ymmärtämään täysin. Mies24

Sen pystyy ymmärtämään, mutta se on silti väärin. Jätä se pihtaava nainen ensin. 

Syy, miksi ei jätetä ensin on se, että koska pihtaaminen on henkistä väkivaltaa ja manipulointia, niin se tulee kostaa. Se, että tasaa tilit ei ole väärin. Mies24

Mutta eikös asia mene useimmiten niin että sinä olet painostanut naista seksiin, joka se on väkivaltaa ja manipulointia. Naisen pihtaaminen on reaktio sinun toimintaasi. Joten jos kostat, sun pitäisi kostaa itsellesi.

Tätä logiikkaa en ole koskaan ymmärtänyt. Miten pihtaaminen voi olla reaktio siihen, että kumppani on painostanut seksiin? Miten se kumppani on alunperinkään voinut painostaa seksiin, jos ei suhteessa kerran ole esiintynyt pihtaamista?

on aina väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä. Mutta on lieventäviä asianhaaroja. Joku haluaisi erota, mutta puoliso on kiristänyt jäämään suhteeseen. Tai puoliso vaikka sairastuu, ei pysty enää niihin hommiin, mutta ei anna toiselle lupaa kuitenkaan käydä vieraissakaan yms.  

Miten ihmistä kiristetään jäämään suhteeseen? Ja jos puoliso sairastuu eikä pysty hommiin mutta toinen niitä tarvitsee, niin silloin erotaan. Jos ei voida erota koska se sairastunut osapuoli ei pärjäisi yksin ja halutaan auttaa toista, niin silloin sovitaan, että suhde on avoin suhde vaikka sairas osapuoli ei sitä haluaisikaan, ja hoidetaan silti ne omat tarpeet äärimmäisen diplomaattisesti.

Ymmärrän ettei tuota voi käsittää jos ei ole itse kokenut. Vaikkei enää toista kohtaan tunnekaan rakkautta niin kuin suhteeseen tarvitaan niin silti monesti yhä rakastaa. Kun omat sanat saa toisen sitten tolaltaan, itkemään ja masentuneeksi tulee helposti mieleen, että ehkä tätä eroa voisi koittaa myöhemmin, parempana hetkenä. Ahdistus kuitenkin vaan viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta, kasvaa, etenkin jos tunteet on jo heränneet toista kohtaan. Sitten tulee se kerta kun sanot, että ero on nyt totta ja lähdet, vain saadaksesi illalla soiton sairaalasta. Tiesit kyllä että näin tulee käymään, olihan siitä ollut usein puhetta, ettei elämällä ole mitään tarkoitusta jos lähdet, mutta koittakaa ymmärtää kuinka pitkältä se käytävä silti tuntuu, jonka päässä rakas ihminen haluaa kuolla koska et häntä halua enää.

En vuosien jälkeen yhäkään ole varma oliko kyseessä lopulta kiristäminen ja manipulaatio vai oliko tilanne vaan entiselle niin mahdoton hyväksyä. En syytä ketään. Ilman uutta rakasta en tiedä olisinko koskaan löytänyt voimaa repiä itseäni irti tuosta tilanteesta. Kuukausia siinä.meni ja kaksi sairaalakeikkaa lukuisten uhkauksien ja ahdistavien kirjeiden jälkeen. Meidän molempien on kuitenkin nyt parempi kuin siinä sairaassa riippuvaisessa suhteessa, sen tiedän vaikkemme yhteydessä enää ole olleet vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä. Mutta on lieventäviä asianhaaroja. Joku haluaisi erota, mutta puoliso on kiristänyt jäämään suhteeseen. Tai puoliso vaikka sairastuu, ei pysty enää niihin hommiin, mutta ei anna toiselle lupaa kuitenkaan käydä vieraissakaan yms.  

Miten ihmistä kiristetään jäämään suhteeseen? Ja jos puoliso sairastuu eikä pysty hommiin mutta toinen niitä tarvitsee, niin silloin erotaan. Jos ei voida erota koska se sairastunut osapuoli ei pärjäisi yksin ja halutaan auttaa toista, niin silloin sovitaan, että suhde on avoin suhde vaikka sairas osapuoli ei sitä haluaisikaan, ja hoidetaan silti ne omat tarpeet äärimmäisen diplomaattisesti.

Lapset taitaa olla se yleisin kiristyksen välikappale. Moni mies ei uskalla erota, koska pelkää lastensa menettämistä.

Miksi mies menettäisi lapset, jos hän on pitänyt puolet hoitovapaista, sairaan lapsen hoidosta, osallistunut neuvolakäynteihin jne jne tasavertaisesti äidin kanssa?

Koska ex-vaimo valehtelee suut ja silmät täyteen miehen osallisuudesta tai osallisutmattomuudesta. Jos sattuu sitten vielä fe ministiset viranomaiset asioita hoitamaan, niin mitä parhaimmilta isiltäkin on riistetty lapset. Olen läheltä joutunut seuraamaan tällaista tapausta. 

No onhan siitä jäänyt tiedot erilaisiin tietokantoihin kuinka paljon on pitänyt hoitovapaita jne. Mutta kun monia isejä ne omat lapset alkavat kiinnostavaa vasta, kun ero uhkaa. Siihen saakka ei ole ollut aikaa jäädä hoitovapaalle tai kotiin sairaan lapsen kanssa tai mennä neuvolaan tai terveyskeskuksen päivystykseen tai käydä vasuja ja mitä lie visuja. Sitten kun tulee ero niin yhtäkkiä mies pystyisi ottamaan töistä vapaata kaikkiin niihin - miksi ihmeessä hän ei siis ottanut jo aikaisemmin?

Minä tunnen ihan tavallisen äidin joka eron jälkeen on menettänyt lapsensa. Ja varmasti on pitänyt hoitovapaat ja käyttänyt neuvolat jne. Isä ei vaan tuonut enää lasta äidille. Ri kannata olla tietävinään jos ei itsellä ole kokemusta tilanteista. Kyllä entiselle puolisolle pystyy tekemään käsittämättömän paljon kiusaa jos halua on ja empatian ei tunne edes omia lapsiaan kohtaan. Ja tätäkin esimerkkitapaustani on selvitelty käräjillä saakka, kaikki on tehty mitä tehtävissä on. Yllättyisitte kuinka rajalliset on esim lasun keinot ja oikeudet.

Silloin petät myös itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aina väärin jos ei olla sovittu avoimesta suhteesta.

Silloin se ei ole pettämistä. Pettäminen on väärin. Olisiko ap sinusta ok, jos minä lainaisin sinulta 1000 euroa ja lupaisin maksaa takaisin, mutta en maksaisikaan? Eli rikkoisin jotain, minkä olen luvannut eli pettäisin.

Periaatteessa avioerotkin on aina sitten väärin. Siinähän usein luvataan rakastaa toista kuolemaan asti oikein todistajien läsnä ollessa ja sitten ei rakastetakaan. - eri.

Niinhän ne ovatkin väärin. Yleensä eroajat ovatkin vähän sellaista heikkolahjaisempaa porukkaa, jotka eivät ehkä ymmärrä mitä ovat luvanneet. 

Kyllä eroja tapahtuu ihan kaikissa yhteiskuntaluokissa. Vientiä on vielä enemmän menestyneillä ihmisillä ja mitä enemmän sitä houkutusta on, sitä varmemmin kaatuu liittokin. Mutta köytä sinä toki miehesi patteriin. On teillä onnellinen elämä :D

Itseasiassa taisi olla niin, että älykkyys korreloi myös pettämistaipumuksen kanssa positiivisesti. Noin niin kuin ihan tilastoon nojaten totean, ilman mitään arvolatausta että onko se nyt sitten hyvä vai huono asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aina väärin jos ei olla sovittu avoimesta suhteesta.

Silloin se ei ole pettämistä. Pettäminen on väärin. Olisiko ap sinusta ok, jos minä lainaisin sinulta 1000 euroa ja lupaisin maksaa takaisin, mutta en maksaisikaan? Eli rikkoisin jotain, minkä olen luvannut eli pettäisin.

Periaatteessa avioerotkin on aina sitten väärin. Siinähän usein luvataan rakastaa toista kuolemaan asti oikein todistajien läsnä ollessa ja sitten ei rakastetakaan. - eri.

Niinhän ne ovatkin väärin. Yleensä eroajat ovatkin vähän sellaista heikkolahjaisempaa porukkaa, jotka eivät ehkä ymmärrä mitä ovat luvanneet. 

Kyllä eroja tapahtuu ihan kaikissa yhteiskuntaluokissa. Vientiä on vielä enemmän menestyneillä ihmisillä ja mitä enemmän sitä houkutusta on, sitä varmemmin kaatuu liittokin. Mutta köytä sinä toki miehesi patteriin. On teillä onnellinen elämä :D

Eroriski on kuitenkin suurin matalasti koulutetuilla ja pienin korkeasti koulutetuilla. Samaistu henkisesti kumpaan ryhmään haluat koulutuksesta huolimatta.

Tässä varmaankin puhutaan avioliitoista, ei kaikista suhteista. Empiirisen kokemukseni mukaan korkeasti koulutetut miettivät pidempään ennen kuin menevät avioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjälle ehdottomasti ja aivan välittömästi moro ja näkemiin.

Mutta ethän sinä sitä tiedä jos sinua petetään, miten voisit antaa monoa?

Pettäjät jäävät usein kiinni, ennemmin tai myöhemmin.

Eivät jää. Vain ne ketkä haluavat jäädä kiinni, esim. koska ei halua/uskalla erota ja ulkoistaa pettämällä ja siitä kiinni jäämällä sen vastuun puolisolleen. Muuten on käytännössä mahdotonta jäädä kiinni jos vähänkään tietää mitä tekee.

Pettäjiä yhdistävä tekijä on se, että aivot sijaitsevat alapäässä. Kaikessa mietitään seksiä ennen muuta ja se kyllä näkyy toiminnassa. Kiimassa ei tajua, miten paljon loppujen lopuksi voi jäädä todisteita pettämisestä.

Pettäjiä on tutkittu psykologisesti. Muistaakseni pettäminen ei useinkaan liittynyt parisuhteeseen, mahdollisiin parisuhdeongelmiin tai edes siihen ettei seksiä "saanut" kotona yms. vaan sen pettäjän persoonaan.

Pettävillä tyypeillä on todettu enemmän narsistisia ja psykopaattisia piirteitä, samoin neuroottisia elementtejä kuten ahdistusta, vihaa ja vihamielisyyttä, masennusta, impulsiivisuutta jne.

Tutkijoiden mielestä pettämiseen johti pettäjän huono itsehallinta, itsekkyys, viha, tylsistyminen ja huomionhakuisuus.

Olethan tietoinen että.melk puolet suomalaisista on joskus pettänyt kumppania. Ykeistät siis jotain äärimmäisen poikkeuksellisen negatiivisia luonteenpiirteitä noin puoleen suomalaisista.

Onko valehtelu ja epärehellisyys väärin? On.

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on väärin.

Mutta joskus toiset pitävät pettämisenä asioita jotka muiden mielestä eivät ole pettämistä. Esim. joidenkin mielestä ei saisi olla lainkaan toista sukupuolta olevia ystäviä, tai käydä eri sukupuolta olevan työkaverin kanssa lounaalla. 

Seksin lasken pettämiseksi ilman että sitä voi mitenkään perustella. Mutta  tuo missä kohdalla jonkun kanssa henkinen yhteys ja ystävyys on pettämistä on ilmeisen tulkinnanvarainen juttu.  Mun mielestä ystävyys johon ei sisälly mitään fyysistä läheisyyttä ei ole pettämistä.

Ai mutta tää on paha.

Nimittäin harva pettäminen alkaa sillä että aletaan käpälöidä. Suurin osa työpaikan pikkujoulupettämisistä on sitä täysin ei-fyysisen flirting siirtämistä fyysiseksi.

Minä määrittelen HENKISEN pettämisen niin, että on haluja viedä asia fyysiseksi ja silti on kanssakäymisissä tämän fleimin kanssa. Antaa ymmärtää, että "meistä" voisi tulla jotain mutta niin sääd kun ollaan /toinen on varattuja. Se on puolison vähättelyä ja hyväksikäyttöä oman jãnnityksen ja seksuaalisen jännitteen vuoksi. Puoliso siirretään oman elämän assistentin rooliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjälle ehdottomasti ja aivan välittömästi moro ja näkemiin.

Mutta ethän sinä sitä tiedä jos sinua petetään, miten voisit antaa monoa?

Pettäjät jäävät usein kiinni, ennemmin tai myöhemmin.

Eivät jää. Vain ne ketkä haluavat jäädä kiinni, esim. koska ei halua/uskalla erota ja ulkoistaa pettämällä ja siitä kiinni jäämällä sen vastuun puolisolleen. Muuten on käytännössä mahdotonta jäädä kiinni jos vähänkään tietää mitä tekee.

Pettäjiä yhdistävä tekijä on se, että aivot sijaitsevat alapäässä. Kaikessa mietitään seksiä ennen muuta ja se kyllä näkyy toiminnassa. Kiimassa ei tajua, miten paljon loppujen lopuksi voi jäädä todisteita pettämisestä.

Pettäjiä on tutkittu psykologisesti. Muistaakseni pettäminen ei useinkaan liittynyt parisuhteeseen, mahdollisiin parisuhdeongelmiin tai edes siihen ettei seksiä "saanut" kotona yms. vaan sen pettäjän persoonaan.

Pettävillä tyypeillä on todettu enemmän narsistisia ja psykopaattisia piirteitä, samoin neuroottisia elementtejä kuten ahdistusta, vihaa ja vihamielisyyttä, masennusta, impulsiivisuutta jne.

Tutkijoiden mielestä pettämiseen johti pettäjän huono itsehallinta, itsekkyys, viha, tylsistyminen ja huomionhakuisuus.

Olethan tietoinen että.melk puolet suomalaisista on joskus pettänyt kumppania. Ykeistät siis jotain äärimmäisen poikkeuksellisen negatiivisia luonteenpiirteitä noin puoleen suomalaisista.

Eihän nuo ole vain luonteenpiirteitä, vaan käyttäytymistyylejä jotka liittyvät tiettyyn mielellään.

Itse asiassa moni ihminen muuttuu narsistisrmmaksi kun tajuaa olevansa ihailun kohteena. Eikä se ole pysyvää.

Se altistaa kyllä seksisuhteelle tämän ihailijan kanssa, varmaan biologisesti toimiva yhteys näillä.

Jälkikäteen voi tulla morkkis että miksi ihmeessä tein näin, eihän tuo toinen ollut edes viehättävä, mutta kun ne kehut hivelivät siinä hetkessä (tai pidemmälläkin väsytys-ajanjaksolla). Sitten hävettää kun en minä ollut mikään pettäjä,

Pettäminen lopettaa suhteen eksklusiivisuuden, joten jos toinen pettää, niin pettämättömyyssopimus raukeaa molemmilta siihen paikkaan. . Tämän takia se että "pettää kostoksi" ei ole väärin, koska itse asiassa ei hän silloin petä, koska toinen on jo purkanut tuon yhteisen pettämättömyyssopimuksen omalla toiminnallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ei myöskään laske henkistä pettämistä pettämiseksi, vaikka minusta se, että haaveilee jatkuvasti jostain toisesta on paljon julmempaa kuin joku känninen kertapanohairahdus. Näin käyttäytyy yllättävän moni ja nimittää itseään uskolliseksi. 

Mikäs ajatuspoliisi sinä olet? Tunteilleen ihminen ei voi mitään, käytös ja toiminta on se mitä voi hallita. Ja sitä kautta toki pitkällä tähtäimellä vaikuttaa niiden tunteidenkin hiipumiseen. Mutta pelkkä ihastuminen ei ole ihmisen omaa syytä eikä sitä voi mitenkään verrata fyysiseen pettämiseen, joka on aina tietoinen valinta.

Tietenkään ei voi mitään ajatuksilleen. Mutta en näe mitään jaloa siinä, että joku kitkuttelee suhteessa, ajattelee jotain toista ja väittää olevansa moraalisesti hyvä ihminen, koska onnistui pitämään housut jalassa. Tässäkin hän onnistui todennäköisesti vain siksi, ettei oikeaa tilaisuutta koskaan edes eteen tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ei myöskään laske henkistä pettämistä pettämiseksi, vaikka minusta se, että haaveilee jatkuvasti jostain toisesta on paljon julmempaa kuin joku känninen kertapanohairahdus. Näin käyttäytyy yllättävän moni ja nimittää itseään uskolliseksi. 

Mikäs ajatuspoliisi sinä olet? Tunteilleen ihminen ei voi mitään, käytös ja toiminta on se mitä voi hallita. Ja sitä kautta toki pitkällä tähtäimellä vaikuttaa niiden tunteidenkin hiipumiseen. Mutta pelkkä ihastuminen ei ole ihmisen omaa syytä eikä sitä voi mitenkään verrata fyysiseen pettämiseen, joka on aina tietoinen valinta.

Tietenkään ei voi mitään ajatuksilleen. Mutta en näe mitään jaloa siinä, että joku kitkuttelee suhteessa, ajattelee jotain toista ja väittää olevansa moraalisesti hyvä ihminen, koska onnistui pitämään housut jalassa. Tässäkin hän onnistui todennäköisesti vain siksi, ettei oikeaa tilaisuutta koskaan edes eteen tullut. 

Mitäs sinä sitten ehdottaisit että ihastunut tekee kun ei halua syyllistyä henkiseen pettämiseen? Jos ollaan vaikka samassa työpaikassa- irtisanoutuu? Joku ihastumisen tunne kun ei varsin ole tahdonalainen. Teot ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Jos nainen pihtaa, niin pettämisen pystyy ymmärtämään täysin. Mies24

Sen pystyy ymmärtämään, mutta se on silti väärin. Jätä se pihtaava nainen ensin. 

Syy, miksi ei jätetä ensin on se, että koska pihtaaminen on henkistä väkivaltaa ja manipulointia, niin se tulee kostaa. Se, että tasaa tilit ei ole väärin. Mies24

Ja se kostaminen ei sitten ole henkistä väkivaltaa?!

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on jo tehnyt saman ensin, niin sitten ei ole väärin toisenkaan pettää.

No periaatteessa ei, mutta ei kannata olla niin lapsellinen, että laskeutuu sen toisen osapuolen tasolle.

EI jos sillä on poliittiset päämärät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aina väärin jos ei olla sovittu avoimesta suhteesta.

Silloin se ei ole pettämistä. Pettäminen on väärin. Olisiko ap sinusta ok, jos minä lainaisin sinulta 1000 euroa ja lupaisin maksaa takaisin, mutta en maksaisikaan? Eli rikkoisin jotain, minkä olen luvannut eli pettäisin.

Periaatteessa avioerotkin on aina sitten väärin. Siinähän usein luvataan rakastaa toista kuolemaan asti oikein todistajien läsnä ollessa ja sitten ei rakastetakaan. - eri.

Niinhän ne ovatkin väärin. Yleensä eroajat ovatkin vähän sellaista heikkolahjaisempaa porukkaa, jotka eivät ehkä ymmärrä mitä ovat luvanneet. 

Kyllä eroja tapahtuu ihan kaikissa yhteiskuntaluokissa. Vientiä on vielä enemmän menestyneillä ihmisillä ja mitä enemmän sitä houkutusta on, sitä varmemmin kaatuu liittokin. Mutta köytä sinä toki miehesi patteriin. On teillä onnellinen elämä :D

Itseasiassa taisi olla niin, että älykkyys korreloi myös pettämistaipumuksen kanssa positiivisesti. Noin niin kuin ihan tilastoon nojaten totean, ilman mitään arvolatausta että onko se nyt sitten hyvä vai huono asia.

Lähde tai muuten paskapuhetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aina väärin jos ei olla sovittu avoimesta suhteesta.

Silloin se ei ole pettämistä. Pettäminen on väärin. Olisiko ap sinusta ok, jos minä lainaisin sinulta 1000 euroa ja lupaisin maksaa takaisin, mutta en maksaisikaan? Eli rikkoisin jotain, minkä olen luvannut eli pettäisin.

Periaatteessa avioerotkin on aina sitten väärin. Siinähän usein luvataan rakastaa toista kuolemaan asti oikein todistajien läsnä ollessa ja sitten ei rakastetakaan. - eri.

Niinhän ne ovatkin väärin. Yleensä eroajat ovatkin vähän sellaista heikkolahjaisempaa porukkaa, jotka eivät ehkä ymmärrä mitä ovat luvanneet. 

Kyllä eroja tapahtuu ihan kaikissa yhteiskuntaluokissa. Vientiä on vielä enemmän menestyneillä ihmisillä ja mitä enemmän sitä houkutusta on, sitä varmemmin kaatuu liittokin. Mutta köytä sinä toki miehesi patteriin. On teillä onnellinen elämä :D

Eroriski on kuitenkin suurin matalasti koulutetuilla ja pienin korkeasti koulutetuilla. Samaistu henkisesti kumpaan ryhmään haluat koulutuksesta huolimatta.

Tässä varmaankin puhutaan avioliitoista, ei kaikista suhteista. Empiirisen kokemukseni mukaan korkeasti koulutetut miettivät pidempään ennen kuin menevät avioon.

Niin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta avioliitto pitää sisällään oletuksen, että siinä on fyysistä läheisyyttä. Jos vaimo kieltäytyy siitä vuosien ajan, eikä suostu asiasta keskustelemaan, haen läheisyyden muualta. En tunne pätkääkään huonoa omaatuntoa. En ole muista naisista kertonut eikä vaimo ole kysynyt. 

Tässä tilanteessa kuuluu erota eikä vaan pomppia vieraisiin.