Lue keskustelun säännöt.
Muilla vanhempia, jotka tarjoavat jatkuvasti asioita, mutta jos niitä ottaa vastaan, niin haluavat hallita?
24.09.2021 |
Ikäänkuin jos otetaan lahjoja tai palveluksia vastaan, niin sitten pitää totella kaikessa ja tehdä heidän mielen mukaan kaikki? Ja niistä lahjoista aina muistutetaan, vaikka olisivat sellaisia millä ei edes tehdä mitään.
Kommentit (386)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, on ostettu ja annettu lapselle talvihaalari ja sitten kiukuspäissään otettu se pois ja viety UFF:n keräykseen. Samoin on lainattu fillari ja sitten käyty hakemassa se pihasta kesken lainan niin ettei päässyt enää työmatkoja polkemaan vaan piti mennä kävelemällä jolloin työmatkaan kului pidempi aika että ehti päiväkodille lasta hakemaan hoidosta. Näin ollen nämä molemmat tempaukset osuivat lapsenlapsen hyvinvointiin, ei suoranaisesti sen aikuisen lapsen, jota halusi hallita. Että sellainen pullantuoksuinen isovanhempi.
Apua, ihan kamalaa! Tää kostonhimo on myös tuttu juttu, samapa se vaikka pienet lapset kärsisivät, kunhan päästään näpäyttämään ja kostamaan. Sitten ollaan vielä sen päälle pitkävihaisia, puoli vuottakin menee ilman mitään yhteyttä, kunnes joku kaunis päivä ilmestytäänkin oven taakse pullantuoksuisena oikeasti vielä piirakan tms kanssa. Joku vakava tunnevamma?
Juu, äitini on juuri tuollainen. Vedätti härskisti myös tytärtäni tämän ollessa pieni. Nyt sitten ihmettelee, kun ei aikuinen lapsenlapsi tunne mitään tarvetta pitää yhteyttä mummoon:). Noh, johtuu ainoastaan siitä, että tyttärelläni on onneksi liuta muitakin sukulaisia - sellaisia jotka kohtelivat häntä rakastavasti. Se yhteydenpito kyllä jatkuu edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Tarjoutuivat aikanaan ensimmäisen vuokrakämppäni takaajiksi ja muistivat aina riidan tai erimielisyyksien tullessa uhkailla sen verukkeella että lopettavat takaajina olemisen.
Voiko sellaista takaajana oloa edes irtisanoa?
Mikä ihme on "vuokrakämpän takaaja"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, on ostettu ja annettu lapselle talvihaalari ja sitten kiukuspäissään otettu se pois ja viety UFF:n keräykseen. Samoin on lainattu fillari ja sitten käyty hakemassa se pihasta kesken lainan niin ettei päässyt enää työmatkoja polkemaan vaan piti mennä kävelemällä jolloin työmatkaan kului pidempi aika että ehti päiväkodille lasta hakemaan hoidosta. Näin ollen nämä molemmat tempaukset osuivat lapsenlapsen hyvinvointiin, ei suoranaisesti sen aikuisen lapsen, jota halusi hallita. Että sellainen pullantuoksuinen isovanhempi.
Apua, ihan kamalaa! Tää kostonhimo on myös tuttu juttu, samapa se vaikka pienet lapset kärsisivät, kunhan päästään näpäyttämään ja kostamaan. Sitten ollaan vielä sen päälle pitkävihaisia, puoli vuottakin menee ilman mitään yhteyttä, kunnes joku kaunis päivä ilmestytäänkin oven taakse pullantuoksuisena oikeasti vielä piirakan tms kanssa. Joku vakava tunnevamma?
Juu, äitini on juuri tuollainen. Vedätti härskisti myös tytärtäni tämän ollessa pieni. Nyt sitten ihmettelee, kun ei aikuinen lapsenlapsi tunne mitään tarvetta pitää yhteyttä mummoon:). Noh, johtuu ainoastaan siitä, että tyttärelläni on onneksi liuta muitakin sukulaisia - sellaisia jotka kohtelivat häntä rakastavasti. Se yhteydenpito kyllä jatkuu edelleen.
Minun äitini suuttui kun ei saanut möärätä millainen synttärikakku esikoiselleni tulee.
Riehui ympäriinsä, teki kymmeniä lasuja, soitteli neuvolaan, rähjäsi päiväkodilla kun eivät antaneet lasta hänelle jne.
Vuotta myöhemmin soitti kuin mitään ei olisi tapahtumut että hän toisi meille taulun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan, mutta tunnistan kyllä tyylin.
Oma lapseni ei halua lahjaksi muuta kuin rahaa, mutta en halua rahaa antaa, koska en saa sanoa saatesanoiksi että tämä ei sitten ole päihteisiin tarkoitettua, koska se on ilmeisesti kontrollointia. Olen sitten kiertänyt tämän antamalla ruokakauppoihin lahjakortteja. Tämähän on sitä ihan samaa kontrollointia, mutta kierrettyä sellaista.
Tuo on kontrollointia. Jollei lapsesi ole alkkis tai sekakäyttäjä, niin tuollainen puhe on pelkkää turhaa vittuilua. Jos lapsellasi on päihdeongelma, niin tietenkään et anna rahaa, ja jos silloin antaisit rahaa, niin se mitä sanot ei vaikuttaisi rahan käyttöön - se menisi kamaan, aina.
EIkö kirjoituksesta nyt nimenomaan käynyt ilmi, että lapsi on ongelmakäyttäjä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Tarjoutuivat aikanaan ensimmäisen vuokrakämppäni takaajiksi ja muistivat aina riidan tai erimielisyyksien tullessa uhkailla sen verukkeella että lopettavat takaajina olemisen.
Voiko sellaista takaajana oloa edes irtisanoa?
Mikä ihme on "vuokrakämpän takaaja"?
Takuuvuokran sijaan on henkilötakaajat ja takaajat maksavat vuokrat jos vuokralainen jättää maksamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Äiti tuo pyytämättä meille ruokaa kaupasta, josta olen toki todella kiitollinen. Tästä seuraa ensinnäkin lukuisia päiviä, jolloin hän kyselee, oliko mieluisia tuotteita ja aina pitää kehua ja kiitellä monta päivää putkeen. Tämä on siis vielä ihan ok. Hän ei kuitenkaan koskaan vaivaudu perehtymään meidän perheen ruokatottumuksiin, joten aika iso osa ruokatarpeista jää meillä käyttämättä. Esimerkiksi maitotuotteita meillä ei yksinkertaisesti kukaan pysty käyttämään (ei edes haluamisesta kiinni, ja siitä olen sanonut), mutta silti käytetään rahaa turhaan juustoihin, maitoon ja rahkoihin. Lisäksi hän ostelee limsaa, jota meillä ei myöskään kukaan oikein välitä juoda. Sitten jos soitellaan seuraavalla viikolla ja sanon olevani matkalla kauppaan niin suututaan verisesti, koska hän kuitenkin toi meille viikko sitten ruokaa, niin miksi ihmeessä meidän pitää vielä kaupassakin käydä! Eikö kelvannut vai! Ensinnäkin ne ruokatarvikkeet loppuvat ajallaan eivätkä tosiaan kestä ikuisesti ja toiseksi kaupasta on pakko silti hakea esimerkiksi lapsille puuroa jos se on loppu eikä äiti ole niitä meille ostanut. :D
Sitten he tyrkyttävät mökkiään meille kesälomaksi käyttöön jo tammikuusta eteenpäin - tämäkin on täysin ok. Kuitenkin koko mökkiloma menee siihen, että he soittelevat tunnin välein koko sen pari viikkoa että miten siellä menee ja eikö olekin ihanaa olla siellä heidän mökillään. Eli oikeasti monta kertaa päivässä koko loma pitää kiitellä tästä mahdollisuudesta ja vielä hyvin pitkään reissun jälkeenkin. Kiitollisia toki ollaan mutta joskus tuntuisi helpommalta vain maksaa mökistä ja oikeasti nauttia sitten siellä olosta sen sijaan, että tunnin välein joudutaan kiittelemään ja laittamaan kuvia. Raha ei kuitenkaan tietenkään kelpaa.
Vie vaan naapurille, mikä ei teillä kulu, jos naapurille kelpaa. Saat naapurisopua kaupan päälle. 😊
Kannattaa kertoa etukäteen ennen mökille menoa, että pidätte oikein hiljaisen luonto-mökki-loman, niin siksi puhelimet ovat äänettömällä suurennosan ajasta. Sitten soitatte illalla kerran takaisin iloisia kuulumisia. Toimisikohan tämä teillä?
Minä taas ajattelin ehdottaa, että seuraavan kerran kun sitä tulevaa kesää hyvissä ajoin aletaan pohjustaa, niin sanotte vain: "koska emme halua olla koko ajan kiitollisuuden velassa olemme jo vuokranneet ensi kesälomaksi mökin ihan vaan meidän omaan käyttöön."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitokset jälleen kerran vertaistuesta. Kaveripiirissä kukaan ei puju tällaisesta ja esim lapsiperhe-elämän tukiverkoista puhuttaessa isovnahemmat yms nähdään vain positiivisena asiana, joten kuvittelin olevani ainoa jolla marttyyri mummo. Kaikkea tyrkyttämässä ja sitten valitetaan kun ei leikitä hänen pillinsä mukaan. Isäni onneksi on ihan normaali ihminen, mutta valitettavasti äiti toimii portinvartijana siihenkin suuntaan...
Meillä sama. Äiti myös usein vastailee isän puhelimeen, jos hänelle soitan. Tämäkin on juuri sitä kontrollointia. Haluaa kontrolloida isän ja minun suhdettakin.
Äitini teki tuota koko ikänsä. Hetkeäkään ei saanut viettää/jutustella isän kanssa kahden kesken. Heti siihen kärppänä paikalle, että mitäs täällä nyt, ja eikun paasaamaan päälle jotain omia juttuja. Kontrollin lisäksi kyse on narsismista. Ei voi antaa muille ihmisille tilaa, vaan pitää saada olla itse kaiken keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ja heitä pitää todellakin totella kaikessa, tai ryhtyvät todella hankaliksi.
Tämä! Siis alkavat todella hankaliksi, suorastaan mielivaltaisiksi. Lahjoja aletaan pyytää takaisin, yritetään uhkailla ja loukata kaikin mahdollisin keinoin, mutta esitetään silti itse samalla hyväntekijää. Kaikki tämä on enemmän sellaista passiivisagressivista, mutta joskus voi olla ihan suoraan aggressiivista ja hyökkäävääkin. Haukutaan selän takana muille sisaruksille, kuinka me kehdattiin olla eri mieltä jostain asiasta tms, vaikka oltais itse kokoajan käyttäydytty asiallisesti.
Huh, en tajunnut että näitä tällaisia vanhempia on paljonkin! Mikä näitä vanhuksia vaivaa? 😳
T.Ap
?? Pyytää lahjoja takaisin! No johan nyt! Minä antaisin ja sanoisin samalla, että vastedes en sitten ota mitään vastaan. Hankin itse omat tavarani. Ja jos kyse on jostain lapsen tavarasta sanoisin lapselle, että huomenna mennään kauppaan ostamaan samanlainen tai hienompi. Ei enää minkäänlaisia "lahjoja" takaisinpyytäjiltä!
Varsinaisia ”lahjoja” tosiaan. Oikeasti miten tulee edes mieleen pyytää lahjaa takaisin!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitokset jälleen kerran vertaistuesta. Kaveripiirissä kukaan ei puju tällaisesta ja esim lapsiperhe-elämän tukiverkoista puhuttaessa isovnahemmat yms nähdään vain positiivisena asiana, joten kuvittelin olevani ainoa jolla marttyyri mummo. Kaikkea tyrkyttämässä ja sitten valitetaan kun ei leikitä hänen pillinsä mukaan. Isäni onneksi on ihan normaali ihminen, mutta valitettavasti äiti toimii portinvartijana siihenkin suuntaan...
Meillä sama. Äiti myös usein vastailee isän puhelimeen, jos hänelle soitan. Tämäkin on juuri sitä kontrollointia. Haluaa kontrolloida isän ja minun suhdettakin.
Äitini teki tuota koko ikänsä. Hetkeäkään ei saanut viettää/jutustella isän kanssa kahden kesken. Heti siihen kärppänä paikalle, että mitäs täällä nyt, ja eikun paasaamaan päälle jotain omia juttuja. Kontrollin lisäksi kyse on narsismista. Ei voi antaa muille ihmisille tilaa, vaan pitää saada olla itse kaiken keskellä.
Niin varmaan jonkin asteisesta narsismista on kysymys. En voi tietenkään itse sellaista diagnosoida, kun en ole asiantuntija, mutta tuo loputon kostaminenkin on aika narsistista…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee paha olo näistä kaikista teksteistä. Olemme juuri viime viikkoina käyneet henkistä helvettiä läpi ilkeiden ja tunnekylmien appivanhempien takia. Se tapa miten lyödään lyötyä vailla tunnon tuskia on todella kylmäävä. Ja periaatteessa ihan “normaaleista” elämässään kohtuullisen hyvin menestyneistä ihmisistä kysymys, joilla joitakin ystäviäkin ilmeisesti. Ovatko sitten samanlaisia hekin, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, on ostettu ja annettu lapselle talvihaalari ja sitten kiukuspäissään otettu se pois ja viety UFF:n keräykseen. Samoin on lainattu fillari ja sitten käyty hakemassa se pihasta kesken lainan niin ettei päässyt enää työmatkoja polkemaan vaan piti mennä kävelemällä jolloin työmatkaan kului pidempi aika että ehti päiväkodille lasta hakemaan hoidosta. Näin ollen nämä molemmat tempaukset osuivat lapsenlapsen hyvinvointiin, ei suoranaisesti sen aikuisen lapsen, jota halusi hallita. Että sellainen pullantuoksuinen isovanhempi.
Apua, ihan kamalaa! Tää kostonhimo on myös tuttu juttu, samapa se vaikka pienet lapset kärsisivät, kunhan päästään näpäyttämään ja kostamaan. Sitten ollaan vielä sen päälle pitkävihaisia, puoli vuottakin menee ilman mitään yhteyttä, kunnes joku kaunis päivä ilmestytäänkin oven taakse pullantuoksuisena oikeasti vielä piirakan tms kanssa. Joku vakava tunnevamma?
Juu, äitini on juuri tuollainen. Vedätti härskisti myös tytärtäni tämän ollessa pieni. Nyt sitten ihmettelee, kun ei aikuinen lapsenlapsi tunne mitään tarvetta pitää yhteyttä mummoon:). Noh, johtuu ainoastaan siitä, että tyttärelläni on onneksi liuta muitakin sukulaisia - sellaisia jotka kohtelivat häntä rakastavasti. Se yhteydenpito kyllä jatkuu edelleen.
Minun äitini suuttui kun ei saanut möärätä millainen synttärikakku esikoiselleni tulee.
Riehui ympäriinsä, teki kymmeniä lasuja, soitteli neuvolaan, rähjäsi päiväkodilla kun eivät antaneet lasta hänelle jne.
Vuotta myöhemmin soitti kuin mitään ei olisi tapahtumut että hän toisi meille taulun.
Tämä! Että sitten puolen vuoden, vuoden päästä ollaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut? Vaikka meinasi kaapata lapsen???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko oma anoppini narsistinen vai muuten vaan ihan sekaisin. Hän harrastaa tuota nöyryyttämistä ja annettujen etujen pois ottamista silloin kun sille päälle sattuu. Silloin kun on niin täynnä vihaa, etten ole samanlaista ihmistä koskaan tavannut. Hän vaan tärisee naama punaisena ja huutaa solvauksia. Tai vaihtoehtoisesti kylmän viileästi ja järjestelmällisesti kostaa. Ja kostaa. Ja kostaa. Onko ihminen vain paha vai henkisesti jotenkin täysin kyvytön? Appiukko ei uskalla sanoa mitään, ettei ole seuraava vihan kohde.
Tämä. Äitini toimi juuri näin, eikä isäni elämänsä viimeiseen 20 vuoteen ainakaan sanonut muuta kuin satunnaisesti suupielestään juuh, juuh. Milloin mihinkin. Hän kuoli muistisairauteen, mutta äitini päsmäröi häntä kyllä loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Tulee paha olo näistä kaikista teksteistä. Olemme juuri viime viikkoina käyneet henkistä helvettiä läpi ilkeiden ja tunnekylmien appivanhempien takia. Se tapa miten lyödään lyötyä vailla tunnon tuskia on todella kylmäävä. Ja periaatteessa ihan “normaaleista” elämässään kohtuullisen hyvin menestyneistä ihmisistä kysymys, joilla joitakin ystäviäkin ilmeisesti. Ovatko sitten samanlaisia hekin, en tiedä.
Tuo lyö lyötyä on se kaikista pahin asia tässä.
Mua haukuttiin ja ilkuttiin kun sain potkut yt:ssä.
Mulle ivanaurettiin ja sanottiin että ihan oikein siitäs sait, kun sain keskenmenon.
Kun puoliso petti, ilkuttiin ja vittuiltiin että ihan oikein sulle, siinähän opit!
Kirsikka kakun päällä: erimielisyyden päättämiseksi (äitini yritti päästä niskan päälle) sanottiin että olet hirvein virhe ikinä, sulle olisi pitänyt tehdä abortti.
Aivan hirveää tuo viha omaa lasta kohtaan, ja halua loukata, satuttaa, alistaa ja nujertaa hädän hetkellä. Jokaisessa tilanteessa olin aivan rikki ja paskana, ja omien vanhempien pahansuopa loukkaaminen sattui niin että vieläkin itkettää. Mutta, tällaista se on ollut aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki, siis ihan kaikki mitä mun narsistiset boomeri vanhemmat tekee lapsilleen, on näpäyttämistä, ”kouluttamista”, ojentamista, kostamista ja kiristämistä. Siis ihan kaikki. Pelkkää vallankäyttöä. Mitään normaali, kivaa, ystävällistä, arvostavaa kohtelua ei tule koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko oma anoppini narsistinen vai muuten vaan ihan sekaisin. Hän harrastaa tuota nöyryyttämistä ja annettujen etujen pois ottamista silloin kun sille päälle sattuu. Silloin kun on niin täynnä vihaa, etten ole samanlaista ihmistä koskaan tavannut. Hän vaan tärisee naama punaisena ja huutaa solvauksia. Tai vaihtoehtoisesti kylmän viileästi ja järjestelmällisesti kostaa. Ja kostaa. Ja kostaa. Onko ihminen vain paha vai henkisesti jotenkin täysin kyvytön? Appiukko ei uskalla sanoa mitään, ettei ole seuraava vihan kohde.
Tämä. Äitini toimi juuri näin, eikä isäni elämänsä viimeiseen 20 vuoteen ainakaan sanonut muuta kuin satunnaisesti suupielestään juuh, juuh. Milloin mihinkin. Hän kuoli muistisairauteen, mutta äitini päsmäröi häntä kyllä loppuun asti.
Surullista, meillä vähän sama tilanne.
Olen itse nainen ja sitä mieltä
että naisten asemassa ja tasa-arvon toteutumisessa esim perhe-elämässä on vielä paljon tekemistä, ja paljon puhutaan tällaisista alistajamiehistä, joiden puolisot elävät pelossa, miehet kenties väkivaltaisia, narsisteja.. Ja hyvä kun puhutaankin, MUTTA entä nämä tyranninaiset? Ei niistä samalla tavalla ollenkaan puhuta.
Meillä tosiaan niin että isä täysin masentunut ja toimintakyvytön, vaikka jäänyt melko vastikään eläkkeelle. Äiti päsmäröi ja päättää ihan kaikesta. Isällä ei ole oikeutta omiin mielipiteisiin, ei mihinkään. Pelkään pahoin, että hän ei enää elä kauaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitokset jälleen kerran vertaistuesta. Kaveripiirissä kukaan ei puju tällaisesta ja esim lapsiperhe-elämän tukiverkoista puhuttaessa isovnahemmat yms nähdään vain positiivisena asiana, joten kuvittelin olevani ainoa jolla marttyyri mummo. Kaikkea tyrkyttämässä ja sitten valitetaan kun ei leikitä hänen pillinsä mukaan. Isäni onneksi on ihan normaali ihminen, mutta valitettavasti äiti toimii portinvartijana siihenkin suuntaan...
Meillä sama. Äiti myös usein vastailee isän puhelimeen, jos hänelle soitan. Tämäkin on juuri sitä kontrollointia. Haluaa kontrolloida isän ja minun suhdettakin.
Äitini teki tuota koko ikänsä. Hetkeäkään ei saanut viettää/jutustella isän kanssa kahden kesken. Heti siihen kärppänä paikalle, että mitäs täällä nyt, ja eikun paasaamaan päälle jotain omia juttuja. Kontrollin lisäksi kyse on narsismista. Ei voi antaa muille ihmisille tilaa, vaan pitää saada olla itse kaiken keskellä.
Niin varmaan jonkin asteisesta narsismista on kysymys. En voi tietenkään itse sellaista diagnosoida, kun en ole asiantuntija, mutta tuo loputon kostaminenkin on aika narsistista…
Narsisti elää kostosta ja elää kostaakseen. Kosto täyttää kaikki ajatukset.
Todella hyvä että tästä puhutaan. Huomaatteko että on tosi yleistä? Tämä on se viimeinen tabujen tavu, häpeilty ja salattu asia. Että omat iäkkäät vanhemmat on koko elämän ajan olleet henkisesti väkivaltaisia ja joissain tapauksissa - myös omassani - fyysisesti väkivaltaisia.
Mäkin joudun pelkäämään isääni, yli 70v on ikää ja niin vaan edelleen retuuttaa, tukkapöllyttää, mukiloi ja tuuppii, on vahva ja isokokoinen.
Se on myös todella hirveä ja surullinen asia että se aikuinen lapsi joutuu pienentämään itsensä. Siis varomaan sanojaan, tarkkailemaan tilannetta ja pehmittelemään jos tunnelma kiristyy, ylipäätään kannattelemaan vuorovsikutusta jotta vanhemman mieli pysyiisi hyvänä eikä se ala riehumaan. Siis kaikin tavoin kävelemään munankuorilla ja pidättämään hengitystä. Olemaan peloissaan ja varpaillaan.
Sitten tuohon vielä ikävästi tottuu eikä osaa ollenkaan enää kyseenalaistaa kuviota. Luulee että tuo ysin sairas ihmissuhde ja jatkuva vanhemman tekemä väkivalta on NORMAALIA.
Moni vielä selittelee että ”kyllä ne vanhemmat mua rakastaa mutta on vaan niin äksyjä”
Minä tajusin 45v iässä vasta että ne vanhemmat ei rakasta tippakaan. Ne haluaa tuhota, talloa, satuttaa, alistaa. Oikeastaan ne vihaa lastaan. Syy ei ole lapsessa vaan se viha tulee heidän omasta luonneviasta tai häiriintyneestä tunne-elämästä. Se vaan pitää projektoida johonkin ja sit se kohdistetaan aikuiseen lapseen. Ja ihan tietoisesti, koska sen lapsen ”kuuluu” alistua ja totella ja hiljaa kärsien ottaa vanhempien pskalasti niskaan.
Toivottavasti te kaikki muutkin kaltoinkohdellut tajuatte että kuvio on todella salras ja vahingollinen.
Mulla meni viimein välit poikki, liki puoli vuosisataa annoin vanhempien rääkätä. Ja nyt kaduttaa niin hitokseen että miksi en tehnyt tätä jo paljon aiemmin.
Tuo on totta, että vasta todella raju etäisyyden otto tai välirikko vasta saa silmät aukeamaan ja tajuaa että herranenen aika, olen ollut koko ajan väkivallan kohde. Sitä niin turtuu, tottuu ja just selittelee itselleen parhain päin vanhempien riehuntaa ja perseilyä.
En kiistä etteikö olisi raskasta olla välirikossa, se kuormittaa sekin, pahiten siksi että samalla meni koko suku (vanhemmat kertoilee kostoksi kaikenlaista keksittyä suvulle, mm että olen tullut hulluksi). Mutta, vielä enemmän kuormittaa jatkuva henkinen väkivalta ja sellainen ”kestopelko”. Tätä on vaikea sanoittaa auki mutta siis se kauhu että mitä seuraavaksi. Ja aina kun näkee puhelimesta että vanhemmat soittaa, niin vatsaa kouraisee pelko, kurkkua kuristaa ja ahdistaa, kun tietää että taas tulee puolen tunnin haukkuminen, solvaaminen, uhkailu ja kiristys.
Nyt on välirikon jälkeen tuo kestopelko poissa ja energiaa on vapautunut moneen muuhun kivempaan asiaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Äiti tuo pyytämättä meille ruokaa kaupasta, josta olen toki todella kiitollinen. Tästä seuraa ensinnäkin lukuisia päiviä, jolloin hän kyselee, oliko mieluisia tuotteita ja aina pitää kehua ja kiitellä monta päivää putkeen. Tämä on siis vielä ihan ok. Hän ei kuitenkaan koskaan vaivaudu perehtymään meidän perheen ruokatottumuksiin, joten aika iso osa ruokatarpeista jää meillä käyttämättä. Esimerkiksi maitotuotteita meillä ei yksinkertaisesti kukaan pysty käyttämään (ei edes haluamisesta kiinni, ja siitä olen sanonut), mutta silti käytetään rahaa turhaan juustoihin, maitoon ja rahkoihin. Lisäksi hän ostelee limsaa, jota meillä ei myöskään kukaan oikein välitä juoda. Sitten jos soitellaan seuraavalla viikolla ja sanon olevani matkalla kauppaan niin suututaan verisesti, koska hän kuitenkin toi meille viikko sitten ruokaa, niin miksi ihmeessä meidän pitää vielä kaupassakin käydä! Eikö kelvannut vai! Ensinnäkin ne ruokatarvikkeet loppuvat ajallaan eivätkä tosiaan kestä ikuisesti ja toiseksi kaupasta on pakko silti hakea esimerkiksi lapsille puuroa jos se on loppu eikä äiti ole niitä meille ostanut. :D
Sitten he tyrkyttävät mökkiään meille kesälomaksi käyttöön jo tammikuusta eteenpäin - tämäkin on täysin ok. Kuitenkin koko mökkiloma menee siihen, että he soittelevat tunnin välein koko sen pari viikkoa että miten siellä menee ja eikö olekin ihanaa olla siellä heidän mökillään. Eli oikeasti monta kertaa päivässä koko loma pitää kiitellä tästä mahdollisuudesta ja vielä hyvin pitkään reissun jälkeenkin. Kiitollisia toki ollaan mutta joskus tuntuisi helpommalta vain maksaa mökistä ja oikeasti nauttia sitten siellä olosta sen sijaan, että tunnin välein joudutaan kiittelemään ja laittamaan kuvia. Raha ei kuitenkaan tietenkään kelpaa.
Miksi et joka kerta vaan työnnä äidillesi takaisin ne ruoat joita ette käytä. Kyllä hän sitten muistaisi ja oppisi.
En ole tuo alkuperäinen kirjoittaja, omasta kokemuksesta voin sanoa että nämä eivät opi. Esimerkiksi anopilleni Ei-sanaa ei tunnu olevan olemassakaan olen näiden yli 20 vuoden aikana palauttanut hänen ostamia ruokia ja tavaroita, en ole ottanut niitä mukaan, olen jättänyt hänen meille ostamansa pihakeinun, Baden-tuolit, keinutuolin, valaisimen jne. hänen kotiinsa, enkä ole suostunut tuomaan niitä meille. Hän ESIM. saattaa soittaa leipomon tehtaanmyymälästä ja oikein kysyä, että ostaako hän meillekin leipää. Kiellän häntä ja kerron käyneeni siellä itse edellisenä päivänä ja pakastin on ihan täynnä ettei sinne mahdu mitään. Silti terassilta löytyy kotiin mennessä kaksi 40 litran kassillista leipiä. Sama juttu marjojen kanssa, kun ostin sekä poimin (hyvä marja vuosi) runsaasti marjoja ja pakastin oli niin täynnä että jouduin viemään osan vanhemmilleni. Hän taas soitti serkultaan, että olisi pari ämpärillistä mustaherukkaa, kielsin ehdottomasti, mutta ämpärit löytyi taas terassilta. Näitä leipiä ja marjoja sitten jaeltiin ja naapureille ja kuljeteltiin tutuille ympäri kaupunkia ja osa jäi roskiinkin.
Vanhemmiten tähän on oppinut suhtautumaan huumorilla, mutta kyllähän se minimalistia ja järjestyksen ystävää välillä ärsyttää kun jostain ilmestyy 10 pkt sokeria, kahvia tai jauhoja, joiden menekki muutenkin on vähäinen.
1950 syntyneet ei ole, 1951 syntyneet on. Ja siihen se sitten loppuukin