Muilla vanhempia, jotka tarjoavat jatkuvasti asioita, mutta jos niitä ottaa vastaan, niin haluavat hallita?

Vierailija kirjoitti:

näillä isovanhemmilla saattaa olla tiedossa myös semmoinen asia kuin kuolema?

Sitähän ei koskaan tiedä missä järjestyksessä hiippakuntaa vaihdetaan.

Vierailija kirjoitti:

näillä isovanhemmilla saattaa olla tiedossa myös semmoinen asia kuin kuolema?

Sitä saattaa joutua odottelemaan vielä 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näillä isovanhemmilla saattaa olla tiedossa myös semmoinen asia kuin kuolema?

Ja ennen kuolemaa pitää olla mielenterveysongelmainen, muuten ei kuole?

Mielenterveysongelmille riittää vielä ymmärrystä, niistä voi jopa parantua, mutta luonnevikaisuudelle ei. Siitä ei parane, se todennäköisesti vaan pahenee mitä vanhemmaksi tulee. Neuvoni on: pysy kaukana, suojele itseäsi ja perhettäsi.

Vierailija kirjoitti:

On. Tarjoutuivat aikanaan ensimmäisen vuokrakämppäni takaajiksi ja muistivat aina riidan tai erimielisyyksien tullessa uhkailla sen verukkeella että lopettavat takaajina olemisen.

Mulla uhkasivat monesti vetää pois omistuasuntoni takauksen, vaikka eivät edes missään vaiheessa olleet siinä takaajina, tarjoutuivat kyllä mutta arvasin mitä siitä seuraisi ja kieltäydyin.

Lisäksi jaksoivat muistutella miten antoivat asunnon ostamista varten 10.000 markkaa ja että asunto on oikeasti heidän vaikka eivät oikeasti antaneet minulle mitään, sisko sai tuollaisen summan.

Vanhempani ovat aina pulittaneet veljelleni mitä ikinä voi halutakaan kuten autoja, kämppiä, vuokrarahoja, uutta elektroniikkaa yms.

Minullekin kyllä ovat lainanneet rahaa, mutta 50€ tai jopa 20€ peräänkin kyllä kysellään summa tarkasti takaisin. Itseäni ei haittaa tämmöinen suhde, että kumpikin maksaa toisilleen takaisin mutta vähän ketuttaa toi veljen asema olla tollanen lellitty lempilapsi. Onneksi en ole katkeroitunut ja veli on mulle silti tosi rakas eriarvoisesta kohtelusta huolimatta.

Mun äiti toisi mielellään kirppislöytöjään mulle, mutta onneksi on ymmärtänyt, että minulla ei ole rajattomasti tilaa. Nykyään ottaa kuvan löydöistä ja kysyy, haluanko. Tämä toimii, ei tule enää tarpeettomia ylläreitä.

Anoppi taas. Hän toi milloin mitäkin, resuisia lakanoita, outoja, usein kolhiintuneita astioita ja *taidelasia", vauvalle valmiiksi rikkinäisiä ja tahraisia vaatteita ja leluja... Kaikki olisi pitänyt kiitollisena ottaa vastaan. Usein anoppi oli jo päätynyt mihin joku ruskea lasimöykky tulee asetella. Hän koki, että hän voi sisustaa poikansa (ja mun) kodin itselleen mieleiseksi. Kerran oli hoitamassa vauvaa, ja oli puuhakkaasti järjestellyt keittiön kaapit uusiksi, kun mä olin laittanut kaiken vääriin paikkoihin!

Joo-o. Asiasta keskusteltiin monta kertaa, mutta mummelille ei mennyt mikään perille. Väänteli naamaansa ja yritti pusertaa edes yhtä kyyneltä, kun hän vaan hyvällä... Sekahedelmät sentään, ihan puhdasta vallankäyttöä tuo on. Kun multa lopulta jumahti käpy ihan totaalisesti, avauduin asiasta muutaman kerran melkoisella volyymilla anopille. Vasta tuolloin anoppi suutahti niin, että lopetti tavaran roudaamisen meille, eikä tule enää käymään. Ja tiedättekö mitä? Mun ja koko mun perheen elämänlaatu pompsahti ylöspäin.

Jos itse maksat hääsi, saat sitä mitä tilaat. Jos vanhempasi maksavat ne, saavat he mitä he haluavat.

Tämä on ihan loogista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On. Tarjoutuivat aikanaan ensimmäisen vuokrakämppäni takaajiksi ja muistivat aina riidan tai erimielisyyksien tullessa uhkailla sen verukkeella että lopettavat takaajina olemisen.

Mulla uhkasivat monesti vetää pois omistuasuntoni takauksen, vaikka eivät edes missään vaiheessa olleet siinä takaajina, tarjoutuivat kyllä mutta arvasin mitä siitä seuraisi ja kieltäydyin.

Lisäksi jaksoivat muistutella miten antoivat asunnon ostamista varten 10.000 markkaa ja että asunto on oikeasti heidän vaikka eivät oikeasti antaneet minulle mitään, sisko sai tuollaisen summan.

Tuohan on kaasuvalotusta, gaslightingia! Ei edes normaalia uhkailua.

Vierailija kirjoitti:

Eipä oikeastaan, mutta tunnistan kyllä tyylin.

Oma lapseni ei halua lahjaksi muuta kuin rahaa, mutta en halua rahaa antaa, koska en saa sanoa saatesanoiksi että tämä ei sitten ole päihteisiin tarkoitettua, koska se on ilmeisesti kontrollointia. Olen sitten kiertänyt tämän antamalla ruokakauppoihin lahjakortteja. Tämähän on sitä ihan samaa kontrollointia, mutta kierrettyä sellaista.

Tuo on kontrollointia. Jollei lapsesi ole alkkis tai sekakäyttäjä, niin tuollainen puhe on pelkkää turhaa vittuilua. Jos lapsellasi on päihdeongelma, niin tietenkään et anna rahaa, ja jos silloin antaisit rahaa, niin se mitä sanot ei vaikuttaisi rahan käyttöön - se menisi kamaan, aina.

Siis on tuotu luvatta ja tyrkytetty. Tuotu jopa salaa, huomattu miehen kanssa hetken päästä, että mikä ihme tuo on. Jos ollaan kieltäydytty, niin on saatu solvauksia ja marttyrointia, kun meille "ei mikään kelpaa". Anoppi ei toki rajoita hallintayrityksiään tavaroihin tai meidän kotiin. Hänellä on ollut hyvin vahva mielipide mun perheen lapsiluvusta. Kun aloin odottaa toista lasta, anopin onnittelu oli "kyllä teille Kaapo olisi riittänyt, kun ette senkään kanssa pärjää". Pärjääminen on ilmeisesti sitä, että hoidattaa sitä pikkuista mahdollisimman paljon mummulla, ja dippaa lapsen tutin sokeriin, kun mummu käskee, kun niin tehtiin silloin kun hänen lapsensa oli pieniä. Mitä siitä, että anopin kaikilla lapsilla on runsaasti ongelmia hampaissa.

Vierailija kirjoitti:

On. Tarjoutuivat aikanaan ensimmäisen vuokrakämppäni takaajiksi ja muistivat aina riidan tai erimielisyyksien tullessa uhkailla sen verukkeella että lopettavat takaajina olemisen.

😂😂🤣

Siinäpähän menevät pankkiin sanomaan, että otetaan allekirjoitus pois paperista. Ei muuten onnistu, kun et uutta takaajan hanki. Joten siinäpähän uhkailevat ihan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä! Äiti tuo pyytämättä meille ruokaa kaupasta, josta olen toki todella kiitollinen. Tästä seuraa ensinnäkin lukuisia päiviä, jolloin hän kyselee, oliko mieluisia tuotteita ja aina pitää kehua ja kiitellä monta päivää putkeen. Tämä on siis vielä ihan ok. Hän ei kuitenkaan koskaan vaivaudu perehtymään meidän perheen ruokatottumuksiin, joten aika iso osa ruokatarpeista jää meillä käyttämättä. Esimerkiksi maitotuotteita meillä ei yksinkertaisesti kukaan pysty käyttämään (ei edes haluamisesta kiinni, ja siitä olen sanonut), mutta silti käytetään rahaa turhaan juustoihin, maitoon ja rahkoihin. Lisäksi hän ostelee limsaa, jota meillä ei myöskään kukaan oikein välitä juoda. Sitten jos soitellaan seuraavalla viikolla ja sanon olevani matkalla kauppaan niin suututaan verisesti, koska hän kuitenkin toi meille viikko sitten ruokaa, niin miksi ihmeessä meidän pitää vielä kaupassakin käydä! Eikö kelvannut vai! Ensinnäkin ne ruokatarvikkeet loppuvat ajallaan eivätkä tosiaan kestä ikuisesti ja toiseksi kaupasta on pakko silti hakea esimerkiksi lapsille puuroa jos se on loppu eikä äiti ole niitä meille ostanut. :D

Sitten he tyrkyttävät mökkiään meille kesälomaksi käyttöön jo tammikuusta eteenpäin - tämäkin on täysin ok. Kuitenkin koko mökkiloma menee siihen, että he soittelevat tunnin välein koko sen pari viikkoa että miten siellä menee ja eikö olekin ihanaa olla siellä heidän mökillään. Eli oikeasti monta kertaa päivässä koko loma pitää kiitellä tästä mahdollisuudesta ja vielä hyvin pitkään reissun jälkeenkin. Kiitollisia toki ollaan mutta joskus tuntuisi helpommalta vain maksaa mökistä ja oikeasti nauttia sitten siellä olosta sen sijaan, että tunnin välein joudutaan kiittelemään ja laittamaan kuvia. Raha ei kuitenkaan tietenkään kelpaa.

Vie vaan naapurille, mikä ei teillä kulu, jos naapurille kelpaa. Saat naapurisopua kaupan päälle. 😊

Kannattaa kertoa etukäteen ennen mökille menoa, että pidätte oikein hiljaisen luonto-mökki-loman, niin siksi puhelimet ovat äänettömällä suurennosan ajasta. Sitten soitatte illalla kerran takaisin iloisia kuulumisia. Toimisikohan tämä teillä?

Vierailija kirjoitti:

Jos itse maksat hääsi, saat sitä mitä tilaat. Jos vanhempasi maksavat ne, saavat he mitä he haluavat.

Tämä on ihan loogista

Jos ei jotain voi tehdä ihan ilahduttamisen halusta, niin parempi on, että sitten ei maksa lapsensa häitä.

Minun äiti taas harrasti etukäteen kiristämistä. Kerran oli kirjoittanut minulle lapun huoneeni työpöydän päälle ja uhkasi, että jos en jätä poikaystävääni, en saa joululahjoja. Olin jo 18-vuotias, poikaystävää en jättänyt ja lapunkin säästin.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti antoi minulle ja siskolleni 10000e. Mitä ikinä sen jälkeen ostinkin, muistutus ettei saa heti kaikkea tuhlata ja onko tuo nyt järkevää ja tivaaminen mitä ostettu. Vaikka siis se raha oli edelleen säästössä ja ihan omiani käytin. Teki mieli antaa rahat takaisin.

Isäni kuoltua, äiti jakoi jotenkin perintörahat meille lapsille, muutama tonni/lapsi, ihan lainmukaisesti. Muut sai rahansa mukisematta mutta minä tekoitkulla maustetulla itsesäälipuhelulla: "minä koitan sitten pärjätä jotenkin omillani". Hänellä on sijoituksia kymmenen kertaa enemmän kuin isällä oli ja sai vielä talonkin pitää. Itse olen perheestä ainoa järkevä rahankäyttäjä. Perintö on edelleen tilillä joka euro ja sentti.

Odotan sitä päivää että alkaa vaatimaan rahaa takaisin, se päivä tulee vielä. Maksakoon sitten siitä lahjaveron😊.

Ennen en uskonut että tuollaisia ihmisiä on, luulin että ystävä liioittelee. Mutta satuimpa olemaan ystäväni luona kun hänen äitinsä piipahti ja kysyi että mihin hänen viimeksi tuomansa maljakko on laitettu. Ystävä totesi että se meni roskiin kun siitä oli puuttunut iso palanen. Siitäkös äitinsä sekosi. Huusi että on se kun mikään ei kelpaa ja kiskoi mm. sohvapöydän alta mattoa mukaansa niin että pöydältä tippui meidän kahvitarjoomukset ja aikoi viedä tämän joskus aiemmin antamansa maton mennessään. Muuttui ihan eri ihmiseksi ja raivosi ja marttyroi. Nyt eivät enää ole missään väleissä, raja tuli vastaan. Minua pelotti eikä kuulemma todellakaan ollut ensimmäinen kerta kun noin riehui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ja heitä pitää todellakin totella kaikessa, tai ryhtyvät todella hankaliksi.

Tämä! Siis alkavat todella hankaliksi, suorastaan mielivaltaisiksi. Lahjoja aletaan pyytää takaisin, yritetään uhkailla ja loukata kaikin mahdollisin keinoin, mutta esitetään silti itse samalla hyväntekijää. Kaikki tämä on enemmän sellaista passiivisagressivista, mutta joskus voi olla ihan suoraan aggressiivista ja hyökkäävääkin. Haukutaan selän takana muille sisaruksille, kuinka me kehdattiin olla eri mieltä jostain asiasta tms, vaikka oltais itse kokoajan käyttäydytty asiallisesti.

Huh, en tajunnut että näitä tällaisia vanhempia on paljonkin! Mikä näitä vanhuksia vaivaa? 😳

T.Ap

Kyllä kyllä ja kyllä.

Äitini on mariseva marttyyri, joka mielivaltaisesti yrittää hallita muita. Ostelee omituisia lahjoja ja jos niitä ei käytetä, aloittaa ulinan. Pitäisi esim keskellä yötä perustella, miksei annettu seinävaate ole seinällä. Kyllä on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen en uskonut että tuollaisia ihmisiä on, luulin että ystävä liioittelee. Mutta satuimpa olemaan ystäväni luona kun hänen äitinsä piipahti ja kysyi että mihin hänen viimeksi tuomansa maljakko on laitettu. Ystävä totesi että se meni roskiin kun siitä oli puuttunut iso palanen. Siitäkös äitinsä sekosi. Huusi että on se kun mikään ei kelpaa ja kiskoi mm. sohvapöydän alta mattoa mukaansa niin että pöydältä tippui meidän kahvitarjoomukset ja aikoi viedä tämän joskus aiemmin antamansa maton mennessään. Muuttui ihan eri ihmiseksi ja raivosi ja marttyroi. Nyt eivät enää ole missään väleissä, raja tuli vastaan. Minua pelotti eikä kuulemma todellakaan ollut ensimmäinen kerta kun noin riehui.

Mikä näitä ihmisiä vaivaa? Oikeasti, onko tästä aiheesta ollut ennen keskustelua? En ainakaan itse ole törmännyt aiheeseen.

Meillä menossa parhaillaan anoppi ja eka lapsenlapsi -meininki vauvan myötä:

Anoppi tuo jokaisella vierailulla jotain tavaraa ja vaatetta - pyytämättä. Olemme sanoneet, että ei tarvitse tuoda, mutta tuo silti. Ymmärrän, että haluaa osoittaa välittämistä, mutta hermo meinaa mennä. Osa tavaroista on uusia, osa käytettyjä. 

Meille kärrätään vaatteita, jotka ovat vauvaperheessä todella epäkäytännöllisiä. Anoppi ostelee mielestään söpöjä (mahdollisimman kirkkaan sävyisiä ja monivärisiä) vaatteita, jotka kestävät ainoastaan käsinpesun. Kiva siinä sitten vauva-arjessa jynssätä käsin puhtaaksi sosetahroista jotain bodya, kun itse ostetaan tietoisesti 60 asteen konepesua kestävät vaatteet vauvalle. Anoppi myös ostelee vaatteita, jotka ovat vauvalle vaikeasti puettavia (esim. paljon nappeja) ja itse taas suositaan helposti puettavia, vetoketjullisia vaatteita. Sekin olisi vielä ok, että anoppi ostaisi jonkun vaatteen jos kysyisi ensin, tarvitsemmeko jotakin. Siis että pyytäisimme vaikka vauvalle syksyksi myssyä ja paksuja tumppuja ja anoppi saisi ostaa sellaiset kuin haluaa. Mutta ei, itse tehdään ne tarpeelliset hankinnat ja anoppi kärrää sen sadannen pian pieneksi käyvän bodyn.

Arvata saattaa, että anoppi odottaa meidän pitävän vauvalla noita vaatteita ja aina pitäisi olla anopin ostamat vaatteet, kun anoppi tulee käymään. Aina pitäisi olla kiittelemässä noista vaatteista ja laittaa kuvia, kuinka tässä se meidän Ulla-Uolevi nyt on anopin ostamassa asussa ja kylläpä tykkää! Anoppi jopa viimeksi nähdessämme kielsi minua enää ostamasta vauvallemme vaatteita, jotta hän voi sitten hankkia ja tehdä niitä. Arvaatte varmaan, aionko tuota käskyä noudattaa.

(Hirvittää jo nyt, mitä tämä on lapsen kasvaessa)

Vierailija kirjoitti:

Meillä menossa parhaillaan anoppi ja eka lapsenlapsi -meininki vauvan myötä:

Anoppi tuo jokaisella vierailulla jotain tavaraa ja vaatetta - pyytämättä. Olemme sanoneet, että ei tarvitse tuoda, mutta tuo silti. Ymmärrän, että haluaa osoittaa välittämistä, mutta hermo meinaa mennä. Osa tavaroista on uusia, osa käytettyjä. 

Meille kärrätään vaatteita, jotka ovat vauvaperheessä todella epäkäytännöllisiä. Anoppi ostelee mielestään söpöjä (mahdollisimman kirkkaan sävyisiä ja monivärisiä) vaatteita, jotka kestävät ainoastaan käsinpesun. Kiva siinä sitten vauva-arjessa jynssätä käsin puhtaaksi sosetahroista jotain bodya, kun itse ostetaan tietoisesti 60 asteen konepesua kestävät vaatteet vauvalle. Anoppi myös ostelee vaatteita, jotka ovat vauvalle vaikeasti puettavia (esim. paljon nappeja) ja itse taas suositaan helposti puettavia, vetoketjullisia vaatteita. Sekin olisi vielä ok, että anoppi ostaisi jonkun vaatteen jos kysyisi ensin, tarvitsemmeko jotakin. Siis että pyytäisimme vaikka vauvalle syksyksi myssyä ja paksuja tumppuja ja anoppi saisi ostaa sellaiset kuin haluaa. Mutta ei, itse tehdään ne tarpeelliset hankinnat ja anoppi kärrää sen sadannen pian pieneksi käyvän bodyn.

Arvata saattaa, että anoppi odottaa meidän pitävän vauvalla noita vaatteita ja aina pitäisi olla anopin ostamat vaatteet, kun anoppi tulee käymään. Aina pitäisi olla kiittelemässä noista vaatteista ja laittaa kuvia, kuinka tässä se meidän Ulla-Uolevi nyt on anopin ostamassa asussa ja kylläpä tykkää! Anoppi jopa viimeksi nähdessämme kielsi minua enää ostamasta vauvallemme vaatteita, jotta hän voi sitten hankkia ja tehdä niitä. Arvaatte varmaan, aionko tuota käskyä noudattaa.

(Hirvittää jo nyt, mitä tämä on lapsen kasvaessa)

No oletko pyytänyt häntä tekemään paksua myssyä ja tumppuja, jos kerran haluaa tehdä?

No ei kyllä ole. Et sitten aikuisena osaa vetää rajoja ja sanoa ei ja koet syyllisyyttä ja syytät siitä vanhempiasi?