Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako vierailun perua väsymyksen takia? - tapaus anoppi suuttui
Itse olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmat hoitivat yhteydenpidon omiin vanhempiinsa ja sukulaisiinsa. Toki nähdessä juteltiin puolin ja toisin, mutta ei äitini soitellut omalle anopilleen eikä isäni omallensa. Samaa linjaa olen halunnut noudattaa meidän perheessä, minä pidän yhteyttä omaan lapsuudenperheeseeni ja mies omaansa, vaikka yhteydenpito koskisi perheen yhteisiä asioita. Tämä on minulle tärkeää myös siksi, että molemmat itse saavat määritellä, minkä verran omaan lapsuudenperheeseen ollaan yhteydessä eikä asia kaadu vain toisen harteille.
Viimeisin loukkaantumisen aihe oli se, kun olimme sopineet anopin tulevan kylään päivänä x, jolloin olen vauvan kanssa yksin kotona ja mies on työmatkalla. Kyseistä päivää edeltävä yö oli aivan hirveä, vauva heräsi itkemään lukuisia kertoja yössä, vauva valvoi yöllä ja perheemme lemmikki piti meteliä koko yön (tämä ei siis ole meillä normaalia, vaikka vauvaperheessä usein huonosti nukutaankin). Olin valvotun yön jäljiltä aivan puhki ja laitoin työmatkalla olevalle miehelle yöllä viestin, että ilmoittaisi aamulla anopille, että ei sittenkään sovi tulla kylään, kun olen valvomisen takia todella väsynyt ja vauvan päivärytmi on sekaisin. Lähes nukkumattoman yön jälkeen en jaksanut kotona ketään vieraita, en olisi jaksanut edes kavereitani tai omaakaan äitiäni. Päivä menisi kotona lepäämistä yrittäen ja vauvan "sekalaisessa rytmissä". Vauvalla on lisäksi pahin vierastamisvaihe menossa, joten anopin vierailun aikana en olisi päässyt lepäämään, vaan olisin kuitenkin joutunut olemaan vauvan vieressä koko ajan ja seurustelemaan anopin kanssa rättiväsyneenä.
Anoppi loukkaantui tuosta vierailun perumisesta ja siitä, etten itse ilmoittanut asiasta ja ilmoittanut perumisesta aiemmin. Missä välissä olisi pitänyt ilmoittaa? Soittaa keskellä yötä tai laittaa silloin viestiä? En koskaan laita ihmisille viestiä yöllä tai soita, koska en halua herättää toista. Olisiko pitänyt aamulla herätä parin tunnin yöunilta soittamaan, että nyt ei sovi tulla? Onko väärin toimittu, kun koen, ettei meille sovi tulla silloin, kun takana on aivan hirveä yö, vauvalla on rytmi sekaisin ja itse olen todella väsynyt? Taustatietona se, että anoppi asuu tunnin päässä eikä ollut ehtinyt lähteä matkaan, kun tieto perumisesta tuli.
Eli kysymys: saako mielestäni vierailukutsun perua väsymyksen takia? Miksi/miksi ei?
ap
Kommentit (622)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla."
Tässä kappaleessa paistaa se isovanhempien sukupolven TÄYDELLINEN ITSEKKYYS.
Istutaan siellä kotona omaa napaa kiertäen ja sitten uhriudutaan kun "ei välitetä".
Tajuatko, sinä pässinpää, millaista korona-aika on suurimmassa osassa lapsiperheitä ollut. Täyttä eloonjäämistaistelua.
Ja moni pikkulapsivaihekin on todella rankkaa valvomisineen, työn ja perheen yhdistäminen on raskasta, poikasi perheineen on myös rakentanut samalla.
Ei, sinä et mieti pätkääkään, että oisko pojalla tai miniällä vaikeaa/raskasta/uuvuttavaa. Ei, sinä vingut, kun he ei käy/palvele/muista/virkistä/passaa sinua! Jeesus.
Minun äitini on juuri tällainen. Meillä kuopus sairasti pahaa astmaa, valvoin niin että olin järjiltäni mennä. Molemmilla yyteet jne.
Ja äiti vinkui tätä "kun kukaan ei välitä minusta, kyynel" -mantraa. Ja kun kävi, toi pyytämättä pahaa makkarasoppaa ja räyhäsi sittne kolme vuotta, miten "siitäkään ei kiitetty kunnolla".
Mene itseesi, pässinpää. Häpeä!
Mene sinä ja häpeä!
Korona-aika tuskin on kestänyt 10 vuotta???? Enkä ole vinkunut mitään passaamisesta tai käymisestä.
Ja tuokin on sinun keksintöä etten mieti onko pojallani ja hänen perheellä raskasta, en ole puhunut mitään tälläistä.
Että älä keksi asioita ja hauku!
Ja missä se näkyy käytännössä, että olet miettinyt heidän elämäänsä? Ei missään.
Sinä nimenomaan vinguit kuinka he ei käy eikä välitä jne.
Siinä oli sulla tuhannen taalan paikka lähentyä poikasi perheen kanssa, mutta sinua kiinnosti enemmän kosto ja oman mielipahan harras vaaliminen.
Olen jo aikaisemmin sanonut että olen kutsunut heitä kylään, jutellut poikani kanssa puhelimessa kuulumisia, tukenut esim. rahallisesti aina kun ovat pyytäneet.
Ei se ole mitään vinkumista jos sanon että he eivät käy, mitä muuta voin tehdä kuin kutsua heidät kylään, ja käydä heillä kylässä kutsuttuna ja pitää puhelimitse yhteyttä jos he eivät enempää halua???
Kerrohan nyt siitä tuhannen taalan paikasta??? Mennä väkisin oven taakse? Häiriköidä puhelimella joka päivä???Enkä minä ole edelleenkään mitään kostamassa. Emmekä ole riidoissa, laitan edelleen viestiä pojalleni, hän saattaa vastata kuukauden päästä, se on minulle ok. Niinkuin sanoin että pääasia että hän on onnellinen.
Sinä nyt vertaat tätä meidän suhdetta oman perheesi väleihin etkä kykene ymmärtämään että ne ovat täysin erilaiset, keksit sanoja ja tunteita minuun liittyen vaikka en ole mitä
Toisin sanoen olet hyväksynyt, että et ole onnistunut äitinä muodostamaan läheistä suhdetta poikaasi. Sittenhän tässä ei ole mitään ongelmaa, elätte elämäänne tahoillanne. Mitä sinä niillä lapsenlasten kuvilla tekisit, kun et heitä edes tapaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla."
Tässä kappaleessa paistaa se isovanhempien sukupolven TÄYDELLINEN ITSEKKYYS.
Istutaan siellä kotona omaa napaa kiertäen ja sitten uhriudutaan kun "ei välitetä".
Tajuatko, sinä pässinpää, millaista korona-aika on suurimmassa osassa lapsiperheitä ollut. Täyttä eloonjäämistaistelua.
Ja moni pikkulapsivaihekin on todella rankkaa valvomisineen, työn ja perheen yhdistäminen on raskasta, poikasi perheineen on myös rakentanut samalla.
Ei, sinä et mieti pätkääkään, että oisko pojalla tai miniällä vaikeaa/raskasta/uuvuttavaa. Ei, sinä vingut, kun he ei käy/palvele/muista/virkistä/passaa sinua! Jeesus.
Minun äitini on juuri tällainen. Meillä kuopus sairasti pahaa astmaa, valvoin niin että olin järjiltäni mennä. Molemmilla yyteet jne.
Ja äiti vinkui tätä "kun kukaan ei välitä minusta, kyynel" -mantraa. Ja kun kävi, toi pyytämättä pahaa makkarasoppaa ja räyhäsi sittne kolme vuotta, miten "siitäkään ei kiitetty kunnolla".
Mene itseesi, pässinpää. Häpeä!
Mene sinä ja häpeä!
Korona-aika tuskin on kestänyt 10 vuotta???? Enkä ole vinkunut mitään passaamisesta tai käymisestä.
Ja tuokin on sinun keksintöä etten mieti onko pojallani ja hänen perheellä raskasta, en ole puhunut mitään tälläistä.
Että älä keksi asioita ja hauku!
Ja missä se näkyy käytännössä, että olet miettinyt heidän elämäänsä? Ei missään.
Sinä nimenomaan vinguit kuinka he ei käy eikä välitä jne.
Siinä oli sulla tuhannen taalan paikka lähentyä poikasi perheen kanssa, mutta sinua kiinnosti enemmän kosto ja oman mielipahan harras vaaliminen.
Olen jo aikaisemmin sanonut että olen kutsunut heitä kylään, jutellut poikani kanssa puhelimessa kuulumisia, tukenut esim. rahallisesti aina kun ovat pyytäneet.
Ei se ole mitään vinkumista jos sanon että he eivät käy, mitä muuta voin tehdä kuin kutsua heidät kylään, ja käydä heillä kylässä kutsuttuna ja pitää puhelimitse yhteyttä jos he eivät enempää halua???
Kerrohan nyt siitä tuhannen taalan paikasta??? Mennä väkisin oven taakse? Häiriköidä puhelimella joka päivä???Enkä minä ole edelleenkään mitään kostamassa. Emmekä ole riidoissa, laitan edelleen viestiä pojalleni, hän saattaa vastata kuukauden päästä, se on minulle ok. Niinkuin sanoin että pääasia että hän on onnellinen.
Sinä nyt vertaat tätä meidän suhdetta oman perheesi väleihin etkä kykene ymmärtämään että ne ovat täysin erilaiset, keksit sanoja ja tunteita minuun liittyen vaikka en ole mitä
Toisin sanoen olet hyväksynyt, että et ole onnistunut äitinä muodostamaan läheistä suhdetta poikaasi. Sittenhän tässä ei ole mitään ongelmaa, elätte elämäänne tahoillanne. Mitä sinä niillä lapsenlasten kuvilla tekisit, kun et heitä edes tapaa?
Leuhkisi tietenkin ystävättärille ja sukulaisille ja naapureille "mummon mussukoista, joita joutuu aina hoitamaan, kun ei vanhemmista ole mihinkään".
Vierailija kirjoitti:
Olisin itse laittanut tekstarin anopille silloin yöllä (samalla todiste valvomisesta) ja soittanut vielä sopivassa kohdin päivällä ja sopinut uuden vierailuajan.
Se olisi ollut normaalia toimintaa, eikä siitä olisi saanut hyvää anoppiprovoa.
Mistä noita vittumaisia anoppeja sikiää, kun kaikki tyttölapset / naiset / vaimot / äidit ovat niin ihania ja oikeamielisiä? Missä vaiheessa ne muuttuu?
Vierailija kirjoitti:
Mistä noita vittumaisia anoppeja sikiää, kun kaikki tyttölapset / naiset / vaimot / äidit ovat niin ihania ja oikeamielisiä? Missä vaiheessa ne muuttuu?
Ja varsinkin kun kaikki miniät on ihania ja tietävät miten asiat pitää hoitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, teit ihan niin kuin minäkin olisin toiminut. Anoppien ja muiden lähempien sukulaisten tehtävä on toimia vauvaperheen voimavarana, ei tuottaa lisää ongelmia. Fiksut ihmiset tämän yleensä ymmärtävät itsekin, ja ovat jopa iloisia että heille uskalletaan kertoa jos menee vähän heikommin, ja jos osataan ottaa aikaa lepäämiseen silloin kun on suurin tarve.
Toivottavasti teillä on kysymys vain väliaikaisesta ajattelemattomuudesta. Meillä ei ollut. Anoppi tunkee ja vaatii ja loukkaantuu, jos kokee jäävänsä ulkopuolelle. Valitettavasti jokainen näistä tilanteista stressaa minua lisää, ja koen entistä vaikeammaksi rentoutua anopin seurassa. Koko ajan saa olla tuntosarvet pystyssä ja puolustusvalmiina. Siitä sitten seuraa, että tuntuu erittäin epämiellyttävältä päästää häntä omaan kotiin, jos kaikki ei ole viimeisen päälle kunnossa, ja niinhän ei asiat pikkulapsiperheessä yleensä ole.
Kenenkään velvollisuus ei ole toimia kenenkään toisen voimavarana.
Pakko nyt huomauttaa, että moinen odotus ja vaatimus on ihan sairas ja kohtuuton.
Mulla oli kaveri, joka kaatoi henkisen roskasankonsa aina päälleni.
Kyllä. Ilman muuta kyläilyn saa perua väsymyksen takia. MInäkin joudun aika usein soittamaan miniälle, että en jaksakaan tulla parin tunnin kuluttua hoitamaan lapsenlapsia, joten ette nyt taidakaan päästä kaverinne tupareihin. Aina on miniä ymmärtänyt eikä ole pahaa sanaa sanonut, vaikka kiva meno on noin ikävällä tavalla peruuntunut. Menevät sitten ensi vuonna johonkin toiseen tilaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailukutsun saa tietysti perua väsymyksen takia. Anna anopin suuttua ja pidä häneen jatkossakin välimatkaa. Vähintään 500 kilometriä anoppilaan toimii aina.
Anoppini käytös muuttui kummasti, kun aloin odottaa perheeseemme esikoista. Olin kuvitellut tähän asti, että anoppini olisi ns. ystävällinen ja mukava ihminen. Jouduin pettymään karvaasti. Anopista tuli omistushaluinen ja määräilevä hirviö. Jo esikoista odottaessani raskausaikana anoppi osoitti kiinnostusta sekaantua parisuhteeseemme ja odotukseen. Alkoi jatkuva neuvominen, ohjailu ja puhelinterrori. Anopin harmiksi välimatkaa on riittävästi eikä anoppi päässyt toteuttamaan yllätyskyläilyjä ja tupatarkastuksia.
Ja pahinta on heillä, joilla appivanhemmat asuvat naapurissa tai samalla paikkakunnalla.
Vaihdevuosissa anopin päässä naksahtaa ja pahasti. Kun poika alkaa seurustella ja miniä alkaa odottaa ensimmäistä lasta. Anoppi kuvittelee villeissä unelmissaan, että hän - ikääntyvä ja hedelmätön turhake - on raskaana ja odottaa lasta. Anoppi myös kuvittelee saavansa jonkun "omistusoikeuden" lapsenlapsiinsa, koska onhan hän sentään pojan äiti, miniän anoppi ja tuleva isoäiti.
Vierailija kirjoitti:
Mistä noita vittumaisia anoppeja sikiää, kun kaikki tyttölapset / naiset / vaimot / äidit ovat niin ihania ja oikeamielisiä? Missä vaiheessa ne muuttuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä ole AP ihan hemmetin ärsyttävä tapaus, voi sun miessraukkaa! Et siis voi itse ilmoittaa anopille vaikkapa tekstiviestillä vaan otat yhteyttä mieheesi joka on työmatkalla jotta hänen pitää ilmoittaa äidilleen asiaa joka ei koske sun miestä vaan sinua..! Oletko AIKUINEN? Miksi ihmeessä on niin vaikeaa viestitellä anopin kanssa? Siksi että ”minun lapsuuden perheessä näin on toimittu”.. ei hyvää päivää, säälin sun anoppia ja puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailukutsun saa tietysti perua väsymyksen takia. Anna anopin suuttua ja pidä häneen jatkossakin välimatkaa. Vähintään 500 kilometriä anoppilaan toimii aina.
Anoppini käytös muuttui kummasti, kun aloin odottaa perheeseemme esikoista. Olin kuvitellut tähän asti, että anoppini olisi ns. ystävällinen ja mukava ihminen. Jouduin pettymään karvaasti. Anopista tuli omistushaluinen ja määräilevä hirviö. Jo esikoista odottaessani raskausaikana anoppi osoitti kiinnostusta sekaantua parisuhteeseemme ja odotukseen. Alkoi jatkuva neuvominen, ohjailu ja puhelinterrori. Anopin harmiksi välimatkaa on riittävästi eikä anoppi päässyt toteuttamaan yllätyskyläilyjä ja tupatarkastuksia.
Ja pahinta on heillä, joilla appivanhemmat asuvat naapurissa tai samalla paikkakunnalla.
Minusta on parasta kun appivanhemmat asuvat lähellä. Mutta appivanhemmat ovatkin normaaleja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjotin pitkän stoorin mutta iski sensuuri. En kyllä tieä miks =D ei ollu kirosanoja .
Lyhyesti. Ihmettelen, miten joistain ihimisistä tulee kummallisia siinä kohtaa , kun omat lapset pariutuu. Aletaan puuttua asioihin. Muistakaa mammat , että ette sorru samaan,
18v ihminen saa päättää itse asioistaan.
Eikä omilla vanhemmilla ole yhtään sen kummempia sääntöjä tupata itseään kylää, kuin kellään muullakaa.
EDELLEEN IHMETTELEN, MIKSI MUN ÄSKEINEN VIESTI POISTETTIIN? VOISKO JOKU SELITTÄÄ? TÄÄL ON TODI OUTO MENO NYKYÄÄN
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Korona vuonna tuli viettettyä sen verran aikaa itsekseen että mietimme mieheni kanssa että keitä meidän elömä kiinostaa ja kuka meistä välittää ja teimme tämän päätöksen ihan sillä perusteella, lakkasin syyttämästä itseäni poikani ja hänen perheensä käytöksestä ja hyväksyin sen että he eivät meidän kanssa halua olla tekemisissä. Nyt on itselläkin parempi olla."
Tässä kappaleessa paistaa se isovanhempien sukupolven TÄYDELLINEN ITSEKKYYS.
Istutaan siellä kotona omaa napaa kiertäen ja sitten uhriudutaan kun "ei välitetä".
Tajuatko, sinä pässinpää, millaista korona-aika on suurimmassa osassa lapsiperheitä ollut. Täyttä eloonjäämistaistelua.
Ja moni pikkulapsivaihekin on todella rankkaa valvomisineen, työn ja perheen yhdistäminen on raskasta, poikasi perheineen on myös rakentanut samalla.
Ei, sinä et mieti pätkääkään, että oisko pojalla tai miniällä vaikeaa/raskasta/uuvuttavaa. Ei, sinä vingut, kun he ei käy/palvele/muista/virkistä/passaa sinua! Jeesus.
Minun äitini on juuri tällainen. Meillä kuopus sairasti pahaa astmaa, valvoin niin että olin järjiltäni mennä. Molemmilla yyteet jne.
Ja äiti vinkui tätä "kun kukaan ei välitä minusta, kyynel" -mantraa. Ja kun kävi, toi pyytämättä pahaa makkarasoppaa ja räyhäsi sittne kolme vuotta, miten "siitäkään ei kiitetty kunnolla".
Mene itseesi, pässinpää. Häpeä!
Mene sinä ja häpeä!
Korona-aika tuskin on kestänyt 10 vuotta???? Enkä ole vinkunut mitään passaamisesta tai käymisestä.
Ja tuokin on sinun keksintöä etten mieti onko pojallani ja hänen perheellä raskasta, en ole puhunut mitään tälläistä.
Että älä keksi asioita ja hauku!
Ja missä se näkyy käytännössä, että olet miettinyt heidän elämäänsä? Ei missään.
Sinä nimenomaan vinguit kuinka he ei käy eikä välitä jne.
Siinä oli sulla tuhannen taalan paikka lähentyä poikasi perheen kanssa, mutta sinua kiinnosti enemmän kosto ja oman mielipahan harras vaaliminen.
Olen jo aikaisemmin sanonut että olen kutsunut heitä kylään, jutellut poikani kanssa puhelimessa kuulumisia, tukenut esim. rahallisesti aina kun ovat pyytäneet.
Ei se ole mitään vinkumista jos sanon että he eivät käy, mitä muuta voin tehdä kuin kutsua heidät kylään, ja käydä heillä kylässä kutsuttuna ja pitää puhelimitse yhteyttä jos he eivät enempää halua???
Kerrohan nyt siitä tuhannen taalan paikasta??? Mennä väkisin oven taakse? Häiriköidä puhelimella joka päivä???Enkä minä ole edelleenkään mitään kostamassa. Emmekä ole riidoissa, laitan edelleen viestiä pojalleni, hän saattaa vastata kuukauden päästä, se on minulle ok. Niinkuin sanoin että pääasia että hän on onnellinen.
Sinä nyt vertaat tätä meidän suhdetta oman perheesi väleihin etkä kykene ymmärtämään että ne ovat täysin erilaiset, keksit sanoja ja tunteita minuun liittyen vaikka en ole mitä
Luin viimeisen lauseen ja ymmärrän täysin miksi poikasi ei ole kanssasi tekemisissä , minäkään en olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukematta ketjua: Minkä ikäinen ap on? Varmaan tarpeeksi nuori pelätäkseen anoppia, jolle ei itse uskalla ilmoittaa perumisesta 🤣
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ilman muuta kyläilyn saa perua väsymyksen takia. MInäkin joudun aika usein soittamaan miniälle, että en jaksakaan tulla parin tunnin kuluttua hoitamaan lapsenlapsia, joten ette nyt taidakaan päästä kaverinne tupareihin. Aina on miniä ymmärtänyt eikä ole pahaa sanaa sanonut, vaikka kiva meno on noin ikävällä tavalla peruuntunut. Menevät sitten ensi vuonna johonkin toiseen tilaisuuteen.
Sinusta siis kahvittelu siwllä kotona on sama kuin ainutkertaiset tuparit?
Ja mikdi just miniääsi kiusaat, mikset poikaasi?
Vierailija kirjoitti:
Sä ole AP ihan hemmetin ärsyttävä tapaus, voi sun miessraukkaa! Et siis voi itse ilmoittaa anopille vaikkapa tekstiviestillä vaan otat yhteyttä mieheesi joka on työmatkalla jotta hänen pitää ilmoittaa äidilleen asiaa joka ei koske sun miestä vaan sinua..! Oletko AIKUINEN? Miksi ihmeessä on niin vaikeaa viestitellä anopin kanssa? Siksi että ”minun lapsuuden perheessä näin on toimittu”.. ei hyvää päivää, säälin sun anoppia ja puolisoa.
Etkö osaa lukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ilman muuta kyläilyn saa perua väsymyksen takia. MInäkin joudun aika usein soittamaan miniälle, että en jaksakaan tulla parin tunnin kuluttua hoitamaan lapsenlapsia, joten ette nyt taidakaan päästä kaverinne tupareihin. Aina on miniä ymmärtänyt eikä ole pahaa sanaa sanonut, vaikka kiva meno on noin ikävällä tavalla peruuntunut. Menevät sitten ensi vuonna johonkin toiseen tilaisuuteen.
Sinusta siis kahvittelu siwllä kotona on sama kuin ainutkertaiset tuparit?
Ja mikdi just miniääsi kiusaat, mikset poikaasi?
Huumorin kukka? Minä ainakin nauroin makeasti , kiitos!
Ap,
On viisautta tunnustaa ja tunnistaa omat voimavaransa ja toimia niiden mukaan. Kohtaaminen vähemmän väsyneen miniän ja edes hieman vierastamisvaiheesta päässeen vauvan kanssa on varmasti paljon hedelmälllsempi, kuin seurustelu, jossa toinen osapuoli on väkisin läsnä vaikka väsyttäisi ihan hirveästi.
Mun mielestä teidän tapa pitää yhteyttä on ok, ja täysin oma asianne. Vähän oudoksuin sitä, mikset sinä lähettänyt viestiä anopille, mutta hyvin sinä sen perustelit ja niin tai näin, tuo on turha asia yhtään kenenkään loukkaantua.
Mitä tulee väittelyyn siitä, onko anoppi vieras vai sukua, niin jokainen määrittelee asiat itse ja kokee tuon omalla tavallaan.
Sitä minä en ymmärrä, että niin usein yhteydenpito laitetaan naisen vastuulle. Niin se on meilläkin nähty: kun mies ei pidä yhteyttä sukulaisiinsa (joihinkin toki kyllä, mutta harvakseltaan) niin minun vikanihan se tietysti on ja minä estän häntä, jos muilta kysytään.
No toki, joo. Olenhan minä hankala. Siinä vaiheessa, kun oltiin varattu häämatka joka olisi toisten mielestä pitänyt siirtää toiselta puolelta saapuvien sukulaisten vuoksi, esitin kyllä jokusen vastalauseen. Hankalaa on tietysti sekin, että perheellä on myös omat menonsa, eikä niitä ihan aina pysty muuttamaan puolen tunnin varoitusajalla, ja toki sekin, ettei lähde kyläilemään tai ota vastaan vieraita, jos perheessä jyllää norovirus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ilman muuta kyläilyn saa perua väsymyksen takia. MInäkin joudun aika usein soittamaan miniälle, että en jaksakaan tulla parin tunnin kuluttua hoitamaan lapsenlapsia, joten ette nyt taidakaan päästä kaverinne tupareihin. Aina on miniä ymmärtänyt eikä ole pahaa sanaa sanonut, vaikka kiva meno on noin ikävällä tavalla peruuntunut. Menevät sitten ensi vuonna johonkin toiseen tilaisuuteen.
Sinusta siis kahvittelu siwllä kotona on sama kuin ainutkertaiset tuparit?
Ja mikdi just miniääsi kiusaat, mikset poikaasi?Huumorin kukka? Minä ainakin nauroin makeasti , kiitos!
Junttius ei ole hauskaa.
Alue: Aihe vapaa
Tässä nimenomaan oli porttina se, että voiko tapaamisen perua väsymyksen takia. Se on vain muotoseikka, kuinka peruuntumisen kommunikoi. Eikä silläkään ole merkitystä kokeeko anopin sukulaiseksi vai ei, tässä tapauksessa ei selvästi ollut kyseessä mikään läheinen ihmissuhde.