Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako vierailun perua väsymyksen takia? - tapaus anoppi suuttui
Itse olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmat hoitivat yhteydenpidon omiin vanhempiinsa ja sukulaisiinsa. Toki nähdessä juteltiin puolin ja toisin, mutta ei äitini soitellut omalle anopilleen eikä isäni omallensa. Samaa linjaa olen halunnut noudattaa meidän perheessä, minä pidän yhteyttä omaan lapsuudenperheeseeni ja mies omaansa, vaikka yhteydenpito koskisi perheen yhteisiä asioita. Tämä on minulle tärkeää myös siksi, että molemmat itse saavat määritellä, minkä verran omaan lapsuudenperheeseen ollaan yhteydessä eikä asia kaadu vain toisen harteille.
Viimeisin loukkaantumisen aihe oli se, kun olimme sopineet anopin tulevan kylään päivänä x, jolloin olen vauvan kanssa yksin kotona ja mies on työmatkalla. Kyseistä päivää edeltävä yö oli aivan hirveä, vauva heräsi itkemään lukuisia kertoja yössä, vauva valvoi yöllä ja perheemme lemmikki piti meteliä koko yön (tämä ei siis ole meillä normaalia, vaikka vauvaperheessä usein huonosti nukutaankin). Olin valvotun yön jäljiltä aivan puhki ja laitoin työmatkalla olevalle miehelle yöllä viestin, että ilmoittaisi aamulla anopille, että ei sittenkään sovi tulla kylään, kun olen valvomisen takia todella väsynyt ja vauvan päivärytmi on sekaisin. Lähes nukkumattoman yön jälkeen en jaksanut kotona ketään vieraita, en olisi jaksanut edes kavereitani tai omaakaan äitiäni. Päivä menisi kotona lepäämistä yrittäen ja vauvan "sekalaisessa rytmissä". Vauvalla on lisäksi pahin vierastamisvaihe menossa, joten anopin vierailun aikana en olisi päässyt lepäämään, vaan olisin kuitenkin joutunut olemaan vauvan vieressä koko ajan ja seurustelemaan anopin kanssa rättiväsyneenä.
Anoppi loukkaantui tuosta vierailun perumisesta ja siitä, etten itse ilmoittanut asiasta ja ilmoittanut perumisesta aiemmin. Missä välissä olisi pitänyt ilmoittaa? Soittaa keskellä yötä tai laittaa silloin viestiä? En koskaan laita ihmisille viestiä yöllä tai soita, koska en halua herättää toista. Olisiko pitänyt aamulla herätä parin tunnin yöunilta soittamaan, että nyt ei sovi tulla? Onko väärin toimittu, kun koen, ettei meille sovi tulla silloin, kun takana on aivan hirveä yö, vauvalla on rytmi sekaisin ja itse olen todella väsynyt? Taustatietona se, että anoppi asuu tunnin päässä eikä ollut ehtinyt lähteä matkaan, kun tieto perumisesta tuli.
Eli kysymys: saako mielestäni vierailukutsun perua väsymyksen takia? Miksi/miksi ei?
ap
Kommentit (622)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se anoppi on edes tulossa kylään jos mies ei ole kotona?
Olisin kyllä itse perunut tuossa tapauksessa.
Tai kärvistellyt sen parin tunnin kahvittelun sitten.
Miksei anoppi voi tulla katsomaan miniää ja vauvaa ilman miehen läsnäoloa?
Miksi ihmeessä tulisi???
No koska hän on vauvan isoäiti ja miniä on hänen sukulaisensa.
Ajatteleeko ihmiset oikeasti tuolla tavalla, että nähdään vain omia sukulaisia?
Ei hän ja miniä ole sukulaisia.
No ei tietenkään VERIsukulaisia.
Kyllä minusta esim. serkunkin mies ja lapset ovat minun sukulaisiani, vaikka mies ei olekaan sitä biologisesti. Saati sitten isovanhemmat.Ei meidän perheessä vedetä tuollaisia rajoja, että miniä ja anoppi olisivat jotenkin vieraita ihmisiä toisilleen. Outoa.
Sinä kutsut siis serkun miehen teille kylään ilman serkkua? Tai menet heille noin että paikalla on vain serkun mies?
Lähtökohtaisesti kutsuisin tietysti koko perheen kylään, mutta jos serkulle tulisi este, niin olisi hänen miehensä ja lapsensa tervetulleita keskenäänkin.
Mutta sinä et kutsuisi erikseen serkun miestä lähtökohtaisesti ilman serkkua ja lasta? Kuten nyt sinusta ap:n kuuluu kutsua.
Lapsen isoäiti ja miehen serkun mies ei ole verrattavissa toisiinsa. Oikeesti mikä on päässä vialla nyt?
Täysin verrattavissa.
Ihminen jonka kanssa on etäisesti tekemisissä koska sukulainen yhdistää.
Selvä, ehkä sun tapauksessa sitten näin.
Me ja moni muukin perhe käydään mummulassa usein että lapset saavat tutustua mummuun ja pappaan. Äitienpäivänä askarrellaan kortit yms.
Ja näin siis monessa muussakin perheessä, tunnen vain yhden perheen jotka eivät anna lastensa tutustua eivätkä näin ollen itsekkään tutustu lapsen isovanhempiin mutta tässä on taustalla alkoholismi.
Ja ymmärrän sen täysin.Mutta jos välillä ei ole riitaa mistään niin en oikein tajua miksi kukaan ei haluaisi tutustua lapselle tärkeisiin ihmisiin kuten juuri isovanhempiin.
Appi ja anoppi ei ole sille poikansa vaimolle sukua. Yhtään sen enempää kuin vaimon serkun mies on.
Tää on fakta, eikä mikään "meillä on" -juttu.
Ja miksi sinä askartelet heille jotain kortteja. Se on miehesi tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa perua mutta olisit voinut kyllä itse soittaa ja selittää. En ymmärrä miksi tuollaisetkin pitää hoitaa välikäsien kautta.
Täysin samaa mieltä! Ei ole paljon vaadittu, että herää ja soittaa. Vihon viimeistä, että pistää ukkonsa asialle.
Ja ehdottomasti olisi puhelun aussa pitänyt pahoitella asiaa.
Jos tämän vertaa ei ole tapoja, on turha sitten valitella yhtään mistään kenenkään muun taholta.
Toivottavasti miehesi on yhtä tyly sinun vanhemmillesi. Siinä heille vähän kuittia kasvatuksestaan.
Vauvalle varmaan kiva, kun vanhempien suhteet isovanhempiin tämmöiset.
Ai sitten kun lopulta päässyt nukkumaan, pitäisi herätä laittamaan viesti ja ottaa riski ettei nukahdakkaan uudestaan? Mitä kyvyttömyyttä nähdä tilanne uupuneen äidin kannalta ja epäoleellisuuksista valittamista. Tärkeintä on, että viesti tuli ajoissa perille. Kaikki eivät ole yhtä sosiaalisia ja eivät mm siitä syysta halua tai koe tarvetta muodostaa läheisiä välejä puolisonsa sukuun. Minä en ainakaan moiseen itsekeskeiseen turhasta valittajaan jaksaisi aikaani käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
No sinäkö takaisit isoilla summilla vaikka et saa nähdä lapsenlastasi kuin kerran vuodessa?
Katsoisin peiliin ja etsisin sieltä syytä harvoille tapaamisille.
Vierailija kirjoitti:
Saa perua. Ja saa myös perua miehen kautta, jos esim. mies on reissussa ollessaan valveilla tuohon aikaan, tai tiedät kumppanisi pitävän puhelimen äänettömällä/ei häiriinny yöllisistä viesteistä. Minä nousen aamulla ennen kukkoja, enkä lähettele ihmisille viestejä keskellä aamuyötä juurikin siksi kun ei voi tietää herääkö vastaanottaja siihen vai ei.
Toiseksi. Perhesuhteita on ihan juuri niin monta kuin on ihmisiäkin näissä suhteissa. Ja monet kokevat kiusalliseksi sen, että puolison vanhempi tulee vierailulle ilman lapsensa läsnäoloa. Ja se on ihan ymmärrettävää, ja hyväksyttävää, vaikka välit olisivatkin hyvät. Se appi/anoppi on tullut puolison mukana kuvioon, eikä sitä ole valittu itse. Meillä on voimassa vanha viidakon viisaus omien lasten kanssa; meille ei tulla ilmoittamatta ja minä en vieraile kutsumatta, ei myöskään mieheni. Pojat pääsääntöisesti hoitavat yhteydenpidon eikä mielestäni miniöiden tarvitse osallistua jos eivät halua. Ei se ole loukkaus minua kohtaan, millään tavalla.
Toinen miniöistäni on hyvin introvertti ja tarvitsee paljon omaa tilaa, ja saattaa monesti lähteä omien ystäviensä kanssa kaupungille tai vaikkapa lenkille, jos poika kutsuu meidät ihan vaan kahville. Ja tässä symppaan kyllä miniää täysin, minä olen ihmisenä hyvin samanlainen, enkä ole koskaan edes ajatellut, että siitä pitäisi loukkaantua. Se on kuitenkin hänen kotinsa johon mennään, enkä halua kenenkään kokevan oloaan vaivaantuneeksi omassa kodissaan toisten takia. Lienee sanomattakin selvää, että vieraillaan hyvin harvoin :) On joskus suoraan minulta itseltäni apua pyytänyt, koska on tehty hyvin selväksi, että autetaan jos voidaan ja kieltäydytään jos ei voida, joten uskaltaa näin tehdä ilman, että pyörremyrsky-anoppi valtaa huushollin. Turvallista kommunikaatiota.
Onhan tässä ketjussa yksi täysipäinen anoppi. Hienoa. Asiat sujuu hyvin kun annetaan tilaa ja vapautta puolin ja toisin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se anoppi on edes tulossa kylään jos mies ei ole kotona?
Olisin kyllä itse perunut tuossa tapauksessa.
Tai kärvistellyt sen parin tunnin kahvittelun sitten.
Miksei anoppi voi tulla katsomaan miniää ja vauvaa ilman miehen läsnäoloa?
Miksi ihmeessä tulisi???
Eikö anoppi saisi koskaan enää nähdä vauvaa, jos vaikka sattuisi niin, että hänen poikansa kuolisi? Anoppi heitettäisiin vauvan elämästä pois noin vain?
Niin siinä varmasti kävisi, jos ei pojan eläessäkään ole haluttu pitää yhteyttä. Ei isovanhemmilla ole mitään tapaamisoikeuksia lapsenlapsiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Niinpä. Jotkut ihmiset ovat niin myrkyllisiä, että niistä kannattaa pysyä kaukana. Mot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.
Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Surkea ihmisraunio.
Ostat seuraa itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
No sinäkö takaisit isoilla summilla vaikka et saa nähdä lapsenlastasi kuin kerran vuodessa?
No onneksi on voitu lapsille antaa sen verran hyvät eväät elämään, ettei aikuisena ole tarvinnut mitään lainoja takailla kenellekään heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
APn aloituksesta puuttui oleellista tietoa. Kuinka kaukana anoppi asuu ja mihin aikaan anoppi oli tulossa kylään. Nyt täällä on pelkkää spekulointia että olisiko AP:ne ollut helppo vai vaikea ilmoittaa anopille peruutuksesta. Jos anoppi oli tulossa vasta iltapäivällä eikä asu kovin kaukana niin AP olisi voinut ilmoittaa hänelle helposti. Jos aamulla aikaisin niin sitten vaikeampi tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
No sinäkö takaisit isoilla summilla vaikka et saa nähdä lapsenlastasi kuin kerran vuodessa?
Katsoisin peiliin ja etsisin sieltä syytä harvoille tapaamisille.
Tämä pätisi siinä kohdassa jos olisi edes tavattu sen verran että välimme olisi tulehtuneet tai jostakin olisi syntynyt riitaa. Mutta ei, olemme nähneet ainoastaan juhlissa, jonne olemme aina vieneet lahjan ja kiittäneet tarjoiluista yms. Niinkuin juhlissa käyttäydytään. Alkuaikoina kutsuimme vierailulle ja ymmärsin kun heille ei sopinut. En tuppautunut tai vaivannut heitä puheluilla tai painostanut.
Että hirveän vaikea on sinne peiliin katsoa kun en miniääni sen paremmin tunne ja en ole ikinä perus small talkia enempää puhunut.
Toisin kuin sinä minä kyllä ymmärrän että on ihmisiä joihin ei vain edes halua tutustua, minä kuulun miniän käytöksen perusteella niihin. Ilman sen kummenpaa syytä. Hyväksyn sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, teit ihan niin kuin minäkin olisin toiminut. Anoppien ja muiden lähempien sukulaisten tehtävä on toimia vauvaperheen voimavarana, ei tuottaa lisää ongelmia. Fiksut ihmiset tämän yleensä ymmärtävät itsekin, ja ovat jopa iloisia että heille uskalletaan kertoa jos menee vähän heikommin, ja jos osataan ottaa aikaa lepäämiseen silloin kun on suurin tarve.
Toivottavasti teillä on kysymys vain väliaikaisesta ajattelemattomuudesta. Meillä ei ollut. Anoppi tunkee ja vaatii ja loukkaantuu, jos kokee jäävänsä ulkopuolelle. Valitettavasti jokainen näistä tilanteista stressaa minua lisää, ja koen entistä vaikeammaksi rentoutua anopin seurassa. Koko ajan saa olla tuntosarvet pystyssä ja puolustusvalmiina. Siitä sitten seuraa, että tuntuu erittäin epämiellyttävältä päästää häntä omaan kotiin, jos kaikki ei ole viimeisen päälle kunnossa, ja niinhän ei asiat pikkulapsiperheessä yleensä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Surkea ihmisraunio.
Ostat seuraa itsellesi.
Ostan? En todellakaannole ostamassa mitään, en ainakaan heidän seuraansa.
Teimme koronavuonna mieheni kanssa tämän päätöksen kun he eivät kertaakaan ottaneet yhteyttä kysyäkseen miten meillä menee tai mitä meille kuuluu.
Vasta sitten kun talo oli valmiina ostettavaksi poikamme oletti että takaamme lainan ja soitti tämön asian vuoksi.
Silloin rauhallisesti totesin hänelle, että tämä ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Surkea ihmisraunio.
Ostat seuraa itsellesi.
Ostan? En todellakaannole ostamassa mitään, en ainakaan heidän seuraansa.
Teimme koronavuonna mieheni kanssa tämän päätöksen kun he eivät kertaakaan ottaneet yhteyttä kysyäkseen miten meillä menee tai mitä meille kuuluu.
Vasta sitten kun talo oli valmiina ostettavaksi poikamme oletti että takaamme lainan ja soitti tämön asian vuoksi.
Silloin rauhallisesti totesin hänelle, että tämä ei onnistu.
Maksat ihmisille ja kiristät rahalla, että ovat kanssasi tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
No sinäkö takaisit isoilla summilla vaikka et saa nähdä lapsenlastasi kuin kerran vuodessa?
Katsoisin peiliin ja etsisin sieltä syytä harvoille tapaamisille.
Tämä pätisi siinä kohdassa jos olisi edes tavattu sen verran että välimme olisi tulehtuneet tai jostakin olisi syntynyt riitaa. Mutta ei, olemme nähneet ainoastaan juhlissa, jonne olemme aina vieneet lahjan ja kiittäneet tarjoiluista yms. Niinkuin juhlissa käyttäydytään. Alkuaikoina kutsuimme vierailulle ja ymmärsin kun heille ei sopinut. En tuppautunut tai vaivannut heitä puheluilla tai painostanut.
Että hirveän vaikea on sinne peiliin katsoa kun en miniääni sen paremmin tunne ja en ole ikinä perus small talkia enempää puhunut.
Toisin kuin sinä minä kyllä ymmärrän että on ihmisiä joihin ei vain edes halua tutustua, minä kuulun miniän käytöksen perusteella niihin. Ilman sen kummenpaa syytä. Hyväksyn sen.
Entä poikasi? Ei häntäkään kiinnosta pitää läheisiä välejä sinuun. Miksi sitten hänen puolisoaan kiinnostaisi? Jos mieheni ei halua pitää yhteyttä johonkin sukulaistensa, kunnioitan luonnollisesti hänen toivettaan ja toimin samalla tavalla ja pidän etäisyyttä. Sinä et ole onnistunut rakentamaan läheistä suhdetta omaan poikaasi ja se tässä on ongelma, ei miniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Surkea ihmisraunio.
Ostat seuraa itsellesi.
Ostan? En todellakaannole ostamassa mitään, en ainakaan heidän seuraansa.
Teimme koronavuonna mieheni kanssa tämän päätöksen kun he eivät kertaakaan ottaneet yhteyttä kysyäkseen miten meillä menee tai mitä meille kuuluu.
Vasta sitten kun talo oli valmiina ostettavaksi poikamme oletti että takaamme lainan ja soitti tämön asian vuoksi.
Silloin rauhallisesti totesin hänelle, että tämä ei onnistu.
Tekö kuitenkin kyselitte pojan ja hänen perheensä kuulumisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Olen itse aikuisten lasten äiti ja kyllä minä ITSESTÄNI lähtisin syytä etsimään, jos oma lapseni ei minuun pitäisi yhteyttä. En siitä hänen puolisostaan tai lapsestaan.
Mieheni lapsuudenperhe toimi kuvaamallasi tavalla. He kilpailutti ja hyppyytti lapsiaan ja palkitsi sitten. Kälyt hyppi kuin kalat katiskassa joka oikun kanssa.
Jos mieheni teki jotain "väärin" eli esimerkiksi piti häät Helsingissä, hänet jätettiin ilman häälahjaa ja toiselle kälylle ostettiin näyttävästi samalla reissulla tavaraa Stockmannilta.
Kun olimme menossa näyttämään esikoista heille ekaa kertaa, appi lähti marjaan veljensä mökille ja me seistini sitten oven takana ihmettelemässä ajettuamme sinne 600 kilsaa.
Aika äkkiä tuollainen käytös vie sen viimeisenkin innon olla tekemisissä.
SAA. Miksi sovit aamulle vierailuja jos väsyttää (tulee yllätyksiä lapsen ja eläimen kanssa), eikö iltapäivällä tai illalla? Perustelu miksi peruu, voi auttaa. Onko pakko ottaa anoppi kylään silloin kun mies on poissa? Eikö se ole hänen äitinsä jota mies kontaktoi, ei sinun passattava. Ehkä voisi erikseen vierailla anopilla joskus miehen kanssa 1,5-2h tai joku kahvila, eihän kotisi ole anopin vierailupiste siksi että on lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä käyttäytyy juuri niin että minä ja mieheni (lapsen isovanhemmat) ollaan vierasta väkeä, syntymäpäiville saamme kutsun mutta muutoin heillä ei saa käydä.
Olemme pyytäneet että saisimmeko lapsista valokuvia yhteiseen albumiin mutta ei ole mitään kuulunut, tyttäreni välillä näyttää somesta että tässä on ”Viljami”
Ei siinä mitään, vanhemmat nämä päätökset tekevät.
Hyväksyn sen.Miniä vaan ei millään hyväksy sitä että me emme takaa heidän lainaansa emmekä tue heitä myöskään rahallisesti. Olen tämän pojalleni sanonut suoraan että tuo käytös loukkaa minua ja isääsi mutta me hyväksymme sen koska se on teidän päätös, minun ja isäsi päätös on että me lahjoitamme perintömme muille, ja hän ei tule saamaan euroakaan.
Kolmelle muulle lapselle on jo pesämunat rakennettu ja tyttäremme saa loput.
Surullista, että poikasikaan ei halua jakaa sinulle kuvia lapsistaan. Miksi näin?
Kyllä hän niitä alkuunsa laittoikin ja ne ovat yhä tallessa, mutta kyllästyin aina itse pyytämään niin sitten se vaan jäi ja jäi..
Aina kun soitin niin miniä taustalla saneli koska puhelu pitää lopettaa, ja poika vaikeena sitten että soitellaan joskus toiste.
Äitienpäivänä eivöt koskaan tulleet kahville koska halusivat viettää aikaa perheen kesken. (Miniän oma äiti ilmeisesti vain kuului perheeseen koska hänen luona käytiin) sen muutaman kerran kun poikani oli tulossa lapsen kanssa käymään, miniä peruutti lapsen vierailun milloin milläkin syyllä.
Tiedän että poikani on onnellinen hänen kanssaan, tuskin muuten olisi näin kauaa katsellut, se riittää minulle.
Tietysti tämä että meiltä ei rahaa tipu heidän perheeseen on vähän kiristänyt välejä entisestään, mutta olen syyn rehellisesti sanonut ja se heidän pitää hyväksyä.
Valtafantasia. Kannattaa miettiä, mikseivät poikasi ja miniäsi halua edes lastensa kuvia jakaa mummille eli sinulle. Edes perinnön takia eivät halua kanssasi läheisempää suhdetta. Kaikkia ei voi ostaa.
Perinnöstä kertottiin vasta viime vuonna kun pyysivät takausta.
Tätä ennen ei juurikaan otettu yhteyttä, niinkuin sanoin synttäreille tuli kutsu, ja silloin tällöin kun lapsi oli pieni kutsuimme heitä kylään mutta käynnit harvenivat ajan kuluessa, miniän olen nähnyt alle 10 krt.
En ole sellainen ihminen että väkisin haluan tuppautua tai pitää yhteyttä jos vastapuolta ei kiinosta. Poikani on ilmeisesti onnellinen koska tähän suostuu, se riittää minulle.Ja kyllä se raha ja lainan takaaminen olisi kiinostanut mutta ei muu yhteydenpito, ei minulla ole tarve kiristää perinnöllä, tein päätöksen ja se pitää ja halusin sen syyn ilmoittaa, ettei tule jälkeenpäin mutinoita, tässä sen enempää enää yli 10 vuoden jälkeen tarvi mitään valtaa käyttää.
Eli kostat etäiset välit eväämällä rahallisen tuen mitä olet tarjonnut muille lapsille? Ihmekös eivät halua olla tekemisissä.
Kostan? Ei
En halua vaan jakaa rahojani ventovieraille ihmisille (minä ja lapsenlapsi) saatikka pohalleni jota en ole vuosiin nähnyt.
Haluan enemmin antaa rahani sellaisille ihmisille jotka tunnen ja näin ollen auttaa heitä eteenpäin elämässä.
Ja niinkuin sanoin eivät he ole perinnön takia olleet ottamatta yhteyttä kyllä tämä hiljaisuus alkoi jo kauan sitten.Toivon heille kaikkea hyvää, perinnöstä kerroin vain siksi että en halua että jölkeenpäin syytellään asiasta muita lapsiamme, he itse valintansa tekivät.
Surkea ihmisraunio.
Ostat seuraa itsellesi.
Ostan? En todellakaannole ostamassa mitään, en ainakaan heidän seuraansa.
Teimme koronavuonna mieheni kanssa tämän päätöksen kun he eivät kertaakaan ottaneet yhteyttä kysyäkseen miten meillä menee tai mitä meille kuuluu.
Vasta sitten kun talo oli valmiina ostettavaksi poikamme oletti että takaamme lainan ja soitti tämön asian vuoksi.
Silloin rauhallisesti totesin hänelle, että tämä ei onnistu.
Jokainen tietää, että kun säästää ASP tilille oman osuutensa niin saa valtion takauksen lainalle.
Alue: Aihe vapaa
Sehäm riippuu täysin siitä miten anoppi on käyttäytynyt. Tuollainen rahalla kiristäjä tai uhrimarttyyri ei ole hyväksi lapselle.