Lue keskustelun säännöt.
Miten pysytte järjissänne äitiysvapaalla/hoitovapaalla kotona?
06.11.2014 |
Jäin viime viikolla äitiysvapaalle toista kertaa. Esikoinen on kohta kolme vuotta. Kuinka saatoinkaan unohtaa miten tappavan tylsää päivät kotona oleminen on. Ulkona sataa räntää ja vettä, esikoiselle pitää keksiä tekemistä. Pitää tehdä ruokaa ja yrittää pitää kotia siistinä. Koko ajan tulee naposteltua jotain...
Haluan jo viikon kotonaolon jälkeen aikuista keskusteluseuraa ja aivojen käyttöä. Tietenkin lapsen seurasakin joutuu käyttämään aivoja, mutta ei se sama ole kuin aikuinen seura!
Miten te muut jaksatte arkea kotona taantumatta ihan kokonaan?
Kommentit (107)
Mä "muutin" äidille :D hän on eläkkeellä niin saatiin toisistamme seuraa. Mies tekee pitkää päivää niin saa pidettyä vapaata kun vauva syntyy :) meillä tosin ensimmäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy joitain kursseja avoimessa yliopistossa. Kurssit kestävät yleensä 2 -4h ja ovat ilta-aikaan joten jos lapsen isä pystyy kerran pari viikossa huolehtimaan mukulasta, pääset aikuisten seuraan sivistymään. Lisäksi voit tehdä lapsen leikkiessä kotitehtäviä ja lukea tentteihin. Itselläni on puuduttava työ, ja käyn kerran viikossa yliopistolla ja tämän lisäksi 1 kurssi vaatii niin. 4h työtä viikossa omalla ajalla. Kyllä virkistää.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:26"]
Missä välissä te oikein lueskelette filosofiaa, opiskelette, teette käsitöitä, hoidatte luottamustoimien paperitöitä tms.? Mä hyvä kun ehdin ruokaa laittaa vauvalta. Vauva nukkuu päiväunet pätkissä ja vain liikkeellä eikä aina niinkään, joten vaunulenkit ovaat tasan ainoa harraste, mihin on mahdollisuus vauvan nukkuessa. Yksin leikkimässä viihtyy justjust sen aikaa, että saan syötyä tai käytyä suihkussa ja ehkä hyvällä tuurilla ripustettua pyykit kuitenkin samalla vauvalle jutellen. Ei mulla ainakaan ongelma ola se, etten keksisi tekemistä, vaan se, että aikaa tehdä keskeytyksettä mitään yhtään keskittymistä sekä molemmat kädet vaativaa ei ole. Poika syökin nykyään niin nopsasti, että edes imettäessä ei montaa sivua ehdi lukea, aiemmin se oli mulle se päivän "oma aika". Aletaan varmaan käydä jossain kerhoissa niin saa vähän vaihtelua, en oikein muutakaan keksi. Vauva on kyllä ihana, muttei puhu mitään ja mielenkiinnon kohteensa ovat aika yksitoikkoisia.
[/quote]
AV:llä pystyt kuitenkin roikkumaan?
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:38"]
Käy joitain kursseja avoimessa yliopistossa. Kurssit kestävät yleensä 2 -4h ja ovat ilta-aikaan joten jos lapsen isä pystyy kerran pari viikossa huolehtimaan mukulasta, pääset aikuisten seuraan sivistymään. Lisäksi voit tehdä lapsen leikkiessä kotitehtäviä ja lukea tentteihin. Itselläni on puuduttava työ, ja käyn kerran viikossa yliopistolla ja tämän lisäksi 1 kurssi vaatii niin. 4h työtä viikossa omalla ajalla. Kyllä virkistää.
[/quote]
Myös täysin verkkokursseina suoritettavia löytyy.
Kävin monta kertaa viikossa auttamassa vanhempia sukulaisia. Tein kotona käsitöitä ja jumppasin, juttelin netissä kavereiden kanssa, kutsuin ihmisiä kylään ja kävin kavereilla kahvilla. Jos olisin ollut fiksu, olisin suorittanut samalla jonkun etälukion, mutta se idea pätkähti mieleen vasta vaiden lopulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:41"][quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:26"]
Missä välissä te oikein lueskelette filosofiaa, opiskelette, teette käsitöitä, hoidatte luottamustoimien paperitöitä tms.? Mä hyvä kun ehdin ruokaa laittaa vauvalta. Vauva nukkuu päiväunet pätkissä ja vain liikkeellä eikä aina niinkään, joten vaunulenkit ovaat tasan ainoa harraste, mihin on mahdollisuus vauvan nukkuessa. Yksin leikkimässä viihtyy justjust sen aikaa, että saan syötyä tai käytyä suihkussa ja ehkä hyvällä tuurilla ripustettua pyykit kuitenkin samalla vauvalle jutellen. Ei mulla ainakaan ongelma ola se, etten keksisi tekemistä, vaan se, että aikaa tehdä keskeytyksettä mitään yhtään keskittymistä sekä molemmat kädet vaativaa ei ole. Poika syökin nykyään niin nopsasti, että edes imettäessä ei montaa sivua ehdi lukea, aiemmin se oli mulle se päivän "oma aika". Aletaan varmaan käydä jossain kerhoissa niin saa vähän vaihtelua, en oikein muutakaan keksi. Vauva on kyllä ihana, muttei puhu mitään ja mielenkiinnon kohteensa ovat aika yksitoikkoisia.
[/quote]
AV:llä pystyt kuitenkin roikkumaan?
[/quote]
Tää ei vaadikaan keskittymistä eikä molempia käsiä vaan onnistuu pitkin päivää ripoteltuina muutaman minuutin pätkinä samalla kun esim. syön vauvan leikkiessä :)
Tälläkin hetkellä imetän samalla, av:lla ehtii piipahtaa tai soittaa pikaisesti kaverille tms. mut eipä tässä mitään sukkia kyllä neulottaisi saati pöytäkirjoja kirjoitettaisi puhtaaksi.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:26"]
Missä välissä te oikein lueskelette filosofiaa, opiskelette, teette käsitöitä, hoidatte luottamustoimien paperitöitä tms.? Mä hyvä kun ehdin ruokaa laittaa vauvalta. Vauva nukkuu päiväunet pätkissä ja vain liikkeellä eikä aina niinkään, joten vaunulenkit ovaat tasan ainoa harraste, mihin on mahdollisuus vauvan nukkuessa. Yksin leikkimässä viihtyy justjust sen aikaa, että saan syötyä tai käytyä suihkussa ja ehkä hyvällä tuurilla ripustettua pyykit kuitenkin samalla vauvalle jutellen. Ei mulla ainakaan ongelma ola se, etten keksisi tekemistä, vaan se, että aikaa tehdä keskeytyksettä mitään yhtään keskittymistä sekä molemmat kädet vaativaa ei ole. Poika syökin nykyään niin nopsasti, että edes imettäessä ei montaa sivua ehdi lukea, aiemmin se oli mulle se päivän "oma aika". Aletaan varmaan käydä jossain kerhoissa niin saa vähän vaihtelua, en oikein muutakaan keksi. Vauva on kyllä ihana, muttei puhu mitään ja mielenkiinnon kohteensa ovat aika yksitoikkoisia.
[/quote]
Jos joku tilaisuus oli sellainen, että sinne voi mennä lapsen kanssa, menin lapsen kanssa. Lapset nyt vaan itkee ja kätisee ja temppuilee ja on äänekkäitä ja työläitä, sellaista se on. Ne on sitä kotona, ne on sitä kylässä ja kerhossa ja missä vain, ja sen kanssa eletään kun ei kotonakaan jaksa aina olla. Siksihän näissä äitikahviloissa on niin kiva käydä, kun siellä kaikilla on sama tilanne. Jos keskustelu onkin sitä että se etenee sana kerrallaan ja sitten joku joko itkee päälle tai univelkainen hömelö äiti unohtaa mitä piti sanoa, niin se on ihan ok ja aivan käypä keskustelu kaikkien mielestä. :D Iltaisin, kun mies oli kotona, menin sitten yksin omiin menoihini. Ei sitäkään tosin hirveän usein tapahtunut, koska miehellä oli iltaisin töitä. Opiskelu ei minulta olisi onnistunut, olin siihen liian väsynyt.
Sellaisesta täydellisestä keskittymisestä, mistä pysyti nauttimaan ennen lasta, on turha edes haaveilla. :) Senkin aika tulee sitten joskus, aika kuitenkin menee nopeasti (kun sitä katsoo jälkeenpäin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 23:47"]
Alkaa ärsyttää "superfantsuu vapaalla mammat kun on niin vitun helppo elämä, senkun menee lapsen kanssa" jotka toitottaa muille lässynlääkerhoja ja supersosiaalisuuttaan.. Hyvä se on niillä nähdä ihmisiä ja lähteä minne vaan joilla on autot mitkä kulkee, olo hyvä ja lapset tavallisia. Toista se on uhmakkaan ja vaativan lapsen, kipeän vartalon ja autottomuuden kanssa. Ei, ei ole varaa ostaa autoa edes osarilla. Semmoisia säästöjä ei ole eikä ikinä tule. Jep, tuli iso elämänmittainen kriisi joka vei pohjan kaikelta..Niin, lisäksi loppui työt kun yt:t joten vittuakos siinä. Ei tartte mennä mammakahviloihin tai puistoihin kun ei pääse järkevästi kulkemaan, busseja kulkee harvakseltaan ja kävelymatkaa liikaa tällä hetkellä esikoista ajatellen. Eipä tolla pyörälläkään poljeta kun nyt raskaana supistelee jatkuvasti eikä kipujen takia pysty. Mut av olikin superäitylien kilpahuutokehu-foorumi jossa kaikki on täydellistä ja kotona olo todellisuudessa ihan muuta. Kun siellä kotona ovat oikeasti ne jotka olosuhteiden pakosta..Menen heti töihin kun vauvan syntymän jälkeen töitä saan, tätä ei enää kiitos.
[/quote]
Aina kun sitä pukkaa, kannattaa pyrkiä erottelemaan, mistä se kriisi johtuu. Sulla on nyt paljon stressiä, mutta puhut kuin juuri se perhe-elämä tekisi sun elämästä kamalaa. Tuskin on sun lasten vika, että olet työtön ja rahaton, ja ilmeisesti myös yksinhuoltaja? Tunnetasolla ymmärrän sun turhautumisesi ja pettymyksesi, mutta on tietonen ja huono valinta laajentaa se vitutus koskemaan myös perhe-elämää. Perhe on sun elämässä niitä harvoja pysyviä asioita, ne lapset niitä harvoja ihmisiä jotka tulevat aina rakastamaan sinua. Älä maksata lapsillasi näitä hankalia hetkiäsi, tai kohta sulla on kaksi uhmakasta lasta (jotka oikeasti vain reagoivat sinun tunnetilaasi) ja elämä entistä enemmän perseestä.
En mä oikein pysynytkää enkä jaksanut. Nyt kun jälkeenpäin ajattelen...
raivohullu väsynyt.
kerhot oli hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua näitä "kun siellä mammakerhoissa/leikkipuistoissa puhutaan vaan lapsista"- kitisijöitä. Tottakai siellä puhutaan lapsista, se on se asia mikä paikallaolijoita tuossa tilanteessa yhdistää. Samalla lailla kuin töissö puhutaan töistä ja harrastuspiireissä harrastuksesta. Lapsista on helppo vähän inttovertimmankin löytää jutunjuurta tuntemattoman kanssa. Mistä te sitten haluaisitte puhua? Mä en mielelläni esim. ammattiani kerro kenellekään kuin pakon edessä. Mulla on muut ystävät joiden kanssa puhun moista jutuistani. Mitäpä jos vaikka yrittäisitte avata keskustelun itseänne kiinnostavasta aiheesta? Kyllä minä ainakin olen tavannut pääasiassa vain äitejä, jotka lähtevät mielellään mukaan keskusteluun kuin keskusteluun.
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 07:36"]
Mä en tajua näitä "kun siellä mammakerhoissa/leikkipuistoissa puhutaan vaan lapsista"- kitisijöitä. Tottakai siellä puhutaan lapsista, se on se asia mikä paikallaolijoita tuossa tilanteessa yhdistää. Samalla lailla kuin töissö puhutaan töistä ja harrastuspiireissä harrastuksesta. Lapsista on helppo vähän inttovertimmankin löytää jutunjuurta tuntemattoman kanssa. Mistä te sitten haluaisitte puhua? Mä en mielelläni esim. ammattiani kerro kenellekään kuin pakon edessä. Mulla on muut ystävät joiden kanssa puhun moista jutuistani. Mitäpä jos vaikka yrittäisitte avata keskustelun itseänne kiinnostavasta aiheesta? Kyllä minä ainakin olen tavannut pääasiassa vain äitejä, jotka lähtevät mielellään mukaan keskusteluun kuin keskusteluun.
[/quote]
Miksi et kerro ammattiasi? Häpeätkö sitä? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 23:47"]
Alkaa ärsyttää "superfantsuu vapaalla mammat kun on niin vitun helppo elämä, senkun menee lapsen kanssa" jotka toitottaa muille lässynlääkerhoja ja supersosiaalisuuttaan.. Hyvä se on niillä nähdä ihmisiä ja lähteä minne vaan joilla on autot mitkä kulkee, olo hyvä ja lapset tavallisia. Toista se on uhmakkaan ja vaativan lapsen, kipeän vartalon ja autottomuuden kanssa. Ei, ei ole varaa ostaa autoa edes osarilla. Semmoisia säästöjä ei ole eikä ikinä tule. Jep, tuli iso elämänmittainen kriisi joka vei pohjan kaikelta..Niin, lisäksi loppui työt kun yt:t joten vittuakos siinä. Ei tartte mennä mammakahviloihin tai puistoihin kun ei pääse järkevästi kulkemaan, busseja kulkee harvakseltaan ja kävelymatkaa liikaa tällä hetkellä esikoista ajatellen. Eipä tolla pyörälläkään poljeta kun nyt raskaana supistelee jatkuvasti eikä kipujen takia pysty. Mut av olikin superäitylien kilpahuutokehu-foorumi jossa kaikki on täydellistä ja kotona olo todellisuudessa ihan muuta. Kun siellä kotona ovat oikeasti ne jotka olosuhteiden pakosta..Menen heti töihin kun vauvan syntymän jälkeen töitä saan, tätä ei enää kiitos.
[/quote]
Jo tuo sinun asenteesi tekee kyllä sen ettei varmasti ole kivaa, koskaan, missään, ikinä. Taidat olla niitä ihmisiä jotka vaikka keksimällä keksii kaiken negatiivisen jokaisesta asiasta. Ihan varmasti voisit ohjelmoida tuon päänsisäisen puheesi edes piirun verran myönteisemmäksi. Jos et, niin toivottavasti nautit "kurjuudestasi".
Ne mammat viihtyy kellä mies tienaa yksinkin tarpeeksi ts. voi käydä kahviloissa tai piipahtaa popissa tai sadepäivänä karauttaa perheen toisella autolla hoploppiin. Itse ratkaisin ongelman tekemällä kerran viikossa illalla tai viikonloppuisin keikkatyön niin oli myös "omaa" rahaa ja käytännössä maksoin kaikki omat menoni ja perheen ruoat myös hoitovapaalla. Ja sai käyttää ajoittain aivojaan ja ammattitaitoaan. Oli vakituisen työnantajan lupa (mistä olin hoitovapaalla) keikkatyöhön. Viihdyin tosi hyvin kotona näin lähes kuusi vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 07:45"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 07:36"]
Mä en tajua näitä "kun siellä mammakerhoissa/leikkipuistoissa puhutaan vaan lapsista"- kitisijöitä. Tottakai siellä puhutaan lapsista, se on se asia mikä paikallaolijoita tuossa tilanteessa yhdistää. Samalla lailla kuin töissö puhutaan töistä ja harrastuspiireissä harrastuksesta. Lapsista on helppo vähän inttovertimmankin löytää jutunjuurta tuntemattoman kanssa. Mistä te sitten haluaisitte puhua? Mä en mielelläni esim. ammattiani kerro kenellekään kuin pakon edessä. Mulla on muut ystävät joiden kanssa puhun moista jutuistani. Mitäpä jos vaikka yrittäisitte avata keskustelun itseänne kiinnostavasta aiheesta? Kyllä minä ainakin olen tavannut pääasiassa vain äitejä, jotka lähtevät mielellään mukaan keskusteluun kuin keskusteluun.
[/quote]
Miksi et kerro ammattiasi? Häpeätkö sitä? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
[/quote]
On lääkäri, ne ei kerro kuin pakon edessä.
Mä en vaa tajua että miten voi olla raskasta olla kotona omien lasten kanssa! Mä nautin niiiin täysillä tästä että ei tarvii käydä päivätöissä, niin rakastunut olen lapsiini että vaikka olenkin paljon yksinoloa tarvitseva ihminen tuntuu etten halua hetkeäkään olla erossa lapsistani!
Otan mielelläni lapset mukaan kaikkialle, ei se helppoa aina ole mutta olen niin ylpeä siitä kun kuljen kolmen lapseni kanssa ja vielä maha pystyssä, neljäs syntyvä kohta, ja olen tosi nuori. Ne ihmisten mukavat/kateelliset katseet, kyllä, kaikista ei todellakaan olisi tähän.
Saa päivät keskittyä olemaan vaan kotirouva, shoppailla, ulkoilla, nähä kavereita kun haluaa, tehä mitä vaan. Töissä ollessanikin aina tein samat kotityöt kuin nyt, mutta nyt mulla on siihen koko päivä aikaa ilman että olen eka väsynyt töistä. Koti on tiptop, ruoka jokapäivä miehelle, joskus lapsille oma ruoka ja itselleni vielä erikseen kevytruoka, kun pidän painosta huolta, leivon usein.
Aion olla tulevan vauvan synnyttyä kotona siihen asti kun hän lähtee eskariin! :)
Paljon on kiinni siitä, onko äitikavereita ja kavereita, joita voi nähdä illalla. Jos ei ole, perhekahvilat ja muskarit voi olla aika laiha lohtu.
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 07:49"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 07:45"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 07:36"]
Mä en tajua näitä "kun siellä mammakerhoissa/leikkipuistoissa puhutaan vaan lapsista"- kitisijöitä. Tottakai siellä puhutaan lapsista, se on se asia mikä paikallaolijoita tuossa tilanteessa yhdistää. Samalla lailla kuin töissö puhutaan töistä ja harrastuspiireissä harrastuksesta. Lapsista on helppo vähän inttovertimmankin löytää jutunjuurta tuntemattoman kanssa. Mistä te sitten haluaisitte puhua? Mä en mielelläni esim. ammattiani kerro kenellekään kuin pakon edessä. Mulla on muut ystävät joiden kanssa puhun moista jutuistani. Mitäpä jos vaikka yrittäisitte avata keskustelun itseänne kiinnostavasta aiheesta? Kyllä minä ainakin olen tavannut pääasiassa vain äitejä, jotka lähtevät mielellään mukaan keskusteluun kuin keskusteluun.
[/quote]
Miksi et kerro ammattiasi? Häpeätkö sitä? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
[/quote]
On lääkäri, ne ei kerro kuin pakon edessä.
[/quote]
Nappiin meni ;)
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 08:14"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 07:49"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 07:45"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 07:36"]
Mä en tajua näitä "kun siellä mammakerhoissa/leikkipuistoissa puhutaan vaan lapsista"- kitisijöitä. Tottakai siellä puhutaan lapsista, se on se asia mikä paikallaolijoita tuossa tilanteessa yhdistää. Samalla lailla kuin töissö puhutaan töistä ja harrastuspiireissä harrastuksesta. Lapsista on helppo vähän inttovertimmankin löytää jutunjuurta tuntemattoman kanssa. Mistä te sitten haluaisitte puhua? Mä en mielelläni esim. ammattiani kerro kenellekään kuin pakon edessä. Mulla on muut ystävät joiden kanssa puhun moista jutuistani. Mitäpä jos vaikka yrittäisitte avata keskustelun itseänne kiinnostavasta aiheesta? Kyllä minä ainakin olen tavannut pääasiassa vain äitejä, jotka lähtevät mielellään mukaan keskusteluun kuin keskusteluun.
[/quote]
Miksi et kerro ammattiasi? Häpeätkö sitä? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
[/quote]
On lääkäri, ne ei kerro kuin pakon edessä.
[/quote]
Nappiin meni ;)
[/quote]
Ja syy on siis se, että jos tuon ammatin paukauttaa pöytään ennen kuin ihmiseen on muuten tutustunut, monien suhtautuminen muuttuu usein vähän oudoksi.
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 14:15"]
Mulla on vähän sama meininki että pyörin vaan kotona tylsistyneenä. Vauvasta ei ole kauheasti vielä seuraa.. Asutaan maalla eikä (tällä hetkellä) ole kuin yksi auto jolla mies kulkee töissä, eli en oikein mihinkään kerhoihin jne pääse. Luen, katson telkkaria (just pyysin miestä hommaamaan tallentavan digiboksin että vois imettäessä katsoa muutakin kuin ostostelkkaria), käyn lenkillä, siivoan... Leipoakin tykkään, mutta koska yritän raskauskiloja sulattaa niin ei viitsi joka päivä pullaa tehdä. Kyllähän tässä välillä tuntuu että tulee hulluksi kun puhuu itsekseen. Olis kiva osata tehdä jotain käsitöitä, tässä joutilaana olis monet villasukat jo kudottu! Tympeintä tässä on se, että mies ei taida oikein ymmärtää kuinka yksinäinen olen.. Hän kun on kiireisessä toimistossa koko päivän, hän haluaisi vain rentoutua töitten jälkeen rauhallisessa kodissa, kun minä taas haluaisin pälättää ja mennä jonnekin yhdessä jne.
[/quote]
Olisi kiva osata tehdä käsitöitä -- nythän sinulla on tilaisuus opetella tekemään niitä villasukkia. Ihme avuttomuutta.
Voimia kaikille kotiäidille.
se on jotekinrankaa se yksinäisyys. Ja se jää päälle työelämässä helposti. Sitä putoo niinkunkyydistä
kannaatta jotain sosiaalista yrttinä ja pirää itsestään hyvä huolta.
sit pitää aloittaa alusta uusi elämä, kun työt alkaa. Ja silti on vielä kotona lapsissa kiinni.
mutta kotiäitiyds on arvokas aika kuitenkin. Tietenkin se on. Se on perheen luomista. Ja se aloittaa uuden ajan, sekin.