Ei hitto noita anopin lahjoja!

No onpas ap saanut paljon negatiivisia kommentteja. Ymmärrän kyllä että kaikki eivät halua oikeastikaan lahjoja saada ja varsinkaan sellaista joka menee kaapintäytteeksi. Ei se ole kiittämättömyyttä vaan voi oikeasti ahdistaa jos ei ole tavaran perään. Itse myös inhoan kuluttamista silloin kun se ei ole oikeasti tarpeellista.

Itse sain monta vuotta työkaverilta joululahjoja vaikka oikeastikaan en olisi halunnut. Onneksi ne oli ihan pieniä muistamisia mutta kun en niitäkään tarvinnut ja en oikein jaksanut itse innostua antamaan takaisin korttia kummempaa niin loppui sekin jossain vaiheessa. Vaikka sanotaan että antamisen ilo on se paras niin ilmeisesti hän kuitenkin odotti myös vastalahjaa ja koin sen stressaavaksi kun piti puolitutulle keksiä jotain.

Jotkut ihmiset ilmeisesti vain ovat sellaisia että se lahja on pakko tuoda, haluttiinpa sitä tai ei. Ja itsekin tykkään lahjoa mutta yritän kyllä aina miettiä sellaisen että lahjan saaja siitä oikeasti ilahtuu tai sitä tarvitsee.

Meidän perhe on kyllä minimoinut esim. joululahjojen antamisen. Toisillemme hankitaan ja lapsille sekä kummilapsille mutta esim. sisaruksille tai heidän lapsilleen ei ja toimii hyvin meidän suvussa. Kaikki ovat tyytyväisiä kun ei tarvitse lahjoilla stressata ja rahaakin säästyy kun ei tarvi turhakkeita ostella. Kun se kuitenkin on niin että jos tarvii sen kauratyynyn tai saunatuoksuja niin ne saa kyllä itsekin hankittua. Muutenkin tuntuu vaikealta saada joltakin lahja jos esim. tietää että on talousvaikeuksia ym. ja siitä huolimatta kiikutetaan pakettia tulemaan.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 13:11"]

Niin, näitä synttäreitäni ei koskaan vietetä esim. kahvittelun merkeissä, nytkään ei vietetty mitenkään. Miksi siis esittäsin lahjatoiveita tai laittaisin tilinumeroa? Jos joskus olen jotain toivonyt tyyliin punaisia ruusuja, tulee sieltä valkoisia neilikoita. Luovutin tältä osin. Miehen kanssa olemme sopineet, että emme osta synttärilahjoja puolin ja toisin. Tosin joskus yllätämme toisemme kun kohdale osuu jotain josta varmasti toivon toisen pitävän, mutta ei se kyllä ole paistinpannu tai leivänpaahdin.

Itse toivoisin, että lahjan hankkija menis myös itseensä, ja miettisi onko sille lahjalle oikeasti tarvetta, niin usein riittää kun onnittelee eikä muuta.

ap

[/quote]

No olisiko ehkä aika alkaa kutsumaan anoppi kahville syntymäpäivien kunniaksi??? Jos hän kerran joka vuosi toistaa tuon kaavan, miten et ole vieläkään ymmärtänyt sitä? Hän tulee taas ensi vuonna, joten hyväksy tosiasiat, varaudu keittämään kahvit (muffinssiaineksethan sinulla jo onkin) ja mieti joku asia jonka suostut vastaanottamaan lahjana. Ja tattadaa - ongelma on ratkaistu!

Ihan sama mitä sinä ja miehesi olette päättäneet, ymmärrä että anoppisi on eri ikäpolvea ja tahtoo noudattaa hyviä tapoja ja olla kohtelias. Sen sijaan että ärsyynnyt, opettele ohjailemaan ihmisiä myötäilemällä. Valitse taistelusi! Onko tämä ihan oikeasti sellainen asia, jonka takia kannattaa suuttua tai pahoittaa oma tai toisen mieli?

[/quote]

Älä viitti. Että nyt mun pitäisi alkaa järjestää syntymäpäiväkahvitus vain sen takia, että anoppi tulee kahvitettua ja voin olla kiitollinen lahjastaan. Valitettavasti tätä tautia en viitsi ruokkia sillä siitähän se lahjanantointo vain kasvaisi. Anoppini ei omaa hyviä tapoja eikä ole kohtelias, jos näin olisi ottaisi hän huomioon toiveeni lahjattomuudesta. Ei tässä nyt ole kenenkään mieltä pahoitettu, mutta ärsyttää turha roina nurkissa.

ap
[/quote]

Ei herranjumala sä oot tyhmä! Järjestää syntymäpäiväkahvitus? Mä keitän ystäville ja sukulaisille kahvit harva se päivä, tästä ei vaivaa ole muuta kuin sen veden kaataminen keittimeen. Ja sanoithan leipovasi muutenkin, tai osta kauppareissulta vaikka paketti keksiä. Hei oikeesti missä vaiheessa ihminen muuttuu noin katkeraks, ilkeeks ja itsekkääks? Onko toi jotain keski-iän kriisiä vai miksi käyttäydyt kuin hemmoteltu lapsi?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 13:26"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 13:11"]

Niin, näitä synttäreitäni ei koskaan vietetä esim. kahvittelun merkeissä, nytkään ei vietetty mitenkään. Miksi siis esittäsin lahjatoiveita tai laittaisin tilinumeroa? Jos joskus olen jotain toivonyt tyyliin punaisia ruusuja, tulee sieltä valkoisia neilikoita. Luovutin tältä osin. Miehen kanssa olemme sopineet, että emme osta synttärilahjoja puolin ja toisin. Tosin joskus yllätämme toisemme kun kohdale osuu jotain josta varmasti toivon toisen pitävän, mutta ei se kyllä ole paistinpannu tai leivänpaahdin.

Itse toivoisin, että lahjan hankkija menis myös itseensä, ja miettisi onko sille lahjalle oikeasti tarvetta, niin usein riittää kun onnittelee eikä muuta.

ap

[/quote]

No olisiko ehkä aika alkaa kutsumaan anoppi kahville syntymäpäivien kunniaksi??? Jos hän kerran joka vuosi toistaa tuon kaavan, miten et ole vieläkään ymmärtänyt sitä? Hän tulee taas ensi vuonna, joten hyväksy tosiasiat, varaudu keittämään kahvit (muffinssiaineksethan sinulla jo onkin) ja mieti joku asia jonka suostut vastaanottamaan lahjana. Ja tattadaa - ongelma on ratkaistu!

Ihan sama mitä sinä ja miehesi olette päättäneet, ymmärrä että anoppisi on eri ikäpolvea ja tahtoo noudattaa hyviä tapoja ja olla kohtelias. Sen sijaan että ärsyynnyt, opettele ohjailemaan ihmisiä myötäilemällä. Valitse taistelusi! Onko tämä ihan oikeasti sellainen asia, jonka takia kannattaa suuttua tai pahoittaa oma tai toisen mieli?

[/quote]

Älä viitti. Että nyt mun pitäisi alkaa järjestää syntymäpäiväkahvitus vain sen takia, että anoppi tulee kahvitettua ja voin olla kiitollinen lahjastaan. Valitettavasti tätä tautia en viitsi ruokkia sillä siitähän se lahjanantointo vain kasvaisi. Anoppini ei omaa hyviä tapoja eikä ole kohtelias, jos näin olisi ottaisi hän huomioon toiveeni lahjattomuudesta. Ei tässä nyt ole kenenkään mieltä pahoitettu, mutta ärsyttää turha roina nurkissa.

ap

[/quote]

Tsemppiä ap! Tunnen tuskasi. En minäkään vielä synttäreitä tai jouluina itselleni mitään toivo, jos voisi skippaisin kokonaan. Vihaan älytöntä krääsää (lasken siihen krääsään myös iänikuiset hopealusikat yms., joille ei ole käyttöä) ja sitä teeskentelyä.

Mun mielestä ihmisten pitäisi kunnioittaa sitä, että ei vietä synttäreitä, ei kahvita sukulaisiaan, eikä halua lahjoja. Erityisen ärsyttävää, jos kutsumatta tungetaan syntymäpäiväkahveille ja tuodaan vielä lahjoja. Puistattavaa touhua.

Olen saanut vastaavan lahjan mutten suhtautunut noin.Paistinpannut harvemmin ovat ikuisia,joten jemmasin odottamaan tulevia aikoja.
Laita kiertoon,lahjaksi sellaiselle jolla huonot pannut.Niitäkin todella on,näkee hirveitä keittiö tavaroita.

Surullista luettavaa.et tuonut esille sitä millainen anoppisi on muuten sua kohtaan.kävikö mielessä että on hyvää hyvyyttään ostanut pannun ja kakkuainekset.miksi et voi olla kiitollinen lahjasta.hän sentään muisti sinua! Ei voi olla niin kauheaa..

Ymmärrän ap:tä enemmän kuin hyvin. Oma äitini on hänen anoppinsa kaltainen. Ostaa mitä sattuu ja ihan väkisin. Monesti ostaa minulle ihan muuten vaan vaikka vaatteita. En halua vastaanottaa niitä (eivät ole makuuni, väärä koko, en halua, että aikuiselle ihmiselle äiti ostelee vaatteita ym syyt) ja siis kieltäydyn. Sitten saan ne synttäri/joululahjana paketissa. Ja äitini kyselee, että tykkäsitkö, joko olet käyttänyt jne. Olen asiasta sanonut tuhat kertaa. Älä osta mitään, ei yhtään mitään, meille ei tarvitse tuoda mitään, meille ei tarvitse ostaa alennusmyynneistä ahaa-löytöjä, tuhlaat rahojasi jne. Ostaa silti ja laittaa pakettiin jos en muuten huoli. Ja odottaa sitä kiitollisuutta. Sitten olen kiittämätön ja pahoittaa marttyyristi mielensä, kun en pidä lahjasta.

Tämän seurauksena aloin valehtelemaan silmät kirkkaina: joo oli ihan kiva ja olen käyttänyt. Todellisuudessa myyn pois, mutta pääsen näin helpommalla. Hän saa hyvän mielen ja minä pääsen jankutuksesta eroon ja lahjoitan/myyn tavaran/vaatteen eteenpäin. Ajattelin, että ei ole lahjahevosen suuhun katsominen ja koitan itsekin tsempata eli otan vain vastaan mukisematta. Huono puoli on nyt se, että hän on alkanut puhumaan, kuin hän "auttaa" meitä rahallisesti, kun ostelee vaikka niitä vaatteita, eikä minun tarvitse siis käyttää omia rahojani vaatteisiin. Ihan tosissaan nyt sitten uskoo, että ne hänen sitä sun tätä ostoksensa jotenkin ovat avuksi meille (muukin sälä, ei vain vaatteet).

 En tiedä, miten ihmisen päähän takoisi, että väkisin annettu, ei ole auttamista eikä tuo kiitollisuutta, riesaa vain. Tätä ei sellainen henkilö ymmärrä, jolla ei ole suvussa näitä turhan lahjoittajia/auttajia.

Minä näkisin, että ongelmasi on kuulua "lahjasta pitää olla kiitollinen, lahjaa ei saa laittaa eteenpäin"-sukupolveen. Minä 30+ kuulun samaan sakkiin. Nuoremmille tuntuu olevan helpompaa heivata tarpeettomat tavarat. Koska minut on kasvatettu ympäristössä, jossa epäkiitollisuus lahjasta on paheksuttavaa, tulee huonoista lahjoista huono omatunto ja harmitus. Jos osaisin asennoitua heittämään tarpeettomat lahjat pois, niin ei ne niin harmittaisikaan. Meille anoppi ostaa säkkikaupalla lastenvaatetta kun halvalla saa eli tyttöjen vaatteita pojalle. Väkisin meinasi ostaa lahjaksi mankelin. Minä en lakanoita mankeloi, minun persusta ei hetkauta mitä muut lakanoilleen tekevät, mutta en ala mankeloida vaikka rotisko meille tuotaisiin. Sama kun alkaisin anopin kaksioon ostella lahjaksi mehumaijan, kasvikuivurin ja vakuumikoneen, jos hän vaikka alkaisi säilöä ruokaa, kun minulla on tapana säilöä ja minä tykkään noista isoista vehkeistä.

Tunnen tuskasi ap

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:24"]

Ikävä kyllä, aloittajan kirjoitus kertoo enemmän aloittajasta itsestään kuin hänen anopistaan.

[/quote]

Niin, mulla on ennestään kaapissa 5 paistinpannua, juuri sellaisia joista pidän tai tykkään käyttää. Mihin tarvitsen 10kg:n valurautamötikkää joka ei edes mahdu kaappiin?

ap

[/quote]

Sait valurautapannun ja valitat? Sehän on hyvä lahja, laitat huutonettiin myyntiin ja voit ostaa pannusta saaduilla rahoilla mitä huvittaa.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:23"]

Ja tulkoon heti selväksi että olen sanonut moneen kertaan, että minulle ei tarvitse ostaa lahjoja, ei jouluna eikä syntymäpäivänä. Oli taas ostanut syntymäpäivälahjan. Paistinpannun!! Eikö se jumalauta tajua, että jos minä, 45-vuotias nainen olen paistinpannua vailla, niin ostan se ihan itse kaupasta. Kun ei se lahjaksi saatu nyt tällä(kään) kertaa ollut sellainen josta pidän, tai jota suostun käyttämään tai jolle olisi mitään käyttöä meidän keittiössä. Kirpparille menee myyntiin pilkkahinnalla. 

Eikä se jäänyt paistinpannuun, paketissa oli mukana sellasia leipomisaineksia muffinseihin. Ei se nainen ole ilmeisesti huomannut tässä 22 vuoden aikana, että en leivo muffinseja, enkä tod. mistään valmispakkauksista. 

V****ttaa. Olis ollut ostamatta mitään. Nyt se odottaa taas suurta kiitollisuutta ja kilvankehua lahjoistaan. Mitään en sano, muuta kuin että ÄLÄ OSTA.

[/quote] Ohis: minusta paistinpannu on juurikin hyvä lahja, koska vaikka lahjansaajalla olisi jo ennestään pannu, se on varmasti jo naarmuuntunut tai ainakin naarmuuntuu jossain vaiheessa, eli uusi pannu tulee tarpeeseen. Tai ainakaan naarmuuntuneen pannun käyttöä ei kovin suositella.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 13:20"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:45"][quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:41"] Eihän sinulle kelpaa muu kuin itse valittu ja ostettu design-pannu, kyllä tuollaiset tavalliset kaupasta ostetut krääsäpannut suoraan roskikseen kuuluvat. Ja vielä muffinsiaineita, niin wt-leivonnaisia että en tee.....eikun hetkinen voisithan vaikka leipaista ne muffinsit ja viedä tuliaisina sinne anoppilaan. Mutta et viitsi koska anoppi on nyt syvästi loukannut sinua kun kehtaa ostaa jopa synttärilahjan. [/quote] Parhaat pannuni olen ostanut Ikeasta, sen kummempaa en tarvitse, lähinnä halkaisija ja reunan korkeus ovat määrittelevät ostokriteerini. Joo, on se kauheaa, että tykkään leipoa alusta alkaen, kokeilla eri reseptejä, ja tehdä hyviä leivonnaisia. Kyllä niille muffinsiaineksille löytyy paikkansa, älä huolehdi, mutta se mikä tässä ketuttaa on tarpeettomat ja turhat lahjat jotka ei kyllä aiheuttaneet minkäänlaista mielihyvää saajassaan.  ap [/quote] Anoppisi tuoma 10 kg painava valurautapannu kuulostaa kyllä tosi hyvältä lahjalta, jos sulla on kaikki pannut ikealaisia.. Mutta juu, turhaa tavaraa ei enää nykyään arvosta kukaan nuorempi ihminen. Vanhuksilla on vielä pula-aika muistissa ja erilainen suhde tavaraan.

[/quote]

en ole ap, mutta ymmärrän valurautapannun arvon ja kerran sitä käytettyäni totesin, että pihvitkin paistui paremmin, mutta se on tosi painava, joten vaikka se oli hyvä, en sitä lahjaksi koskaan toivoisi, enkä sitä itselleni ostaisi.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 13:27"]

Ristin käteni ja kiitän Luojaa, ettei minusta tule koskaan miniää naispuoliselle henkilölle. Minulla on tyttö, joka ehkä tuo vävyn. Vävyt eivät ole tiukkapipoisia, ilkeitä, omanapaisia ääliöitä. Kiitos!

[/quote]

no olenpa onnellinen, että et ole mun anoppi, jos asenne on tuommoinen

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:35"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:28"]

Aika ankeaa. Mua ottais kans päähän. Sano sille ens kerralla että tuo kukkia, se ois paras lahja kun kaikkea muuta on jo yllin kyllin. 

[/quote]

Ei auta, aina sanon en tarvitse mitään, älä osta. Ja taas tulel uusi vuosi ja synttärit ja on krääsää nurkissa.

ap

[/quote]

Tiedät varmasti anopin taustan? Onko hän itse köyhästä perheestä? Sodan aikana tai jälkeen syntynyt joka muistaa vieläkin miltä tuntui kun oma äiti suri sitä ettei saanut kunnollisia keittiövälineitä tms.

Antaisit anopille vähän siimaa, hän osoittaa rakkauttaan sinuun tuolla tavalla.

Ohitan vanhan naisen käyttämän palstagenitaalin ja yritän selittää sinulle tilanteen.

Te ajattelette täysin eri tavalla. Miehesi äiti arvostaa sinua, joten hän haluaa ostaa sinulle omasta mielestään mukavan lahjan. Ikävä kyllä hän epäonnistuu.

Sinä suhtaudut - mielestäni sinänsä ymmärrettävästi - hermostuneesti täysin tarpeettomiin lahjoihin.

Mitäpä, jos jatkossa unohtaisit täysin turhat neuvot, joita annat itseäsi huomattavasti vanhemmalle ihmiselle, jota sinun pitäisi arvostaa ja kunnioittaa ja ottaisit vastaan ne lahjat. Anna ne edelleen anopin käynnin jälkeen ja unohda koko asia.

Anoppi saattaa inhota teidän tuomianne halpiskukkakimppuja, mutta hän voi olla liian kohtelias huomauttaakseen teille asiasta.

Luovu samalla turhan palstagenitaalin käytöstä, koska mikään sana ei kerro sinusta enempää.

Entä jos ap ostaa anopille lahjaksi pöytätietokoneen, tabletin, kuivaavan pesukoneen, robotti-imurin tai tiskikoneen? Nuo on arvokkaita lahjoja, joista jokainen pitää, ap nyt ainakin. Ettei vaan anoppi pahastu, kun kodissa ei isolle tietokoneelle ole tilaa eikä käyttöä.

Minun mielestä lahjan pitää olla sellainen, joka on lahjansaajalle mieleinen. Ei ole vaikea kysyä lahjansaajalta, mitä tämä toivoo. Joillain vaan on tapana, että lahjan pitää olla yllätys eikä lahja ole silloin yllätys, jos sitä toivoo.

Ikävä kyllä, aloittajan kirjoitus kertoo enemmän aloittajasta itsestään kuin hänen anopistaan.

Ainoa outo asia tässä on se, miten sulla ap voi olla puoliso? Kuka sunlaisesi kanssa haluaa elää?

Aika ankeaa. Mua ottais kans päähän. Sano sille ens kerralla että tuo kukkia, se ois paras lahja kun kaikkea muuta on jo yllin kyllin. 

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:24"]

Ikävä kyllä, aloittajan kirjoitus kertoo enemmän aloittajasta itsestään kuin hänen anopistaan.

[/quote]heh, taitaa aloittajan anoppikin pyöriä vauvapalstalla....

Onko teillä lapsia? jos on, tai löytyy kummilapsi, ala kerätä astioita ja lahjoja kotoa muuttavalle...