Lue keskustelun säännöt.
Muilla vanhempia, jotka tarjoavat jatkuvasti asioita, mutta jos niitä ottaa vastaan, niin haluavat hallita?
24.09.2021 |
Ikäänkuin jos otetaan lahjoja tai palveluksia vastaan, niin sitten pitää totella kaikessa ja tehdä heidän mielen mukaan kaikki? Ja niistä lahjoista aina muistutetaan, vaikka olisivat sellaisia millä ei edes tehdä mitään.
Kommentit (386)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla saa rehottaa ihan liikaa äiti-vi haa.
Saas nähdä, miten itse kohtelette lapsianne. Käykö teille lopulta samal tavalla
Minun lapset ovat jo aikuisia ja kohtelen heitä kuin täyspäisiä aikuisia kohdellaan. He eivät ole minun kopioita ja heillä saa olla oma elämä. Hyvin on toiminut.
Tämä. Uskoisin että nämä tämän ketjun painajaisanopit/isovanhemmat ovat kuitenkin vähemmistö. Miksi pitäisi kunnioittaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät sinuakaan kunnioita? Ihmissuhteet eivät toimi vain yhteen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, onko tuollaisia ihmisiä oikeasti olemassa?
Minäkin kyllä ihmettelen, että onko? Itseäni en noista kuvauksista kyllä tunnista, vaikka aika lailla olen auttanut aikuista lastani ja hänen perhettään. Kun jotakin olen antanut, niin en sitä myöhemmin ota puheeksi tai kysele käyttöä. Enkä missään tapauksessa yritä hallita tai mitenkään vaikuttaa perheen elämään.
Joidenkin muidenkin ketjujen kohdalla olen epäillyt juttujen olevan kärjistettyjä, nimittäin nämä ainaiset anoppi-isoäiti-keskustelut. Vai onko niin, että tällä palstalla ovat yliedustettuina ne miniät/aikuiset lapset, joilla sattuu olemaan jotakin ongelmallisia vanhempia/appivanhempia. Omassa tuttava-/sukulaispiirissä ei tuollaisia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, onko tuollaisia ihmisiä oikeasti olemassa?
Minäkin kyllä ihmettelen, että onko? Itseäni en noista kuvauksista kyllä tunnista, vaikka aika lailla olen auttanut aikuista lastani ja hänen perhettään. Kun jotakin olen antanut, niin en sitä myöhemmin ota puheeksi tai kysele käyttöä. Enkä missään tapauksessa yritä hallita tai mitenkään vaikuttaa perheen elämään.
Joidenkin muidenkin ketjujen kohdalla olen epäillyt juttujen olevan kärjistettyjä, nimittäin nämä ainaiset anoppi-isoäiti-keskustelut. Vai onko niin, että tällä palstalla ovat yliedustettuina ne miniät/aikuiset lapset, joilla sattuu olemaan jotakin ongelmallisia vanhempia/appivanhempia. Omassa tuttava-/sukulaispiirissä ei tuollaisia ole.
Tuskin munkaan äiti myöntäisi olevan tuollainen. Kauhistelee kyllä mulle joidenkin kavereittensa vastaavaa käytöstä, mutta ei näe omaansa vaikka kyllä tästä on puhuttu.... Ei kyllä myöskään näe omaa alkoholiongelmaansa vaikka kauhistelee siskonsa juomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, onko tuollaisia ihmisiä oikeasti olemassa?
Minäkin kyllä ihmettelen, että onko? Itseäni en noista kuvauksista kyllä tunnista, vaikka aika lailla olen auttanut aikuista lastani ja hänen perhettään. Kun jotakin olen antanut, niin en sitä myöhemmin ota puheeksi tai kysele käyttöä. Enkä missään tapauksessa yritä hallita tai mitenkään vaikuttaa perheen elämään.
Joidenkin muidenkin ketjujen kohdalla olen epäillyt juttujen olevan kärjistettyjä, nimittäin nämä ainaiset anoppi-isoäiti-keskustelut. Vai onko niin, että tällä palstalla ovat yliedustettuina ne miniät/aikuiset lapset, joilla sattuu olemaan jotakin ongelmallisia vanhempia/appivanhempia. Omassa tuttava-/sukulaispiirissä ei tuollaisia ole.
No enpä ole minäkään kovin monen kanssa asiasta keskustellut, silti tilanne on meidän suvussa mikä on. Suku tietää kyllä mikä tilanne, ulkopuoliset tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, onko tuollaisia ihmisiä oikeasti olemassa?
Minäkin kyllä ihmettelen, että onko? Itseäni en noista kuvauksista kyllä tunnista, vaikka aika lailla olen auttanut aikuista lastani ja hänen perhettään. Kun jotakin olen antanut, niin en sitä myöhemmin ota puheeksi tai kysele käyttöä. Enkä missään tapauksessa yritä hallita tai mitenkään vaikuttaa perheen elämään.
Joidenkin muidenkin ketjujen kohdalla olen epäillyt juttujen olevan kärjistettyjä, nimittäin nämä ainaiset anoppi-isoäiti-keskustelut. Vai onko niin, että tällä palstalla ovat yliedustettuina ne miniät/aikuiset lapset, joilla sattuu olemaan jotakin ongelmallisia vanhempia/appivanhempia. Omassa tuttava-/sukulaispiirissä ei tuollaisia ole.
On toki olemassa. Mikään normi se tuskin kuitenkaan on, eikä kannata loukkaantua siitä jos on itse auttanut lapsiaan/ lapsenlapsiaan, ei tämä mikään kaikkia koskeva syytös ole.
Uskon, että joissakin perheissä esiintyy sitä, että A) Omia jälkeläisiä ei kohdella täysivaltaisina aikuisina ihmisinä, vaan yritetään vuosikymmenestä toiseen pitää yllä vanhempi-lapsi suhdetta. B) Omien "hyvien tekojen" motiiveja ei kyetä itse arvioimaan. Saatetaan pitää omaa toimintaa silkkana pyytettömänä hyvyytenä, vaikka tosiasiassa seassa on myös sekoitus passiivis-aggressiivisuutta, ripustautumista ja holhoamista.
Täälläkin on viitattu siihen, että se saattaa olla korostetusti tietyn ikäpolven ongelma. Hankalinta siinä on se, että kontrolloiva auttaja on usein itse sokea sille mikä toiminnassa häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäköhänlaisia nykyisistä äideistä tulee kun saavat lapsenlapsia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, onko tuollaisia ihmisiä oikeasti olemassa?
Minäkin kyllä ihmettelen, että onko? Itseäni en noista kuvauksista kyllä tunnista, vaikka aika lailla olen auttanut aikuista lastani ja hänen perhettään. Kun jotakin olen antanut, niin en sitä myöhemmin ota puheeksi tai kysele käyttöä. Enkä missään tapauksessa yritä hallita tai mitenkään vaikuttaa perheen elämään.
Joidenkin muidenkin ketjujen kohdalla olen epäillyt juttujen olevan kärjistettyjä, nimittäin nämä ainaiset anoppi-isoäiti-keskustelut. Vai onko niin, että tällä palstalla ovat yliedustettuina ne miniät/aikuiset lapset, joilla sattuu olemaan jotakin ongelmallisia vanhempia/appivanhempia. Omassa tuttava-/sukulaispiirissä ei tuollaisia ole.
Mistä sinä tiedät onko vai eikö. Näistä ei puhuta. Nämä on tabuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, onko tuollaisia ihmisiä oikeasti olemassa?
Minäkin kyllä ihmettelen, että onko? Itseäni en noista kuvauksista kyllä tunnista, vaikka aika lailla olen auttanut aikuista lastani ja hänen perhettään. Kun jotakin olen antanut, niin en sitä myöhemmin ota puheeksi tai kysele käyttöä. Enkä missään tapauksessa yritä hallita tai mitenkään vaikuttaa perheen elämään.
Joidenkin muidenkin ketjujen kohdalla olen epäillyt juttujen olevan kärjistettyjä, nimittäin nämä ainaiset anoppi-isoäiti-keskustelut. Vai onko niin, että tällä palstalla ovat yliedustettuina ne miniät/aikuiset lapset, joilla sattuu olemaan jotakin ongelmallisia vanhempia/appivanhempia. Omassa tuttava-/sukulaispiirissä ei tuollaisia ole.
On toki olemassa. Mikään normi se tuskin kuitenkaan on, eikä kannata loukkaantua siitä jos on itse auttanut lapsiaan/ lapsenlapsiaan, ei tämä mikään kaikkia koskeva syytös ole.
Uskon, että joissakin perheissä esiintyy sitä, että A) Omia jälkeläisiä ei kohdella täysivaltaisina aikuisina ihmisinä, vaan yritetään vuosikymmenestä toiseen pitää yllä vanhempi-lapsi suhdetta. B) Omien "hyvien tekojen" motiiveja ei kyetä itse arvioimaan. Saatetaan pitää omaa toimintaa silkkana pyytettömänä hyvyytenä, vaikka tosiasiassa seassa on myös sekoitus passiivis-aggressiivisuutta, ripustautumista ja holhoamista.
Täälläkin on viitattu siihen, että se saattaa olla korostetusti tietyn ikäpolven ongelma. Hankalinta siinä on se, että kontrolloiva auttaja on usein itse sokea sille mikä toiminnassa häiritsee.
Kyllä. Ja meilläkin äiti oikein korostetusti ei puutu lastenkasvatukseen millään tavalla (eipä ole hänen vahvuutensakaan), mutta esim siihen kenen kanssa aikuinen lapsi saa seurustella tai kenen kanssa asua, puuttuu kyllä, tai voi suuttua siitä
jos ollaan jostain poliittisesta asiasta eri mieltä. Halveksii jatkuvasti muita ihmisiä, mutta itsessään ei ole ainuttakaan virhettä. Koskaan.
Ei tätä tilannetta ulkopuoliset huomaa, eikä siitä tee mieli hirveästi huudellakaan.
Tulee juuri tuota, 'en usko että tuollaisia ihmisiä on olemassakaan' kommentteja tai vielä ikävämpi versio 'mutta sehän on sun oma äiti, hyvää se vaan tarkoittaa'.
Mullekin keskustelussa kuvatut tilanteet ovat täyttä totta.
Äitini ns. auttaa, mutta apu on sitä, mitä hän haluaisi meidän tekevän tai mitä hän itse haluaa tehdä.
Tästä avusta vaan tulee meille enemmän vaivaa, ellei suoranaisesti hankaluuksia ja usein tarjottu apu onkin verhottu niin, että äidin avuntarjous paljastuukin joksikin josta on hänelle hyötyä.
Esim olen nyt lomalla, mutta lapset koulussa ja mies töissä, vanhempani lähtivät reissuun ja äitini ehdotti, että menisimme heille omalla porukallamme viettämään lomaa. Häh?
Asuvat kaukana ja todella syrjässä, todellinen teinien unelmaviikonloppu. Toki joskus käymme, mutta melko harvakseltaan, ja silloin yhdistämme käynnin laskettelureissun yhteyteen, kun pohjoisessa asuvat.
No, kun tästä jalomielisestä tarjouksesta kieltäydyin sainkin kommentin, että olisittehan te voineet talovahdiksi tulla. Ja kuinka teitä on autettu jne. Eli jos kieltäytyy tulee marttyyrikohtaus ja valtavaa syyllistämistä.
Tämä oli vain yksi esimerkki, vastaavia tapahtumia löytyy todella paljon.
Lasten ollessa pienempiä asuimme lähempänä, mutta luojan kiitos työtilanne muuttui ja muutimme paljon kauemmas.
Mutta ennen muuttoa saimme mekin osamme ei-toivotuista ruokakasseista ja ei-sopivista lastenvaatteista jne. ja tenttausta kuinka ne tulivat käyttöön ja kiitellä olisi pitänyt loputtomasti.
Lisäksi äitini teki pari isompaa tempausta, joita en tässä kuvaile enempää, pitkä tarina ja joku tunnistaa, mutta nuo tempaukset vaikeuttivat meidän perhe-elämäämme paljon ja pitkään.
Välimatka ja varsin niukka kommunikaatio siihen suuntaan auttavat. Äidille ei voi antaa ns tarttumapintaa, koska siitä veivaamista, härkkimisestä ja säätämisestä auttamisen nimissä ei tule loppua. Vaikka apua ei olisi missään tapauksessa edes pyydetty, ja eihän se säätö ja sähläys ole auttamista.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että kyseessä on puhdas vallankäyttö, kontrollointi ja kiusantekokin.
Kiitos ketjun kohtalotoverit vertaistuesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkäköhänlaisia nykyisistä äideistä tulee kun saavat lapsenlapsia..
Osannemme ainakin oppia muiden virheistä? Ei se kovin vaikeaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, onko tuollaisia ihmisiä oikeasti olemassa?
Minäkin kyllä ihmettelen, että onko? Itseäni en noista kuvauksista kyllä tunnista, vaikka aika lailla olen auttanut aikuista lastani ja hänen perhettään. Kun jotakin olen antanut, niin en sitä myöhemmin ota puheeksi tai kysele käyttöä. Enkä missään tapauksessa yritä hallita tai mitenkään vaikuttaa perheen elämään.
Joidenkin muidenkin ketjujen kohdalla olen epäillyt juttujen olevan kärjistettyjä, nimittäin nämä ainaiset anoppi-isoäiti-keskustelut. Vai onko niin, että tällä palstalla ovat yliedustettuina ne miniät/aikuiset lapset, joilla sattuu olemaan jotakin ongelmallisia vanhempia/appivanhempia. Omassa tuttava-/sukulaispiirissä ei tuollaisia ole.
Isovanhempien harjoittamasta erilaisesta henkisestä väkivallasta ei puhuta. Se on tabu.
En minäkään ole kenellekään kertonut wttä olen joutunut hakemaan äidilleni lähestymiskieltoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarjotaan mutta ilman taka-ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Minkäköhänlaisia nykyisistä äideistä tulee kun saavat lapsenlapsia..
Minusta tuli erilainen äiti lapsilleni, mitä oma äitini oli minulle, joten varmaan erilainen mummokin, JOS saan lapsenlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain. Muutin jopa satojen kilometrien päähän päästäkseni rauhaan. Eipä aikaakaan kun vanhempani muuttivat perässä! Kun oli kuulemma niin kivan oloinen paikkakunta...
Tämä.
Ei kannata edes toivoa mitään apua tämän kaltaisilta isovanhemmilta.
Mitään järkevää apua et saa, vaikka tilanteesi olisi kuinka akuutti, mutta marttyrointia ja syyllistämistä saat senkin edestä.
Meillä on vain isovamhemmat mun puolelta, miehen vanhemmat kuolleet suhteellisen nuorina.
Mun äiti kantaisi kaikki vanhat romunsa meille, ja niistä pitäisi olla valtavan kiitollinen, mutta mieheni sairastuessa vakavasti muutama vuosi sitten, lasten ollessa melko pieniä, äitini kieltäytyi auttamasta.
Äitini mielestä kukin hoitaa lapsensa itse ja pärjää itse.
Selvisimme vaikeasta tilanteesta ja mieheni toipui työkuntoiseksi, mutta ihan ennalleen ei toivu koskaan.
Nyt vanheneva äitini puhuu siitä, kuinka hän pian tulee tarvitsemaan apua. Voi elämä!
Mietimme ihan tosissamme muuttoa toiselle puolelle Suomea.
Onko nämä jotain sota-ajan traumoja?
Äitini yli 70-v. ei ymmärrä että ei tarkoittaa ei. Esimerkiksi nyt kun olemme koko perhe flunssassa, yritti tunkeutua kotiimme, vaikka selvästi sanoin että se ei nyt käy. Paitsi että flunssa tarttuu, olemme myös väsyneitä koska nuhaiset pikkulapset nukkuvat huonosti, joten kukaan ei saa nukuttua öisin.
Ei mene perille. ”Voin käyttää maskia kokovierailun ajan.” ”Vain vähän ovenraosta kurkkaan!” ”Omenapiirakan työnnän ainakin postiluukusta!”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, onko tuollaisia ihmisiä oikeasti olemassa?
Minäkin kyllä ihmettelen, että onko? Itseäni en noista kuvauksista kyllä tunnista, vaikka aika lailla olen auttanut aikuista lastani ja hänen perhettään. Kun jotakin olen antanut, niin en sitä myöhemmin ota puheeksi tai kysele käyttöä. Enkä missään tapauksessa yritä hallita tai mitenkään vaikuttaa perheen elämään.
Joidenkin muidenkin ketjujen kohdalla olen epäillyt juttujen olevan kärjistettyjä, nimittäin nämä ainaiset anoppi-isoäiti-keskustelut. Vai onko niin, että tällä palstalla ovat yliedustettuina ne miniät/aikuiset lapset, joilla sattuu olemaan jotakin ongelmallisia vanhempia/appivanhempia. Omassa tuttava-/sukulaispiirissä ei tuollaisia ole.
En usko, että nämä ongelmaiset ovat palstalla yliedustettuina, mutta heillä on toki tarve näistä asioista keskustella, kun vihdoinkin löytää vertaistukea.
Miten paljon näitä kontrolloijamummoja onkaan! Varmasti vaarejakin, jotenkin tuntuu että nämä mummot kuitenkin pakkomielteisemmin aikuisia lapsiaan ja heidän perheitään yrittävät kontrolloida. Toiset ovat tosi taitavia peittämään nämä kontrollointiyritykset, ja kaikki saattaa mennä hyvin pitkäänkin, kunhan kontrolloijamummoa jaksetaan ylistää mikä laupias samarialainen on, niin ahkera ja auttavainen, vielä tuossa iässä! Ja tietenkin ollaan aina samaa mieltä kaikesta hänen kanssaan, oli kysymys sitten lempiväristä tai siitä miten lomansa haluaa viettää. Vihaisempaa ihmistä ei maan päältä löydy, kun kontrolloijamummo joka hyvää hyvyyttään auttanut ja antanut, eikä lapsi palkitsekaan häntä kuuliaisuudella ja nöyryydellä. Lastenlasten tunteet ovat aika pientä valuuttaa siinä vaiheessa. On vain kontroilloijamummon suuri viha, jolle ei ole loppua.
Tuntemani (narsisti) joka tätä harrastaa, on onneksi vähän kaukaisempi sukulainen. Hänen kanssaan toimii jollain tasolla se, että aina tavaraa tai palvelua vastaanottaessa kääntää tilanteen niin, että on tekemässä hänelle palveluksen.
Ollaan myös kerran laitettu joksikin aikaa välit poikki, tietoisuus siitä, että pärjätään ilman häntä auttaa pitämään kurissa. Tämä sukulaiseni kuvitteli, että pikkulapsivaiheessa tarvitsemme hänen apuaan ja yritti kiristää ruuvia. Laski väärin, meillä oli turvaverkkoa enemmän kuin tarvittiin, joten rasittavimmasta oli helppo luopua.