Tiina- ja Lotta-kirjat

Onko nää alapeukuttajat ihan täyspäisiä? Eihän noissa ole mitään järkeä. Vai onko se pelkkää provosointiyritystä?

Kiva ketju! Itse oon aina lapsesta asti ollu kova lukemaan ja kirjat on olleet mulle tosi tärkeitä, erityisesti nuo lapsuuden ajan kirjat. Lotta jäi mulle vähän etäiseksi vaikka luinkin muutaman Lotta kirjan. Muistan, että ne kirjat olivat mielestäni hauskoja ja humoristisia ja kivoja mutta Lotta oli hahmona mulle aika vieras ja etäinen toisin kuin Tiina. Tiina kirjoissa viehätti ja edelleen viehättää semmoinen "realistinen" ote ja erityisen mieluisia olivat arjen toimintojen kuvauksen Tiina kirjoissa. Muistan kirjoista erityisesti ne kohdat missä hahmot puuhasivat jotain arkista, Tiinan äiti laittoi ruskeaa kastiketta perunoiden kera tai Tiina lähetettiin hakemaan voita kaupasta, syömään oli pakko tulla kesken ulkoleikkien ja kerran Tiina ja kaverit pääsivät kutsuille missä oli hienoa kermakakkua ja jäätelöä :) En tiedä mikä noissa arjen pienissä teemoissa viehätti, ne tuntuvat edelleenkin tosi "turvallisilta" ja mulla itselle Tiina sarjaa sävyttää just semmoinen ihanan turvallinen arjen tason kuvaus.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 20:49"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 20:39"]

Kertkokaa noista Gunilla-kirjoista. En muista ollenkaan :)

[/quote]En muista kirjailijaa mutta joku ruotsalainen. Kullaan Gulla (Gunilla) huutolaistyttö tai joku vastaava joka onkin oikeasti paikallisen paronin karanneen tyttären tytär. Kaunis ja hyvä kuin enkeli, kiltti, oikeudenmukainen, kova tekemään työtä, täydellinen ;)

Sarjassa Gulla kasvaa 12-14-vuotiaasta aikuiseksi.
[/quote]Gulla on sarjan alussa noin 7 v... Sitten on vielä kuvakirja joka kertoo varhaislapsuudesta lastenkodissa, mutta en tiedä onko sitä suomennettu.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:08"]

Onko nää alapeukuttajat ihan täyspäisiä? Eihän noissa ole mitään järkeä. Vai onko se pelkkää provosointiyritystä?

[/quote]

Alapeukkuja on aina kaksi, joten taitaa olla joku trolli vaan.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 16:44"][quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 15:08"]

Onko nää alapeukuttajat ihan täyspäisiä? Eihän noissa ole mitään järkeä. Vai onko se pelkkää provosointiyritystä?

[/quote]

Alapeukkuja on aina kaksi, joten taitaa olla joku trolli vaan.
[/quote]

ei alapeukuissa mitään logiikkaa tai perustetta tarvi olla, kunhannjoku huvikseen painelee. Jos on asiallista sanottavaa niin voi sen kyllä kirjoittaakin.

Se kuollut tyttö oli Sylvi! Ja elvi oli yksinhuoltajan tytär kun taas kalle oli talonmiehen poika. Siis talonmieskin oli kyllä nainen ja yksinhuoltaja. Kalle joutui työskentelemään koko ajan äitinsä apuna. Pihassa oli sitten vielä Juha ja Leila Ja Nina ja Olle. Viimeksimainitut kaikki rikkaampia.

Joku sanoi kirjoja sovinistisiksi, mutta minusta ne eivät todellakaan ole sitä, päin vastoin! Tiinahan oli sitä mieltä, että hän pystyi siihen mihin pojatkin, vaikka häntä yritettiin hyssytellä yhteiskunnan normien mukaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 00:12"]

Se kuollut tyttö oli Sylvi! Ja elvi oli yksinhuoltajan tytär kun taas kalle oli talonmiehen poika. Siis talonmieskin oli kyllä nainen ja yksinhuoltaja. Kalle joutui työskentelemään koko ajan äitinsä apuna. Pihassa oli sitten vielä Juha ja Leila Ja Nina ja Olle. Viimeksimainitut kaikki rikkaampia. Joku sanoi kirjoja sovinistisiksi, mutta minusta ne eivät todellakaan ole sitä, päin vastoin! Tiinahan oli sitä mieltä, että hän pystyi siihen mihin pojatkin, vaikka häntä yritettiin hyssytellä yhteiskunnan normien mukaiseksi.

[/quote]

Vanhemmiten olen alkanut rakastaa näiden vanhojen tyttökirjojen "uudistusmielisyyttä". Tytöt ja nuoret naiset pystyivät mihin vain... kunhan mitä vain oli korkeintaan sairaanhoitaja, lentoemäntä tai opettaja ja päättyi siihen, että mentiin naimisiin ja jäätiin kotiin. Omana aikanaan varmasti edistyksellistä, mutta nykyään naurattaa. :D

Amurin työläismuseokorttelissa voi tutustua työläiaten asuntoihin. Noin 1900 luvun alusta 1970-luvulle asti. Siellä on vanhimmissa taloissa yhteiskeittiöt näkösällä. Jokaisella asunnolla hellan päällä keko pikkuklapeja ja niiden päällä rautainen rinkula, jonka päälle kattila. Suuri yhteissaunakin. Museo on auki kesäisin.
Tiina ei elänyt noin alkeellisesti.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 00:03"]

Tampereesta tuli mieleen eräs toinen suomalainen tyttökirjasarja; Seljat. Oletteko niitä lukeneet, eikös Seljojen kotikatu leppäkertunkuja (?) sijoittunut myös Tampereen suuntaan...

[/quote]

Ihanaa, olin minäkin juuri kirjoittamassa Seljoista. Kaikki Rauha S. Virtasen kirjat olivat niin hyviä. Tiedättehän, että hän kirjoitti Seljoille jatkoa.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 20:38"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 20:35"] Lotta-kirjat perustuivat kirjailija Merri Vikin omaan elämään. Ehkä sen elämästä vaan tuli aikuistuessa tylsää ;) Tiinan äidin kai oli pakko pitää jöötä kun isä oli joidenkin tulkintojen mukaan viinaanmenevä ja siksi välillä vanhempana "leppoisa". Tiedä sitten. Mutta Juha oli ihana! [/quote] Okei kiitos! Mä olin niin nuori, etten muista ihan tarkalleen ja tuosta viinaanmenevästä tulkinnasta en ollut tietoinen. [/quote] Mistähän tuo on peräisin?

[/quote]En minäkään sitä lapsena sieltä huomannut -enkä nyt aikuisena ole niitä lukenut, pitäisi varmaan, jos aukeaisi joitain juttuja mitä ei silloin tajunnut- mutta useammankin olivatkohan kirjallisuudentutkijoita vai mitä alan ihmisiä kuitenkin olen lukenut sanoneen moista. Kai se sit jotenkin tulee esiin, rivien välistä eli ei sitä suoraan sanota ainakaan.

[/quote]

tuli heti mieleen, että on jonkun kirjallisuustieteen opiskelijan analyysi :) Ei kannata ottaa liian vakavasti, tai ainakaan nähdä sinä ainoana totuutena.

Minäkin luin lapsena Tiina kirjoja, ihan vain koska minunkin nimeni on Tiina. :D Olin tosin varmaan vähän tärähtänyt lapsi, koska jos kirjoissa tapahtui jotain ikävää päähenkilölle niin aloin luulla että minullekin käy. En siis ikinä uskaltanut lukea koko sarjaa.

ihana ketju!

Olen aina ollut kirjahullu, lukenut pienestä pitäen.

Tiina-kirjat kahlasin moneen kertaan läpi, samoin Anna-sarjan ja Pieni runotyttö-sarjan. Neiti etsivät ja Viisikot luin kertalleen läpi, Lotta-sarjalle en lämmennyt.

Lukuharrastus on jatkunut, luen jatkuvasti ja opiskeluaikoina oli pakko ottaa yleinen kirjallisuustiede sivuaineeksi.

Nyt huomaan siirtäneeni saman lukuinnostuksen ja rakkauden kirjoihin myös lapsiini.

Lempihuoneeni on talomme työhuone, jossa _minun_ kirjahyllyni sijaitsee. Korostus sanalla minun, hyllyssä on todellakin vain minun kaunokirjalliset kirjani - hyllyyn en kelpuuta yhtään omaa ammattikirjallisuuttani, niiden paikka on muualla. Lapsilla on kirjahyllyt omissa huoneissaan, miehen kirjat ovat takkahuoneessa (hänkin lukee, mutta ei ymmärrä minun kirjallisuushulluuttani).

Ihminen on aika hassu. Ja meidän perhe on muuttomiesten painajainen :D (tiesinkin tämän, mutta sanoivat suoraan, kun vuosi sitten muutimme).

Poikkesin aiheesta - Tiina-kirjoista erityisesti muistan ajankuvauksen ja tunnelman, näin silmissäni kerrostalon pihan, rappukäytävän jne.

Tiina-kirjat oli ihania. Ihailin suunnattomasti tytön lähimmäisenrakkautta ja reiluutta. Mieleen jääneet erityisesti se, miten yöllä heräsi kuuntelemaan hengittääkö isä, ja mummolareissullaan törmäsi siihen kotonaan yksin makaavaan mieheen joka oli laskenut alleen ja vaihtoi sille puhtaat vaatteet. 
90-luvulla syntyneenä ajankuvaus tuntui välillä hassulta, esim. yksi kammari neljää perheenjäsentä kohden, maksamakkara oli vain pyhäaterioille yms:)

Tällaisia hyvänmielenkirjoja pitäisi olla lisää!

Oi, kerrankin pitkään jatkunut ketju, joka on pysynyt kivana!

Lotta-kirjoissa mäkin lapsena ihmettelin sitä paashi-kampausta. :) Ja ne oli kyllä hauskoja, kun Lotalle sattui ja tapahtui. Serkulta perityt Lotat ovat tallessa, joten täytyy ehdottaa niitä tytöille, kunhan kasvavat.

Tiinoja on myös omana ja olen niitäkin aikuisena lueskellut. Minua aina häiritsi niissä ne selkäsaunat, joilla kavereita uhattiin ja joita he saivat. Toki itse olen asunut ihan väkivallattomassa kodissa, mutta kai se oli sitten hyvin tavallista 50-luvulla? Lisäksi Juha oli minun makuuni liian ylimielinen ja omistushaluinen. Vähän enemmän romantiikkaa olisi myös ollut kiva ainakin niissä viimeisissä kirjoissa.

Aikuisena lukijana muuten ihmettelin miksi Tiinan perhe oli niin köyhä, vaikka isä kävi töissä. Miksi ostivat omistuskämpän, jos ei rahat riittäneet? Tähänkin tietty auttais, kun tietäis sen ajan palkat, asuntotilanteet jne. Lisäksi väittäisin, ettei Ninan, Leilan ja Juhan perheet olisi asuneet siinä samassa talossa Tiinan, Elvin ja Kallen köyhien perheiden kanssa. Toki sillä saatiin kirjoihin vähän draamaa.

Tiina-kirjojen Tampere-taustaa:

http://www.tampere.fi/kulttuuripalvelut/material/raitit/6GblrQEpj/tiina.pdf

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 00:23"]

Mäkin luin kaikki Tiina-kirjat ja Lotta-kirjat. Osa Tiina-kirjoista mulla on vieläkin omana :D

Hassua kyllä mä olin jotenkin hirveän kateellinen Tiinalle. Etenkin sen järjestelmällisen määräilevästä äidistä! Mikähän vika minussa oikein on? :p

[/quote]

Sama täällä.Pienenä kun luin Tiinoja ekaa kertaa(ala-asteella kai)kysyin äidiltäni,että voisiko hän olla enemmän "Tiina-kirjojen äiti",siis kyllä oma boheemiäitini huolehti minusta hyvin, mutta olisin toivonut että minutkin pakotetaan pitämään villasukkia,syömään ruoka-aikaan jne. Ei mennyt ehdotus läpi :D

Tykkäsin hirveästi Tiina-kirjoista,mutta ärsytti kun en ymmärtänyt kaikkea,kuten mikä oli Tiinan ja Juhan suhde? Siis ystäviä olivat,mutta kuitenkin mustasukkaisia toisistaan.Siihen aikaan ei varmaan aloitettu seurustelua kovin nuorena,oli juurikin tuollaista kaveritykkäämistä(en nyt tarkkaan muista minkä ikäisiä kirjojen henkilöt olivat.) Myös vanhanaikaiset sanat ihmetyttivät,esimerkiksi  "istuivat vinnin portailla"tarkoitti varmaan vinttiä?

Mäkin tykkäsin Lotta kirjoista aivan kamalasti! Tiinat oli pikkusen tosiaan ärsyttäviä enkä niitä kovin montaa lukenutkaan. En pystynyt yhtään samaistumaan siihen Tiinojen maailmaan. Ylipäätään vanhat tyttökirjat ovat parhaita. Yksi lempparini oli Katy-sarja myös.

Luin lapsena paljon Tiina-kirjoja, vähemmän Lotta-kirjoja, nyt aikuisena olen ihastunut Lotta-kirjoihin. Polva kirjoitti naisille viihderomaaneja, ja vaikka ne ovat hauskoja, niissä on jotenkin sellainen synkkä pohjavire joskus, mikä näkyi myös Tiinoissa. Siis naiset tappelivat miehistä kutakuinkin verissäpäin (sotien jäljiltä vähän miehiä) ja olivat susia toisilleen. Samaten jotkut alennusmyyntikuvaukset eivät minusta olleet niinkään huvittavia vaan ahdistavia, kun ihmiset tappelivat tavaroista. Sama ankeus näkyi Tiinoissa, vaikka realismissakin on puolensa. En tiedä, onko siinä sitten jotain suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden eroa, mutta Lotta-kirjoissa nuorilla voi olla oikeasti hauskaa, ja vaikka niissäkin oli joku luokkakaveri, joka ei ollut niin kiva, niin ei hänenkään kanssaan herranen aika tarvinnut tapella. Elämä ei ollut ankaraa taistelua vaan arki saattoi olla täynnä hauskoja sattumuksia ja hyvää ystävyyttä.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 11:10"]

Lotta ja Giggi ja kumppanit olivat minunkin suosikkejani. Niin, ja lukiko kukaan muu niitä sairaanhoitajakirjoja - Sisar Helena -sarjaa ja vanhempaa, sisar Ursula-sarjaa? Me niitä äidin kanssa luettiin :-)

[/quote]

Juu, Helenat ja Ursulat on täälläkin luettu, samoin kuin lentoemäntä-Kitty. :) Kittyn yhdistän Ursulaan siksi, että niissä kirjoissa oli samanlaiset kannet, sellaiset vaaleanruskeat, eikä kuvitettuja kansipapereita ollenkaan. Sellaisia minä pienestä sivukirjastosta raahasin kotiin monet kerrat, siis luin ne useampaan kertaan, koska ne olivat niin mielenkiintoisia. Helenoissa tykkäsin erityisesti siitä, että päähenkilöllä oli punaiset hiukset, koska mielestäni punaiset hiukset olivat hiuksista kauneimmat. Samaa mieltä olen edelleen...

Ihmettelin aina sitä, miksi Ursulan kaksoisveljen nimi oli Charlie. Eiväthän ne sopineet ollenkaan kaksosten nimiksi, koska ne olivat niin erilaiset toisiinsa nähden. No, selvisihän se viimein: alkuperäisteoksessa Ursulan nimi oli Cherry, suomentaja oli vain muuttanut sen nimen Ursulaksi (miksi ihmeessä?). Eikä Helenakaan ollut alunperin Helena vaan Sue. Aivan älytöntä touhua, ei taideta sentään enää tehdä noin?

Tiina-kirjoja luin kyllä, koska luin ahmimalla, mutta en koskaan oikein innostunut niistä. Ehkä siksi, koska oma 70-luvun lapsuuteni oli niin erilainen. Halusin aina päästä kirjojen myötä kauniimpaan maailmaan kuin missä itse elin, ja Tiina-kirjat veivät jonnekin vastakkaiseen suuntaan. Työläisperheessä minäkin kasvoin, mutta meillä oli omakotitalo ja iso tontti leikkiä ja pyöräillä ja hiihtää, ja oman luistinradankin isä minulle yhtenä talvena pihalle jäädytti. Tiinan äiti oli aivan kauhea, onneksi minun äitini oli aivan toisenlainen, lämmin ja äidillinen.

Lotta-kirjoja en muista lukeneeni, mutta Kulla-Gullat kyllä. Muistan varsinkin Gullan myrttikruunun hänen mennessään naimisiin, jolloin kaikille oli jo selvää, että hän oli patruunan tyttärentytär. Muistaako kukaan Taija-kirjoja? Ne taisivat olla saksalaisia. Yhden kirjan kansikuvineen muistan hyvin: Yksi kaksi kolme Taija. Se taisi kertoa Taijan iskelmälaulajahaaveista. Pienen googlaamisen jälkeen löysin sen kansikuvan: http://www.keltainenporssi.fi/search/harrastukset-ja-vapaa-aika/kirjat-ja-lehdet/ria-toft-yksi-kaksi-kolme-taija/search.mec?pob_post_id=44662806&pob_action=show_post_images&pob_image_id=72c8f4b8343625cfe804b16cef00d113&pob_cat_id=11418&pob_view_language_id=fi

Selja-kirjoja rakastin, vaikka Virva oli minulle vähän liian kompleksinen, Dodo liian lapsellinen ja Kris aivan liian järkevä ja aikuismainen. Margaritan temperamentti oli minulle sopiva, tunnistin hänessä paljon itseäni, vaikka minä en ollutkaan kaunis. Myös Seljan talo ja tontti puronvarressa olivat ihania. 50-lukulainen pikkukaupunkilaismeininki oli hieno ajankuva, ja olisin mielelläni itsekin asunut samaisella Leppäkertunkujalla. Luin koko sarjan uudestaan viime vuonna mukaanlukien ne kaksi 2000-luvulla kirjoitettua kirjaa. Ne viimeiset olisivat saaneet jäädä kirjoittamatta, varsinkin se ensimmäinen niistä oli hirveän raskas luettava eikä se ollut ollenkaan lasten- tai edes nuortenkirja. Se viimeiseksi jäänyt kirja, Seljan Tuli ja Lumi, on vähän enemmän alkuperäissarjan hengenheimolainen, mutta on siinäkin jotain pientä hampaankoloon jäävää.

Kaikkein rakkaimmat nuortenkirjat (ei hyvänen aika, siis aivan kaikille ikäluokille sopivia!) ovat minulle Montgomeryn kirjat. Annat ja Runotytöt minulla on omassa hyllyssäni ja luen niitä sopivin väliajoin. Ne eivät ikinä vanhene.

Ikää minulla 45 v, mutta yhä tavoitan sen Lotta-kirjojen välittömän tunnelman. Aloin nyt lomallani lukemaan jälleen ties monettako kertaa sarjaa alusta. Ne Lotan kommellukset ja niistä selviäminen olivat silloin 30-vuotta sitten hauskoja ja ovat yhä vieläkin. Nyt aikuisena olen googlaillut kirjailijasta tietoja. Hän ja hänen miehensä olivat opettajia. Ei siis ihme, että koulumaailmaan sijoittuvat useat kirjat ja opettajista puhutaan paljon. Ihana lukea näitä jälleen!!

Entä muistatteko laura- ja lotta lentoemäntä- kirjat? Lauroista en koskaan pitänyt, vaikka niitä muutaman luinkin. Lotta lentoemäntää taas luin koko sarjan varhaisteini-iässä ja pidin siitä paljon.