Miten pysytte järjissänne äitiysvapaalla/hoitovapaalla kotona?

En jaksanutkaan. Masennuin ja ahdistuin, se oli ihan kamalaa.

Kun hankimme toisen lapsen, sanoin miehelleni että missään tapauksessa en ole kotona yli 6kk. Mies sanoi OK, ja vauvan täyttäessä 6kk palasin töihin ja mies jäi kotiin, vaikka taloudellisesti siinä ei ollut hevonvitun järkeä. Olimme kuitenkin molemmat sitä mieltä, että mielenterveyteni on tärkeämpää kuin asuntolainan maksunopeus.

Ja joo, rakastan lapsiani yli kaiken. Tottakai rakastan heitä enemmän kuin työtäni, mutta siitä huolimatta en jaksa olla koko aikaa kotona.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 13:35"]Jäin viime viikolla äitiysvapaalle toista kertaa. Esikoinen on kohta kolme vuotta. Kuinka saatoinkaan unohtaa miten tappavan tylsää päivät kotona oleminen on. Ulkona sataa räntää ja vettä, esikoiselle pitää keksiä tekemistä. Pitää tehdä ruokaa ja yrittää pitää kotia siistinä. Koko ajan tulee naposteltua jotain...

Haluan jo viikon kotonaolon jälkeen aikuista keskusteluseuraa ja aivojen käyttöä. Tietenkin lapsen seurasakin joutuu käyttämään aivoja, mutta ei se sama ole kuin aikuinen seura!

Miten te muut jaksatte arkea kotona taantumatta ihan kokonaan?
[/quote]

no. Eihän se sitä tarkoita, että pitäisi siellä kotona istua lapsen kanssa,jos on äitiys/hoitovapaalla. Silleen ei jaksakkaan.
Aamulla ulos,voi mennä puistoon, käydä lenkillä,kolmevuotias voi aloittaa kerhon jne.
Päiviin kun luo tietyt rutiinit, niin hyvin jaksaa. Kun vaan lähtee kotoa sinne missä on muitakin äitejä, niin juttuseuraa löytyy.

Ihan käsittämätöntä miten joillakin voi olla tylsää vauvan kanssa. Olispa mullakin ollut sellainen vauva. Omani oli mahavainvainen ja nukkui puolen tunnin pätkissä. Hereilläoloika meni sylissä kanniskellessa ja hytkytellessä. Ei ollut mitään mahdollisuuksia saada juuri mitään päivän aikana aikaiseksi. Vauvaa kun ei voinut hetkeksikään laskea sylistään, tai alkoi huuto. Unetkin kun kesti vain sen puoli tuntia kerrallaan, niin se aika meni siinä että sain syötyä ja tehtyä jonkin nopean kotityön. Yöt meni niin vähillä unilla, että en todellakaan jaksanut edes haaveilla kodinulkopuolisista harrastuksista. Vaunulenkit oli ainut mitä jaksoi tehdä. Onneksi vauva-aika on lyhyt. Nyt vaan jännitän onko toinekin vauvani yhtä vaativa.

Itse olen miettinyt samaa...

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:41"][quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:26"]

Missä välissä te oikein lueskelette filosofiaa, opiskelette, teette käsitöitä, hoidatte luottamustoimien paperitöitä tms.? Mä hyvä kun ehdin ruokaa laittaa vauvalta. Vauva nukkuu päiväunet pätkissä ja vain liikkeellä eikä aina niinkään, joten vaunulenkit ovaat tasan ainoa harraste, mihin on mahdollisuus vauvan nukkuessa. Yksin leikkimässä viihtyy justjust sen aikaa, että saan syötyä tai käytyä suihkussa ja ehkä hyvällä tuurilla ripustettua pyykit kuitenkin samalla vauvalle jutellen. Ei mulla ainakaan ongelma ola se, etten keksisi tekemistä, vaan se, että aikaa tehdä keskeytyksettä mitään yhtään keskittymistä sekä molemmat kädet vaativaa ei ole. Poika syökin nykyään niin nopsasti, että edes imettäessä ei montaa sivua ehdi lukea, aiemmin se oli mulle se päivän "oma aika". Aletaan varmaan käydä jossain kerhoissa niin saa vähän vaihtelua, en oikein muutakaan keksi. Vauva on kyllä ihana, muttei puhu mitään ja mielenkiinnon kohteensa ovat aika yksitoikkoisia.

[/quote]

AV:llä pystyt kuitenkin roikkumaan?
[/quote]

Av:lla voi roikkua pihelimella kun imettää. T:eräs toinen joka ihmettelee samaa kuin 52

Mitä se älyllinen keskustelu on, jota kaipaatte? Kyllä mulla lapsien kanssa ja päivän ja perheen kaikkien asioiden hoidossa on koko aivokapsiteetti käytössä. En sitten jaksa aikuisten horinoita jonniin joutsvista asioista. Varsinkaan sellaisia naisten asioista tai miesten keskinäistä jauhamista.. Äh, niin turhaa. Ammatillista keskusteluako kaipaatte?

"Ei se maisterin paikka vain ole kotona" :D pelle!