Miten pysytte järjissänne äitiysvapaalla/hoitovapaalla kotona?

Mä en ole oikein ikinä tajunut näitä äitejä, jotka eivät viihdy kotona. Ettekö tosiaan keksi mitään mielekästä tekemistä? Jotenkin vaikea käsittää, mutta jos ei ole oikein mistään kiinnostunut eikä mihinkään muskareihin tai perhekerhoihinkaan halua lähteä, niin eihän sitä silloin tekemistäkään ole. Se on jokaisen oma valinta miten aikansa käyttää.

Itse olen ollut nyt kaksi vuotta kotona eikä kertaakaan ole käynyt aika pitkäksi. Tapaan paljon ystäviäni jotka myös ovat kotiäiteinä, vanhempiani jotka ovat jo eläkkeellä, käydään muskarissa ja perhekerhossa, esikoisen kanssa riittää myös puuhaa koulun jälkeen, ulkoillaan, leikitään, kotona on aina jotain puuhaa sekä sisällä että ulkona (ikinä ei ole tullut sellaista tilannetta, että kotona ei olisi jotain asiaa mitä pitäisi/voisi tehdä). Töihin en kaipaa yhtään. 

Nyt jo hirvittää kuinka kiire tulee olemaan, sitten kun palaan töihin. Kaksi pientä lasta pitäisi saada ennen seitsemää puettuina tarhaan ja ehtiä töihin, työpäivän jälkeen hoitaa lasten haku, kaupassa käynti, ruokaa pöytään, kotityöt, harrastukset ym. Vaikka mies osallistuukin kaikkeen, niin jäähän siinä tosi vähän aikaa tehdä yhtään mitään. Ei kuulosta kovin nautinnolliselta ja rennolta, niinkuin tämä nykyinen kotiäitielämä.

Mulla onneksi freelancer-työ, jota teen iltaisin ja miehen vapaapäivinä (mies vuorotöissä, joten vapaita myös viikolla). En kyllä jaksaisi ilman tuota tunnetta, että teen jotain hyödyllistäkin ja hommia, missä olen oikeasti hyvä. Asutaan pienessä kyläpahaisessa, täällä on niin jumissa ja tylsistynyt olo, ei lapsen kanssa jaksa yksinään aina seistä leikkipuistossakaan. Nyt päätettiin laittaa lapsi (1,5 v) muutamana päivänä viikossa aamupäiväksi hoitoon, jospa sekin helpottaa.

Hei sinä ap. Toisten unelma on saada olla kotiäippänä. Ihmiset on erilaisia. Toiset haluaa olla lastensa kanssa ja toiset ulkoistavat kasvatusvastuun vieraille ihmisille. Elämä on valintoja ei kaikkea voi mitata rahassa.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:05"]

Hei sinä ap. Toisten unelma on saada olla kotiäippänä. Ihmiset on erilaisia. Toiset haluaa olla lastensa kanssa ja toiset ulkoistavat kasvatusvastuun vieraille ihmisille. Elämä on valintoja ei kaikkea voi mitata rahassa.

[/quote]

Tuo oli kyllä kauniisti sanottu. Mikä on sen parempi lapselle kun olla kotona ja äiti roikkuu AV-palstalla kaiket päivät?

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 13:35"]

Jäin viime viikolla äitiysvapaalle toista kertaa. Esikoinen on kohta kolme vuotta. Kuinka saatoinkaan unohtaa miten tappavan tylsää päivät kotona oleminen on. Ulkona sataa räntää ja vettä, esikoiselle pitää keksiä tekemistä. Pitää tehdä ruokaa ja yrittää pitää kotia siistinä. Koko ajan tulee naposteltua jotain...

Haluan jo viikon kotonaolon jälkeen aikuista keskusteluseuraa ja aivojen käyttöä. Tietenkin lapsen seurasakin joutuu käyttämään aivoja, mutta ei se sama ole kuin aikuinen seura!

Miten te muut jaksatte arkea kotona taantumatta ihan kokonaan?

[/quote]

Miksi et hae aikuisten seuraa. Itse pakkasin heti, kun kykenin vauvan matkaan ja kuljimme vähän siellä sun täällä. Kaikenmaailman mammakerhoa ja lasten harrastekerhoa päivällä. Tutustuin todella mielenkiintoisiin naisiin, joiden kanssa pidämme yhteyttä vielä 15 vuoden jälkeenkin. Missään muualla ei pystynyt tutustumaan niin eri alojen ihmisiin, kuin mammakerhoissa. Todella mielenkiintoista.

En kertaakaan muista tuijottaneeni tylsänä harmaata sadetta ikkunasta. Vauva kaukaloon ja isommat kyytiin ja sitten lähdettiin.

Kotivuodet olivat kyllä aika herkkua.

2

Missä välissä te oikein lueskelette filosofiaa, opiskelette, teette käsitöitä, hoidatte luottamustoimien paperitöitä tms.? Mä hyvä kun ehdin ruokaa laittaa vauvalta. Vauva nukkuu päiväunet pätkissä ja vain liikkeellä eikä aina niinkään, joten vaunulenkit ovaat tasan ainoa harraste, mihin on mahdollisuus vauvan nukkuessa. Yksin leikkimässä viihtyy justjust sen aikaa, että saan syötyä tai käytyä suihkussa ja ehkä hyvällä tuurilla ripustettua pyykit kuitenkin samalla vauvalle jutellen.

Ei mulla ainakaan ongelma ola se, etten keksisi tekemistä, vaan se, että aikaa tehdä keskeytyksettä mitään yhtään keskittymistä sekä molemmat kädet vaativaa ei ole. Poika syökin nykyään niin nopsasti, että edes imettäessä ei montaa sivua ehdi lukea, aiemmin se oli mulle se päivän "oma aika".

Aletaan varmaan käydä jossain kerhoissa niin saa vähän vaihtelua, en oikein muutakaan keksi. Vauva on kyllä ihana, muttei puhu mitään ja mielenkiinnon kohteensa ovat aika yksitoikkoisia.

Asenne. Mieti, miksi sinulla on lapsia. Siksikö, että kuuluu olla vai siksi, että olet halunnut lapsia ja onnistunut myös saamaan? Kolmivuotiaskin usein on mieluummin muiden kuin aikuisten ( tarvitsevatkin) tai vauvan kanssa, mutta juuri kolmivuotiaat ovat aikuisenkin mielestä "ihmisiä". Osaavat jo esittää hienoja kysymyksiä ja katsovat maailmaa eri kantilta kuin kaiken nähneet.

Kodin ei tarvitse olla tiptop. Jos et asu jossain aivan korvessa ilman mitään muita yhteyksiä ulkomaailmaan kuin netti, kokeile jotain uutta lasten kanssa. Todennäköisesti lapsillasi on myös isä. Jätä heidät hänen hoiviinsa, kun tulee töistä tai vapaapäivinä ja mene minne mielesi tekee.

Moni on selvinnyt järjissään äitiys- ja hoitovapaista, lapsistakin on tullut kunnon kansalaisia:)

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 15:40"]

Mulla samat fiilikset apn kanssa. Onneks lapsi on jo 5 kk ja lapsen isä jää kotiin kohta. Mulla auttoi se, että alan opiskelemaan avoimessa yliopistossa kun vauva oli 3 kk, sai keskustella muiden aikuisten kanssa asioista joilla on todella välillä. Ja kyllä rakastan lastani mutta kyllä koti on maisterille ihan väärä paikka.

[/quote]

Ei juma.. "Kyllä koti on maisterille ihan väärä paikka". Voi jessus miten hölmöltä ja itseriittoiselta sait itsesi vaikuttamaan. Ei meidän maisterien kannata varmaankaan edes lisääntyä,me jumalasta seuraavat?! Vuosi kotona vauvan kanssa on ihan liikaa meidän älykkyydelle ja viisaudelle.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 23:47"]

Alkaa ärsyttää "superfantsuu vapaalla mammat kun on niin vitun helppo elämä, senkun menee lapsen kanssa" jotka toitottaa muille lässynlääkerhoja ja supersosiaalisuuttaan.. Hyvä se on niillä nähdä ihmisiä ja lähteä minne vaan joilla on autot mitkä kulkee, olo hyvä ja lapset tavallisia. Toista se on uhmakkaan ja vaativan lapsen, kipeän vartalon ja autottomuuden kanssa. Ei, ei ole varaa ostaa autoa edes osarilla. Semmoisia säästöjä ei ole eikä ikinä tule. Jep, tuli iso elämänmittainen kriisi joka vei pohjan kaikelta..Niin, lisäksi loppui työt kun yt:t joten vittuakos siinä. Ei tartte mennä mammakahviloihin tai puistoihin kun ei pääse järkevästi kulkemaan, busseja kulkee harvakseltaan ja kävelymatkaa liikaa tällä hetkellä esikoista ajatellen. Eipä tolla pyörälläkään poljeta kun nyt raskaana supistelee jatkuvasti eikä kipujen takia pysty. Mut av olikin superäitylien kilpahuutokehu-foorumi jossa kaikki on täydellistä ja kotona olo todellisuudessa ihan muuta. Kun siellä kotona ovat oikeasti ne jotka olosuhteiden pakosta..Menen heti töihin kun vauvan syntymän jälkeen töitä saan, tätä ei enää kiitos.

[/quote]

On se kummaa, ettei osata nauttia siitä että luo oman aikataulunsa. Lapsi saa aamuisin nousta omaan tahtiinsa, ei raahata päiväkotiin. Ah, tätä vapautta. Olen sosiaalinen ja ystävät ovat säilyneet, ja autoilen minne haluan, kyllä, on iisiä kun on hyvin toimeentuleva mies. En ikinä vaihtaisi.

Yritän käydä vähintään joka toinen päivä taaperon kanssa jossain, muskari, perhekahvila tms. Aika tylsää tämä kyllä on, mutta en viitsi valittaa, kun on mahdollisuus olla hoitovapaalla ja on työpaikka, johon palata. Mies tekee vuorotyötä ja hänen työaikansa ovat muutenkin niin epäsäännölliset, etten pysty aloittamaan mitään säännöllistä harrastusta. Eniten ehkä harmittaa, että kaikki vauvajutut ovat aina niin aikaisin. Aamupäivä menisi ihan muuten vain nopeasti, mutta illat ovat pitkiä. Muutimme uudelle paikkakunnalle ja kaikki kaverit asuvat hyvin kaukana, uudet äitikaverit ovat taas iltaisin varattuja, kun ovat miesten kanssa (jotka tekee normaalia päivävuoroa). Taapero on aina ollut huono ottamaan päiväunia eli en oikein ehdi tekemään mitään omia juttuja taaperon ollessa hereillä, mikään omatoiminen opiskelukaan ei onnistu.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 14:15"]

Mulla on vähän sama meininki että pyörin vaan kotona tylsistyneenä. Vauvasta ei ole kauheasti vielä seuraa.. Asutaan maalla eikä (tällä hetkellä) ole kuin yksi auto jolla mies kulkee töissä, eli en oikein mihinkään kerhoihin jne pääse. Luen, katson telkkaria (just pyysin miestä hommaamaan tallentavan digiboksin että vois imettäessä katsoa muutakin kuin ostostelkkaria), käyn lenkillä, siivoan... Leipoakin tykkään, mutta koska yritän raskauskiloja sulattaa niin ei viitsi joka päivä pullaa tehdä. Kyllähän tässä välillä tuntuu että tulee hulluksi kun puhuu itsekseen. Olis kiva osata tehdä jotain käsitöitä, tässä joutilaana olis monet villasukat jo kudottu! Tympeintä tässä on se, että mies ei taida oikein ymmärtää kuinka yksinäinen olen.. Hän kun on kiireisessä toimistossa koko päivän, hän haluaisi vain rentoutua töitten jälkeen rauhallisessa kodissa, kun minä taas haluaisin pälättää ja mennä jonnekin yhdessä jne.

[/quote]

Käy vaikka Novitan sivuilla. Siellä on sukkien ja lapasten perusohje. Aloita niillä. Muualtakin varmaan löytyy ohjeita. Sitten voit laajentaa. Itse teen tosi mielelläni käsitöitä, mutta jotenkin en osaa tehdä niitä, jos lapsi 1,5 v pyörii ympärillä. Mietin, että se alkaa varmaan repiä lankoja ja puikkoja. 

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 13:41"]Mitä se älyllinen keskustelu on, jota kaipaatte? Kyllä mulla lapsien kanssa ja päivän ja perheen kaikkien asioiden hoidossa on koko aivokapsiteetti käytössä. En sitten jaksa aikuisten horinoita jonniin joutsvista asioista. Varsinkaan sellaisia naisten asioista tai miesten keskinäistä jauhamista.. Äh, niin turhaa. Ammatillista keskusteluako kaipaatte?
[/quote]

Pääsi tahaton naurunpyrskähdys :D aivokapasiteetti täydessä käytössä normiarjessa pikkulasten kanssa... tosin en tiedä opetatko heille jotain ydinfysiikkaa tms. Vaikka turhaahan se on, kun ei ne sellaista vielä ymmärrä. Minulle on tärkeää saada myös puhua mm. maailmantilanteesta, eettisistä ja moraalisista dilemmoista, opinnoista jne. Ja toki opiskelu haastaa ajattelua ihan eri tasolla.

En jaksanutkaan, siksi lähdin töihin. 

koitin joka aamupäivä käydä jossain esim. kaupoissa, kerhoissa, kaverilla, puistossa, että järki säilyy.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 15:31"]

menin mukaan järjestötoimintaan luottamustehtäviin: sain aivoille töitä. aika paljonhan siinä on lukemista ja krijoittamista, jos haluaa ottaa sellaisen roolin järjestössä. ja kokouksista nautin (iltaisin pari kolme kertaa kuussa), kun niissä puhuttiin Asiaa. riippuu järjestöistä, moniin voi ottaa vauvan mukaan. isompi toisen vanhemman kanssa kotiin siksi aikaa.

[/quote]

Joo toi on totta!! Mäkin olin mukana muutamassa, tosi tärkeä henkireikä saada tehdä jotain "järjellistä" kotihommien lisäksi.

Tää ketju on oli tänään Ilta-Sanomissa. Taitaa olla jutunjuuret vähissä. Voisin vaatia jotain palkkiota aiheesta.

Ap

Huonosti. Silti olin kotona kunnes kuopus täytti kolme. Se oli lasten kannalta hyvä asia mutta ne olivat oman elämäni vaikeimmat vuodet. Menohaluisena persoonana kärsin niistä rutiineista ja neljän seinän sisällä sairastelevien lasten kanssa olemisesta suunnattomasti. Minulla on kuitenkin vahva tunneside lapsiin näiden vuosien takia enkä kadu. Tein sen heille vaikka itse kärsin. Nyt on taas aikaa omalle elämälle ja töille, sopii minulle paljon paremmin.

En ymmärrä ap:n kaltaisia ihmisiä ollenkaan. "Haluan käyttää aivojani", mutta tarvitset siihen ulkopuolista ohjausta? 

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 09:21"]En ymmärrä ap:n kaltaisia ihmisiä ollenkaan. "Haluan käyttää aivojani", mutta tarvitset siihen ulkopuolista ohjausta? 
[/quote]

Harva on niin pahasti jakaantunut persoona kuin sinä, että pystyisi itsekseen keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia päivän polttavista asioista.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 09:46"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 09:21"]En ymmärrä ap:n kaltaisia ihmisiä ollenkaan. "Haluan käyttää aivojani", mutta tarvitset siihen ulkopuolista ohjausta?  [/quote] Harva on niin pahasti jakaantunut persoona kuin sinä, että pystyisi itsekseen keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia päivän polttavista asioista.

[/quote]

Niin! Ja vielä harvempi tuntuu ymmärtävän tätä halvaannuttavaa pointtia ENNEN lastentekoa. Ja, aniharva järjestää elämänsä niin, että lastenhoidon lisäksi elämässä olisi koko ajan muutakin, kuten vaikka harrastus tai ystävien näkeminen. 

Ja mikä kanssa yllättää, on netti. Siis ajatella, että tässä mekin vain vaihdamme ajatuksia, mutta äiti-ihminen ei vain tajua päiväuniaikaan sitten vaikka istua alas koneelle lukemaan uutisia, oman alansa uutisia, juttelemaan muille... Ei, ei! Koko päivä, koko viikko ja kaikki aika menee vain lapseen... kun kukaan ei tule ovelle juttelemaan päivän polttavista ja älyä vaativista aiheista. 

ps. Tiedän, että se ei ole sama asia kuin työssäkäyminen yms. Mutta onko joku niin taneli, että kuvittelee niin?