Miten pysytte järjissänne äitiysvapaalla/hoitovapaalla kotona?

Samoissa tunnelmissa. Kotona 2-vuotiaan kanssa, vauva syntyy loppuvuodesta. Kesä oli kivaa, mutta tämä syystalvi on niin ankeaa jo säiden puolesta, tylsä ulkoilla. Omat ystäväni töissä, ja vaikka olen sosiaalinen, en viihdy mammapiireissä, joissa jutellaan lähinnä lapsista. Ja tuntuu, että suurin osa kotiäideistä on nuorempia, ja en ole koulutuselitisti, mutta luontevampaa jutustella töissä koulutettujen ja älykkäiden (itseäni fiksumpien :) ihmisten kanssa. Tunnen syyllisyyttä tästä tylsistymisestäni. Eniten haittaa juuri tuo samalla aaltopituudella olevan aikuisseuran puute, sadesäät ja toki nyt loppuraskauden kolotukset estävät aktiivisen retkeilyn. 

Kokkaan, luen, tapaan kavereita. Ja seuraan muiden elämää netin kautta. Lisäksi suoritan verkko-opintoja avoimessa yliopistossa. Kun vauva on hereillä, olen paljon hänen kanssaan, on aivan ihana pieni ihminen.

"leikitään ja halitaan..?" oh god..

Nautin aina lomista - ihanaa aikataulutonta elämää!

Vaikka ei ammatissani ja työni sisällössä ole mitään negatiivista, päinvastoin.

Äitiys- ja hoitovapaa ovat yksi ihana pitkä loma. Vielä pari kk pitäisi jaksaa itsellä odottaa ja sitten loppuu kuudelta heräämiset ja aamulähdöt. Jes! On aivan eriä herätä lasten kanssa paria tuntia myöhemmin ja miettiä aamupalalla rauhassa, että mitäs tänään tehtäis...

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 13:55"]Telkkaria ei meillä lapsi enkä minä katso päivisin. Vain hätätapauksessa lapsi voi tuijottaa jotain. Kyllä me harrastetaan ja treffataan muitakin ihmisiä, mutta ei se kuitenkaan ole ihan sama, kun järkevät keskustelut aikuisten kanssa. Jotenkin tuolla muskareissa ja kerhoissakin keskustelu pyörii aikalailla lasten ympärillä.

Rakastan lasta ja tulevaa lasta myös todella paljon ja haluan tarjota hyvän kotonaolon ajan heille. Mutta  tää on niin tylsää ja raskasta! Vaikka töissä on raskasta välillä myös, niin tää on ihan toista. 

Ap
[/quote] Se on kivempaa kun lapsia on kolme ;D Työtä on taas paljon enemmän mutta pointti on että lapsen maailmaa oppii tuntemaan ja siitä kiinnostumaan sitä enemmän mitä enemmän on opettajia. Kun siitä pääsee jyvälle niin vuorovaikutus lasten kanssa on niiden kotivuosien korvaamatonta antia. Mutta rankkaa se yksinäisyys on myös. Säännöllinen päuvämäärä on hyvä ja sitten kerran pari viikossa joku oma juttu.

Ihana ystävä joka asuu ihan lähellä ja jolla on samanikäinen lapsi, hän myös hoitovapaalla. Korvaamaton vertaistuki. Lisäksi muskarit ja perhekerhot ja oma auto jolla liikkuu ihan mihin tahansa. Ei hullumpaa vaikka odotankin kevättä kun työt taas alkaa.

Kannattaa ottaa viikkoihin jotain tekemistä, minne täytyy ihan lähtemällä lähteä. Mietit jonkin asian mistä itse tykkäät, et siis yritä väkisijn tehdä itsestäsi mammakerho/muskari/askartelija-äitiä. Ihan vaikka vaan se, että lähdette lasten kanssa autolla johonkin isompaan perhepuistoon jonain päivänä, jos sellaisia on lähistöllä. Siinä kuluu päivästä pari kolmea tuntia helpostikin ihan huomaamatta ja kotiympyröiden ulkopuolella käyminen virkistää aina. Sitten on taas kiva tulla kotiin ja loppupäiväkin menee paljon mukavammin.

Jonain toisena päivänä voitte käydä vaikka kirjastossa lainaamassa lapsille uusia kirjoja/musiikkia/fröbelin palikoita katsottavaksi tms.

Yhtenä päivänä teette kauppareissun yhdessä. Hakemassa ihan vaan jotain kaapin täydennystä. Lasten kanssa tuskin kukaan nauttii tehdä koko viikon ruokaostoksia.

Pointti on se, että ei sen tekemisen tarvitse mitään niin ihmeellistä aina olla. Kunhan johonkin lähdette missä aika kuluu ja mihin on helppo lasten kanssa mennä. Omien aikataulujen ja lasten päivärytmin mukaan.

Muistathan myös käydä yksin välissä jossain? Tykkäätkö urheilla/kuntoilla. Käydä uimassa, kauneushoidossa, ystävän kanssa kahvilla, lenkillä?

Huolehdithan itsestäsi ennenkaikkea, ettet uuvu ja jaksat olla äiti lapsillesi. Itsestä huolehtiminen on välttämätöntä, että jaksaa pienten lasten kanssa kotona. Hyvää alkutalvea ja tsemppiä!

Alkaa ärsyttää "superfantsuu vapaalla mammat kun on niin vitun helppo elämä, senkun menee lapsen kanssa" jotka toitottaa muille lässynlääkerhoja ja supersosiaalisuuttaan.. Hyvä se on niillä nähdä ihmisiä ja lähteä minne vaan joilla on autot mitkä kulkee, olo hyvä ja lapset tavallisia. Toista se on uhmakkaan ja vaativan lapsen, kipeän vartalon ja autottomuuden kanssa. Ei, ei ole varaa ostaa autoa edes osarilla. Semmoisia säästöjä ei ole eikä ikinä tule. Jep, tuli iso elämänmittainen kriisi joka vei pohjan kaikelta..Niin, lisäksi loppui työt kun yt:t joten vittuakos siinä. Ei tartte mennä mammakahviloihin tai puistoihin kun ei pääse järkevästi kulkemaan, busseja kulkee harvakseltaan ja kävelymatkaa liikaa tällä hetkellä esikoista ajatellen. Eipä tolla pyörälläkään poljeta kun nyt raskaana supistelee jatkuvasti eikä kipujen takia pysty. Mut av olikin superäitylien kilpahuutokehu-foorumi jossa kaikki on täydellistä ja kotona olo todellisuudessa ihan muuta. Kun siellä kotona ovat oikeasti ne jotka olosuhteiden pakosta..Menen heti töihin kun vauvan syntymän jälkeen töitä saan, tätä ei enää kiitos.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 09:46"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 09:21"]En ymmärrä ap:n kaltaisia ihmisiä ollenkaan. "Haluan käyttää aivojani", mutta tarvitset siihen ulkopuolista ohjausta?  [/quote] Harva on niin pahasti jakaantunut persoona kuin sinä, että pystyisi itsekseen keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia päivän polttavista asioista.

[/quote]

Niin! Ja vielä harvempi tuntuu ymmärtävän tätä halvaannuttavaa pointtia ENNEN lastentekoa. Ja, aniharva järjestää elämänsä niin, että lastenhoidon lisäksi elämässä olisi koko ajan muutakin, kuten vaikka harrastus tai ystävien näkeminen. 

Ja mikä kanssa yllättää, on netti. Siis ajatella, että tässä mekin vain vaihdamme ajatuksia, mutta äiti-ihminen ei vain tajua päiväuniaikaan sitten vaikka istua alas koneelle lukemaan uutisia, oman alansa uutisia, juttelemaan muille... Ei, ei! Koko päivä, koko viikko ja kaikki aika menee vain lapseen... kun kukaan ei tule ovelle juttelemaan päivän polttavista ja älyä vaativista aiheista. 

ps. Tiedän, että se ei ole sama asia kuin työssäkäyminen yms. Mutta onko joku niin taneli, että kuvittelee niin? 
[/quote

Kaikkien lapset ei nuku tuntien päikkäreitä. Ja kun yön on valvonut lapsen kanssa, on pakko yrittää levätä lapsen 30 min. Päikkäreiden aikana.

Jeps. Monta kertaa tätä ketjua lukiessa tullut mieleen kysymys, että mikä helvetin päiväuniaika. Hikiseen puoli tuntia vauvan saattaa saada nukkumaan parvekkeella, kun hyppää parin minuutin välein heiluttamassa vaunuja. Pahimpina päivinä nukkuu vain 10 min pätkiä, sylissä. Siinä ei kauheasti maailmanpolitiikkaan syvennytä.

Vauvan hereilläollessa sitten taas ei montaa ajatusta saa loppuyn ajateltua. Oon yh niin omaa aikaa ei juuri ole, ei oo mitään miestä joka tulis vapauttamaan illalla omiun harrastuksiin. Se hajottaa kun mitään asiaa ei saa rauhassa tehdä loppuun eikä auta vaik meillä on paljon perheellisiä kavereita ja kerhot lähellä. Rakastan vauvaa mut vielä enemmän rakastaisin jos välillä saisin olla yksinkin.

Mun piti olla 3 vuotta kotona mut jos tuo lapsi ei missään vaiheessa opi nukkumaan kunnon päiväunia pimahdan ja laitan sen kyllä päiväkotiin aiemmin.

En hajoa kotona oloon, pääasiassa nautin. Mutta, koska elämä nyt vaan on, niin kyllä niitä pitkiä ja vähän tylsiäkin päiviä mukaan mahtuu.
Vauva vuonna n olin aika väsynyt ja vaikka se harmittikin niin loppujen lopuksi se auttoi jaksamaan sitä, noh ei kovin tapahtuma rikasta aikaa. Tyytyi vaan olemaan vauvan kanssa, ulkoilemaan, käymään kerhossa kerran viikossa ja näkemään kavereita silloin tällöin.
Nyt taaperon kanssa aika sujuu nopeasti kun pidetään rytmi elämässä, mutta onhan se päivästä toiseen melko samanlaista.

P.s "maisterin paikka ei ole kotona"... maistereita on pilvin pimein, laidasta laitaan eikä se nykyään ole mikään saavutus tai suuren suuri titteli.

Itse tulen mökkihöperöksi, jos en päivän aikana voi puhua aikuisten kanssa. tai jos se on vaan jotain ruokakaupan "onpas tellä juusto tarjouksessa tänään!" -löpinää.

Itse tein kotiäitivaiheessa kahtena iltana viikossa ja joskus viikonloppuisin töitä. Olen ammatiltani opettaja ja sain hyvin helposti töitä paikallisesta työväenopistosta. Opetin monenikäisiä, mutta sain paljon seuraa ja ihan muuta ajateltavaa kuin kotiympyrät.

2

En pysykään.

Minä lähdin joka päivä jonnekin kotiäitiaikana. Samalla tavallahan sitä on töihinkin lähdettävä joka aamu, en pitänyt sitä niin kummoisena että voidakseen saada vaihtelua pitää vaihtaa vähän maisemaa. :) 

Itse en kokenut kotiäitiakaan henkisesti tylsänä, koska minulla oli järjestöissä luottamustehtäviä, joissa sai käyttää aivojaan ja puhua yhteiskunnallisista asioista. Mut aika usein, kun tulin kotiin, mietin että maailma pyörii radallaan jauhan minä sitten sata tuntia työllistämispolitiikasta tai ei, mut nämä tärkeimmät on tässä, eli lapset.

Niin se vaan on, että jos on tylsää pitää etsiä tekemistä. Sitä voi syytellä muita äitejä ja yhteiskuntaa siitä että nämä ovat tylsiä eivätkä järjestä sulle virikettä, tai sitten sitä voi järjestää ihan itse. ;)

Jos pystyisitte elämään sinun tuloillasi ja mies vapaalla kuitenkin vaikka 6 kk. Jos molemmilla ok tulot, ei se ole ongelma. Mieshän saa myös isompaa päivärahaa kuin sinä.

up

2

Mä odotan kädet kyynärpäitä myöten ensi kesää ja äitiyslomaa. Olen niiiiin maan kyllästynyt nykyiseen työhöni ja koko alaan, että voisin olla vuoden vaikka aidanseipäänä. Yritän koko ajan kuumeisesti miettiä mitä keksisin ettei tarvitse samaan hommaan enää palata. Ei tule ikävä hankalia asiakkaita, hankalia työkavereita (on siellä mukaviakin), jatkuvia deadlineja, resurssipulaa, harvinaisen osaamatonta esimiestä, ikuista kilpajuoksua aamulla töihin, töissä palaverista toiseen jne. Kyllä, aion nauttia kotona olosta: treenaan, hoidan takapihan yrttimaata, jonka sinne rakennan, huolehdin kodista,luen, tapaan ystäviä ja voisin jotain pientä sivubisnestä kehitellä. Ikää mulla 38v, joten tämä on viimeinen mahdollisuuteni olla kotona.