Muilla vanhempia, jotka tarjoavat jatkuvasti asioita, mutta jos niitä ottaa vastaan, niin haluavat hallita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä menossa parhaillaan anoppi ja eka lapsenlapsi -meininki vauvan myötä:

Anoppi tuo jokaisella vierailulla jotain tavaraa ja vaatetta - pyytämättä. Olemme sanoneet, että ei tarvitse tuoda, mutta tuo silti. Ymmärrän, että haluaa osoittaa välittämistä, mutta hermo meinaa mennä. Osa tavaroista on uusia, osa käytettyjä. 

Meille kärrätään vaatteita, jotka ovat vauvaperheessä todella epäkäytännöllisiä. Anoppi ostelee mielestään söpöjä (mahdollisimman kirkkaan sävyisiä ja monivärisiä) vaatteita, jotka kestävät ainoastaan käsinpesun. Kiva siinä sitten vauva-arjessa jynssätä käsin puhtaaksi sosetahroista jotain bodya, kun itse ostetaan tietoisesti 60 asteen konepesua kestävät vaatteet vauvalle. Anoppi myös ostelee vaatteita, jotka ovat vauvalle vaikeasti puettavia (esim. paljon nappeja) ja itse taas suositaan helposti puettavia, vetoketjullisia vaatteita. Sekin olisi vielä ok, että anoppi ostaisi jonkun vaatteen jos kysyisi ensin, tarvitsemmeko jotakin. Siis että pyytäisimme vaikka vauvalle syksyksi myssyä ja paksuja tumppuja ja anoppi saisi ostaa sellaiset kuin haluaa. Mutta ei, itse tehdään ne tarpeelliset hankinnat ja anoppi kärrää sen sadannen pian pieneksi käyvän bodyn.

Arvata saattaa, että anoppi odottaa meidän pitävän vauvalla noita vaatteita ja aina pitäisi olla anopin ostamat vaatteet, kun anoppi tulee käymään. Aina pitäisi olla kiittelemässä noista vaatteista ja laittaa kuvia, kuinka tässä se meidän Ulla-Uolevi nyt on anopin ostamassa asussa ja kylläpä tykkää! Anoppi jopa viimeksi nähdessämme kielsi minua enää ostamasta vauvallemme vaatteita, jotta hän voi sitten hankkia ja tehdä niitä. Arvaatte varmaan, aionko tuota käskyä noudattaa.

(Hirvittää jo nyt, mitä tämä on lapsen kasvaessa)

No oletko pyytänyt häntä tekemään paksua myssyä ja tumppuja, jos kerran haluaa tehdä?

Anoppi ei osaa neuloa, tekee muita käsitöitä. Ja anoppi haluaa itse päättää, mitä vauvalle ostaa. Kuuluu hänen mielestään siihen, että lahjan antaja saa valita.

T. Se edellinen

Ole ottamatta vastaan. Ongelma ratkaistu. Ala seisoa omilla jaloillasi ihan itse.

Aina voi sanoa tarjouksille "Ei". Pääsee helpommalla eikä jää kiitollisuudenvelkaan - asia jota vältän omassa elämässäni kuin ruttoa. N44

Vierailija kirjoitti:

Jep, on ostettu ja annettu lapselle talvihaalari ja sitten kiukuspäissään otettu se pois ja viety UFF:n keräykseen. Samoin on lainattu fillari ja sitten käyty hakemassa se pihasta kesken lainan niin ettei päässyt enää työmatkoja polkemaan vaan piti mennä kävelemällä jolloin työmatkaan kului pidempi aika että ehti päiväkodille lasta hakemaan hoidosta. Näin ollen nämä molemmat tempaukset osuivat lapsenlapsen hyvinvointiin, ei suoranaisesti sen aikuisen lapsen, jota halusi hallita. Että sellainen pullantuoksuinen isovanhempi.

Joo, tämä on kamalaa käytöstä tämä lapsen välikappaleena käyttäminen. Meillä isovanhempi oli tilannut lapselle mieluisan lehden syntymäpäivälahjaksi.  Kun lehden tulo yllättäen keskeytyi, kävi ilmi, että isovanhempi oli katkaissut tilauksen  kostona asiasta jonka  MINÄ olin tehnyt, ja joka ei ollut isovanhemmalle mieleen. 

Tilasin lehden lapselle sitte itse, ja pyrin vastedes siihen, ettemme ota vastaan mitään "lahjoja" jotka voisivat altistaa lapsen isovanhemman oikuttelulle.

Tuttua meilläkin. Vanhemmat näkevät suhteensa minuun vaihtokauppasuhteena, eli he kantavat kotiini tavaraa jolla en tee mitään ja jota en missään nimessä halua, ja odottavat minun olevan näiden lahjusten myötä heidän palvelijansa. Vallankäyttöä ja kontrollointia.

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä ole. Et sitten aikuisena osaa vetää rajoja ja sanoa ei ja koet syyllisyyttä ja syytät siitä vanhempiasi?

Ei ole ihan noin yksinkertaista. Alunperin anoppi osasi naamioida kaiken auttamisen hyväntahtoisuudeksi, mutta auta armias kun aikaa meni, oli yhteiset mukamas ennakkoperintönä annetut veneet jne ja kun oli joku oma mielipide asiaan, joka erosi hänen mielipiteestään. Ihminen muuttui yks kaks suorastaan hirviöksi. Mustamaalasi perhettämme koko kylällemme ja teki pitkään kiusaa ja kosti tätä törkeyttä kun olimme eri mieltä hänen kanssaan.

Että kyllä sillä rajan vetämilläkin voi olla aika rankat seuraukset etenkin jos on jollain tasolla ollut vähän riippuvaisempi isovanhemmistaan, esim lapsiperhe tukiverkkojen muodossa. Kyllä sitä tiettyyn pisteeseen osaa joustaa, kun haluaisi että mummolla olisi lapsenlapsiin välit, mutta rajansa kaikella. Lapset ovat ottaneet mummon kiukuttelut tosi raskaasti.

Tuommoinen on. Isovanhemmat oli samanlaisia, niiden suuntaan ei voitu koskaan kertoa, mitä meille oli ostettu, ettei vaan mummo suutu ”tuhlaamisesta”. Kun mummo kuitenkin mun lapsuusperheessä viime kädessä päätti. Rahoineen, tottakai. Voitte vaan kuvitella mitkä perintöriidat siellä päässä myös oli.

Samaa yritettiin meilläkin, varsinkin lapsen synnyttyä. Kaikki apu ja varsinkin ne pyytämättä tuodut ei-toivotut tavarat oli vastikkeellista. Ja ne tavarat oli enimmäkseen liian pieniä prinsessahörhelöitä, joita ei tullut oikein koskaan käytetyksi, kun ei ollut juhliakaan juuri. Mutta kiitollisuudenvelassa piti olla koko ajan ja häntä totella ja tehdä hänen mukaansa asiat, kun hän tietää niin paljon paremmin ja niin paljon auttaa.

Lopulta meni hermo, kaikki tyrkytetyt ja oven taakse tuodut kamat vietiin takaisin, kun se ei-sana ei mennyt perille, vaikka sitä kuinka sanoi. Ja sen riidan jäljiltä pidettiinkin pitkä tauko näkemättä, siinä pelastui parisuhdekin. Nyt taas harvakseltaan nähdään, tavaraa ja apua ei huolita. Ennemmin otan jonkun ventovieraankin auttamaan kuin tuon diktaattorin, jos apua tarvitsen.

Vanhemmat asuvat jo kirkkomaalla. Appivanhemmat yrittivät alkuaikoina tuppautua ja sekaantua raivokkaasti kaikkeen: Parisuhteeseen, lastenhoitoon, lastenkasvatukseen, ajankäyttöön, asunnon hankkimiseen ja perhe-elämään. Minun oli laitettava heille rajat ja siksi olen ns. ikävä miniä. Appivanhemmat saivat valita - joko he kunnioittavat rajojamme ja kotirauhaamme tai välit menevät heihin kokonaan poikki. Riittävä välimatka on säilyttänyt kotirauhamme ja apua en pyydä heiltä koskaan. Tämä on toiminut hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ole ottamatta vastaan. Ongelma ratkaistu. Ala seisoa omilla jaloillasi ihan itse.

Seisotaan kyllä omilla jaloillamme, mitä nyt lastenhoitoa olemme tarvinneet ehkä kaksi kertaa vuodessa. Olemme enemmänkin itse auttaneet isovanhempia viimeiset vuodet erilaisissa käytännön asioissa. Silti lahjoja ja apua tyrkytetään, vaikka ei sitä varsinaisesti tarvita.

Esim sen kerran kun on pyydetty lastenvahdiksi, niin on koko kämppä siivottu siinä samalla ja pyykit lajiteltu. Minusta on ahdistavaa että anoppini lajittelee alusvaatteitani kysymättä edes lupaa siihen tai ylipäänsä ilmestyy oven taakse ”yllätys” ja tekee tikusta asiaa. Oikeasti vaan tulee utelemaan mitä teemme milloinkin.

Onko niin että ne anopit/äidit on pahimpia?

Kyllä vain. Muutin jopa satojen kilometrien päähän päästäkseni rauhaan. Eipä aikaakaan kun vanhempani muuttivat perässä! Kun oli kuulemma niin kivan oloinen paikkakunta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Tarjoutuivat aikanaan ensimmäisen vuokrakämppäni takaajiksi ja muistivat aina riidan tai erimielisyyksien tullessa uhkailla sen verukkeella että lopettavat takaajina olemisen.

😂😂🤣

Siinäpähän menevät pankkiin sanomaan, että otetaan allekirjoitus pois paperista. Ei muuten onnistu, kun et uutta takaajan hanki. Joten siinäpähän uhkailevat ihan rauhassa.

Kyse oli vuokrakämpästä, eli soppari tehty vain vuokranantajan kanssa. Siitä sopimuksesta olisi voinut kuka tahansa sanoa itsensä irti, takaaja helpoiten.

Vierailija kirjoitti:

Olen AP:n kanssa samoilla linjoilla. Suomessa on nyt aikamoinen määrä esim. eläkeläisikäisiä vanhempia, joiden ainoa toimi on ilkeillä lapsilleen. Toki nuorempiakin isovanhempia jo löytyy.

Tää tuntuu olevan suurien ikäluokkien ongelma. 50-luvulla syntyneitä ovat omat vanhempani. Ja äiti kaikista pahin. Mistä tuollainen sairas kontrolloinnin tarve kohtuu? Muutenkin äitini on sellainen kontrollifriikki, esim kierrätyksen suhteen aivan maaninen. Joka kerta kun tulee kylään, käy meidän roskat läpi ja lajittelee uudestaan, kun ei kuulemma itse osata!! Tämä vain yksi esimerkki, ja niitä riittää..

Mun äiti harrasti tuota minuun kohdistuen vuosikymmenet. Nyt kun oma tyttäreni on aikuinen ja perheellinen, äitini on ottanut kohteekseen hänet. Huvittuneena kuuntelen kummankin osapuolen avautumisia vuoronperään, kun soittelevat asioiden tiimoilta minulle. Äiti loukkaantuneena tyttäreni käytöksestä ja tyttäreni soittelee neuvoja miten mummon kanssa pitäisi toimia.

Tuollaista se oli, kunnes sain tarpeekseni ja sanoin, että jos heidän tarjoamallaan avulla on hinta, haluan tietää, mikä se on ennen kuin otan apua vastaan, jotta voin valita, olenko sen hinnan valmis maksamaan.

Tällä palstalla saa rehottaa ihan liikaa äiti-vi haa.

Saas nähdä, miten itse kohtelette lapsianne. Käykö teille lopulta samal tavalla

Annan joskus kummilapselleni rahaa ja sanon aina, että sillä ei saa ostaa tupakkaa viinaa eikä huumeita. Olenko liian hallitseva?

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla saa rehottaa ihan liikaa äiti-vi haa.

Saas nähdä, miten itse kohtelette lapsianne. Käykö teille lopulta samal tavalla

Niin, anoppiketjuissa itketään anoppivihasta, että kumma kun se ei ole koskaan se oma äiti. Sitten kun löytyy sekopäisiä äitejäkin, se on äitivihaa. 

Kyllä ihmisiä saa vihata, jos ne antaa siihen aihetta. Ja siitä saa kertoa täällä.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla saa rehottaa ihan liikaa äiti-vi haa.

Saas nähdä, miten itse kohtelette lapsianne. Käykö teille lopulta samal tavalla

Minun lapset ovat jo aikuisia ja kohtelen heitä kuin täyspäisiä aikuisia kohdellaan. He eivät ole minun kopioita ja heillä saa olla oma elämä. Hyvin on toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla saa rehottaa ihan liikaa äiti-vi haa.

Saas nähdä, miten itse kohtelette lapsianne. Käykö teille lopulta samal tavalla

Niin, anoppiketjuissa itketään anoppivihasta, että kumma kun se ei ole koskaan se oma äiti. Sitten kun löytyy sekopäisiä äitejäkin, se on äitivihaa. 

Kyllä ihmisiä saa vihata, jos ne antaa siihen aihetta. Ja siitä saa kertoa täällä.

Emme vihaa ketään, mutta emme halua olla muuten tekemisissä kuin sen verran mitä on pakko. Läheisissä väleissä kun tuollaisen ihmisen kanssa ei voi tai kannata olla. Läheiset voivat kaikki pahoin.