Lue keskustelun säännöt.
Muilla vanhempia, jotka tarjoavat jatkuvasti asioita, mutta jos niitä ottaa vastaan, niin haluavat hallita?
24.09.2021 |
Ikäänkuin jos otetaan lahjoja tai palveluksia vastaan, niin sitten pitää totella kaikessa ja tehdä heidän mielen mukaan kaikki? Ja niistä lahjoista aina muistutetaan, vaikka olisivat sellaisia millä ei edes tehdä mitään.
Kommentit (386)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan, mutta tunnistan kyllä tyylin.
Oma lapseni ei halua lahjaksi muuta kuin rahaa, mutta en halua rahaa antaa, koska en saa sanoa saatesanoiksi että tämä ei sitten ole päihteisiin tarkoitettua, koska se on ilmeisesti kontrollointia. Olen sitten kiertänyt tämän antamalla ruokakauppoihin lahjakortteja. Tämähän on sitä ihan samaa kontrollointia, mutta kierrettyä sellaista.
Tuo on kontrollointia. Jollei lapsesi ole alkkis tai sekakäyttäjä, niin tuollainen puhe on pelkkää turhaa vittuilua. Jos lapsellasi on päihdeongelma, niin tietenkään et anna rahaa, ja jos silloin antaisit rahaa, niin se mitä sanot ei vaikuttaisi rahan käyttöön - se menisi kamaan, aina.
Niinhän mä sanoinkin, ja sanoin myös että en anna rahaa. Onko ongelmia luetun ymmärtämisessä, vai toistatko muuten vain sanomisiani. Annan lahjakortteja ja niitä lapsikin nykyään pyytää. Jos elää toimeentulotuella, niin en halua tupakka ja kaljarahaa antaa omista pienistä tuloistani, vaan oikeasti jotain mitä hän tarvitsee. näin kukaan ei kontrolloi ketään, ja molemmat on tyytyväisiä. Helpompaahan se minunkin olisi rahaa antaa kuin ostyella kortteja, mutta kyllä se minulle passaa, kun kerran passaa lapsellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti mitä ruikuttamista koko ketju täynnä. Velan takaukset, rahat ja tavarat kelpaa ja sitten mussutetaan. Älkää ottako vastaan yhtään mitään, niin ongelma on ratkaistu! Ei vanhemmillanne ole mitään velvollisuutta auttaa mitenkään aikuisia lapsiaan. Oikeasti.
Samaa mieltä. Ensiasunnon takauksen sain. Ei mitään ongelmia vanhempieni kanssa asiasta. Olen myös saanut ennakkoperintöjä. Senkään kanssa ei mitään ongelmaa. Olen myös useamman kerran kieltäytynyt vanhempieni tarjoamista rahoista ( puhutaan tuhansista) ja tämänkään kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa.
Se minkälaiseksi ihmissuhde muodostuu, tarvitaan kaksi osapuolta. Keskenkasvuisia näyttää olevan moni tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti mitä ruikuttamista koko ketju täynnä. Velan takaukset, rahat ja tavarat kelpaa ja sitten mussutetaan. Älkää ottako vastaan yhtään mitään, niin ongelma on ratkaistu! Ei vanhemmillanne ole mitään velvollisuutta auttaa mitenkään aikuisia lapsiaan. Oikeasti.
Loukkaantuvat, jos mitään ei ota. Jos ottaa vastaan (vaikka ei ole pyydetty eikä haluttu mitään), odottavat lahjan vastentahtoisen saajan olevan jossakin kiitollisuudenvelassa ”lahjasta”, jota ei ole pyytänyt tai halunnut.
Kaikki eivät ymmärrä että ei tarkoittaa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan, mutta tunnistan kyllä tyylin.
Oma lapseni ei halua lahjaksi muuta kuin rahaa, mutta en halua rahaa antaa, koska en saa sanoa saatesanoiksi että tämä ei sitten ole päihteisiin tarkoitettua, koska se on ilmeisesti kontrollointia. Olen sitten kiertänyt tämän antamalla ruokakauppoihin lahjakortteja. Tämähän on sitä ihan samaa kontrollointia, mutta kierrettyä sellaista.
Tuo on kontrollointia. Jollei lapsesi ole alkkis tai sekakäyttäjä, niin tuollainen puhe on pelkkää turhaa vittuilua. Jos lapsellasi on päihdeongelma, niin tietenkään et anna rahaa, ja jos silloin antaisit rahaa, niin se mitä sanot ei vaikuttaisi rahan käyttöön - se menisi kamaan, aina.
Niinhän mä sanoinkin, ja sanoin myös että en anna rahaa. Onko ongelmia luetun ymmärtämisessä, vai toistatko muuten vain sanomisiani. Annan lahjakortteja ja niitä lapsikin nykyään pyytää. Jos elää toimeentulotuella, niin en halua tupakka ja kaljarahaa antaa omista pienistä tuloistani, vaan oikeasti jotain mitä hän tarvitsee. näin kukaan ei kontrolloi ketään, ja molemmat on tyytyväisiä. Helpompaahan se minunkin olisi rahaa antaa kuin ostyella kortteja, mutta kyllä se minulle passaa, kun kerran passaa lapsellekin.
Onko Suomessa jossain vielä kauppoja joista ei saa tupakkaa ja alkoholia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti mitä ruikuttamista koko ketju täynnä. Velan takaukset, rahat ja tavarat kelpaa ja sitten mussutetaan. Älkää ottako vastaan yhtään mitään, niin ongelma on ratkaistu! Ei vanhemmillanne ole mitään velvollisuutta auttaa mitenkään aikuisia lapsiaan. Oikeasti.
Samaa mieltä. Ensiasunnon takauksen sain. Ei mitään ongelmia vanhempieni kanssa asiasta. Olen myös saanut ennakkoperintöjä. Senkään kanssa ei mitään ongelmaa. Olen myös useamman kerran kieltäytynyt vanhempieni tarjoamista rahoista ( puhutaan tuhansista) ja tämänkään kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa.
Se minkälaiseksi ihmissuhde muodostuu, tarvitaan kaksi osapuolta. Keskenkasvuisia näyttää olevan moni tässä ketjussa.
Riitaan riittää yksi osapuoli, sopuun tarvitaan kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti mitä ruikuttamista koko ketju täynnä. Velan takaukset, rahat ja tavarat kelpaa ja sitten mussutetaan. Älkää ottako vastaan yhtään mitään, niin ongelma on ratkaistu! Ei vanhemmillanne ole mitään velvollisuutta auttaa mitenkään aikuisia lapsiaan. Oikeasti.
Oikeasti. Et tajua asiasta hölkäsen päläystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti mitä ruikuttamista koko ketju täynnä. Velan takaukset, rahat ja tavarat kelpaa ja sitten mussutetaan. Älkää ottako vastaan yhtään mitään, niin ongelma on ratkaistu! Ei vanhemmillanne ole mitään velvollisuutta auttaa mitenkään aikuisia lapsiaan. Oikeasti.
Samaa mieltä. Ensiasunnon takauksen sain. Ei mitään ongelmia vanhempieni kanssa asiasta. Olen myös saanut ennakkoperintöjä. Senkään kanssa ei mitään ongelmaa. Olen myös useamman kerran kieltäytynyt vanhempieni tarjoamista rahoista ( puhutaan tuhansista) ja tämänkään kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa.
Se minkälaiseksi ihmissuhde muodostuu, tarvitaan kaksi osapuolta. Keskenkasvuisia näyttää olevan moni tässä ketjussa.
Riitaan riittää yksi osapuoli, sopuun tarvitaan kaksi.
Häirintä ja vainoaminen on aina yksipuolista. Ja tällainen ketjun käytös on täysin yksipuolista häirintää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan, mutta tunnistan kyllä tyylin.
Oma lapseni ei halua lahjaksi muuta kuin rahaa, mutta en halua rahaa antaa, koska en saa sanoa saatesanoiksi että tämä ei sitten ole päihteisiin tarkoitettua, koska se on ilmeisesti kontrollointia. Olen sitten kiertänyt tämän antamalla ruokakauppoihin lahjakortteja. Tämähän on sitä ihan samaa kontrollointia, mutta kierrettyä sellaista.
Tuo on kontrollointia. Jollei lapsesi ole alkkis tai sekakäyttäjä, niin tuollainen puhe on pelkkää turhaa vittuilua. Jos lapsellasi on päihdeongelma, niin tietenkään et anna rahaa, ja jos silloin antaisit rahaa, niin se mitä sanot ei vaikuttaisi rahan käyttöön - se menisi kamaan, aina.
Niinhän mä sanoinkin, ja sanoin myös että en anna rahaa. Onko ongelmia luetun ymmärtämisessä, vai toistatko muuten vain sanomisiani. Annan lahjakortteja ja niitä lapsikin nykyään pyytää. Jos elää toimeentulotuella, niin en halua tupakka ja kaljarahaa antaa omista pienistä tuloistani, vaan oikeasti jotain mitä hän tarvitsee. näin kukaan ei kontrolloi ketään, ja molemmat on tyytyväisiä. Helpompaahan se minunkin olisi rahaa antaa kuin ostyella kortteja, mutta kyllä se minulle passaa, kun kerran passaa lapsellekin.
Onko Suomessa jossain vielä kauppoja joista ei saa tupakkaa ja alkoholia?
Vierailija kirjoitti:
Ei helvetti mitä ruikuttamista koko ketju täynnä. Velan takaukset, rahat ja tavarat kelpaa ja sitten mussutetaan. Älkää ottako vastaan yhtään mitään, niin ongelma on ratkaistu! Ei vanhemmillanne ole mitään velvollisuutta auttaa mitenkään aikuisia lapsiaan. Oikeasti.
Sulta ei edes KYSYTÄ, otatko vastaan vai et. Tuodaan väkisin ja vähintään ulko-ovelle asti. Ymmärrän että tällaisten ihmisten toiminta tuntuu helpolta hoidettavalta, jos ei ole sellaista kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon toiminnan nimi on bondaus.
Eli ne yrittää että niillä olisi sidos sinuun. Että olisit niihin jotenkin sidoksissa.
Narsistit tekee noin, mutta myös vanhemmat jotka ei osaa käsitellä luopumista, ajattelivat sinut vanhuuden turvaksi tai muuten haluavat pitää sinut lähellään. Se voi olla myös jonkinlaista hätää, vanhemmat kun ovat kasvaneet eri aikana kun asioita ja ilmiöitä ei osattu sanoittaa, ei ollut nettiä ym. Omia vanhempia seurattua havaintoni on: tyhmyys on pahuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen miettinyt että on pakosti juurikin läheisriippuvuutta. Me aiemmin vietiin lapsia välillä hoitoon mummolle, kun olivat pienempiä, kun itse tarjoutui auttamaan. Muistan kun mummo aina haukkui sisarusta, joka ei käyttänyt näitä ”lastenhoitopalveluita” vaan pärjäsi ikäänkuin omillaan. En silloin ymmärtänyt miksi halusi sisarusta haukkua, mutta nyt ymmärrän, koska auttamisen tarvehan on tosiaan hyvin itsekäs, mummon olisi pitänyt SAADA auttaa. Nykyään meillä myös välit viilentyneet, koska opimme kantapään kautta sen että jos päästämme hänet liian lähelle, meidän elämäämme sekaantumiseen ei tule loppua. Miten tuollaisen ihmisen kanssa voisi pärjätä läheisissä väleissä?
Tää oli vaikea yhtälö, kun olin nuorempi. Minulla ja vanhemmallani on päinvastaiset persoonat, vanhempani syttyy draamasta, kun taas minä rakastan rauhaa, välttelen konflikteja ja haluaisin ratkaista erimielisyydet diplomaattisesti. Viimeinen niitti oli kuitenkin se, kun tein suuren elämänvalinnan vanhempani mieliksi, vastoin sitä, mitä itse halusin. Auta armias sitä raivoa, kun aloin asettaa rajoja. Meni välit kokonaan poikki vuosiksi, mutta pidin pintani. Kun tunsin oman oloni vahvemmaksi, aloin pitää taas rajoitetusti yhteyttä. Vanhempanikin tuntui jossain määrin oppineen, että jos halusi minut elämäänsä, hänen tulisi kunnioittaa mua. Nykyään on ihan OK välit, kevyistä asioista voidaan höpötellä. Välillä täytyy rajoista muistuttaa, ja hän hyväksyy ne hampaitaan kiristellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäköhänlaisia nykyisistä äideistä tulee kun saavat lapsenlapsia..
Osannemme ainakin oppia muiden virheistä? Ei se kovin vaikeaa ole.
Tulette myös huomaamaan, että kun oikein välttämällä välttää omien vanhempiensa virheitä, niin tulee tehtyä siinä sivussa pussillinen omia virheitä :D
Lapsenne sitten kitisevät niistä tulevaisuuden vauviksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäköhänlaisia nykyisistä äideistä tulee kun saavat lapsenlapsia..
Osannemme ainakin oppia muiden virheistä? Ei se kovin vaikeaa ole.
Tulette myös huomaamaan, että kun oikein välttämällä välttää omien vanhempiensa virheitä, niin tulee tehtyä siinä sivussa pussillinen omia virheitä :D
Lapsenne sitten kitisevät niistä tulevaisuuden vauviksella.
Saavat "kitistäkin". Parhaimmassa tapauksessa saa "kitistä" suoraan sille omalle vanhemmalle, ja tämä kykenee ottamaan vastuun virheistään.
Ai että, kun nämä asiat voisikin puhua halki, vaan kun vanhempi ei kestä minkäänlaista omaan toimintaansa kohdistuvaa kritiikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitokset jälleen kerran vertaistuesta. Kaveripiirissä kukaan ei puju tällaisesta ja esim lapsiperhe-elämän tukiverkoista puhuttaessa isovnahemmat yms nähdään vain positiivisena asiana, joten kuvittelin olevani ainoa jolla marttyyri mummo. Kaikkea tyrkyttämässä ja sitten valitetaan kun ei leikitä hänen pillinsä mukaan. Isäni onneksi on ihan normaali ihminen, mutta valitettavasti äiti toimii portinvartijana siihenkin suuntaan...
Meillä sama. Äiti myös usein vastailee isän puhelimeen, jos hänelle soitan. Tämäkin on juuri sitä kontrollointia. Haluaa kontrolloida isän ja minun suhdettakin.
Mun äiti toimii mun ja sisarukseni lasten välissä. Kutsuu jopa sisaren lasten synttäreille minut. Nyt olen kieltäytynyt menemästä mihinkään illanistujaisiin tai juhliin joihin minua ei ole kutsuttu suoraan kutsujan taholta. En ole enää pikkulapsi jonka äiti raahaa muassaan pippaloihin, vaan olen yli 40 v ja mulla on aikuinen lapsikin jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, onko tuollaisia ihmisiä oikeasti olemassa?
Minäkin kyllä ihmettelen, että onko? Itseäni en noista kuvauksista kyllä tunnista, vaikka aika lailla olen auttanut aikuista lastani ja hänen perhettään. Kun jotakin olen antanut, niin en sitä myöhemmin ota puheeksi tai kysele käyttöä. Enkä missään tapauksessa yritä hallita tai mitenkään vaikuttaa perheen elämään.
Joidenkin muidenkin ketjujen kohdalla olen epäillyt juttujen olevan kärjistettyjä, nimittäin nämä ainaiset anoppi-isoäiti-keskustelut. Vai onko niin, että tällä palstalla ovat yliedustettuina ne miniät/aikuiset lapset, joilla sattuu olemaan jotakin ongelmallisia vanhempia/appivanhempia. Omassa tuttava-/sukulaispiirissä ei tuollaisia ole.
Tuskin munkaan äiti myöntäisi olevan tuollainen. Kauhistelee kyllä mulle joidenkin kavereittensa vastaavaa käytöstä, mutta ei näe omaansa vaikka kyllä tästä on puhuttu.... Ei kyllä myöskään näe omaa alkoholiongelmaansa vaikka kauhistelee siskonsa juomista.
Haha, munkin äiti aina kauhistelee, miten siskonsa juo. Itsehän hän ( äitini) ei ole koskaan edes alkoa maistanut omien sanojensa mukaan ( ja tämä ei pidä paikkaansa , vaan äitini itsekin on oikeasti alkoholiongelmainen, ei vain voi sitä myöntää - hän tulee vaikka silmille, jos siitä yrittää puhua & monesti on ollut välitkin katkolla, mikä ei itse asiassa minua haittaa yhtään, eipähän tarvitse asioida hänen kanssaan).
Minun isäni on tällainen. Tyrkyttää "apuaan" väkisin ja yrittää sitten käskyttää. Ikinä ei ole tainnut ehdottaa mitään kivasti tai pyytää esim. "voisitko tehdä niin ja näin", vaan aina käskymuoto. Nyt viimeisimpänä yrittää käskyttää minua muuttamaan lähemmäs ja hankkimaan töitä vanhalta kotipaikkakunnalta, vaikka olen yli 10 vuotta asunut yli 300km päässä ja välissä ulkomaillakin, asun puolisoni kanssa eikä ole aikomustakaan muuttaa. Oikeastaan suurin syy miksi en ikimaailmassa muuttaisi vanhalle kotipaikkakunnalle takaisin on nimenomaan isäni. Minulla on monta sisarusta enkä ole ainut, joka on viilentänyt tai jopa katkaissut välit. Silti ei mene jakeluun.
Vierailija kirjoitti:
Ei tätä tilannetta ulkopuoliset huomaa, eikä siitä tee mieli hirveästi huudellakaan.
Tulee juuri tuota, 'en usko että tuollaisia ihmisiä on olemassakaan' kommentteja tai vielä ikävämpi versio 'mutta sehän on sun oma äiti, hyvää se vaan tarkoittaa'.
Mullekin keskustelussa kuvatut tilanteet ovat täyttä totta.
Äitini ns. auttaa, mutta apu on sitä, mitä hän haluaisi meidän tekevän tai mitä hän itse haluaa tehdä.
Tästä avusta vaan tulee meille enemmän vaivaa, ellei suoranaisesti hankaluuksia ja usein tarjottu apu onkin verhottu niin, että äidin avuntarjous paljastuukin joksikin josta on hänelle hyötyä.
Esim olen nyt lomalla, mutta lapset koulussa ja mies töissä, vanhempani lähtivät reissuun ja äitini ehdotti, että menisimme heille omalla porukallamme viettämään lomaa. Häh?
Asuvat kaukana ja todella syrjässä, todellinen teinien unelmaviikonloppu. Toki joskus käymme, mutta melko harvakseltaan, ja silloin yhdistämme käynnin laskettelureissun yhteyteen, kun pohjoisessa asuvat.
No, kun tästä jalomielisestä tarjouksesta kieltäydyin sainkin kommentin, että olisittehan te voineet talovahdiksi tulla. Ja kuinka teitä on autettu jne. Eli jos kieltäytyy tulee marttyyrikohtaus ja valtavaa syyllistämistä.
Tämä oli vain yksi esimerkki, vastaavia tapahtumia löytyy todella paljon.
Lasten ollessa pienempiä asuimme lähempänä, mutta luojan kiitos työtilanne muuttui ja muutimme paljon kauemmas.
Mutta ennen muuttoa saimme mekin osamme ei-toivotuista ruokakasseista ja ei-sopivista lastenvaatteista jne. ja tenttausta kuinka ne tulivat käyttöön ja kiitellä olisi pitänyt loputtomasti.
Lisäksi äitini teki pari isompaa tempausta, joita en tässä kuvaile enempää, pitkä tarina ja joku tunnistaa, mutta nuo tempaukset vaikeuttivat meidän perhe-elämäämme paljon ja pitkään.
Välimatka ja varsin niukka kommunikaatio siihen suuntaan auttavat. Äidille ei voi antaa ns tarttumapintaa, koska siitä veivaamista, härkkimisestä ja säätämisestä auttamisen nimissä ei tule loppua. Vaikka apua ei olisi missään tapauksessa edes pyydetty, ja eihän se säätö ja sähläys ole auttamista.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että kyseessä on puhdas vallankäyttö, kontrollointi ja kiusantekokin.
Kiitos ketjun kohtalotoverit vertaistuesta!
Juuri tuo "sehän on sun äiti" jne. tyyppiset kommentit ( =äitiä ei saa kritisoida; äitiä on rakastettava koska on äitisi)! Kerran yritin kertoa ystävälleni, miten huonot välit äitiini on. Ei voinut tajuta, koska itsellään päin vastainen suhde. Lisäksi hänellä ei toki ole myöskään yhtään mielikuvitusta että voisi edes kuvitella tuollaisen olevan mahdollista. Olikin siis virhe, koska sain suunnilleen haukut häneltä. Sittemmin en ole enää uskoutunut ja ystävyys on haalennut kevytystävyydeksi (koska muukaan uskoutuminen ei ollut se juttu suhteessamme, ainoastaan kepeät ja kivat asiat).
Mukavaa, että pääosin keskustelu on pysynyt asiallisena ja vertaistukevana. Jotenkin jämähdin lukemaan näitä kommentteja, koska meillä ei vastaavaa ongelmaa ole. Syystä, että anoppini on menehtynyt ja en ole koskaan häntä tavannutkaan. Vaikea siis sanoa, millainen hän oikeasti olisi ollut, mutta haluan kunnioittaa puolisoni muistoa hänestä :)
Haluan kuitenkin kommentoida niille äideille ja anopeille, jotka eivät itseään tunnista ketjusta, että on teitäkin, ketkä pyyteettömästi haluavat muistaa esim. jouluisin tai syntymäpäivinä ilman oletusta palveluksista. Vastaavasti taas mekin muistamme heitä juhlapäivinä. Asioita ei tuputeta ja äitinikin kovana käsityöihmisenä kysyy ensin, että onko käyttöä ja minkä värinen olisi hyvä. On se sitten patalappu tai tyynynpäällinen. Ei tuputa.
Toki, minun mummoni tuputtaa väkisin. Jos erehdyt ottamaan jotain, se alkaa taas. Uskoisin sen olevan oire siitä, että hän on pula-ajan lapsia ja syynä siihen, ettei äiti tuputa niin on, että hänen oma äitinsä tuputtaa. Tiedättekö nämä muutoin ihanat 30-luvun mummut, joilla pyynnöistä huolimatta on viittä eri sorttia kahvipöydässä ja sit vielä jäätelöä, ja sit loukkaannutaan kieltäytymisestä.
Mutta joo, miksi tämä sepustus vähän asian vierestä. Yleensä sukupolvi, kaksi muistaa jonkun läheisensä käytöksen. Osa johtuu kokemuksesta tulla hyväksytyksi tai jääden jostain paitsi, onko se sitten perustarpeita tai tullakseen huomioiduksi. Harva vaan huomaa, että ihmiset menee pois luota, jos heidät pakottaa toimimaan oman halunsa mukaan....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäköhänlaisia nykyisistä äideistä tulee kun saavat lapsenlapsia..
Osannemme ainakin oppia muiden virheistä? Ei se kovin vaikeaa ole.
Tulette myös huomaamaan, että kun oikein välttämällä välttää omien vanhempiensa virheitä, niin tulee tehtyä siinä sivussa pussillinen omia virheitä :D
Lapsenne sitten kitisevät niistä tulevaisuuden vauviksella.
Saavat "kitistäkin". Parhaimmassa tapauksessa saa "kitistä" suoraan sille omalle vanhemmalle, ja tämä kykenee ottamaan vastuun virheistään.
Ai että, kun nämä asiat voisikin puhua halki, vaan kun vanhempi ei kestä minkäänlaista omaan toimintaansa kohdistuvaa kritiikkiä.
Sitä vain ei tiedä mitä se oma jälkikasvu itsestä ajattelee, kun ne kertoo kenties yhtä paljon sinulle kuin sinä omalle äidillesi ;) Monesti se joka sanoo ettei toinen kestä kritiikkiä, ei kestäkään sitä itse. Vanhemmat ON sokeita omalle toiminnalleen, ja tämä tulee koskemaan monia nykyäitejä(ja isiäkin) myös.
Mulla oli itsellä ihan hirveästi korjattavaa oman äitini (kyllä, syntynyt 1949) kanssa, ja visusti vannoin että sama ei toistu meillä. Kyllä mulle vaan on lapsi huutanut miten mulle ei voi mitään puhua enkä mistään mitään ymmärrä :D Toki kaiken kaikkiaan meidän välit on paremmat kuin minulal ja äidilläni koskaan.
Juu eikä edelleenkään ole apua pyydetty. Sehän tässä oli koko jutun pointti, kun PAKKOAUTETAAN ja siitä pitäisi vielä olla kiitollinen. Osaatko edes lukea.