Mitä pitäis tehdä, kun vaimo on päivät kotona lapsen kanssa mutta ei tee mitään kotitöitä?

Emme kumpikaan olisi alkanut sellaisen kanssa mitään yhteiselämää perustamaan jolla ei ole mitään koulutusta, työkomusta eikä yhtään mitään yrittämistä. Meistä ei kumpikaan yrittäisi yhtään mitään yksin jos toinen vain makaisi telkkaria katsoen sohvalla eikä osallistu muuta kuin mihinkä on ihan pakko. Jos toinen on työttömänä kotona niin tekee kotitöitä luonnollisesti enemmän kun on aikaa jollei ole fyysisesti sairaana niin silloin olemme passanneet toisiamme. 

Ei pata laiska ihminen jaksa kauaa esittää muuta kuin mitä on niin että perheen perustamisessa näyttäisi olevan aikamoista kiirettä pitänyt kun toisen laiskuus tulee ihan yllätyksenä. Velttoa neitokaista ei ole kiinnostanut koulutus eikä työ kunhan vaan löytää jonkun hölmön elättäjän jollekka hankkiutuu paksuksi. Jos mies kyllästyy niin pärjää elatusmaksuilla ja yhteiskunnan yh elättinä sen lapsen avulla paremmin kuin yksinäisenä sinkkuna. 

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan aihetta keskustella vaimon kanssa asiasta? Ehkä hänelle vain maistuu einekset, eikä vain huomaa sinun tyytymättömyyttä tarjontaan. Ehkä hän kokee erityislapsen hoitamisen raskaaksi ja käyttää ne muutamat tunnit palautumiseen. Ehkä taustalla on jopa masennusta. Ehkä sinä et vain näe mitä kaikkea hän tekeekään päivän aikana. Vain vaimosi osaa kertoa mistä on oikeasti kyse. Laitatko itse tikkua ristiin kotona? 

Kuten jo sanoin, olen yrittänyt keskustella vaimon kanssa. Hän ei näe mitään ongelmaa missään tekemisissään. Nakkikeitto pakastevihanneksista on ihan ok kolme päivää viikossa. Ei mitään vikaa mussa jos olen lapsen kanssa kotona enkä viitsi efes puhua sille, kun ei se edes ymmärrä mitään. En tiedä kuka olet, mutta kuulostat ihan minun vaimoltani. Syy on aina muissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin en saa kiinni, miten tällainen tilanne on päässyt syntymään. Jos vaimolla ei ole kummoista koulutusta (sitä ei ole mainittu, mikä se on, kiinnostaisi kyllä), ei työkokemusta, ja häntä ei oikein kiinnosta mikään… onko hän ollut aina noin kunnianhimoton?

Mihin ap hänessä oot rakastunut aikanaan? Mistä on tullut se fiilis, että hänen kanssa haluat perustaa perheen?

Se, että lapsi on osapäivähoidossa on tässä se kohta, että millään muulla kuin sairaudella ei aikuinen ihminen voi perustella, ettei saa mitään hyödyllistä tehtyä. Jos lapsi olisi 100% kotihoidossa, tilanne voisi olla jotenkin toinen (jotkut lapset ovat yksin kappaleinkin hyvin sitovia) mutta tuo päivähoito, sen jälkeen alkaa mennä anteeksiantamattomaksi.

Itse olin suht helisemässä pienten lasten kotiäitinä, toki niissä vuosissa oli hankala (ei vaarallinen) fyysinen sairauskin hoidettavana, leikkaus ja siitä toipuminen. Mutta oikein odotin, että pääsen töihin. Kodin työt tuntui siinä mielessä lannistavilta, että ne alkoivat samoina aina uudestaan, koskaan ei tullut valmista. Se, että sain olla lasten kanssa paljon oli kyllä korvaamatonta. En muista noilta vuosilta yhtään hetkeä, että olisin ehtinyt istumaan telkkaria katsomassa. Muksut halusivat tehdä asioita, ulos, ja sinnehän mentiin.

Töihin palaaminen oli ihanan järkevään aikuisyhteisöön pääsemistä. Oisin oikeasti palannut vaikka mihin hanttihommiin, ellei ois ollut työtä odottamassa.

Joku sanoi, et aloittajan vaimo tuntuu elävän teinielämää. Aivan samoin mä tuon näen.

Sä et oikein nyt tajua, se lapsi on tukitoimena päivähoidossa. Tällä äidillä on siis kehitysvammainen lapsi, mutta kukaan ei mieti olisiko hän siitä uupunut, surullinen, kokeeko riittämättömyyttä, jne...

Meidän lapsemme ei ole kehitysvammainen. Puhe on viivästynyt ja muuta esim neuvolassa todettua viivettä kehityksessä. Nyt oltu vuosi osa-aikaisessa päivähoidossa ja tulokset ovat olleet hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Emme kumpikaan olisi alkanut sellaisen kanssa mitään yhteiselämää perustamaan jolla ei ole mitään koulutusta, työkomusta eikä yhtään mitään yrittämistä. Meistä ei kumpikaan yrittäisi yhtään mitään yksin jos toinen vain makaisi telkkaria katsoen sohvalla eikä osallistu muuta kuin mihinkä on ihan pakko. Jos toinen on työttömänä kotona niin tekee kotitöitä luonnollisesti enemmän kun on aikaa jollei ole fyysisesti sairaana niin silloin olemme passanneet toisiamme. 

Ei pata laiska ihminen jaksa kauaa esittää muuta kuin mitä on niin että perheen perustamisessa näyttäisi olevan aikamoista kiirettä pitänyt kun toisen laiskuus tulee ihan yllätyksenä. Velttoa neitokaista ei ole kiinnostanut koulutus eikä työ kunhan vaan löytää jonkun hölmön elättäjän jollekka hankkiutuu paksuksi. Jos mies kyllästyy niin pärjää elatusmaksuilla ja yhteiskunnan yh elättinä sen lapsen avulla paremmin kuin yksinäisenä sinkkuna. 

Rakkaus on sokea, I guess. Toki tässä on silmät auenneet aika lailla.

Vaimo on varmaan todella hyvännäköinen seksipommi, kun olet hänen kanssaan ihan naimisiin mennyt luonteesta huolimatta.

Jännänaisilla niitä miehiä riittää. Eroa ja valitse seuraavalla kierroksella fiksu ja aikaansaava, mutta taviksen näköinen nainen, niitä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Siis tuleeko nämä piirteet muka esiin vasta lisääntymisen ja / tai naimisiin menon jälkeen??

Jestas ihmisiä. 🤦🏼‍♀️

Kyllä tulee. Tiedän montakin miestä ja naista, jotka suhteen alussa ovat aktiivisia, huolehtivaisia, kokkailevat jne. Lasten syntymän jälkeen tuntuu siltä, että monen persoona muuttuu tai sitten jaksaminen loppuu/ei haluta enää panostaa suhteeseen/perheeseen jne.

Jo nyt on kumma, että jos on kotona niin ei tee kotihommia sillo jos toinen käy töissä! En ees kehtais moiseen alkaa ite. Ruokaa voi opetella tekemään, eli on patalaiska. Siinä päivällä, kun lapsi on hoidossa niin tekee hommat ja kokkailee. En jaksasi tollasta vätystä. Käytännössä teet kaiken . Hyi mikä kumpani sulla on. 

Masennus lähtee sillä kun ihminen tekee töitä ja yrittää. Kun on suoranaisen laiska ihminen niin kaikki koittavat jotain ihme masennus korttia vetää. Jos ei ole opiskelua ja työelämää edes yrittänyt niin se vaan on masentunut ja sairas eikä kukaan epäile että se on suoranaisen veltto joka vaan viihtyy sohvalla netflixiä katselemalla ja sosiaalisessa mediassa pitämässä hauskaa. Ne ajattelevat että tyhmät töitä tekevät ja viisas pääsee helpomalla.  

Jos lapsi viedään päiväkotiin niin se akka lähtisi opiskelemaan tai töihin eikä lojuisi päivisin kotona sohvalla ja hyvin ehtisi opiskella vaikka kokiksi jos ei osaa mitään ruokaa tehdä. 

Mietipä mitä vaimosi tekisi, jos sinä yllättäen sairastuisit ja joutuisit olemaan pois työelämästä. Ottaisiko hän elättäjän roolin, vai pakkaisiko kimpsunsa?

Ei tuo tilanne kuulosta reilulta. Jos on masentunut, muttei halua hakea apua, ei sinun tarvitse sitäkään sietää. Anna tiukka ehto, että joko hän menee töihin/tekee osansa kotitöistä, tai sinä laitat suhteen tauolle.

Summa summarum: AP tekee aivan kaiken.

Kysymys kuuluu; miten vaimo äiti saa aikansa Kulumaan kun lapsikaan ei ole kotona?

Nukkuu?

Ei tee mitään?

Masentunut?

Ei AP tule tuota ikuisesti jaksamaan, jostain päästä prakaa ellei jotain muutosta tule;

Polttaa kynttilää molemmista päistä.

Tsemppiä AP lle👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin en saa kiinni, miten tällainen tilanne on päässyt syntymään. Jos vaimolla ei ole kummoista koulutusta (sitä ei ole mainittu, mikä se on, kiinnostaisi kyllä), ei työkokemusta, ja häntä ei oikein kiinnosta mikään… onko hän ollut aina noin kunnianhimoton?

Mihin ap hänessä oot rakastunut aikanaan? Mistä on tullut se fiilis, että hänen kanssa haluat perustaa perheen?

Se, että lapsi on osapäivähoidossa on tässä se kohta, että millään muulla kuin sairaudella ei aikuinen ihminen voi perustella, ettei saa mitään hyödyllistä tehtyä. Jos lapsi olisi 100% kotihoidossa, tilanne voisi olla jotenkin toinen (jotkut lapset ovat yksin kappaleinkin hyvin sitovia) mutta tuo päivähoito, sen jälkeen alkaa mennä anteeksiantamattomaksi.

Itse olin suht helisemässä pienten lasten kotiäitinä, toki niissä vuosissa oli hankala (ei vaarallinen) fyysinen sairauskin hoidettavana, leikkaus ja siitä toipuminen. Mutta oikein odotin, että pääsen töihin. Kodin työt tuntui siinä mielessä lannistavilta, että ne alkoivat samoina aina uudestaan, koskaan ei tullut valmista. Se, että sain olla lasten kanssa paljon oli kyllä korvaamatonta. En muista noilta vuosilta yhtään hetkeä, että olisin ehtinyt istumaan telkkaria katsomassa. Muksut halusivat tehdä asioita, ulos, ja sinnehän mentiin.

Töihin palaaminen oli ihanan järkevään aikuisyhteisöön pääsemistä. Oisin oikeasti palannut vaikka mihin hanttihommiin, ellei ois ollut työtä odottamassa.

Joku sanoi, et aloittajan vaimo tuntuu elävän teinielämää. Aivan samoin mä tuon näen.

Sä et oikein nyt tajua, se lapsi on tukitoimena päivähoidossa. Tällä äidillä on siis kehitysvammainen lapsi, mutta kukaan ei mieti olisiko hän siitä uupunut, surullinen, kokeeko riittämättömyyttä, jne...

Meidän lapsemme ei ole kehitysvammainen. Puhe on viivästynyt ja muuta esim neuvolassa todettua viivettä kehityksessä. Nyt oltu vuosi osa-aikaisessa päivähoidossa ja tulokset ovat olleet hyviä.

No kehitysongelmia silti. Sua ne eivät ehkä hetkauta, mutta oletko varma ettei ollut raskasta lapsen äidille?

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on varmaan todella hyvännäköinen seksipommi, kun olet hänen kanssaan ihan naimisiin mennyt luonteesta huolimatta.

Jännänaisilla niitä miehiä riittää. Eroa ja valitse seuraavalla kierroksella fiksu ja aikaansaava, mutta taviksen näköinen nainen, niitä on paljon.

Minäkin vähän luulen että näin on sillä ei vaatimattoman näköisen naisen kanssa heti mennä naimisiin tai ei ei mennä ollenkaan ja se otetaan aluksi vain paremman puutteeseen ettei ihan yksin jää. Se nainen tekee vain perilliset sille äijälle ja vihille ei sitä viedä ikinä. Sellainen nainen on työläs, itsenäinen ja pysyy ruodussa eikä ala mitään vaatimaan. Ei ala laiskaksi makaamaan sohvalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mietipä mitä vaimosi tekisi, jos sinä yllättäen sairastuisit ja joutuisit olemaan pois työelämästä. Ottaisiko hän elättäjän roolin, vai pakkaisiko kimpsunsa?

Ei tuo tilanne kuulosta reilulta. Jos on masentunut, muttei halua hakea apua, ei sinun tarvitse sitäkään sietää. Anna tiukka ehto, että joko hän menee töihin/tekee osansa kotitöistä, tai sinä laitat suhteen tauolle.

Tuo oli hyvä huomio ja masennukseen voi vain itse vaikuttaa eikä kukaan muu voi tehdä sille yhtään mitään jos joku haluaa olla masentunut niin se sitten on. Näitä masentuneita nähneenä niin kukaan ei pysty niitä auttamaan vaan ne suuttuvat ihan kaikesta kun eivät halua tehdä mitään eikä mikään kiinnosta. Se on semmoinen lukko mitä eivät muut ihmiset aukaise eivätkä ratkaise jos omaa tahtoa ei ole. 

Se on nykyään niin, että jos ei ole opiskelupaikkaa, ammattitutkintoa, eikä työtä, niin yhteiskunnan tukia saadakseen pitää aktivoitua, jopa niiden masentuneiden. Ilmeisesti kuitenkin vaimosi ei saa tukia, koska elätät häntä? Hänelle ei kerry silloin eläkettäkään, ja jos hän nyt joskus työtä hakisikin, millä hän selittää katkoksen työhistorissaan?

Olet tehnyt karhunpalveluksen vaimollesi ryhtyessäsi tuohon diiliin. Sinuna laittaisin rahahanat kiinni, vaikka se kuulostaisikin taloudelliselta vallankäytöltä. Mikä kiire hänellä on, kun shoppailurahaa on, eikä kotona tarvi tehdä mitään. Voi tulla toinen ääni kelloon, jos ystäville joutuukin kertomaan, että enpä nyt pääsekään ostoksille ja kahvilaan, kun ei ole rahaa.

Vaimo siis joko töihin tai opiskelemaan uutta ammattia. Jos sinulle kävisi jotain, tai sairastuisit menettäen työkykysi, niin tylysti kävisi koko perheellenne.

Tuli mieleen sekin, millainen suhde hänellä ja lapsella on?

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on varmaan todella hyvännäköinen seksipommi, kun olet hänen kanssaan ihan naimisiin mennyt luonteesta huolimatta.

Jännänaisilla niitä miehiä riittää. Eroa ja valitse seuraavalla kierroksella fiksu ja aikaansaava, mutta taviksen näköinen nainen, niitä on paljon.

Tuli myös minullekin mieleen, että onko otettu vaimoksi itseä reilusti nuorempi kaunotar, joka ei vielä ole ollut valmis aikuisten arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo kuulostaa masentuneelta.

Ei ole valittanut masennusta eikä muutakaan. Paitsi että olen veemäinen ja vaativa.

No mitä hitsiä? Väärin sua kohtaan. Ottaisin eron.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt jotain isompiakin ongelmia. Miksi ihmeessä et itse tee ruokaa? Aivan hassua odottaa palvelua, vaikka toinen olisikin lapsen kanssa kotona. Miksi muuten vaimo ei ole töissä?

Mietipä toisin päin. Sinä olet päivät töissä, lapsi päiväkodissa ja puoliso kotona yksin. Olisiko sinulle OK, että puoliso ei tee kotitöitä eikä ruokaa, ja tehtävät jäisivät sinulle kotiin tullessasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs se muu yhteiselo-miten sujuu?

Kaikki vapaa-ajat siivoan tai olen lapsen kanssa. Vapaa-ajat tosin vähissä, kun pitää maksaa talolainat ja elämä.

Miksei vaimo ole töissä?

Jätä se emakko.

Masentuneet vain kieriskelee oman napansa ympärillä välittämättä muista ihmisistä hevoka paskaa. ja koko yhteiskunnan pitää niitä silitellä päästä ja hyppiä kaikki niiden ehdoilla niin että jumalattoman itserakkaita ne ainakin ovat. Kaikkien pitää koko ajan kuunnella niiden valittamista ja ymmärtää kun ne eivät viitsi tehdä yhtään mitään. Koska se loppuu näiden masentuneiden paapominen kun siitä ei ole mitään hyötyä sille itselleen eikä muille ihmisille. Ne ei ota niskalenkkiä itsestään niin kauan kun niitä paapotaan ja ymmärretään. Ne tarvitsisivat vahvan potkun perseelleen eikä mitään lässyttämistä.