Lue keskustelun säännöt.
Ei hitto noita anopin lahjoja!
09.11.2014 |
Ja tulkoon heti selväksi että olen sanonut moneen kertaan, että minulle ei tarvitse ostaa lahjoja, ei jouluna eikä syntymäpäivänä. Oli taas ostanut syntymäpäivälahjan. Paistinpannun!! Eikö se jumalauta tajua, että jos minä, 45-vuotias nainen olen paistinpannua vailla, niin ostan se ihan itse kaupasta. Kun ei se lahjaksi saatu nyt tällä(kään) kertaa ollut sellainen josta pidän, tai jota suostun käyttämään tai jolle olisi mitään käyttöä meidän keittiössä. Kirpparille menee myyntiin pilkkahinnalla.
Eikä se jäänyt paistinpannuun, paketissa oli mukana sellasia leipomisaineksia muffinseihin. Ei se nainen ole ilmeisesti huomannut tässä 22 vuoden aikana, että en leivo muffinseja, enkä tod. mistään valmispakkauksista.
V****ttaa. Olis ollut ostamatta mitään. Nyt se odottaa taas suurta kiitollisuutta ja kilvankehua lahjoistaan. Mitään en sano, muuta kuin että ÄLÄ OSTA.
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:41"]
Eihän sinulle kelpaa muu kuin itse valittu ja ostettu design-pannu, kyllä tuollaiset tavalliset kaupasta ostetut krääsäpannut suoraan roskikseen kuuluvat.
[/quote]
Käytätkö sinä selkeästi huonompaa tavaraa kun sinulla on parempikin? Esim. saat lahjaksi näppäimistöllä varustetun peruspuhelimen, kun käytössäsi on kosketusnäytöllä varustettu älypuhelin. Ja lakkaat käyttämästä sitä, koska sait lahjaksi uuden puhelimen?
Enpä usko. Ihan sama asia se on muissakin kodintavaroissa.
Krääsän hinnalla mieluummin niitä kukkia. Kimppukin riittää, ei tarvitse tuoda viittä kimppua vain siksi, että pannu maksaisi 25 euroa. Kukat eivät kuormita luontoa yhtä paljon kuin uusiutumattomista materiaaleista valmistettu turha tavara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:36"]
Sääliksi käy anoppia,minkälaisen miniän sai!Olet aika kiittämätön! Moni sinun tilallasi olisi kiitollisia.
[/quote]
Tämän takia minä en osta pojan perheelle mitään, en käy tapaamassa lapsenlapsia, enkä hoida heitä. Paskaa tulee niskaan, tekee mitä tahansa. Onneksi on tyttö, kenen lastenlasten kanssa olen läheinen ja heidän perheeseen olen aina tervetullut.
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:41"]
Eihän sinulle kelpaa muu kuin itse valittu ja ostettu design-pannu, kyllä tuollaiset tavalliset kaupasta ostetut krääsäpannut suoraan roskikseen kuuluvat.
[/quote]
Käytätkö sinä selkeästi huonompaa tavaraa kun sinulla on parempikin? Esim. saat lahjaksi näppäimistöllä varustetun peruspuhelimen, kun käytössäsi on kosketusnäytöllä varustettu älypuhelin. Ja lakkaat käyttämästä sitä, koska sait lahjaksi uuden puhelimen?
Enpä usko. Ihan sama asia se on muissakin kodintavaroissa.
Krääsän hinnalla mieluummin niitä kukkia. Kimppukin riittää, ei tarvitse tuoda viittä kimppua vain siksi, että pannu maksaisi 25 euroa. Kukat eivät kuormita luontoa yhtä paljon kuin uusiutumattomista materiaaleista valmistettu turha tavara.
[/quote]
10kg valurautapannu ei kyllä ole oikeasi krääsää. Hihkuisin onnesta sellaisen saadessani.
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:39"]
Minun anoppini on samanlainen ja pahinta on, että se myös vahtaa, että lahjat ovat esillä ja tallessa. Ei siis ole mahdollisuutta heittää niitä pois tai laittaa kiertoon. Pahin tapaus on anopin Hobby Hallista tilaama seinäkello, jollaisia ehkä käytettiin joskus 1970-luvulla ja joka ehkä on anopille jonkinlainen varakkuuden korkeimman muodon osoitus, mutta oikeasti ihan kamala ja vielä kovaääninen. Koska kello oli vähällä aiheuttaa katastrofaalisen sukuriidan, olemme päätyneet toimimaan seuraavasti välikohtauksia välttääksemme: kello siirtyy meillä eteisen seinälle, kun appi ja anoppi tulevat vierailulle, muuna aikana samalla paikalla asustaa eräs taulu. Appi ja anoppi asuvat onneksi pitkän matkan päässä, joten noin vain eivät tänne laittaudu. Tosin meidän perhe on joka revetä pidätetystä naurusta, kun anoppi meille tullessaan asettuu kellon eteen ja alkaa siunailla, miten komia on tuo heidän antamansa lahja tuolla paikalla.
[/quote]
Tiputa (paiskaa) kello lattialle, ja sano anopille, että kävi pikku vahinko ja kello hajosi. Miten harmillista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se osti valurautapannun siksi että on huolissaan teidän epäterveellisistä teflonpannuistanne. Kelpo syy!
Lahjan antamisen ilosta on kyse, ei saamisesta. Mikset sä voi kunnioittaa häntä, jos hän haluaa antaa?
Toisaalta väliäkös tuolla, koska vain Porvoossa kiukutellaan lahjan saamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:45"]
Ikävä kyllä, aloittajan kirjoitus kertoo enemmän aloittajasta itsestään kuin hänen anopistaan.
Niin, mulla on ennestään kaapissa 5 paistinpannua, juuri sellaisia joista pidän tai tykkään käyttää. Mihin tarvitsen 10kg:n valurautamötikkää joka ei edes mahdu kaappiin?
ap
Minä olisin onnellinen, jos saisin tuollaisen valurautamötikän. Ovat kalliita ja ihan parhaita, samoin kuin valurautapadat. Viimeksi mainittu mulla on, pannu puuttuu. Voit lähettää mulle.
[/quote]
Mä en ollut onnellinen. Vien kirpparille, osta se sieltä pois.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:55"]
Jos se osti valurautapannun siksi että on huolissaan teidän epäterveellisistä teflonpannuistanne. Kelpo syy!
[/quote]
Heh, anopin elintavoilla ei murehdita tefloneista. Tuskin se edes tuntee sitä sanaa.
ap3927
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:34"]
Mulla on samanlainen äiti. Lahjaksi tulee kaikkea ihan ihmeellistä tavaraa, jota en halua ja jolla en tee mitään. Olen itsekin jo siinä asemassa elämää, että ihan mikä tahansa käyttötavara ei ole tervetullut lahja, vaan valitsen tavarat niiden ominaisuuksien perusteella.
Minulle on myös hyvin tarkasti opetettu, että lahjahevosen suuhun ei sovi katsoa ja lahjoja ei saa heittää pois, joten nuo kaikki lahjat aiheuttavat minulle vain ja ainoastaan pahaa mieltä.
2000-luvulla on tärkeintä, että lahjan antaja saa hyvän mielen, saajasta viis.
[/quote]
Ihan kuin mun tekstiä, paitsi että mullakin lahjojana on anoppi niin kuin ap:lla. Ymmärrän hyvin, että lahjoja on kiva antaa, mutta kun anopin lahjoista tulee aina sellainen olo, että hän luulee tietävänsä meitä paremmin millaisia tavaroita meillä kuuluisi olla. Mieheni on esimerkiksi monta kertaa sanonut, ettei haluta tytölle vaaleanpunaisia ja pojalle vaaleansinisiä vaatteita ja tavaroita, koska meitä ne värit ei miellytä (meille tulee niistä mieleen sairaalavaatteet ja ikävät sairastamiseen liittyvät muistot) eikä muutenkaan kannateta pikkulasten pukemista sukupuolen mukaan. No anoppi on tietysti tuonut ensimmäiset vaaleanpunaiset ja vaaleansiniset kamat jo sairaalaan tullessaan ekaa kertaa katsomaan vauvoja. Ekalla kerralla ajateltiin, ettei anoppi vaan muistanut meidän sanoneen asiasta, mutta myöhemmin on käynyt selväksi, ettei anoppi vain välitä meidän mielipiteestä, koska se on hänen mielestään ihan tyhmä. Samalla kuviolla menee muutkin lahjat ja itse asiassa sama asenne leimaa muutakin vuorovaikutusta, tätä kirjoittaessani näen taas mielessäni anopin sanomassa höpöhöpö, kun mieheni yrittää jotain sanoa :(
Ikävä kyllä, aloittajan kirjoitus kertoo enemmän aloittajasta itsestään kuin hänen anopistaan.
Niin, mulla on ennestään kaapissa 5 paistinpannua, juuri sellaisia joista pidän tai tykkään käyttää. Mihin tarvitsen 10kg:n valurautamötikkää joka ei edes mahdu kaappiin?
ap
Minä olisin onnellinen, jos saisin tuollaisen valurautamötikän. Ovat kalliita ja ihan parhaita, samoin kuin valurautapadat. Viimeksi mainittu mulla on, pannu puuttuu. Voit lähettää mulle.
[/quote]
Mä en ollut onnellinen. Vien kirpparille, osta se sieltä pois.
ap
Mitä panit hinnaksi? Mikä kirppari?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se elämä vaikeaa, kun valitsee oikean asenteen! On todella vaikea kuvitella ihminen, joka on 45-vuotias, onnitunut työelämässä ja parisuhteessa, mutta joka ei kykene järjestämään vuosittain samaan aikaan toistuvia merkkipäiviä itseään tyydyttävällä tavalla.
Vika ei ole muissa ihmisissä tai krääsässä, vaan sinun asenteessasi. Olet päättänyt, että anoppi pilaa jokaisen joulun ja syntymäpäivän ja näin myös tapahtuu. On ihan turha hokea "älä osta mitään", koska tuon sanomisen jälkeen 50% ihmisistä loukkaantuu jos jotain ostaa ja loput 50% loukkaantuu jos ei osta ja tämä myös vaihtelee vuodesta toiseen yksilöidenkin kesken. Kukaan ei voi tietää kumpaan ryhmään sinä kuulut milloinkin. Tarpeettoman tavaran voi antaa eteenpäin, Suomessa on paljon vähävaraisia jotka arvostavat sinun lahjojasi ja kaupan päälle saat hyvän mielen! Vie tarpeettomat diakonissalle tai kysy sosiaalitoimistosta, he jakavat ne tarvitseville.
Jos joskus päätät kasvaa myös henkisesti vastaamaan elämäntilannettasi, tässä pari vinkkiä: (toki varmasti sinun asenteellasi keksit kaikkiin helposti negatiivisen vastikkeen, taito sekin)
- esitä selkeä lahjatoive (Tahtoisin joululahjaksi teräksisen puolipyöreän X-merkkisen vedenkeittimen.)
- esitä selkeä kukkatoive (Jos tuotte jotain syntymäpäivilleni, niin tuokaa kimppu punaisia ruusuja tai jukkapalmu.)
- lähetä synttäreille kutsu, ja kirjoita siihen hyväntekeväisyystoive (Mahdolliset muistamiset toivoisin Luonnonsuojelijat ry:n tilille 00000-00000.)
- kerro että haaveilette matkasta ja toivotte lahjat matkakassaan (Olemme lähdössä Mauritiukselle ja toivomme joululahjaksi matkarahaa.)
- kerro miehellesi mitä toivot lahjaksi ja pyydä häntä välittämään viesti äidilleen (Jos äitisi aikoo ostaa minulle synttärilahjan, niin kerro hänelle että kirja X on minun toivelistallani.)
- kerro miehellesi mitä toivot lahjaksi ja pyydä häntä ostamaan kimppalahja äitinsä kanssa (Pirkko on ihaillut näitä timanttikorvakoruja ja ajattelin yllättää hänet niillä jouluna, tahtoisitko osallistua lahjakimppaan?)
Ja niin edelleen, enemmän puhetta ja ymmärrystä, vähemmän tuomitsemista ja mielensä pahoittamista. Mutta toki tällä tavalla joutuu hyväksymään, että vastuu omasta onnellisuudesta on itsellä, eikä pääse haukkumaan anoppia tai muita ajattelemattomia törppöjä.
Hyvää syntymäpäivää ja iloista joulun aikaa!
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 12:39"]
Minun anoppini on samanlainen ja pahinta on, että se myös vahtaa, että lahjat ovat esillä ja tallessa. Ei siis ole mahdollisuutta heittää niitä pois tai laittaa kiertoon. Pahin tapaus on anopin Hobby Hallista tilaama seinäkello, jollaisia ehkä käytettiin joskus 1970-luvulla ja joka ehkä on anopille jonkinlainen varakkuuden korkeimman muodon osoitus, mutta oikeasti ihan kamala ja vielä kovaääninen. Koska kello oli vähällä aiheuttaa katastrofaalisen sukuriidan, olemme päätyneet toimimaan seuraavasti välikohtauksia välttääksemme: kello siirtyy meillä eteisen seinälle, kun appi ja anoppi tulevat vierailulle, muuna aikana samalla paikalla asustaa eräs taulu. Appi ja anoppi asuvat onneksi pitkän matkan päässä, joten noin vain eivät tänne laittaudu. Tosin meidän perhe on joka revetä pidätetystä naurusta, kun anoppi meille tullessaan asettuu kellon eteen ja alkaa siunailla, miten komia on tuo heidän antamansa lahja tuolla paikalla.
[/quote]
Tuo on uskomatonta! Että sitten kehutaan niitä antamiaan lahjoja, vaikka ne olisivat alunperin olleet matkalla kirpputorille! :D
Ihmettelin, kun ex-anoppi kehuili erästä antamaansa itsetekemää maljakkoaan meillä. Kysyin sitten, etkä sinä antanutkin sen?
Taisi tahtoa vain kehun itselleen.
En koskaan kehu antamiani lahjoja. Aivan kuin kerjäisin kehuja/pisteitä itselleni, kun olen raaskinut antaa jotakin.
Huvittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas olen aina iloinen juurikin paistinpannusta,jos joku ostaa lahjaksi,koska mulle uuden ostaminen on aina jotenkin vaikeaa,aina on kaikkea muutakin pitä pitäisi hankkia niin ei tule uusittua pannuja kuin ihan viime hetkellä:D ja ehkä anoppisi ajatteli että kun et leivo?niin valmis aineksista olisi mukava kokeilla:)
Me emme halunneet laittaa seinäkelloa raksuttamaan pienessä kaksiossa. Muutenkin tyylisemme sisustus. Eiköhän joka helvetin juhla anoppi kärrännyt muovisia kasarikelloja meille. Oli pöytämallia ja "kultaista" seinäkelloa. Ei auttanut mikään sanominen. Joka kerta käydessä kyseli missä kellot, tuossa olisi hyvä paikka, eihän nyt ilman seinäkelloa voi olla. Meille riitti hyvin mikron ja stereoiden kellot, makkarissa silloin oli herätyskello.
Muutettiin isompaan ja saatiin lisää kelloja. Nyt on yksi jo seinälläkin. Ei anoppi luovuta ikinä.
Minäkään en ymmärrä miksi AIKUISTEN IHMISTEN pitää ostaa väkisin pakkolahjoja toisilleen. Kukat ja suklaat sun muut pikkuviemiset on asia erikseen.
Juupa juu,vaikutat kamalalta ihmiseltä. Miksi paistinpannu ei voi jäädä odottamaan käyttöä? Tuskin ne sinun itse ostamasi kuitenkaan ikuisesti kestää. Meillä ainakin joutuu vaihtoon paistinpannu parin vuoden välein. En tiedä käytämmekö niitä huolimattomasti sitten, mutta ei ne halvimpia malleja ole olleet. Ja ehkä sinun olisi aika alkaa leipomaan jotain? Jos et muuten leivo, niin noista valmispakkauksista helppo aloittaa. Lahjoita eteenpäin. Varmasti joku lähipiirissäsi tykkää, vaikka itse et. Vaikutat jotenkin nirppanokalta. Varmasti arvostelet myös puolisosi lahjoja, ellet sitten kerro hänelle tasan tarkkaan mitä haluat. Eli et halua yllätyksiä.
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 13:02"]
On se elämä vaikeaa, kun valitsee oikean asenteen! On todella vaikea kuvitella ihminen, joka on 45-vuotias, onnitunut työelämässä ja parisuhteessa, mutta joka ei kykene järjestämään vuosittain samaan aikaan toistuvia merkkipäiviä itseään tyydyttävällä tavalla.
Vika ei ole muissa ihmisissä tai krääsässä, vaan sinun asenteessasi. Olet päättänyt, että anoppi pilaa jokaisen joulun ja syntymäpäivän ja näin myös tapahtuu. On ihan turha hokea "älä osta mitään", koska tuon sanomisen jälkeen 50% ihmisistä loukkaantuu jos jotain ostaa ja loput 50% loukkaantuu jos ei osta ja tämä myös vaihtelee vuodesta toiseen yksilöidenkin kesken. Kukaan ei voi tietää kumpaan ryhmään sinä kuulut milloinkin. Tarpeettoman tavaran voi antaa eteenpäin, Suomessa on paljon vähävaraisia jotka arvostavat sinun lahjojasi ja kaupan päälle saat hyvän mielen! Vie tarpeettomat diakonissalle tai kysy sosiaalitoimistosta, he jakavat ne tarvitseville.
Jos joskus päätät kasvaa myös henkisesti vastaamaan elämäntilannettasi, tässä pari vinkkiä: (toki varmasti sinun asenteellasi keksit kaikkiin helposti negatiivisen vastikkeen, taito sekin)
- esitä selkeä lahjatoive (Tahtoisin joululahjaksi teräksisen puolipyöreän X-merkkisen vedenkeittimen.)
- esitä selkeä kukkatoive (Jos tuotte jotain syntymäpäivilleni, niin tuokaa kimppu punaisia ruusuja tai jukkapalmu.)
- lähetä synttäreille kutsu, ja kirjoita siihen hyväntekeväisyystoive (Mahdolliset muistamiset toivoisin Luonnonsuojelijat ry:n tilille 00000-00000.)
- kerro että haaveilette matkasta ja toivotte lahjat matkakassaan (Olemme lähdössä Mauritiukselle ja toivomme joululahjaksi matkarahaa.)
- kerro miehellesi mitä toivot lahjaksi ja pyydä häntä välittämään viesti äidilleen (Jos äitisi aikoo ostaa minulle synttärilahjan, niin kerro hänelle että kirja X on minun toivelistallani.)
- kerro miehellesi mitä toivot lahjaksi ja pyydä häntä ostamaan kimppalahja äitinsä kanssa (Pirkko on ihaillut näitä timanttikorvakoruja ja ajattelin yllättää hänet niillä jouluna, tahtoisitko osallistua lahjakimppaan?)
Ja niin edelleen, enemmän puhetta ja ymmärrystä, vähemmän tuomitsemista ja mielensä pahoittamista. Mutta toki tällä tavalla joutuu hyväksymään, että vastuu omasta onnellisuudesta on itsellä, eikä pääse haukkumaan anoppia tai muita ajattelemattomia törppöjä.
Hyvää syntymäpäivää ja iloista joulun aikaa!
[/quote]
Niin, näitä synttäreitäni ei koskaan vietetä esim. kahvittelun merkeissä, nytkään ei vietetty mitenkään. Miksi siis esittäsin lahjatoiveita tai laittaisin tilinumeroa? Jos joskus olen jotain toivonyt tyyliin punaisia ruusuja, tulee sieltä valkoisia neilikoita. Luovutin tältä osin. Miehen kanssa olemme sopineet, että emme osta synttärilahjoja puolin ja toisin. Tosin joskus yllätämme toisemme kun kohdale osuu jotain josta varmasti toivon toisen pitävän, mutta ei se kyllä ole paistinpannu tai leivänpaahdin.
Itse toivoisin, että lahjan hankkija menis myös itseensä, ja miettisi onko sille lahjalle oikeasti tarvetta, niin usein riittää kun onnittelee eikä muuta.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 13:11"]
Juupa juu,vaikutat kamalalta ihmiseltä. Miksi paistinpannu ei voi jäädä odottamaan käyttöä? Tuskin ne sinun itse ostamasi kuitenkaan ikuisesti kestää. Meillä ainakin joutuu vaihtoon paistinpannu parin vuoden välein. En tiedä käytämmekö niitä huolimattomasti sitten, mutta ei ne halvimpia malleja ole olleet. Ja ehkä sinun olisi aika alkaa leipomaan jotain? Jos et muuten leivo, niin noista valmispakkauksista helppo aloittaa. Lahjoita eteenpäin. Varmasti joku lähipiirissäsi tykkää, vaikka itse et. Vaikutat jotenkin nirppanokalta. Varmasti arvostelet myös puolisosi lahjoja, ellet sitten kerro hänelle tasan tarkkaan mitä haluat. Eli et halua yllätyksiä.
[/quote]
Jätän odottamaan nurkkiin odottamaan käyttöä? Kun mulla ei ole niitä nurkkia ja tiloja joihin säilöä näitä lahjoja. En usko että mötikälle on käyttöä edes 10 vuoden päästä. Nykyään ja tulevaisuudessa kun on saatavilla kivojakin ja kevyempiä valurautapannuja jos semmoisen satun haluamaan. Ja minä nimenomaan leivon, mutta leivon raaka-aineista, en eineksistä.
ap
Ohje elämään:
Kun saat lahjan, hymyile ja kiitä kauniisti. Sitten myöhemmin voit kipata lahjan kierrätyskeskukseen tai lahjoittaa eteenpäin jollekulle joka osaa arvostaa sitä enemmän kuin sinä.