Lue keskustelun säännöt.
Hei lapseton (vela)! Mikä on elämäsi suola?
21.09.2021 |
Olen siis itsekin vela, enkä ajattele että vain lapsista saisi elämän täyttymyksen. Mutta itsellä paha kolmenkympinkriisi ja lähipiiri on ratkaissut samanlaiset ongelmat pykäämällä kakaroita. Oma mielikuvitus ei riitä keksimään elämälle sisältöä, etenkään nyt korona-aikana...
En siis ole lainkaan uraihminen myöskään, olen tehnyt vain pätkätöitä ja työtön olen tällä hetkellä. Eläimistä pidän todella paljon, kissa jo on ja haluaisin vielä joskus koiran. Matkustelu ihan kivaa joskus, mutta ei mikään "mun juttu" varsinaisesti ja koronan takia tauolla määrittelemättömän ajan muutenkin.
Olen jo opiskellut yhden tutkinnon (maisteri), joten nyt elämä on vain koko ajan "tätä samaa". Ei mitään uutta mielenkiintoista mitä odottaa tai mihin pyrkiä. Olisi kiva kuulla "elämäntarinoita" ihmisiltä, jotka elelevät mukavaa ja itselleen merkityksellistä elämää ILMAN LAPSIA, koska tosiaan lähipiiri pauhaa vain siitä, että lapset ne ovat elämän tärkein asia. Minua vaan ei lapset kiinnosta yhtään, ikävä kyllä. Olisi helpompaa jos kiinnostaisi.
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti ole täysverinen vela, kun olen saanut keskenmenon, mutta sen tiedän, että lasta ei enää tule ja se on tavallaan oma valinta ettei ole tosissaan yritetty ja käytetty kaikkia keinoja.
Me teemme kumppanini kanssa paljon sellaisia asioita, jotka olisivat lapsen tai lasten kanssa vaikeampia toteuttaa. Eli matkustelemme ja retkeilemme tosi paljon. Teemme pitkiä kävelyretkiä ja kokkaamme ulkona. Meillä on lemmikkieläimiä jolle annamme tosi paljon huomiota ja virikkeitä.
Myös liikuntaharrastuksiin voi panostaa ihan eri tavalla ilman lapsia. Teen useamman tunnin lenkkejä ja seikkailen metsissä.
Toki tosi monia asioita voi harrastaa lasten kanssa tai lapsista huolimatta, mutta kyllähän se asioita aina muuttaa. Pienten lasten kanssa ei tehdä useamman kilometrin retkeä kansallispuistoon vaan valitaan se helppo ja lyhyt reitti. Lapsikatraan kanssa ei matkusteta alkeellisiin olosuhteisiin keskelle viidakkoa, eikä tuntikausien lenkit onnistu ilman jonkinlaista kalenterisuunnittelua ja lastenhoidon järkkäämistä.Kannattaa löytää se oma juttu ja ottaa siitä ilo irti. Lapsilla saa aikansa hyvin kulumaan ja elämälle merkityksen, mutta kyllä sen merkityksen löytää niin monesta muustakin asiasta <3
En nyt kyllä ole ihan samaa mieltä kanssasi kaikesta.
Ihan pienet meillä on kulkenut ensin liinassa tai rintarepussa ja myöhemmin kantorinkassa ja on tehty näin päivävaelluksia ja palattu yöksi "tukikohtaan" telttaan. Tai sitten ihan kotoa käsin käyty patikoimassa päiväreissuja. Joku tuollainen 4-5 v ikäinen kävelee jo useita kilometrejä metsässä, varsinkin kansallispuistojen ja retkeilyalueiden hyvillä poluilla ja pitkoksilla, eikä todellakaan tarvitse valita sitä lyhyintä reittiä. Väsähtäessään tuon ikäisen ottaa hetkeksi harteille matkustamaan.
Sitten taas tuollaiset pitkät lenkit tmv omat tekemiset: meidän perheessä, kuten niin monilla muillakin, on kaksi aikuista jakamassa vastuuta, ja halutessaan omaa aikaa kyllä järjestyy. Toki ihan kaikkea ei voi saada just nyt heti mulle, kun mieleen tulee, mutta yleensä asioita saa järjestettyä.
Se on kyllä totta, että lasten kanssa tehdessä joutuu ottamaan asioita huomioon eri lailla kuin aikuisten kesken. Mutta ainakin me ollaan elävä esimerkki siitä, ettei lapset ole ollut syy jättää omia mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia, vaan myös lasten kanssa pystyy tekemään. Eikä se yleensä ole edes erityisen haastavaa.
Tätähän tässä ei kysytty. Ei ole kyse käytännön järjestelyistä. Vanhemmat kuitenkin palaavat harrastuksista oman perheen pariin ja lapset täyttävät muun elämän. Venla joutuu keksimään itsensä ja tarkoituksensa aina uudelleen, kun lasten tarpeet eivät kohdistu heihin. Se on sellainen olemassaolon määrittävä perusasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hevoset ja niiden kouluttaminen sekä kilpailu ovat intohimoni. Käyn kilpailuissa ympäri maailmaa, välillä omilla hevosilla ja välillä vain katsomassa.
Toki sitten on laaja kaveripiiri ja työkin, jotka tuovat elämään sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Hevoset ja niiden kouluttaminen sekä kilpailu ovat intohimoni. Käyn kilpailuissa ympäri maailmaa, välillä omilla hevosilla ja välillä vain katsomassa.
Toki sitten on laaja kaveripiiri ja työkin, jotka tuovat elämään sisältöä.
Kuulostaa kivalta!
Onko hevospiireissä jotain jänniä sisäpiirin draamoja?
T. Nuorena heppakirjoja lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En varsinaisesti ole täysverinen vela, kun olen saanut keskenmenon, mutta sen tiedän, että lasta ei enää tule ja se on tavallaan oma valinta ettei ole tosissaan yritetty ja käytetty kaikkia keinoja.
Me teemme kumppanini kanssa paljon sellaisia asioita, jotka olisivat lapsen tai lasten kanssa vaikeampia toteuttaa. Eli matkustelemme ja retkeilemme tosi paljon. Teemme pitkiä kävelyretkiä ja kokkaamme ulkona. Meillä on lemmikkieläimiä jolle annamme tosi paljon huomiota ja virikkeitä.
Myös liikuntaharrastuksiin voi panostaa ihan eri tavalla ilman lapsia. Teen useamman tunnin lenkkejä ja seikkailen metsissä.
Toki tosi monia asioita voi harrastaa lasten kanssa tai lapsista huolimatta, mutta kyllähän se asioita aina muuttaa. Pienten lasten kanssa ei tehdä useamman kilometrin retkeä kansallispuistoon vaan valitaan se helppo ja lyhyt reitti. Lapsikatraan kanssa ei matkusteta alkeellisiin olosuhteisiin keskelle viidakkoa, eikä tuntikausien lenkit onnistu ilman jonkinlaista kalenterisuunnittelua ja lastenhoidon järkkäämistä.Kannattaa löytää se oma juttu ja ottaa siitä ilo irti. Lapsilla saa aikansa hyvin kulumaan ja elämälle merkityksen, mutta kyllä sen merkityksen löytää niin monesta muustakin asiasta <3
En nyt kyllä ole ihan samaa mieltä kanssasi kaikesta.
Ihan pienet meillä on kulkenut ensin liinassa tai rintarepussa ja myöhemmin kantorinkassa ja on tehty näin päivävaelluksia ja palattu yöksi "tukikohtaan" telttaan. Tai sitten ihan kotoa käsin käyty patikoimassa päiväreissuja. Joku tuollainen 4-5 v ikäinen kävelee jo useita kilometrejä metsässä, varsinkin kansallispuistojen ja retkeilyalueiden hyvillä poluilla ja pitkoksilla, eikä todellakaan tarvitse valita sitä lyhyintä reittiä. Väsähtäessään tuon ikäisen ottaa hetkeksi harteille matkustamaan.
Sitten taas tuollaiset pitkät lenkit tmv omat tekemiset: meidän perheessä, kuten niin monilla muillakin, on kaksi aikuista jakamassa vastuuta, ja halutessaan omaa aikaa kyllä järjestyy. Toki ihan kaikkea ei voi saada just nyt heti mulle, kun mieleen tulee, mutta yleensä asioita saa järjestettyä.
Se on kyllä totta, että lasten kanssa tehdessä joutuu ottamaan asioita huomioon eri lailla kuin aikuisten kesken. Mutta ainakin me ollaan elävä esimerkki siitä, ettei lapset ole ollut syy jättää omia mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia, vaan myös lasten kanssa pystyy tekemään. Eikä se yleensä ole edes erityisen haastavaa.
Totta kai se on mahdollista, mutta jos lapsia on useampi, ei esim. 11 kilometrin haastavassa maastossa tehty lenkki onnistu noin vain eikä sitä tule tehtyä ihan joka säällä. Tää on niin tätä, että aina jos kommentoit, että lasten kanssa jonkun asian tekeminen on vaikeampaa niin heti tulee joku supervanhempi sanomaan, että kyllä meillä ainakin lähdettiin vuoden ikäisten kaksosten ja vanhemman taaperon kanssa viikoksi Kaldoaiviin vaeltamaan räkkäaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tulin juuri töistä hiljaiseen ja puhtaaseen kotiini. Syön miehen kanssa hyvin ja sitten koiran kanssa pitkälle lenkille luontoon. Illalla salille. Tämä on mun elämän suola, pienet jutut. Tyhjä fiilis tulisi jos tähän kuvioon tekisin lapsia, niitä kun en ikinä ole halunnutkaan!
Mikä on sun intohimo? Mikä on sellainen juttu, mitä voisit tehdä päivät pitkät? Mitä rakastat? Tee sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan, kunhan olen juonut kolmannen aamukahvin sängyssä ja lukenut lehden loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sun intohimo? Mikä on sellainen juttu, mitä voisit tehdä päivät pitkät? Mitä rakastat? Tee sitä.
Saako näin tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa melu jota siedä on robotti-imuri. Senkin voi jättää tänne yksinään pyörimään. Lasta ei pysty jättämään, tulee heti lasu.
Suolani? Työ.
Olen vielä ja työtön, mutten ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vielä ja työtön, mutten ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin.
*VELA ja työtön*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sun intohimo? Mikä on sellainen juttu, mitä voisit tehdä päivät pitkät? Mitä rakastat? Tee sitä.
Saako näin tehdä?
Saa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jo maisteri ja siihen loppui tiedonjanosi? En jaksa lukea ketjua.
Lue tohtoriksi, ota ihan muita pilipaliopintoja, opiskele uusia taitoja, kirjoita kirja jne. Ihme touhua jos ei ole kiinnostusta mihinkään uuteen, vaan kehittyminen loppuu siihen kun valmistuu maisteriksi.
Hevosharrastus? Pääset seikkailemaan minne haluat.
Vierailija kirjoitti:
Kuoleman odotus.
Kansalaisopistoissa voi veistää oman arkkunsa.
Lukeminen. Nyt Elina Kilkku:
"Alina ei ollut vankilassa, mutta hän olisi voinut olla.
Hänenä vapauttaan oli rajoitettu. Hän ei saanut tehdä työtään teatteriohjaajana eikä käydä yksin ulkona. Häntä ei kutsuttu Alinaksi vaan kirjainyhdistelmällä ÄITI.
Tavallisista suomalaisista vankiloista poiketen hänen tuomionsa pituus oli noin kaksikymmentä vuotta, eikä tuomio lyhenisi hyvällä käytöksellä. Ensikertalaisen tuomio olisi ollut vain kahdeksantoista vuotta, mutta mielenhäiriössä Alina oli menntyt uusimaan rikoksensa. Tuomio oli ehdoton eikä siitä voinut valittaa, sillä lasten isä Jouni oli muuttanut Pariisiin, eikä Alinan paras ja ainoa ystävä Marina ollut kiinnostunut vaihtamaan vaippoja eikä tahrimaan käsiään mihinkään lapsiin liittyvään.
Suomen perustuslain ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksen vastaisesti Alinaa myös kidutettiin. Hänet herätettiin joka yö vähintään parin tunnin välein. Hänen ei annettu rauhassa syödä tai käydä suihkussa. Tavallisista vanginvartijoista poiketen Alinan vartijat – nelivuotias Leevi ja kaksivuotias Lyyti – mölisivät jatkuvasti, vaativat vahtimista ja viihdyttämistä, tökkivät Alinaa naamaan, vetivät häntä tukasta, kirkuivat, tappelivat keskenään ja saivat kihomatoja tai oksennustaudin kriittisellä hetkellä. "
Vierailija kirjoitti:
Mikä on sun intohimo? Mikä on sellainen juttu, mitä voisit tehdä päivät pitkät? Mitä rakastat? Tee sitä.
Taiteilua. Tanssia. Kirjoittamista. Siinä aika kuluukin.
En nyt kyllä ole ihan samaa mieltä kanssasi kaikesta.
Ihan pienet meillä on kulkenut ensin liinassa tai rintarepussa ja myöhemmin kantorinkassa ja on tehty näin päivävaelluksia ja palattu yöksi "tukikohtaan" telttaan. Tai sitten ihan kotoa käsin käyty patikoimassa päiväreissuja. Joku tuollainen 4-5 v ikäinen kävelee jo useita kilometrejä metsässä, varsinkin kansallispuistojen ja retkeilyalueiden hyvillä poluilla ja pitkoksilla, eikä todellakaan tarvitse valita sitä lyhyintä reittiä. Väsähtäessään tuon ikäisen ottaa hetkeksi harteille matkustamaan.
Sitten taas tuollaiset pitkät lenkit tmv omat tekemiset: meidän perheessä, kuten niin monilla muillakin, on kaksi aikuista jakamassa vastuuta, ja halutessaan omaa aikaa kyllä järjestyy. Toki ihan kaikkea ei voi saada just nyt heti mulle, kun mieleen tulee, mutta yleensä asioita saa järjestettyä.
Se on kyllä totta, että lasten kanssa tehdessä joutuu ottamaan asioita huomioon eri lailla kuin aikuisten kesken. Mutta ainakin me ollaan elävä esimerkki siitä, ettei lapset ole ollut syy jättää omia mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia, vaan myös lasten kanssa pystyy tekemään. Eikä se yleensä ole edes erityisen haastavaa.