Muilla vanhempia, jotka tarjoavat jatkuvasti asioita, mutta jos niitä ottaa vastaan, niin haluavat hallita?

Vierailija kirjoitti:

Olisitte edes tyytyväisiä kun saatte apua. Omat vanhempani eivät auta mitenkään tai pidä yhteyttä.

Ei se ole apua. On tukehduttavaa ja pelottavaa, kun tyrkytetään asioita, joita ei tarvitse, ja loukkaannutaan verisesti, kun niitä ei huoli.

Miten teidän eläkeläisäidit käyttäytyvät somessa? Omalle äidilleni kulissit ovat kaikkein tärkeintä ja somessa hän esittää rakastavaa äitiä ja isoäitiä. Todellisuus on päinvastainen. Hän ei pidä mitään yhteyttä ja jos itse satun soittamaan, alkaa piikittely ja ilkeily. Ei varmaan kovin suuri yllätys etten itsekään kovin usein uskalla soittaa. Miksei vaan voi sanoa suoraan että jätä rauhaan äläkä soittele? Ehkäpä sitten ei voisi itkeä muille eläkeläisille kuinka paha ja välinpitämätön tytär hänellä onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä potenssiin miljoona. Ja tämä yltää lapsenlapsiin asti. Kärrätään liian pieniä vaatteita ja tentataan sitten, onko niitä käytetty. Jne jne.

Odota kun lapset tulevat vähän isommiksi. Sitten aletaan siirtää muutakin omaisuutta. Olen jo paljon vastaanottanut vanhoja astioita, mistä olen kiitollinen. Nyt meillä on astioita tarpeeksi. Enempää en tarvitse enkä halua. "Nämä onkin sun lapselle." Jaa, onko mun kaapissa hokkus pokkus lisätilaa lapsen astioille? Kun täyttä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä! Äiti tuo pyytämättä meille ruokaa kaupasta, josta olen toki todella kiitollinen. Tästä seuraa ensinnäkin lukuisia päiviä, jolloin hän kyselee, oliko mieluisia tuotteita ja aina pitää kehua ja kiitellä monta päivää putkeen. Tämä on siis vielä ihan ok. Hän ei kuitenkaan koskaan vaivaudu perehtymään meidän perheen ruokatottumuksiin, joten aika iso osa ruokatarpeista jää meillä käyttämättä. Esimerkiksi maitotuotteita meillä ei yksinkertaisesti kukaan pysty käyttämään (ei edes haluamisesta kiinni, ja siitä olen sanonut), mutta silti käytetään rahaa turhaan juustoihin, maitoon ja rahkoihin. Lisäksi hän ostelee limsaa, jota meillä ei myöskään kukaan oikein välitä juoda. Sitten jos soitellaan seuraavalla viikolla ja sanon olevani matkalla kauppaan niin suututaan verisesti, koska hän kuitenkin toi meille viikko sitten ruokaa, niin miksi ihmeessä meidän pitää vielä kaupassakin käydä! Eikö kelvannut vai! Ensinnäkin ne ruokatarvikkeet loppuvat ajallaan eivätkä tosiaan kestä ikuisesti ja toiseksi kaupasta on pakko silti hakea esimerkiksi lapsille puuroa jos se on loppu eikä äiti ole niitä meille ostanut. :D

Sitten he tyrkyttävät mökkiään meille kesälomaksi käyttöön jo tammikuusta eteenpäin - tämäkin on täysin ok. Kuitenkin koko mökkiloma menee siihen, että he soittelevat tunnin välein koko sen pari viikkoa että miten siellä menee ja eikö olekin ihanaa olla siellä heidän mökillään. Eli oikeasti monta kertaa päivässä koko loma pitää kiitellä tästä mahdollisuudesta ja vielä hyvin pitkään reissun jälkeenkin. Kiitollisia toki ollaan mutta joskus tuntuisi helpommalta vain maksaa mökistä ja oikeasti nauttia sitten siellä olosta sen sijaan, että tunnin välein joudutaan kiittelemään ja laittamaan kuvia. Raha ei kuitenkaan tietenkään kelpaa.

Meillä vähän sama sukumökin suhteen, joka kuulemma kaikkien käyttöön ja jossa mies on tehnyt paljon , kun eläkeläiset eivät jaksa enää samalla tavalla. Kun tietävät että olemme menossa sinne, niin jännä et just samaan aikaan aina tulevat sinne kysymättä lainkaan onko se meille ok. Lisäksi just jos tulee erimielisyyksiä, niin tekevät selväksi että ei ole meidän mökki, eikä saada päättää mistään asioista muutenkaan mökin suhteen.

Kuitenkin ovat riippuvaisia avusta ja jatkossa vielä enemmän, mutta voipi olla että apu jää saamatta, kun nyt on etsinnässä ikioma mökki... Säälittää vaan kun tiedän että toivoisivat että voisimme jatkaa sukumökillä käymistä, ja siellä hommien tekemistä, mutta minkäs teet kun haluavat hallita kaikkea ja kaikkia, ja ovat täysin sokeita omalle käytökselleen. Todennäköisesti paikka rapistuu, eivätkä he itsekään voi siellä kauaa enää käydä, ja loukkaantuvat vielä verisesti kun kuulevat että ostamme oman mökin. Eli teet niin tai näin, teet väärin kun et suostu tottelemaan heitä.

Oli kuin olisin omasta tilanteesta lukenut. Vanhemmat haluaisi tarjota mulle mökkiään, mutta niin että säilyttävät itsellään hallintaoikeuden. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että maksut ja velvollisuudet mulle ilman mitään oikeuksia. Kesän ovat kokonaan siellä, me emme sinne silloin yöksi mahdu. Mitään et saa tehdä heidän paikallaollessa koska esim ruohonleikkurin ääni ärsyttää. Eli kyttäät sitten niitä hajapäiviä kun ovat jossain muualla ja juokset silloin ajamaan nurmikkoa ym hommiin. Siitä ilosta, että talvella mahdut sinne viettämään aikaa tai joskus huonolla kelillä. Nyt ovat verisen loukkaantuneita kun en ottanut "lahjaa" vastaan enkä käy enää mökillä. Välit käytännössä poikki, ri pelkästään minuun vaan perheen kanssa myös. Mitähän tälle osaisi tehdä?

Valitettavasti todennäköisesti ovat kykenemättömiä menemään itseensä, joten mitään ei ole tehtävistä. Niin surullista kun tämä ikäpolvi riitautuu lapsistaan ja lapsenlapsistaan oman itsepäisyyden ja ylpeyden takia. Miten heidän käykään kun oikeasti tarvitsevat enenevissä määrin apua? Omaa kuoppaa kaivavat, turhauttavaa ja surullista katsoa vierestä kun itse pilaavat mahdollisuutensa onnelliseen vanhuuteen. Sitten vihoitellaan vielä kuolinvuoteella kuinka törkeää oli kun ette heidän lahjojaan huolineet.

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän eläkeläisäidit käyttäytyvät somessa? Omalle äidilleni kulissit ovat kaikkein tärkeintä ja somessa hän esittää rakastavaa äitiä ja isoäitiä. Todellisuus on päinvastainen. Hän ei pidä mitään yhteyttä ja jos itse satun soittamaan, alkaa piikittely ja ilkeily. Ei varmaan kovin suuri yllätys etten itsekään kovin usein uskalla soittaa. Miksei vaan voi sanoa suoraan että jätä rauhaan äläkä soittele? Ehkäpä sitten ei voisi itkeä muille eläkeläisille kuinka paha ja välinpitämätön tytär hänellä onkaan.

Ihan sama meillä! Laitetaan kuvia siitå kuinka elämä on mukamas niin ihanaa ja hän täysillä mukana lastensa ja lastenlastensa elämässä. Oikeasti on niin katkera ja myrkyllinen ihminen ja aina riidoissa jonkun lapsen kanssa.

Onhan tuota. Perinteisenä esimerkkinä, kun pyytämättä halutaan maksaa osa häistä ja sitten päättää esim. ketä kutsutaan. Mun siskon kohdalla menivät pidemmälle, olisi morsiamen mekkokin pitänyt äidin päättää.

Minä vaan vastasin että ei käy, mutta kiitos lahjasta. :) Eri asia jos olisimme pyytäneet rahaa.

Meillä ongelmana on se että isovanhempi on luonut päässään kuvitelmansa lapsenlapsista, millaisia he ovat ja mitä asioita arvostavat. Kun sitten selviää, että jälkipolvi ei olekaan täyttänyt näitä odotuksia, ollaan niin pettyneitä että.

Ai ei tulekaan laudaattureja? Ai et lähdekään lukemaan matematiikka?! Ai et harrastakaan sitä tai tätä?! Lapsella itsellään ei ole mitään merkitystä, merkitystä on vaan sillä, että lapsenlapsi on isovanhemman minuuden jatke.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ongelmana on se että isovanhempi on luonut päässään kuvitelmansa lapsenlapsista, millaisia he ovat ja mitä asioita arvostavat. Kun sitten selviää, että jälkipolvi ei olekaan täyttänyt näitä odotuksia, ollaan niin pettyneitä että.

Ai ei tulekaan laudaattureja? Ai et lähdekään lukemaan matematiikka?! Ai et harrastakaan sitä tai tätä?! Lapsella itsellään ei ole mitään merkitystä, merkitystä on vaan sillä, että lapsenlapsi on isovanhemman minuuden jatke.

Tää että lapset ja lapsenlapset ovat minuuden jatkeita, on joku ikäpolvi juttu varmaan. Nykyvanhemmat kuitenkin kuuntelevat ihan eri tavalla lasten toiveita jo ihan pienestä asti, jopa liiaksi asti ja antavat heidän olla helpommin omia itsejään.

Mitä kontrollifriikkejä nämä jotkut isovanhemmat! Onko jotain traumoja sitten taustalla, varmaan.

Mikseivät he hakeudu terapiaan? Vai eivätkö he tajua olevansa sairaita? Vai nauttivatko he kenties sairaudestaan?

Vierailija kirjoitti:

Mikseivät he hakeudu terapiaan? Vai eivätkö he tajua olevansa sairaita? Vai nauttivatko he kenties sairaudestaan?

He ovat sairaudentunnottomia.

Onko nyt niin, että nämä 70+ vanhukset (suuri ikäluokka) ovat vielä niin skarppeja, että hoitavat ruoatkin lapsilleen (tosin pyytämättä ja ei toivottuja) ja yrittävät päällepäsmäröidä vai onko kysymys nuoremmasta ikäluokasta?

Aivan mieletön vertaistukiketju, kiitos! Näitä asioita/kokemuksia ei voi oikeasti ymmärtää, jos ei ole omakohtaista kokemusta asiasta. Meillä oli vuosien ajan juuri tämänkaltaisia (ja vielä paljon pahempia) ongelmia mieheni vanhempien kanssa. Ihan uskomatonta vallankäyttöä, kiusaamista, uhriutumista, manipulointia ja tuhoavaa käytöstä meitä kohtaan. Minä tietty miniänä heidän silmissään kaiken pahan alku ja juuri, kun uskalsin ihmetellä ja kyseenalaistaa heidän toimintaansa. Meinasivat vuosien saatossa tuhota parisuhteemmekin, koittaen jatkuvasti kiristää miestäni mm. taloudellisesti ja emotionaalisesti. Tuollaisille persoonallisuushäiriöisille ihmisille muut ihmiset ovat vain objekteja, hyödykkeitä omiin tarpeisiin ja oman olon parantamiseen.

Yritimme vuosia vetää rajoja heidän toiminnalleen ja mieheni otti lu-ke-mat-to-mi-a kertoja epäkohtia esiin vanhempiensa kanssa. Mitään hyvää tai pysyvää muutosta näistä keskusteluista ei ikinä seurannut. Lopulta mieheni oli pakko katkaista välit vanhempiinsa ja vaikka päätös oli äärettömän vaikea, se oli AINOA, jonka ansiosta parisuhteemme, perheemme, onnemme ja mielenterveytemme pelastuivat. Kukaan sukulainen ei ymmärrä ratkaisuamme, sillä kaikki muut alistuvat appivanhempien toimintaan (ja tilanne oli mieheni + meidän kohdallamme selkeästi pahin). Vaikka surimme välirikkoa, oli helpotuksen tunne sanoinkuvaamaton. Kuin suuren kerrostalon paino olisi poistunut rintakehän päältä.

Tsemppiä kaikille saman kokeneille! Muistakaa, että jokaisella ihmisellä on oikeus elää OMAA elämäänsä.

7-kymppinen äitini ei tuo meille mitään ruokia eikä muutakaan, eikä myöskään tule kylään. Hän ei halua antaa mitään, ei rakkautta, välittämistä, aikaansa ei mitään. Mutta hän yrittää kiristää kehuskelemalla rahoillaan ja mitä omaisuutta hän haluaa minulle antaa (tekemättä kuitenkaan mitään konkreettista ehdotusta tai tarjousta). Annan mennä näiden juttujen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän suuttui kun en ollutkaan aasi joka juoksentelee tyhmänä näiden hänen porkkanoidensa perässä.

Vierailija kirjoitti:

Onko nyt niin, että nämä 70+ vanhukset (suuri ikäluokka) ovat vielä niin skarppeja, että hoitavat ruoatkin lapsilleen (tosin pyytämättä ja ei toivottuja) ja yrittävät päällepäsmäröidä vai onko kysymys nuoremmasta ikäluokasta?

Kyllä, 40 luvulla syntyneet ovat terveitä kuin pukit. Paitsi päästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aikaa sitten oppinut, että lapsilleen ei pidä antaa mitään, ei edes niitä toivottuja lahjoja. Onhan se ikävää, että oma jälkeläinen käy leipäjonossa saadakseen jälkikasvulleen ruokaa, mutta rahan antaminen on aina hallintaa. Pitää luottaa, että kyllä se pärjää ja jos ei, niin sossu vie lapset.

Taisi osua...?

Tuskin osui. Eikähän tuo ole jonkun 60-luvulla syntyneen ja vuosituhannen vaihteessa lapsia saaneen viisas kommentti. Meillä on nyt aikuisten sukupolvi, joka on tottunut saamaan kaiken joko pyytämällä tai vaatimalla ja nimenomaan jonkun toisen maksamana. Mutta tähän pakotettuun paapomiseen liittyy ehdottomasti se, että mitään neuvoja ei oteta vastaan, ei vakuutuksiin, rahankäyttöön tai edes pyykinpesuun liittyen. Kaikki sellainen on hallintaa. Pärjätköön omillaan ja onhan se nähty, että ei ne pärjää, ei edes yritä.

Mutta onhan se kiva, että käyttävät rahansa terapiaan ja me 70-luvulla syntyneet saamme helppoa rahaa kuuntelemalla ja nyökkäilemällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikseivät he hakeudu terapiaan? Vai eivätkö he tajua olevansa sairaita? Vai nauttivatko he kenties sairaudestaan?

He ovat sairaudentunnottomia.

2000-luvulla syntyneille sukupolville auttaminen, sureminen ja säästäväinen elämäntapa ovat kaikki sairauksia. Niiden takia pitää mennä terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän eläkeläisäidit käyttäytyvät somessa? Omalle äidilleni kulissit ovat kaikkein tärkeintä ja somessa hän esittää rakastavaa äitiä ja isoäitiä. Todellisuus on päinvastainen. Hän ei pidä mitään yhteyttä ja jos itse satun soittamaan, alkaa piikittely ja ilkeily. Ei varmaan kovin suuri yllätys etten itsekään kovin usein uskalla soittaa. Miksei vaan voi sanoa suoraan että jätä rauhaan äläkä soittele? Ehkäpä sitten ei voisi itkeä muille eläkeläisille kuinka paha ja välinpitämätön tytär hänellä onkaan.

Kulissit todella ovat kaikki kaikessa. Pitää antaa sellainen kuva ulkopuolisille että on vahva, pärjäävä ja pitää kaikki langat käsissään. Mikä ihana fiksu, ahkera, auttavainen mummo, hyvin pärjäävät lapset (kaikki eronneet, kahdella mt-ongelmia, työt takkuaa, yksi täysin elämästä syrjäytynyt, keneen mennyt lopullisesti välit ja siitä ei vaan puhuta), ihanat lahjakkaat lapsenlapset (keneen ei kuitenkaan pidä yhteyttä koska on niin vihainen lapsilleen) jne. Jos kaikkiin lapsiin mennyt samanaikaisesti välit, niin sitten on ah niin ihanat fiksut ja filmaattiset ”ystävät” (ei mitään todellisia ystäviä, vaan jotain kevytversioita, ketkä ei tunne tämän herttaisen mummelin luonnetta alkuunkaan)..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitte edes tyytyväisiä kun saatte apua. Omat vanhempani eivät auta mitenkään tai pidä yhteyttä.

Ei se ole apua. On tukehduttavaa ja pelottavaa, kun tyrkytetään asioita, joita ei tarvitse, ja loukkaannutaan verisesti, kun niitä ei huoli.

Se on kuin pakolla syöttämistä. Sitäkin useat vanhemmat harrastavat. Kiikuttavat leipomuksia väkisin.

Minä kyllä vein yli seitsemänkymppiselle äidilleni ruokakasseja oven taakse.

Nimittäin korona-ajan alkuvaiheessahan he eivät saaneet edes kauppaan mennä. Täällä ketjussa kuljetellaan kasseja sitten toisin päin.

Vai liekö nyt niin että se seuraava sukupolvi eli viisikymppiset kuskaa ruokaa niille (kuulemma) uusavuttomille lapsilleen.