Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako vierailun perua väsymyksen takia? - tapaus anoppi suuttui
Itse olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmat hoitivat yhteydenpidon omiin vanhempiinsa ja sukulaisiinsa. Toki nähdessä juteltiin puolin ja toisin, mutta ei äitini soitellut omalle anopilleen eikä isäni omallensa. Samaa linjaa olen halunnut noudattaa meidän perheessä, minä pidän yhteyttä omaan lapsuudenperheeseeni ja mies omaansa, vaikka yhteydenpito koskisi perheen yhteisiä asioita. Tämä on minulle tärkeää myös siksi, että molemmat itse saavat määritellä, minkä verran omaan lapsuudenperheeseen ollaan yhteydessä eikä asia kaadu vain toisen harteille.
Viimeisin loukkaantumisen aihe oli se, kun olimme sopineet anopin tulevan kylään päivänä x, jolloin olen vauvan kanssa yksin kotona ja mies on työmatkalla. Kyseistä päivää edeltävä yö oli aivan hirveä, vauva heräsi itkemään lukuisia kertoja yössä, vauva valvoi yöllä ja perheemme lemmikki piti meteliä koko yön (tämä ei siis ole meillä normaalia, vaikka vauvaperheessä usein huonosti nukutaankin). Olin valvotun yön jäljiltä aivan puhki ja laitoin työmatkalla olevalle miehelle yöllä viestin, että ilmoittaisi aamulla anopille, että ei sittenkään sovi tulla kylään, kun olen valvomisen takia todella väsynyt ja vauvan päivärytmi on sekaisin. Lähes nukkumattoman yön jälkeen en jaksanut kotona ketään vieraita, en olisi jaksanut edes kavereitani tai omaakaan äitiäni. Päivä menisi kotona lepäämistä yrittäen ja vauvan "sekalaisessa rytmissä". Vauvalla on lisäksi pahin vierastamisvaihe menossa, joten anopin vierailun aikana en olisi päässyt lepäämään, vaan olisin kuitenkin joutunut olemaan vauvan vieressä koko ajan ja seurustelemaan anopin kanssa rättiväsyneenä.
Anoppi loukkaantui tuosta vierailun perumisesta ja siitä, etten itse ilmoittanut asiasta ja ilmoittanut perumisesta aiemmin. Missä välissä olisi pitänyt ilmoittaa? Soittaa keskellä yötä tai laittaa silloin viestiä? En koskaan laita ihmisille viestiä yöllä tai soita, koska en halua herättää toista. Olisiko pitänyt aamulla herätä parin tunnin yöunilta soittamaan, että nyt ei sovi tulla? Onko väärin toimittu, kun koen, ettei meille sovi tulla silloin, kun takana on aivan hirveä yö, vauvalla on rytmi sekaisin ja itse olen todella väsynyt? Taustatietona se, että anoppi asuu tunnin päässä eikä ollut ehtinyt lähteä matkaan, kun tieto perumisesta tuli.
Eli kysymys: saako mielestäni vierailukutsun perua väsymyksen takia? Miksi/miksi ei?
ap
Kommentit (622)
Vierailija kirjoitti:
Saa mielestäni ehdottomasti perua. Ehkä olisin kuitenkin itse ilmoittanut anopille, mutten todellakaan keskellä yötä vaan toki mahdollisimman aikaisin, mutta kuitenkin "ihmisten aikaan". Riippuen toki myös siitä, millainen matka anopilla on teille ollut, eli onko lähtenyt tosi aikaisin. Sitten ehkä olisin laittanut viestin jo silloin yöllä, niin olisi sitten heti nähtävissä anopin herätessä.
Hienoa kun kommentoit, vaikka et viitsinyt edes lukea aloitusta.
On aina tärkeää päästä pätemään.
Tuo matka-asia kerrottiin ihan selkeästi aloituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa että anoppi on niin vieras ettei voi kutsua ilman että poika on kotona.
Meillä anoppi asui vauvan syntymän jälkeen. Oli apu todella tarpeen kun en itse pystynyt hoitamaan vauvaa.
Sinä olet itsekin vähän outo tapaus, kun et pysty omaa vauvaasi hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Olen itse aikuisten lasten äiti ja kyllä minä ITSESTÄNI lähtisin syytä etsimään, jos oma lapseni ei minuun pitäisi yhteyttä. En siitä hänen puolisostaan tai lapsestaan.
Mieheni lapsuudenperhe toimi kuvaamallasi tavalla. He kilpailutti ja hyppyytti lapsiaan ja palkitsi sitten. Kälyt hyppi kuin kalat katiskassa joka oikun kanssa.
Jos mieheni teki jotain "väärin" eli esimerkiksi piti häät Helsingissä, hänet jätettiin ilman häälahjaa ja toiselle kälylle ostettiin näyttävästi samalla reissulla tavaraa Stockmannilta.
Kun olimme menossa näyttämään esikoista heille ekaa kertaa, appi lähti marjaan veljensä mökille ja me seistini sitten oven takana ihmettelemässä ajettuamme sinne 600 kilsaa.
Aika äkkiä tuollainen käytös vie sen viimeisenkin innon olla tekemisissä.
Luuletko että en niin ole tehnyt viimeiset 10 vuotta, olen pojalta kysynyt suoraan ja sanonut että meitä hiukan loukkaa kun ette koskaan käy kylässä.
Älä kuitenkaan sorru siihen virheeseen että vertaat minua tuntematonta ihmistä miehesi lapsuuden perheeseen.
Olen jo sanonut että en ole tavannut edes miniää montaa kertaa ja raha-asioista emme ole ikinä ”tapelleet” meiltä on aina saanut rahallista tukea kun sitä on pyytänyt.
Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla.
Kaikkea hyvää sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Olen itse aikuisten lasten äiti ja kyllä minä ITSESTÄNI lähtisin syytä etsimään, jos oma lapseni ei minuun pitäisi yhteyttä. En siitä hänen puolisostaan tai lapsestaan.
Mieheni lapsuudenperhe toimi kuvaamallasi tavalla. He kilpailutti ja hyppyytti lapsiaan ja palkitsi sitten. Kälyt hyppi kuin kalat katiskassa joka oikun kanssa.
Jos mieheni teki jotain "väärin" eli esimerkiksi piti häät Helsingissä, hänet jätettiin ilman häälahjaa ja toiselle kälylle ostettiin näyttävästi samalla reissulla tavaraa Stockmannilta.
Kun olimme menossa näyttämään esikoista heille ekaa kertaa, appi lähti marjaan veljensä mökille ja me seistini sitten oven takana ihmettelemässä ajettuamme sinne 600 kilsaa.
Aika äkkiä tuollainen käytös vie sen viimeisenkin innon olla tekemisissä.
Luuletko että en niin ole tehnyt viimeiset 10 vuotta, olen pojalta kysynyt suoraan ja sanonut että meitä hiukan loukkaa kun ette koskaan käy kylässä.
Älä kuitenkaan sorru siihen virheeseen että vertaat minua tuntematonta ihmistä miehesi lapsuuden perheeseen.
Olen jo sanonut että en ole tavannut edes miniää montaa kertaa ja raha-asioista emme ole ikinä ”tapelleet” meiltä on aina saanut rahallista tukea kun sitä on pyytänyt.
Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla.
Kaikkea hyvää sinulle.
Ai että olet miettinyt mitä olwt itse twhnyt väärin syyllistämällä poikaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Olen itse aikuisten lasten äiti ja kyllä minä ITSESTÄNI lähtisin syytä etsimään, jos oma lapseni ei minuun pitäisi yhteyttä. En siitä hänen puolisostaan tai lapsestaan.
Mieheni lapsuudenperhe toimi kuvaamallasi tavalla. He kilpailutti ja hyppyytti lapsiaan ja palkitsi sitten. Kälyt hyppi kuin kalat katiskassa joka oikun kanssa.
Jos mieheni teki jotain "väärin" eli esimerkiksi piti häät Helsingissä, hänet jätettiin ilman häälahjaa ja toiselle kälylle ostettiin näyttävästi samalla reissulla tavaraa Stockmannilta.
Kun olimme menossa näyttämään esikoista heille ekaa kertaa, appi lähti marjaan veljensä mökille ja me seistini sitten oven takana ihmettelemässä ajettuamme sinne 600 kilsaa.
Aika äkkiä tuollainen käytös vie sen viimeisenkin innon olla tekemisissä.
Luuletko että en niin ole tehnyt viimeiset 10 vuotta, olen pojalta kysynyt suoraan ja sanonut että meitä hiukan loukkaa kun ette koskaan käy kylässä.
Älä kuitenkaan sorru siihen virheeseen että vertaat minua tuntematonta ihmistä miehesi lapsuuden perheeseen.
Olen jo sanonut että en ole tavannut edes miniää montaa kertaa ja raha-asioista emme ole ikinä ”tapelleet” meiltä on aina saanut rahallista tukea kun sitä on pyytänyt.
Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla.
Kaikkea hyvää sinulle.
Minäminäminäminäminä ja minun napa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa että anoppi on niin vieras ettei voi kutsua ilman että poika on kotona.
Meillä anoppi asui vauvan syntymän jälkeen. Oli apu todella tarpeen kun en itse pystynyt hoitamaan vauvaa.Sinä olet itsekin vähän outo tapaus, kun et pysty omaa vauvaasi hoitamaan.
Synnyttäminen voi teettää semmosta äidille.
On muuten ihan hemmetin kiva tulla syytetyksi siitä siitä että mies ei pidä yhteyttä lapsuudenperheeseensä.
Heillä ei ole mitään tapoja opetettu muutenkaan ja nyt yhtäkkiä se olen muka minä joka olen syypää kaikkeen.
Anoppi lähetti MINULLE seikkaperäisen listan kaikista merkkipäivistä ja sukulaisista joita pitäisi muistaa. Ihmisiä joita en ole ikinä nähnytkään tai edes kuullut heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Olen itse aikuisten lasten äiti ja kyllä minä ITSESTÄNI lähtisin syytä etsimään, jos oma lapseni ei minuun pitäisi yhteyttä. En siitä hänen puolisostaan tai lapsestaan.
Mieheni lapsuudenperhe toimi kuvaamallasi tavalla. He kilpailutti ja hyppyytti lapsiaan ja palkitsi sitten. Kälyt hyppi kuin kalat katiskassa joka oikun kanssa.
Jos mieheni teki jotain "väärin" eli esimerkiksi piti häät Helsingissä, hänet jätettiin ilman häälahjaa ja toiselle kälylle ostettiin näyttävästi samalla reissulla tavaraa Stockmannilta.
Kun olimme menossa näyttämään esikoista heille ekaa kertaa, appi lähti marjaan veljensä mökille ja me seistini sitten oven takana ihmettelemässä ajettuamme sinne 600 kilsaa.
Aika äkkiä tuollainen käytös vie sen viimeisenkin innon olla tekemisissä.
Luuletko että en niin ole tehnyt viimeiset 10 vuotta, olen pojalta kysynyt suoraan ja sanonut että meitä hiukan loukkaa kun ette koskaan käy kylässä.
Älä kuitenkaan sorru siihen virheeseen että vertaat minua tuntematonta ihmistä miehesi lapsuuden perheeseen.
Olen jo sanonut että en ole tavannut edes miniää montaa kertaa ja raha-asioista emme ole ikinä ”tapelleet” meiltä on aina saanut rahallista tukea kun sitä on pyytänyt.
Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla.
Kaikkea hyvää sinulle.
Mistä pojan haluttomuus pitää yhteyttä sinuun sitten johtui? Ei ole yleensä lapsen vika, jos suhde vanhempaan ei muodostu läheiseksi. Miksi olisit miniää tavannut, jos et tapaa poikaasikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Olen itse aikuisten lasten äiti ja kyllä minä ITSESTÄNI lähtisin syytä etsimään, jos oma lapseni ei minuun pitäisi yhteyttä. En siitä hänen puolisostaan tai lapsestaan.
Mieheni lapsuudenperhe toimi kuvaamallasi tavalla. He kilpailutti ja hyppyytti lapsiaan ja palkitsi sitten. Kälyt hyppi kuin kalat katiskassa joka oikun kanssa.
Jos mieheni teki jotain "väärin" eli esimerkiksi piti häät Helsingissä, hänet jätettiin ilman häälahjaa ja toiselle kälylle ostettiin näyttävästi samalla reissulla tavaraa Stockmannilta.
Kun olimme menossa näyttämään esikoista heille ekaa kertaa, appi lähti marjaan veljensä mökille ja me seistini sitten oven takana ihmettelemässä ajettuamme sinne 600 kilsaa.
Aika äkkiä tuollainen käytös vie sen viimeisenkin innon olla tekemisissä.
Luuletko että en niin ole tehnyt viimeiset 10 vuotta, olen pojalta kysynyt suoraan ja sanonut että meitä hiukan loukkaa kun ette koskaan käy kylässä.
Älä kuitenkaan sorru siihen virheeseen että vertaat minua tuntematonta ihmistä miehesi lapsuuden perheeseen.
Olen jo sanonut että en ole tavannut edes miniää montaa kertaa ja raha-asioista emme ole ikinä ”tapelleet” meiltä on aina saanut rahallista tukea kun sitä on pyytänyt.
Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla.
Kaikkea hyvää sinulle.
Ai että olet miettinyt mitä olwt itse twhnyt väärin syyllistämällä poikaasi?
Syyllistämällä poikaani? Juu en kyllä ole syyllistänyt yhtään mistään! Kova tarve sinulla nyt on minua syyllistää, miksi sinä et vain hyväksy että ei jokaista ihmistä vain kiinosta suvun asiat? Kun minäkin olen sen hyväksynyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Olen itse aikuisten lasten äiti ja kyllä minä ITSESTÄNI lähtisin syytä etsimään, jos oma lapseni ei minuun pitäisi yhteyttä. En siitä hänen puolisostaan tai lapsestaan.
Mieheni lapsuudenperhe toimi kuvaamallasi tavalla. He kilpailutti ja hyppyytti lapsiaan ja palkitsi sitten. Kälyt hyppi kuin kalat katiskassa joka oikun kanssa.
Jos mieheni teki jotain "väärin" eli esimerkiksi piti häät Helsingissä, hänet jätettiin ilman häälahjaa ja toiselle kälylle ostettiin näyttävästi samalla reissulla tavaraa Stockmannilta.
Kun olimme menossa näyttämään esikoista heille ekaa kertaa, appi lähti marjaan veljensä mökille ja me seistini sitten oven takana ihmettelemässä ajettuamme sinne 600 kilsaa.
Aika äkkiä tuollainen käytös vie sen viimeisenkin innon olla tekemisissä.
Luuletko että en niin ole tehnyt viimeiset 10 vuotta, olen pojalta kysynyt suoraan ja sanonut että meitä hiukan loukkaa kun ette koskaan käy kylässä.
Älä kuitenkaan sorru siihen virheeseen että vertaat minua tuntematonta ihmistä miehesi lapsuuden perheeseen.
Olen jo sanonut että en ole tavannut edes miniää montaa kertaa ja raha-asioista emme ole ikinä ”tapelleet” meiltä on aina saanut rahallista tukea kun sitä on pyytänyt.
Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla.
Kaikkea hyvää sinulle.
Ai että olet miettinyt mitä olwt itse twhnyt väärin syyllistämällä poikaasi?
Syyllistämällä poikaani? Juu en kyllä ole syyllistänyt yhtään mistään! Kova tarve sinulla nyt on minua syyllistää, miksi sinä et vain hyväksy että ei jokaista ihmistä vain kiinosta suvun asiat? Kun minäkin olen sen hyväksynyt!
”Ollaan naama norsunvituilla kun et käy”.
Missä tossa on se sun itsereflektiosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Olen itse aikuisten lasten äiti ja kyllä minä ITSESTÄNI lähtisin syytä etsimään, jos oma lapseni ei minuun pitäisi yhteyttä. En siitä hänen puolisostaan tai lapsestaan.
Mieheni lapsuudenperhe toimi kuvaamallasi tavalla. He kilpailutti ja hyppyytti lapsiaan ja palkitsi sitten. Kälyt hyppi kuin kalat katiskassa joka oikun kanssa.
Jos mieheni teki jotain "väärin" eli esimerkiksi piti häät Helsingissä, hänet jätettiin ilman häälahjaa ja toiselle kälylle ostettiin näyttävästi samalla reissulla tavaraa Stockmannilta.
Kun olimme menossa näyttämään esikoista heille ekaa kertaa, appi lähti marjaan veljensä mökille ja me seistini sitten oven takana ihmettelemässä ajettuamme sinne 600 kilsaa.
Aika äkkiä tuollainen käytös vie sen viimeisenkin innon olla tekemisissä.
Luuletko että en niin ole tehnyt viimeiset 10 vuotta, olen pojalta kysynyt suoraan ja sanonut että meitä hiukan loukkaa kun ette koskaan käy kylässä.
Älä kuitenkaan sorru siihen virheeseen että vertaat minua tuntematonta ihmistä miehesi lapsuuden perheeseen.
Olen jo sanonut että en ole tavannut edes miniää montaa kertaa ja raha-asioista emme ole ikinä ”tapelleet” meiltä on aina saanut rahallista tukea kun sitä on pyytänyt.
Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla.
Kaikkea hyvää sinulle.
Mistä pojan haluttomuus pitää yhteyttä sinuun sitten johtui? Ei ole yleensä lapsen vika, jos suhde vanhempaan ei muodostu läheiseksi. Miksi olisit miniää tavannut, jos et tapaa poikaasikaan.
Niinkuin sanoin kyllä hön aluksi piti jonkin verran yhteyttä, kerran puolessa vuodessa soitteli ja tyyliin joulukortin lapsien kuvalla lähetti, aina kiitin ja välitin terveiset heidän perheelleen. Välillä itsekkin soittelin pojalle mutta elämä heillä oli siihen aikaan kovin kiireistä ja sitä poikakin silloin valitteli.. sitten se vaan pikkuhiljaa jäi ja jäi, enkä minä halunnut liikoja painostaa. Toki kutsuin kylään (nelisen kertaa vuodessa) Aina oli joku syy miksi ei päästy.
Lopulta lakkasin kutsumasta. Miniälle en tosiaan ole ikinä pahaa sanaa sanonut ja autettu ollaan rahallisesti (alkuaikoina) aina kun pyysivöt sen enempää kyselemättä, ihan kuin kaikkia muitakin lapsiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Olen itse aikuisten lasten äiti ja kyllä minä ITSESTÄNI lähtisin syytä etsimään, jos oma lapseni ei minuun pitäisi yhteyttä. En siitä hänen puolisostaan tai lapsestaan.
Mieheni lapsuudenperhe toimi kuvaamallasi tavalla. He kilpailutti ja hyppyytti lapsiaan ja palkitsi sitten. Kälyt hyppi kuin kalat katiskassa joka oikun kanssa.
Jos mieheni teki jotain "väärin" eli esimerkiksi piti häät Helsingissä, hänet jätettiin ilman häälahjaa ja toiselle kälylle ostettiin näyttävästi samalla reissulla tavaraa Stockmannilta.
Kun olimme menossa näyttämään esikoista heille ekaa kertaa, appi lähti marjaan veljensä mökille ja me seistini sitten oven takana ihmettelemässä ajettuamme sinne 600 kilsaa.
Aika äkkiä tuollainen käytös vie sen viimeisenkin innon olla tekemisissä.
Luuletko että en niin ole tehnyt viimeiset 10 vuotta, olen pojalta kysynyt suoraan ja sanonut että meitä hiukan loukkaa kun ette koskaan käy kylässä.
Älä kuitenkaan sorru siihen virheeseen että vertaat minua tuntematonta ihmistä miehesi lapsuuden perheeseen.
Olen jo sanonut että en ole tavannut edes miniää montaa kertaa ja raha-asioista emme ole ikinä ”tapelleet” meiltä on aina saanut rahallista tukea kun sitä on pyytänyt.
Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla.
Kaikkea hyvää sinulle.
Ai että olet miettinyt mitä olwt itse twhnyt väärin syyllistämällä poikaasi?
Syyllistämällä poikaani? Juu en kyllä ole syyllistänyt yhtään mistään! Kova tarve sinulla nyt on minua syyllistää, miksi sinä et vain hyväksy että ei jokaista ihmistä vain kiinosta suvun asiat? Kun minäkin olen sen hyväksynyt!
”Ollaan naama norsunvituilla kun et käy”.
Missä tossa on se sun itsereflektiosi?
Missä kohtaa olen sanonut että ollaan naama norsunvitulla? En missään! Lakkaa keksimästä näitä juttuja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Olen itse aikuisten lasten äiti ja kyllä minä ITSESTÄNI lähtisin syytä etsimään, jos oma lapseni ei minuun pitäisi yhteyttä. En siitä hänen puolisostaan tai lapsestaan.
Mieheni lapsuudenperhe toimi kuvaamallasi tavalla. He kilpailutti ja hyppyytti lapsiaan ja palkitsi sitten. Kälyt hyppi kuin kalat katiskassa joka oikun kanssa.
Jos mieheni teki jotain "väärin" eli esimerkiksi piti häät Helsingissä, hänet jätettiin ilman häälahjaa ja toiselle kälylle ostettiin näyttävästi samalla reissulla tavaraa Stockmannilta.
Kun olimme menossa näyttämään esikoista heille ekaa kertaa, appi lähti marjaan veljensä mökille ja me seistini sitten oven takana ihmettelemässä ajettuamme sinne 600 kilsaa.
Aika äkkiä tuollainen käytös vie sen viimeisenkin innon olla tekemisissä.
Luuletko että en niin ole tehnyt viimeiset 10 vuotta, olen pojalta kysynyt suoraan ja sanonut että meitä hiukan loukkaa kun ette koskaan käy kylässä.
Älä kuitenkaan sorru siihen virheeseen että vertaat minua tuntematonta ihmistä miehesi lapsuuden perheeseen.
Olen jo sanonut että en ole tavannut edes miniää montaa kertaa ja raha-asioista emme ole ikinä ”tapelleet” meiltä on aina saanut rahallista tukea kun sitä on pyytänyt.
Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla.
Kaikkea hyvää sinulle.
Ai että olet miettinyt mitä olwt itse twhnyt väärin syyllistämällä poikaasi?
Syyllistämällä poikaani? Juu en kyllä ole syyllistänyt yhtään mistään! Kova tarve sinulla nyt on minua syyllistää, miksi sinä et vain hyväksy että ei jokaista ihmistä vain kiinosta suvun asiat? Kun minäkin olen sen hyväksynyt!
Olet hyväksynyt epäonnistumisesi äitinä ja isovanhempana, kun poikasi ei välitä pitää yhteyttä ja lähettää kuvia lapsistaan? Syitä et ole kuitenkaan osannut itsestäsi löytää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Olen itse aikuisten lasten äiti ja kyllä minä ITSESTÄNI lähtisin syytä etsimään, jos oma lapseni ei minuun pitäisi yhteyttä. En siitä hänen puolisostaan tai lapsestaan.
Mieheni lapsuudenperhe toimi kuvaamallasi tavalla. He kilpailutti ja hyppyytti lapsiaan ja palkitsi sitten. Kälyt hyppi kuin kalat katiskassa joka oikun kanssa.
Jos mieheni teki jotain "väärin" eli esimerkiksi piti häät Helsingissä, hänet jätettiin ilman häälahjaa ja toiselle kälylle ostettiin näyttävästi samalla reissulla tavaraa Stockmannilta.
Kun olimme menossa näyttämään esikoista heille ekaa kertaa, appi lähti marjaan veljensä mökille ja me seistini sitten oven takana ihmettelemässä ajettuamme sinne 600 kilsaa.
Aika äkkiä tuollainen käytös vie sen viimeisenkin innon olla tekemisissä.
Luuletko että en niin ole tehnyt viimeiset 10 vuotta, olen pojalta kysynyt suoraan ja sanonut että meitä hiukan loukkaa kun ette koskaan käy kylässä.
Älä kuitenkaan sorru siihen virheeseen että vertaat minua tuntematonta ihmistä miehesi lapsuuden perheeseen.
Olen jo sanonut että en ole tavannut edes miniää montaa kertaa ja raha-asioista emme ole ikinä ”tapelleet” meiltä on aina saanut rahallista tukea kun sitä on pyytänyt.
Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla.
Kaikkea hyvää sinulle.
Ai että olet miettinyt mitä olwt itse twhnyt väärin syyllistämällä poikaasi?
Syyllistämällä poikaani? Juu en kyllä ole syyllistänyt yhtään mistään! Kova tarve sinulla nyt on minua syyllistää, miksi sinä et vain hyväksy että ei jokaista ihmistä vain kiinosta suvun asiat? Kun minäkin olen sen hyväksynyt!
”Ollaan naama norsunvituilla kun et käy”.
Missä tossa on se sun itsereflektiosi?
Missä kohtaa olen sanonut että ollaan naama norsunvitulla? En missään! Lakkaa keksimästä näitä juttuja!
Ylhäällä on horinasi.
Miksi se ainoa vaihtoehto on se että se kiireinen perhe tulee teille?
Onko sulla ikinä ollut puhevälejä poikasi kanssa? Tunnetko häntä edes?
Aina vain kerrottu että miktä sinusta mikäkin tuntuu ja kiristetty rahalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Olen itse aikuisten lasten äiti ja kyllä minä ITSESTÄNI lähtisin syytä etsimään, jos oma lapseni ei minuun pitäisi yhteyttä. En siitä hänen puolisostaan tai lapsestaan.
Mieheni lapsuudenperhe toimi kuvaamallasi tavalla. He kilpailutti ja hyppyytti lapsiaan ja palkitsi sitten. Kälyt hyppi kuin kalat katiskassa joka oikun kanssa.
Jos mieheni teki jotain "väärin" eli esimerkiksi piti häät Helsingissä, hänet jätettiin ilman häälahjaa ja toiselle kälylle ostettiin näyttävästi samalla reissulla tavaraa Stockmannilta.
Kun olimme menossa näyttämään esikoista heille ekaa kertaa, appi lähti marjaan veljensä mökille ja me seistini sitten oven takana ihmettelemässä ajettuamme sinne 600 kilsaa.
Aika äkkiä tuollainen käytös vie sen viimeisenkin innon olla tekemisissä.
Luuletko että en niin ole tehnyt viimeiset 10 vuotta, olen pojalta kysynyt suoraan ja sanonut että meitä hiukan loukkaa kun ette koskaan käy kylässä.
Älä kuitenkaan sorru siihen virheeseen että vertaat minua tuntematonta ihmistä miehesi lapsuuden perheeseen.
Olen jo sanonut että en ole tavannut edes miniää montaa kertaa ja raha-asioista emme ole ikinä ”tapelleet” meiltä on aina saanut rahallista tukea kun sitä on pyytänyt.
Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla.
Kaikkea hyvää sinulle.
Ai että olet miettinyt mitä olwt itse twhnyt väärin syyllistämällä poikaasi?
Syyllistämällä poikaani? Juu en kyllä ole syyllistänyt yhtään mistään! Kova tarve sinulla nyt on minua syyllistää, miksi sinä et vain hyväksy että ei jokaista ihmistä vain kiinosta suvun asiat? Kun minäkin olen sen hyväksynyt!
”Ollaan naama norsunvituilla kun et käy”.
Missä tossa on se sun itsereflektiosi?
Missä kohtaa olen sanonut että ollaan naama norsunvitulla? En missään! Lakkaa keksimästä näitä juttuja!
Loukkaantuminen ja katkeruus paistaa tekstistäsi selkeänä, kuten myös miniän syyllistäminen. Itsestäsi et ole mitään vikaa löytänyt.
"Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla."
Tässä kappaleessa paistaa se isovanhempien sukupolven TÄYDELLINEN ITSEKKYYS.
Istutaan siellä kotona omaa napaa kiertäen ja sitten uhriudutaan kun "ei välitetä".
Tajuatko, sinä pässinpää, millaista korona-aika on suurimmassa osassa lapsiperheitä ollut. Täyttä eloonjäämistaistelua.
Ja moni pikkulapsivaihekin on todella rankkaa valvomisineen, työn ja perheen yhdistäminen on raskasta, poikasi perheineen on myös rakentanut samalla.
Ei, sinä et mieti pätkääkään, että oisko pojalla tai miniällä vaikeaa/raskasta/uuvuttavaa. Ei, sinä vingut, kun he ei käy/palvele/muista/virkistä/passaa sinua! Jeesus.
Minun äitini on juuri tällainen. Meillä kuopus sairasti pahaa astmaa, valvoin niin että olin järjiltäni mennä. Molemmilla yyteet jne.
Ja äiti vinkui tätä "kun kukaan ei välitä minusta, kyynel" -mantraa. Ja kun kävi, toi pyytämättä pahaa makkarasoppaa ja räyhäsi sittne kolme vuotta, miten "siitäkään ei kiitetty kunnolla".
Mene itseesi, pässinpää. Häpeä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Olen itse aikuisten lasten äiti ja kyllä minä ITSESTÄNI lähtisin syytä etsimään, jos oma lapseni ei minuun pitäisi yhteyttä. En siitä hänen puolisostaan tai lapsestaan.
Mieheni lapsuudenperhe toimi kuvaamallasi tavalla. He kilpailutti ja hyppyytti lapsiaan ja palkitsi sitten. Kälyt hyppi kuin kalat katiskassa joka oikun kanssa.
Jos mieheni teki jotain "väärin" eli esimerkiksi piti häät Helsingissä, hänet jätettiin ilman häälahjaa ja toiselle kälylle ostettiin näyttävästi samalla reissulla tavaraa Stockmannilta.
Kun olimme menossa näyttämään esikoista heille ekaa kertaa, appi lähti marjaan veljensä mökille ja me seistini sitten oven takana ihmettelemässä ajettuamme sinne 600 kilsaa.
Aika äkkiä tuollainen käytös vie sen viimeisenkin innon olla tekemisissä.
Luuletko että en niin ole tehnyt viimeiset 10 vuotta, olen pojalta kysynyt suoraan ja sanonut että meitä hiukan loukkaa kun ette koskaan käy kylässä.
Älä kuitenkaan sorru siihen virheeseen että vertaat minua tuntematonta ihmistä miehesi lapsuuden perheeseen.
Olen jo sanonut että en ole tavannut edes miniää montaa kertaa ja raha-asioista emme ole ikinä ”tapelleet” meiltä on aina saanut rahallista tukea kun sitä on pyytänyt.
Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla.
Kaikkea hyvää sinulle.
Ai että olet miettinyt mitä olwt itse twhnyt väärin syyllistämällä poikaasi?
Syyllistämällä poikaani? Juu en kyllä ole syyllistänyt yhtään mistään! Kova tarve sinulla nyt on minua syyllistää, miksi sinä et vain hyväksy että ei jokaista ihmistä vain kiinosta suvun asiat? Kun minäkin olen sen hyväksynyt!
Kostaminen ei ole hyväksymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Minä en anna valokuvia äidilleni koska en luota siihen mihin niitä päätyy.
Minä tahtoisin paperikuvia lapsenlapsistani. Olen pyytänyt monesti, nuorin nyt 6v enkä ole saanut. Raha kyllä kelpaa ja tästä olen surullinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Minä en anna valokuvia äidilleni koska en luota siihen mihin niitä päätyy.
Minä tahtoisin paperikuvia lapsenlapsistani. Olen pyytänyt monesti, nuorin nyt 6v enkä ole saanut. Raha kyllä kelpaa ja tästä olen surullinen.
Mistä niitä paperikuvia perheillä olisi? Ja voi nekin päätyä jonnekin, minne ei pidä. Mummelin Pirjo/ArjaPäivi-juoruryhmään jne.
Alue: Aihe vapaa
Tai säästää riittävän ison osuuden ihan mille tahansa tilille, niin asunto itsessään riittää lainan takuuksi. Tai sitten pyytävät apua miniän suvulta.