Mitä pitäis tehdä, kun vaimo on päivät kotona lapsen kanssa mutta ei tee mitään kotitöitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt jotain isompiakin ongelmia. Miksi ihmeessä et itse tee ruokaa? Aivan hassua odottaa palvelua, vaikka toinen olisikin lapsen kanssa kotona. Miksi muuten vaimo ei ole töissä?

Mietipä toisin päin. Sinä olet päivät töissä, lapsi päiväkodissa ja puoliso kotona yksin. Olisiko sinulle OK, että puoliso ei tee kotitöitä eikä ruokaa, ja tehtävät jäisivät sinulle kotiin tullessasi?

Siis näinhän se taitaa olla useimmissa perheissä joissa mies on työttömänä tai muusta syystä kotona.

No lopeta ihan ensiksi tämä iänikuinen trollailu, ja näin huomaat että kas, olenkin aikuinen nainen ja loputtomat vaimosadut ovat itse asiassa todella noloja. Mitä sinä tästä edes saat?

Taitaa olla niin että ap ei edes huomioi vaimoaan arjessa. Hänellä ei ole aikaa vaimolle ja vain odottaa että vaimon motiivi hoitaa kotia pysyy korkeana.

Ethän sinä ole enää muusta kiinnostunut kuin töistä, kuten itsekin mainitsit.

Ehkä ei kannata jäädä tuollaiseen suhteeseen roikkumaan.... Itse olen kotiäitinä nyt. On vakityö mutta emme halua lapsia laittaa vielä päiväkotiin. Lastenhoidon lomassa hoidan kyllä kaikki kotityöt ja se mitä mies hoitaa on plussaa. En lähtisi mieheltä vaatimaan kotitöiden hoitoa kun käy kuitenkin päivät töissä sekä hoitaa yleensä pihatyöt, korjaukset jne. Illalla on kuitenkin lasten kanssa joten siinä välissä itse saa vähän hengähtää.. ja pystytään keskustelemaan kuka hoitaa ja mitä ja milloin. Teidänkin pitäisi joku yhteys saada toisiinne koska jos ette voi asioista puhua niin eikai silloin perhe elämästä tule mitään🤔 Minun mielipiteeni on että vaimosi on joko ahdistunut masentunut tms. tai sitten ei halua olla kanssasi😬

Miten se rakkauselämä sitten teidän välillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin en saa kiinni, miten tällainen tilanne on päässyt syntymään. Jos vaimolla ei ole kummoista koulutusta (sitä ei ole mainittu, mikä se on, kiinnostaisi kyllä), ei työkokemusta, ja häntä ei oikein kiinnosta mikään… onko hän ollut aina noin kunnianhimoton?

Mihin ap hänessä oot rakastunut aikanaan? Mistä on tullut se fiilis, että hänen kanssa haluat perustaa perheen?

Se, että lapsi on osapäivähoidossa on tässä se kohta, että millään muulla kuin sairaudella ei aikuinen ihminen voi perustella, ettei saa mitään hyödyllistä tehtyä. Jos lapsi olisi 100% kotihoidossa, tilanne voisi olla jotenkin toinen (jotkut lapset ovat yksin kappaleinkin hyvin sitovia) mutta tuo päivähoito, sen jälkeen alkaa mennä anteeksiantamattomaksi.

Itse olin suht helisemässä pienten lasten kotiäitinä, toki niissä vuosissa oli hankala (ei vaarallinen) fyysinen sairauskin hoidettavana, leikkaus ja siitä toipuminen. Mutta oikein odotin, että pääsen töihin. Kodin työt tuntui siinä mielessä lannistavilta, että ne alkoivat samoina aina uudestaan, koskaan ei tullut valmista. Se, että sain olla lasten kanssa paljon oli kyllä korvaamatonta. En muista noilta vuosilta yhtään hetkeä, että olisin ehtinyt istumaan telkkaria katsomassa. Muksut halusivat tehdä asioita, ulos, ja sinnehän mentiin.

Töihin palaaminen oli ihanan järkevään aikuisyhteisöön pääsemistä. Oisin oikeasti palannut vaikka mihin hanttihommiin, ellei ois ollut työtä odottamassa.

Joku sanoi, et aloittajan vaimo tuntuu elävän teinielämää. Aivan samoin mä tuon näen.

Sä et oikein nyt tajua, se lapsi on tukitoimena päivähoidossa. Tällä äidillä on siis kehitysvammainen lapsi, mutta kukaan ei mieti olisiko hän siitä uupunut, surullinen, kokeeko riittämättömyyttä, jne...

Meidän lapsemme ei ole kehitysvammainen. Puhe on viivästynyt ja muuta esim neuvolassa todettua viivettä kehityksessä. Nyt oltu vuosi osa-aikaisessa päivähoidossa ja tulokset ovat olleet hyviä.

No kehitysongelmia silti. Sua ne eivät ehkä hetkauta, mutta oletko varma ettei ollut raskasta lapsen äidille?

Hmm... kehitysongelmat helpottaneet, kun on päässyt päiväkotiin. Villi veikkaus, että äiti ei ole lukenut satuja, ei ole jutellut lapsen kanssa, tai ei ole välttämättä touhuillut lapsen kanssa toistuvasti ns. tavallisia asioita, joiden lomassa puhe olisi voinut kehittyä.

Tämä on toki vain arvaus, mutta perustuu kuitenkin kokemukseen. Minun kotivanhempani oli niin patalaiska, että jos kasvatukseni olisi jäänyt vain hänen varaan, tuskin olisi minusta ihmistä tullut. Olin hänelle vain riesa, jonka hän pyrki pitämään mahdollisimman kaukana itsestään. Ruokaa hänkin osasi tehdä yhdenlaista + lämmittää valmisruokaa. Hänelläkään ei ollut kunnon koulutusta. Työkokemusta oli vähän, mutta ei kuulemma jaksanut hanttihommia. Harrastuksissa jaksoi käydä, ja ylpeili niillä kuin suurillakin saavutuksilla. Minä istuin pitkiä aikoja paikallani odottamassa, kun hän oli harrastamassa. Masennusta hänellä ei satavarmasti ollut. Eli laiskoja ja itsekkäitä ihmisiä on todella olemassa.

Toki täytyy selvittää, ettei vaimollasi ole masennusta tai muuta sairautta. Jos ei sitä löydy, niin tiukasti rahahanat kiinni, kunnes alkaa

• työnteko,

• ammattikoulutus tai

• kotitalouskurssit ja kodinhoito

kiinnostamaan.

Toiseksi viimeinen vaihtoehto on, että muutatte hetkeksi erilleen. Viimeinen vaihtoehto on, että otat eron kokonaan. Loisimisen on loputtava tavalla tai toisella!

Ei edes munamaitoa! 0/5.

Netissä päivät pitkät?

Naisena sanon, pistä vaimo menemään, jos ei ala hommiaan hoitaa. Häpeämätöntä käytöstä ! Ei tuota masennuksen piikkiin saa pistää. Tuntuu että kaikkeen vedotaan sillä masennuksella. Sanoisin sinuna että tee työsi, tai tuossa on ovi. Ei se lapsellekaan ole hyvä oppia tuota käytösmallia äidiltään

Onko kämppä siisti? Siivoaminen taaperon kanssa on yllättävän aikaa vievää,joten ruuan kanssa vedän mistä aita on matalin että saan edes vähän hengähdystaukoa.

T:työssäkäyvä 2-vuotiaan äiti jonka lapsen isä tekee 14h päivää

selkeesti mies on narsisti, ja  vaimo uupunut,miehen pitäis tukea ja helliä ja ostella lahjoja, pari dubain reissua vois piristää kummasti.

Onpas erikoista. Pitkittynyt synnytyksen jälkeinen masennus? Joka tapauksessa, eihän tuollaista nyt pidä katsella. Ammattiapua seuraavaksi vaikka neuvolan kautta, kun kerrankeskenään puhuminen ei auta.

Meillä on koti-isä villin taaperon kanssa ja kyllä toi nyt leikin lomassa saa onneksi ruuat laitettua ja joskus vähän siivottuakin, joten kyllä nyt vaimosi pitäisi edes jotain järkevää tehdä kun muksukin hoidossa.

Irtisano netflix nyt ihan ekaksi ainakin.

Tekikö vaimo ennen kotiäidiksi jäämistä kotitöitä ja ruokaa? Jos esimerkiksi ruuanlaittoa kohtaan ei ole koskaan ollut kiinnostusta, harvempi muuttuu pullantuoksuiseksi kodinhengettäreksi lapsen saamisen myötä. Minä en ole koskaan pitänyt kokkaamisesta, ja mies teki usein ruokaa töiden jälkeen mun ollessa kotona, koska hän ensinnäkin pitää ruuanlaitosta ja toisekseen mun laittamat helpot perusruuat eivät olleet niin hänen makuunsa. Mies teki myös usein kerralla isompia satseja, joista riitti ruokaa useammaksi kerraksi, mikä oli kiva juttu. Minä tein pitkälti muut koti- ja pihatyöt, ja olisin sitä ruokaakin saanut pöytään, mutta siinä meni itsellä raja, että se mikä kelpaa mulle, saa kelvata myös miehelle.

Mitä jos tekisit lukujärjestyksen, jossa on teidän päivä heräämisestä nukkumaanmenoon, merkkaat siihen sun työajat, vaimon säännöllisen vapaa-ajan (se aika kun lapsi on hoidossa?), ja sitten vaimolle kynä käteen ja merkitsemään sulle saman verran omaa aikaa. Lista kotitöistä ja merkkaatte lukkariin, kuka tekee mitä ja milloin. Jotenkin tällaiset listat tuntuu vähän tyhmältä, mutta meillä ainakin puolison silmät aukesi, kun sai viikon päiväjärjestyksen konkreettisesti eteensä ja näki, että mulla ei oikeasti ole missään välissä muutamaa tuntia omaa aikaa, ja lista välttämättömistä kotitöistä ja velvollisuuksista on yllättävän pitkä. Jos ehdotus ei kelpaa vaimolle, hän voi ehdottaa, miten itse ratkaisisi ongelman, tai muutatte erilleen, jos toinen ei halua tehdä asialle mitään.

Jos vaimo kokee, että on esimerkiksi liian uupunut tekemään asioita, niin sitten lääkäriin selvittelemään mikä vaivaa.

Pitäisi varmaan puhua vaimon kanssa. Ja rauhallisesti, ymmärtävästi ja ratkaisukeskeisesti, jos vain suinkin mahdollista. Näin on todennäköisintä saada aikaa positiivinen muutos. Kerro, ettei työnjako tunnut nyt ihan reilulta ja kuuntele vaimon näkökulma asiaan. Ehkä hänelläkin on jotain kerrottavana, jota et huomaa ottaa laskuun tms.

Kuulostaahan tuo vähän epäreilulta tällä hetkellä. Jos on kerran sovittu selvästi työnjako, niin mikä on syy siinä, ettei se toteudu? Entä miten hoituu muut kodinhoidon asiat (pyykit, siivous, kaupassa käynti, muut juoksevat asiat, lapsen asiat?) hoitaako vaimo? Jos ainoa ongelma on tuo einesruoka, niin se ei itse asiassa ole yksistään niin iso asia. Ruoka ei taida olla vaimolle se niin tärkeä asia? Ja hänhän itse aiassa laittaa myös ruokaa, esim. makaroonilaatikkoa ja nakkikeittoa. Että keskustelkaa tuosta ruoka-asiasta kaikessa rauhassa, että miten siihen löytyisi hyvä ratkaisu, joka sopii molemmille.

Millaisia haasteita lapsen kanssa on? Viekö ne vaimolta voimat? Muita ongelmia?

Jätä se sika

Vierailija kirjoitti:

Masennus lähtee sillä kun ihminen tekee töitä ja yrittää. Kun on suoranaisen laiska ihminen niin kaikki koittavat jotain ihme masennus korttia vetää. Jos ei ole opiskelua ja työelämää edes yrittänyt niin se vaan on masentunut ja sairas eikä kukaan epäile että se on suoranaisen veltto joka vaan viihtyy sohvalla netflixiä katselemalla ja sosiaalisessa mediassa pitämässä hauskaa. Ne ajattelevat että tyhmät töitä tekevät ja viisas pääsee helpomalla.  

No näkee, että sinä et ainakaan masennuksesta ole kärsinyt. Ei se nimittäin töitä tekemällä ja itseään niskasta kiinni ottamalla mihinkään lähde. Tosin ap:n viesteistä päättelen, että nainen ei ole masentunut vaan ainoastaan mukavuudenhaluinen.

Vierailija kirjoitti:

Onko kämppä siisti? Siivoaminen taaperon kanssa on yllättävän aikaa vievää,joten ruuan kanssa vedän mistä aita on matalin että saan edes vähän hengähdystaukoa.

T:työssäkäyvä 2-vuotiaan äiti jonka lapsen isä tekee 14h päivää

On siisti kun minä siivoan itse. Vaimo harvemmin osallistuu.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi varmaan puhua vaimon kanssa. Ja rauhallisesti, ymmärtävästi ja ratkaisukeskeisesti, jos vain suinkin mahdollista. Näin on todennäköisintä saada aikaa positiivinen muutos. Kerro, ettei työnjako tunnut nyt ihan reilulta ja kuuntele vaimon näkökulma asiaan. Ehkä hänelläkin on jotain kerrottavana, jota et huomaa ottaa laskuun tms.

Kuulostaahan tuo vähän epäreilulta tällä hetkellä. Jos on kerran sovittu selvästi työnjako, niin mikä on syy siinä, ettei se toteudu? Entä miten hoituu muut kodinhoidon asiat (pyykit, siivous, kaupassa käynti, muut juoksevat asiat, lapsen asiat?) hoitaako vaimo? Jos ainoa ongelma on tuo einesruoka, niin se ei itse asiassa ole yksistään niin iso asia. Ruoka ei taida olla vaimolle se niin tärkeä asia? Ja hänhän itse aiassa laittaa myös ruokaa, esim. makaroonilaatikkoa ja nakkikeittoa. Että keskustelkaa tuosta ruoka-asiasta kaikessa rauhassa, että miten siihen löytyisi hyvä ratkaisu, joka sopii molemmille.

Millaisia haasteita lapsen kanssa on? Viekö ne vaimolta voimat? Muita ongelmia?

Näitä keskusteluja on nyt käyty kohta kaksi vuotta. Rauhallisesti ja ymmärtäväisesti. Olen kertonut tunteeni noin 1000 kertaa ilman näkyvää vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus lähtee sillä kun ihminen tekee töitä ja yrittää. Kun on suoranaisen laiska ihminen niin kaikki koittavat jotain ihme masennus korttia vetää. Jos ei ole opiskelua ja työelämää edes yrittänyt niin se vaan on masentunut ja sairas eikä kukaan epäile että se on suoranaisen veltto joka vaan viihtyy sohvalla netflixiä katselemalla ja sosiaalisessa mediassa pitämässä hauskaa. Ne ajattelevat että tyhmät töitä tekevät ja viisas pääsee helpomalla.  

No näkee, että sinä et ainakaan masennuksesta ole kärsinyt. Ei se nimittäin töitä tekemällä ja itseään niskasta kiinni ottamalla mihinkään lähde. Tosin ap:n viesteistä päättelen, että nainen ei ole masentunut vaan ainoastaan mukavuudenhaluinen.

No itseasiassa minulla työ auttoi saamaan masennuksen kuriin. Olin monta vuotta ihan romuna ja laiminlöin kaiken. Kelasta sitten pistivät työkokeiluun ja se auttoi. Olen aika miellyttämishaluinen luonteeltani ja se halu olla hyvä työkaveri antoi potkua persuksille. Se pitää ihan paikkansa ettei masennus helpota yhtään jos vain makaa kotona tekemättä mitään. Sairauksia pitää hoitaa ja se että lähtee liikkeelle on jo lääkettä.