Lue keskustelun säännöt.
Muilla vanhempia, jotka tarjoavat jatkuvasti asioita, mutta jos niitä ottaa vastaan, niin haluavat hallita?
24.09.2021 |
Ikäänkuin jos otetaan lahjoja tai palveluksia vastaan, niin sitten pitää totella kaikessa ja tehdä heidän mielen mukaan kaikki? Ja niistä lahjoista aina muistutetaan, vaikka olisivat sellaisia millä ei edes tehdä mitään.
Kommentit (386)
En tiedä onko oma anoppini narsistinen vai muuten vaan ihan sekaisin. Hän harrastaa tuota nöyryyttämistä ja annettujen etujen pois ottamista silloin kun sille päälle sattuu. Silloin kun on niin täynnä vihaa, etten ole samanlaista ihmistä koskaan tavannut. Hän vaan tärisee naama punaisena ja huutaa solvauksia. Tai vaihtoehtoisesti kylmän viileästi ja järjestelmällisesti kostaa. Ja kostaa. Ja kostaa. Onko ihminen vain paha vai henkisesti jotenkin täysin kyvytön? Appiukko ei uskalla sanoa mitään, ettei ole seuraava vihan kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö näillä ihmisillä ole omaatuntoa ollenkaan? Eikö muiden ihmisten rikkominen vaivaa koskaan? Vai nukkuvatko yönsä hyvin?
Anoppini on avannut tilit kaikille lapsilleen ja lapsenlapsilleen ja laittelee joskus niille 10-50 euron summia 1-2 kertaa vuodessa. Yleensä kukaan ei mistään hoksaa, että anoppii on tehnyt talletuksen (niihin ei ole verkkopankkia ja paperisia tiliotteita tulee harvakseltaan), kunnes anoppi tulee meille tarkistamaan mihin hänen rahansa on käytetty. Sitten hän ryhtyykin ääneen voivottelemaan, että minä olen tuhlannut hänen pienen eläkkeensä kaulahuiviin tai leivänpaahtimeen, lapset peliin tai uusiin kenkiin. Mikä nyt milloinkin sattuu olemaan perheemme viimeisin hankinta. Pahinta on perheemme lomamatkat. Me käymme hänen pienestä eläkkeestään humputtelulomilla. Kiellämme anoppia laittamasta mitään niille tileille, kun ei kukaan niitä rahoja tarvitse, eikä kukaan tilitä nosta. Jos minä olen paikalla, niin vastaus on, että hyvää hyvyyttään, kun tärkeimmilleen parasta yrittää. Jos vain mies pitää näitä puhutteluita anopille ilman mun läsnäoloa, niin anoppi kertoo että yrittää kerryttää miehelle varoja, kun minä vain tuhlaan hänen poikansa rahoja ja lopulta meille ero tulee kumminkin, niin on sitten siihen hätään pesämunaa. Mies on kyllä sanonut äidilleen, että meillä minä tienaan miestä enemmän ja jos ero tulee, niin siinä ei kympit paljon paina.. Mutta mikään ei tähän auta.
Toinen, ei ehkä täysin verrannollinen, toistuva ilmiö. Jos appi saa mistään tietää, että meillä jokin projekti esim talon maalaus, autotallin kunnostus, yms meneillään, hän pyyhältää pyytämättä meille auttamaan. Joskus kertoilee, että eihän täällä pärjäillä mitenkään, jos hän ei ole johtamassa rännien puhdistusta. Ja toisaalta useamman kerran on todennut, että tarvitsee pieniä hengähdystaukoja pois vaimonsa seurasta ja juuri minnekään ei saa poistua kotoa ilman häntä. Muuten ihan jees, pienestä pomottelusta selviää huumorilla, mutta pian näiden tilanteiden jälkeen miehen sisko soittaa miehelleni vihaisen puhelun sisällöltään "miksi me näännytämme ja rääkkäämme vanhaa miestä raskailla töillä ja jos ei saada itse tehtyä, niin miksei palkata apua". Mieheni korjaa väärinkäsityksen joka kerta ja saa kuulla, että apen ollessa poissa anoppi soittaa tyttärelleen monta puhelua, jossa kauhistelee, kuinka miehensä jaksaa meillä raataa ja kuinka pidetään pitkää päivää eikä edes päästetä pois. Väärinkäsityksen oikaiseminen ei kuitenkaan estä miehen siskoa soittamasta taas seuraavallakin kerralla. Muisti on hämmästyttävän lyhyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näillä isovanhemmilla saattaa olla tiedossa myös semmoinen asia kuin kuolema?
Tämähän se juuri! Ai että!
Jep. Perinnön voin sitten ottaa, elleivät kostonhimoissaan ole tehneet perinnöttömäksi, kun olemme olleet eri mieltä joistain asioista.
No meillä kostonhimoissaan OVAT tehneet perinnöttömäksi. Ne sisarukset jotka pokkuroi, matelee ja nöyristelee saavat toki osansa, mutta minä joka uskalsin laittaa vastaan, sain nyt ”opetuksen” (vanhemmat käyttää tätä termiä). Perintö meni, ehkä jonkun lakiosan saisi jos riitauttaisi testamentin.
No, ne mun idari vanhemmat (kuka yllättyy että ovat boomereita, ei kukaan) menettivät sitten sen viimeisen kiristyskeinonsa. Enää en lotkauta korvaakaan heidän suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näillä isovanhemmilla saattaa olla tiedossa myös semmoinen asia kuin kuolema?
Tämähän se juuri! Ai että!
Jep. Perinnön voin sitten ottaa, elleivät kostonhimoissaan ole tehneet perinnöttömäksi, kun olemme olleet eri mieltä joistain asioista.
No meillä kostonhimoissaan OVAT tehneet perinnöttömäksi. Ne sisarukset jotka pokkuroi, matelee ja nöyristelee saavat toki osansa, mutta minä joka uskalsin laittaa vastaan, sain nyt ”opetuksen” (vanhemmat käyttää tätä termiä). Perintö meni, ehkä jonkun lakiosan saisi jos riitauttaisi testamentin.
No, ne mun idari vanhemmat (kuka yllättyy että ovat boomereita, ei kukaan) menettivät sitten sen viimeisen kiristyskeinonsa. Enää en lotkauta korvaakaan heidän suuntaan.
Eikö tuo ole aika hankalaa? Siis tehdä oma lapsi perinnöttömäksi? Lakiosa kuitenkin kuuluu kaikille. Tottakai riitautat testamentin, eihän sun tarvi sitä hoitaa. Käsittääkseni perinnöttömäksi voi tehdä tyyliin vaan jos on istunut linnassa jostain rankoista rikoksista tai muuta vastaavaa. Jos joku tietää enemmän, niin oikaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo perinnöllä ja omaisuudella kiristäminen on meillekin hyvin tuttua. Eipä ole tullut edes mieleen laskea jonkun perinnön varaan, jos sieltä joskus jotain tulee niin ok, mutta pärjään kyllä mainiosti ilmankin.
Onpa ilkeitä vanhuksia paljon…. kammottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näillä isovanhemmilla saattaa olla tiedossa myös semmoinen asia kuin kuolema?
Tämähän se juuri! Ai että!
Jep. Perinnön voin sitten ottaa, elleivät kostonhimoissaan ole tehneet perinnöttömäksi, kun olemme olleet eri mieltä joistain asioista.
No meillä kostonhimoissaan OVAT tehneet perinnöttömäksi. Ne sisarukset jotka pokkuroi, matelee ja nöyristelee saavat toki osansa, mutta minä joka uskalsin laittaa vastaan, sain nyt ”opetuksen” (vanhemmat käyttää tätä termiä). Perintö meni, ehkä jonkun lakiosan saisi jos riitauttaisi testamentin.
No, ne mun idari vanhemmat (kuka yllättyy että ovat boomereita, ei kukaan) menettivät sitten sen viimeisen kiristyskeinonsa. Enää en lotkauta korvaakaan heidän suuntaan.
Eikö tuo ole aika hankalaa? Siis tehdä oma lapsi perinnöttömäksi? Lakiosa kuitenkin kuuluu kaikille. Tottakai riitautat testamentin, eihän sun tarvi sitä hoitaa. Käsittääkseni perinnöttömäksi voi tehdä tyyliin vaan jos on istunut linnassa jostain rankoista rikoksista tai muuta vastaavaa. Jos joku tietää enemmän, niin oikaisee.
Siis testamentti saa olla ihan miten tahansa tehty ja sitten oikeudessa siitä riidellään. Perinnöttömäksi voi tehdä testamentilla ihan vaan siksi että haluaa kostaa omalle lapselleen. Se lapsi sitten miettii alkaako riitauttaa testamenttia vai ei.
Mun vanhemmat tosiaan on tehneet tän testamentin kostona. Välit liki katkesi tän takia, ei vielä siitä että mut jätettiin perinnöstä ulos mutta siitä, että soitettiin KYMMENIÄ ilkkumispuheluita jossa tästä testamentista v*ttuiltiin ja ivanaurettiin ja hierottiin asiaa naamaan huolella. Oikein mehusteltiin kostolla.
Tätä se oli koko lapsuus eli mitäpä uutta, ei mitään.
Jouduin vaihtamaan salaisen puhelinnumeron noiden naamaanhieromis-puheluiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Onpa ilkeitä vanhuksia paljon…. kammottavaa.
Tuosta ikäluokasta 10-15% on narsisteja. Ylipäätään narsisteja on reilu 10% ihmisistä eli ihan hemmetin paljon, ja paljon enemmän kuin luultu.
Oma vanhempi on narsistista vielä jotain paljon pahempaa, nauttii vaimon/lasten hakkaamisesta ja satuttamisesta - ja tekee sitä AIKUISILLE lapsilleen myös. Tän takia omien vanhempien luona ei uskalla käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, onko tuollaisia ihmisiä oikeasti olemassa?
Minäkin kyllä ihmettelen, että onko? Itseäni en noista kuvauksista kyllä tunnista, vaikka aika lailla olen auttanut aikuista lastani ja hänen perhettään. Kun jotakin olen antanut, niin en sitä myöhemmin ota puheeksi tai kysele käyttöä. Enkä missään tapauksessa yritä hallita tai mitenkään vaikuttaa perheen elämään.
Joidenkin muidenkin ketjujen kohdalla olen epäillyt juttujen olevan kärjistettyjä, nimittäin nämä ainaiset anoppi-isoäiti-keskustelut. Vai onko niin, että tällä palstalla ovat yliedustettuina ne miniät/aikuiset lapset, joilla sattuu olemaan jotakin ongelmallisia vanhempia/appivanhempia. Omassa tuttava-/sukulaispiirissä ei tuollaisia ole.
Isovanhempien harjoittamasta erilaisesta henkisestä väkivallasta ei puhuta. Se on tabu.
En minäkään ole kenellekään kertonut wttä olen joutunut hakemaan äidilleni lähestymiskieltoa.
Jotenkin tää ”isovanhempien aiheuttama henkinen väkivälta” kuulostaa tosi rankalta. Ja sitä se kyllä onkin! Meillä myös kokemusta tästä molemmilta puolilta sukua. Ja täysin käsittämättömiä juttuja ollut, kun niitä on jollekin kertonut, ihmiset ovat vaan pyöritelleet päätään ja olleet suoraan sanottuna järkyttyneitä.
Eipä ihme että mieheni kanssa nuorena tavatessamme olimme itsekin sekaisin kuin seinäkellot, mutta onneksi terapian ja itsetutkiskelun avulla päässeet tolpillemme ja pärjänneet kohtuullisen hyvinkin elämässä. Yksi syy on varmasti se että olemme tietoisesti ottaneet etäisyyttä lapsuuden perheisiimme ja näin välttyneet monenlaisilta hulluutuksilta.
Me veimme appivanhemmat aina ulos syömään kun he kylässä.
Tämä oli väännetty sukulaisille siihen muotoon että minä en laita kotona lainkaan ruokaa vaan hassaamn heidän poikansa rahat ravintolaruokaan.
Siis hyväntahtoinen ele väännettiin täysin tunnistamattomaksi paskaksi! Pahaa tahtoa.
Ja jatkuvasti muutenkin jauhettiin rahasta vaikka maksoin asunnosta tasam saman osuuden ja tienaan paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näillä isovanhemmilla saattaa olla tiedossa myös semmoinen asia kuin kuolema?
Tämähän se juuri! Ai että!
Jep. Perinnön voin sitten ottaa, elleivät kostonhimoissaan ole tehneet perinnöttömäksi, kun olemme olleet eri mieltä joistain asioista.
No meillä kostonhimoissaan OVAT tehneet perinnöttömäksi. Ne sisarukset jotka pokkuroi, matelee ja nöyristelee saavat toki osansa, mutta minä joka uskalsin laittaa vastaan, sain nyt ”opetuksen” (vanhemmat käyttää tätä termiä). Perintö meni, ehkä jonkun lakiosan saisi jos riitauttaisi testamentin.
No, ne mun idari vanhemmat (kuka yllättyy että ovat boomereita, ei kukaan) menettivät sitten sen viimeisen kiristyskeinonsa. Enää en lotkauta korvaakaan heidän suuntaan.
Eikö tuo ole aika hankalaa? Siis tehdä oma lapsi perinnöttömäksi? Lakiosa kuitenkin kuuluu kaikille. Tottakai riitautat testamentin, eihän sun tarvi sitä hoitaa. Käsittääkseni perinnöttömäksi voi tehdä tyyliin vaan jos on istunut linnassa jostain rankoista rikoksista tai muuta vastaavaa. Jos joku tietää enemmän, niin oikaisee.
Siis testamentti saa olla ihan miten tahansa tehty ja sitten oikeudessa siitä riidellään. Perinnöttömäksi voi tehdä testamentilla ihan vaan siksi että haluaa kostaa omalle lapselleen. Se lapsi sitten miettii alkaako riitauttaa testamenttia vai ei.
Mun vanhemmat tosiaan on tehneet tän testamentin kostona. Välit liki katkesi tän takia, ei vielä siitä että mut jätettiin perinnöstä ulos mutta siitä, että soitettiin KYMMENIÄ ilkkumispuheluita jossa tästä testamentista v*ttuiltiin ja ivanaurettiin ja hierottiin asiaa naamaan huolella. Oikein mehusteltiin kostolla.Tätä se oli koko lapsuus eli mitäpä uutta, ei mitään.
Jouduin vaihtamaan salaisen puhelinnumeron noiden naamaanhieromis-puheluiden takia.
Kuulostaa tosi kamalalta, olen pahoillani sinun puolesta. Eipä tuossa auta muu kuin yrittää jättää tuollaiset idiootit omaan arvoonsa, vaikka varmasti monella tapaa vaikeaa kun omat vanhemmat kyseessä.
Mietin että mitenköhän nuo tapaukset yleensä etenee, jos vaikka riitauttaisit tuon testamentin. Olisiko todennäköisempää että saisit siten oma osuutesi vai toteutettaisiinko hullujen vanhempiesi tahto silti todennäköisesti? Joku korvaus tuosta kaikesta henkisestä kärsimyksestä pitäisi sinun kyllä saada vaikka sitten perinnön muodossa. Näin oikeus toteutuisi edes jollain tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Äiti tuo pyytämättä meille ruokaa kaupasta, josta olen toki todella kiitollinen. Tästä seuraa ensinnäkin lukuisia päiviä, jolloin hän kyselee, oliko mieluisia tuotteita ja aina pitää kehua ja kiitellä monta päivää putkeen. Tämä on siis vielä ihan ok. Hän ei kuitenkaan koskaan vaivaudu perehtymään meidän perheen ruokatottumuksiin, joten aika iso osa ruokatarpeista jää meillä käyttämättä. Esimerkiksi maitotuotteita meillä ei yksinkertaisesti kukaan pysty käyttämään (ei edes haluamisesta kiinni, ja siitä olen sanonut), mutta silti käytetään rahaa turhaan juustoihin, maitoon ja rahkoihin. Lisäksi hän ostelee limsaa, jota meillä ei myöskään kukaan oikein välitä juoda. Sitten jos soitellaan seuraavalla viikolla ja sanon olevani matkalla kauppaan niin suututaan verisesti, koska hän kuitenkin toi meille viikko sitten ruokaa, niin miksi ihmeessä meidän pitää vielä kaupassakin käydä! Eikö kelvannut vai! Ensinnäkin ne ruokatarvikkeet loppuvat ajallaan eivätkä tosiaan kestä ikuisesti ja toiseksi kaupasta on pakko silti hakea esimerkiksi lapsille puuroa jos se on loppu eikä äiti ole niitä meille ostanut. :D
Sitten he tyrkyttävät mökkiään meille kesälomaksi käyttöön jo tammikuusta eteenpäin - tämäkin on täysin ok. Kuitenkin koko mökkiloma menee siihen, että he soittelevat tunnin välein koko sen pari viikkoa että miten siellä menee ja eikö olekin ihanaa olla siellä heidän mökillään. Eli oikeasti monta kertaa päivässä koko loma pitää kiitellä tästä mahdollisuudesta ja vielä hyvin pitkään reissun jälkeenkin. Kiitollisia toki ollaan mutta joskus tuntuisi helpommalta vain maksaa mökistä ja oikeasti nauttia sitten siellä olosta sen sijaan, että tunnin välein joudutaan kiittelemään ja laittamaan kuvia. Raha ei kuitenkaan tietenkään kelpaa.
Miksi et joka kerta vaan työnnä äidillesi takaisin ne ruoat joita ette käytä. Kyllä hän sitten muistaisi ja oppisi.
Mielellään tekisinkin näin, mutta käytännössä tämä asia toimii meillä näin:
Äitini tuo meille pyytämättä yllätyksenä kassin tai pari ruokaa. Hän jättää ne meille oven taakse ”koska ei halua häiritä” ja soittaa ajaessaan takaisin kotiin, että jätin teille ruokaa oven taakse. Useimmiten olen tähän aikaan vielä töissä, joten kiitän kovasti ja sanon nostavani tarvikkeet sisälle, kun pääsen kotiin. Sitten alkaa hirveä stressiraivoaminen siitä, että kassissa on kalaa/maitoa/muuta herkästi pilaantuvaa ja että ne pitää saada HETI KYLMÄÄN. Sitten kun minä en yksinkertaisesti pääse töistä aiemmin lähtemään niin äiti soittaa miehelleni ja käskee miehen tulla töistä käymään kotona kesken päivän jotta tarvikkeet saadaan kylmään.Ja olen kyllä useasti sanonut, ettei voida syödä sitä, tätä ja tota mutta kun äitini ostelee lähinnä tarjousten mukaan hinta edellä niin sillä ei oikeastaan ole mitään väliä, mitä me voimme syödä ja mitä emme. Mutta vaikka halvalla saa niin hukkaan heitettyä rahaahan tuo on.
Toisin sanoen äitisi haluaa määrätä siitä, mitä syötte, ja varmistuakseen että niin tapahtuu käy vielä tuomassa tavarat oven taakse?! Ja miten niin hän voisi "häiritä" teitä, jos kerran olette töissä? Minä kyllä toteaisin, että minä olen nyt töissä, tulen silloin sun tällöin, ja jos ovat siellä oven takana pilaantuneet vien saman tien biojätteeseen. Ja jos olen itse vastaanottamassa, ja siellä on jotain mille ei ole käyttöä, ojennan takaisin ja sanon että kiitos mutta me syömme muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me veimme appivanhemmat aina ulos syömään kun he kylässä.
Tämä oli väännetty sukulaisille siihen muotoon että minä en laita kotona lainkaan ruokaa vaan hassaamn heidän poikansa rahat ravintolaruokaan.
Siis hyväntahtoinen ele väännettiin täysin tunnistamattomaksi paskaksi! Pahaa tahtoa.
Ja jatkuvasti muutenkin jauhettiin rahasta vaikka maksoin asunnosta tasam saman osuuden ja tienaan paremmin.
Jännä tuo paha tahto ja pahansuopaisuus. Meillä miehen vanhemmat vähän samanlaisia ja oikeastaan miehen siskokin. Näkee naamasta että oikein iloitaan jos jollain muulla menee huonosti. Eivät osaa edes peitellä sitä että kokevat sairasta mielihyvää toisen surusta ja menetyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ilkeitä vanhuksia paljon…. kammottavaa.
Tuosta ikäluokasta 10-15% on narsisteja. Ylipäätään narsisteja on reilu 10% ihmisistä eli ihan hemmetin paljon, ja paljon enemmän kuin luultu.
Oma vanhempi on narsistista vielä jotain paljon pahempaa, nauttii vaimon/lasten hakkaamisesta ja satuttamisesta - ja tekee sitä AIKUISILLE lapsilleen myös. Tän takia omien vanhempien luona ei uskalla käydä.
Niin onko se narsismia? Varmaan narsistisia piirteitä voi olla joka toisella, vaikka ei diagnoosia sitten saisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen AP:n kanssa samoilla linjoilla. Suomessa on nyt aikamoinen määrä esim. eläkeläisikäisiä vanhempia, joiden ainoa toimi on ilkeillä lapsilleen. Toki nuorempiakin isovanhempia jo löytyy.
Tää tuntuu olevan suurien ikäluokkien ongelma. 50-luvulla syntyneitä ovat omat vanhempani. Ja äiti kaikista pahin. Mistä tuollainen sairas kontrolloinnin tarve kohtuu? Muutenkin äitini on sellainen kontrollifriikki, esim kierrätyksen suhteen aivan maaninen. Joka kerta kun tulee kylään, käy meidän roskat läpi ja lajittelee uudestaan, kun ei kuulemma itse osata!! Tämä vain yksi esimerkki, ja niitä riittää..
1950-luvulla syntyneet eivät ole suuria ikäluokkia! Vuonna 1950 syntyneet ovat, mutta ei enää sen jälkeen.
Ovatko vaan suomalaiset vanhukset ilkeitä vai onkohan samat ongelmat muuallakin maailmassa?
Joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy. Tämän kun otin ohjenuoraksi niin elämästä tuli paljon helpompaa. Eli jos äitini ottaa nokkiinsa siitä, etten anna hänen kontrolloida enää minua mitenkään, niin kyllä hän siitä leppyy aikanaan. En ota stressiä, saanpahan olla jonkin aikaa rauhassa kun hän katkaisee väliaikaisesti välit. Ei minun tarvitse häntä lepytellä, jos hän itse on tilanteen alun perin aloittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ja heitä pitää todellakin totella kaikessa, tai ryhtyvät todella hankaliksi.
Tämä! Siis alkavat todella hankaliksi, suorastaan mielivaltaisiksi. Lahjoja aletaan pyytää takaisin, yritetään uhkailla ja loukata kaikin mahdollisin keinoin, mutta esitetään silti itse samalla hyväntekijää. Kaikki tämä on enemmän sellaista passiivisagressivista, mutta joskus voi olla ihan suoraan aggressiivista ja hyökkäävääkin. Haukutaan selän takana muille sisaruksille, kuinka me kehdattiin olla eri mieltä jostain asiasta tms, vaikka oltais itse kokoajan käyttäydytty asiallisesti.
Huh, en tajunnut että näitä tällaisia vanhempia on paljonkin! Mikä näitä vanhuksia vaivaa? 😳
T.Ap
?? Pyytää lahjoja takaisin! No johan nyt! Minä antaisin ja sanoisin samalla, että vastedes en sitten ota mitään vastaan. Hankin itse omat tavarani. Ja jos kyse on jostain lapsen tavarasta sanoisin lapselle, että huomenna mennään kauppaan ostamaan samanlainen tai hienompi. Ei enää minkäänlaisia "lahjoja" takaisinpyytäjiltä!
Joo! Mun anoppi antoi meille välillä 20 e ja hirveät ukaasit käyttötarkoituksesta. Ei saa ostaa päihteitä, laittaa pelikoneisiin eikä käyttää pikavippien takaisinmaksuun. Pakollinen taustoitus tähän väliin, olimme täysin kunnollinen pikkulapsiperhe, jossa toinen opiskeli korkeakoulussa tai toinen töissä. Pärjäsimme taloudellisestikin hyvin ja kaikki asiat kunnossa, mutta anoppi oli päättänyt meidän elävän pikavippien varassa sekä juovan aivomme pihalle ja ruokkivan lapset pitsalla 247. Hänen tyttärensä teki niin.
Hän ei kertakaikkiaan kyennyt näkemään meitä pärjäävinä aikuisina. Oli ihan hämmentynyt kun kerroin, ettei meillä ole mitään kuvailemiaan elämänhallinnan ongelmia. Tuollaiset saatesanat ovat tosi törkeitä ja loukkaavia, ja lopetimme almujen vastaanottamisen. Tosin sitten hän alkoi työntää niitä lapsille, "ei saa antaa aikuisten kaljaan". :D