Lue keskustelun säännöt.
Onko omakotitalosta oikeasti paljon vaivaa?
20.09.2021 |
Mitkään perus ruohonleikkuut ja lumityöt eivät haittaa, mutta näin ummikkona mietin ihan talon itsensä huoltoa ja kaikenlaisia maksuja. Olen aina asunut kerrostalossa ja vieläpä vuokralla. Mikä omakotitalossa asumisessa on kaikkein hankalinta? Tuleeko paljon yllättäviä kuluja? Miten välttää homepommin?
Tuntuu että niin paljon on asioita, joita en osaa edes ajatella. Kaikki lämmityksestä salaojiin ja kattoremontteihin ja ties mihin. Olen kaupunkilaisjuntti enkä ollenkaan kätevä käsistäni, mutta okt on silti haaveissa joskus tulevaisuudessa....
Kommentit (202)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika huoletonta elämää. Lumityöt ja rännien putsaukset sun muut ylläpitotyöt aika vuodenajan mukaan. Vaan ei niistä tunneissa laskettuna hirveästi vuodessa tule. Menee ihan harrastuksesta. Kiva hääräillä pihalla muutenkin.
Joku kattoremontti tehdään 50 vuoden välein. Tapahtuu tilaamalla ammattilaiset tekemään. Pientä remonttia tietysti kannattaa opetella itse tekemään.
Riippuu kuinka vanha talo on. Jos on uusi niin ei tarvitse niin paljon huolehtia. Olettaisin ainakin näin.
Meillä -90 rakennettu ja joka kuukausi täytyy melkein jotain tehdä. Kesällä korjattiin parveke ja maalattiin talo. Kolme vuotta sitten tehtiin kattoremontti ja vaihdettiin lattia. Nyt ei ole onneksi mitään noin isoa tulossa, mutta jotain pientä on aina listalla.
Isoin ero kerrostalo asumiseen on varmasti se että jos joku menee rikki, ei ole isännöitsijää jolle soittaa. On osattava itse tai osattava hankkia joku ammattilainen.
Meillä on puskurirahasto juuri sitä varten jos tulee jotain yllättävää. Viikko sitten astianpesukone päätti lopettaa toimintansa ja saatiin hyvin ostettua uusi tilalle.
Riippuu myös siitä, mitä vaatii talolta. Jos vähän kuluneemmat pinnat ja alkeellisemmat olot kelpaavat, ei remontteja tarvitse tehdä kuin niiltä osin, mitä talo vaatii pysyäkseen terveenä: katto tai putket eivät saa vuotaa, ilmanvaihdon ja salaojituksen pitää toimia jne.
Itse asun 60-luvun talossa ja kyllä voisin laittaa remontteihin niin paljon rahaa kuin sielu sietää, mutta teen pala kerrallaan ja siedän pientä epämukavuutta, koska ei ole rahaa remontoida kaikkea kerralla eikä varsinkaan niitä juttuja, jotka edelleen toimii, mutta ehkä näyttää jo kuluneelta. . Mulle on tärkeintä oma rauha, ei se, että kaikki on uutta ja kiiltävää :-)
Meillä -96 valmistunut omakotitalo, mieheni lapsuuden koti.
Ostopäätöstä helpotti, kun talon historia tiedossa alkua myöden, mieheni isä & isoisä mm. olleet rakentamassa tätä.
Paljon sitä oppii tekemään itse, kun omakotitaloon asettuu. Ylläpitotöitä tulee eteen jonkin verran, esim. terassin öljyämistä, kaiteiden maalailua jne. Taannoin alkoi suihkun hana vuotamaan tiputellen. Ensin koitettiin saada joku paikallinen putkari apuun, kiirettä piti kuulemma kaikilla. Miehen kanssa yhdessä lopulta vaihdettiin (netistä varmistettiin ohjeet); vedet katki talosta, vanha hana pois ja uusi tilalle. Tais mennä n. 15 minuuttia tähän. Plussana n. 100-150€ säästö kun ei tarvittukaan putkaria!
Eli, mitä enemmän kiinnostusta opetella tekemään itse asioita, sen parempi. Tietysti isoimmat ja vaativimmat rempat on syytä jättää ammattilaisten asiaksi.
Yllättäviä menoja saattaa tulla, kuten kaikissa elämän asioissa. On tämä silti niin palkitsevaa ja ihanaa. Saa tehdä sekä talosta että pihasta juuri omanlaisensa, omaa rauhaa enemmän jos nyt vertaa siihen kerrostaloasumiseen, tilaa piisaa, jne.
En vaihtaisi pois! Kiitollinen tästä kodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi omakotitaloa omistaneena voin sanoa että on, ja paljon. Onneksi tehtiin vuosia sitten vihdoin päätös luopua omakotiasumisesta, elämä helpottui aivan käsittämättömän paljon kun kaikki asumiseen liittyvä stressi ja yllättävät kustannukset ovat tipotiessään.
Mökistä luovuttiin myös, ja nyt ei tarvitse lomallakaan stressata pihatöistä, korjauksista ja muista ikävistä velvollisuuksista vaan voidaan rentoutua.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kuinka vanha talo on. Jos on uusi niin ei tarvitse niin paljon huolehtia. Olettaisin ainakin näin.
Meillä -90 rakennettu ja joka kuukausi täytyy melkein jotain tehdä. Kesällä korjattiin parveke ja maalattiin talo. Kolme vuotta sitten tehtiin kattoremontti ja vaihdettiin lattia. Nyt ei ole onneksi mitään noin isoa tulossa, mutta jotain pientä on aina listalla.
Isoin ero kerrostalo asumiseen on varmasti se että jos joku menee rikki, ei ole isännöitsijää jolle soittaa. On osattava itse tai osattava hankkia joku ammattilainen.
Meillä on puskurirahasto juuri sitä varten jos tulee jotain yllättävää. Viikko sitten astianpesukone päätti lopettaa toimintansa ja saatiin hyvin ostettua uusi tilalle.
Iso ero on siinä mitä täytyy tehdä ja mitä olisi kiva tehdä. Omakotitaloissa tehdään paljon sellaista mikä lisää omaa asumismukavuutta tai on harrastus. Oikeasti pakollisia töitä on paljon lyhyempi lista. Ei tartte kitkeä kasvimaata tai istuttaa kukkia jos ei halua. Pihakeinua tai trampoliinia ei tarvitse kasata. Kauniita aitoja ja linnunpönttöjä ei tarvitse laittaa jos ei huvita. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menin ostamaan omakotitalon hehtaarin tontilla. En ajatellut ollenkaan maalle haikaillessa että vanha talo tarvitsee huoltoa ja pitää osata tehdä itse jos ei halua maksaa. Ei tälläinen ikuinen kaupunkilainen pärjännyt siellä. Myin pois ja muutin takaisin rivitaloon.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi omakotitaloa omistaneena voin sanoa että on, ja paljon. Onneksi tehtiin vuosia sitten vihdoin päätös luopua omakotiasumisesta, elämä helpottui aivan käsittämättömän paljon kun kaikki asumiseen liittyvä stressi ja yllättävät kustannukset ovat tipotiessään.
Mökistä luovuttiin myös, ja nyt ei tarvitse lomallakaan stressata pihatöistä, korjauksista ja muista ikävistä velvollisuuksista vaan voidaan rentoutua.
Toisille ne korjaukset ja pihatyöt tuovat rentoutusta stressin sijasta.
Miksi alunperin edes muutitte omakotitaloon, kun selvästi ei ole lainkaan ollut teidän juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Olen asunut omakotitalossa ja se asumismuoto ei sovi minulle. Jatkuvasti jotain hommaa. Nyt asun rivarissa ja huoloyhtiö hoitaa pihat, lumet, remontit...Toki maksan siitä, mutta hommat on ainakin hoidossa ja kustannukset eivät ole yllätyksiä. Lapsuudenkotini oli myös omakotitalo ja aina oli jotain hommaa pihalla tai talon parissa. Mökkikin oli oma työleirinsä. Nyt kyllä haaveilen mökistä mutta tiedän tarkkaan millaisen haluan. Esim ei puutarhaa vaan pelkkää kalliotonttia.
Vaivaa siitä on ihmisille, jotka kulissien takia ostavat omakotitalon.
Jos taas aidosti haluaa omakotitalon, ei töistä koe vaivaa vaan nautintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihan talosta. Meillä on vuonna -53 rakennettu rintamamiestalo eikä tätä koko ajan tarvitse remontoida. Edellinen omistaja remontoinut ja pitänyt hyvässä kunnossa, oli täällä ihan tunnetusti tarkka mies. Me kun ostimme talon niin teimme pintaremppaa ja uusimme keittiönkaapit sekä kodinkoneet. Me haluttiin tehdä kaikki tuo ennen muuttoa niin ei sitten tarvitse asua rempan keskellä. Sen jälkeen ollut kuuden vuoden aikana vähän maalaamista. Kylppäri ja katto rempattu pari vuotta ennen kuin ostimme talon.
Lämmitysmuotona meillä on kaukolämpö joka kylminä kuukausina on kallis, mutta vastaavasti kesällä tulee pieniä laskuja. Vesi on osuuskunnan ja on halvempi kuin kunnan vesi, jätevesimaksut pitää toki kunnalle maksaa. Sähkö on kilpailutettu ja otettu edullisin, siirtomaksu vain on niin kallis eikä sille voi mitään. Tontti on 1900 neliötä joten jonkun verran on nurmikkoa leikattavana ja talvisin tietenkin lumen kolaaminen. Välillä naapuri käy ilman pyyntöä lykkimässä lumet traktorilla.
On ihanaa asua omakotitalossa kun vuosia joutui taloustilanteen takia asumaan rivarissa. Olen lapsuuteni ja nuoruuteni asunut omakotitalossa joten olen niin tottunut omakotitaloon. Kerrostalo oli pahin, rivari vähän parempi. Omakotitalo on unelma.
Ei minusta.
Jos nuo perusasiat - ruohonleikkuut ja lumityöt - eivät haittaa, ei omakotitalossa niin kauheasti mitään ylimääräistä hommaa ole. En jaksa valittaa jostakin pienistä maalaustöistä, öljyämisistä tai joistakin pienistä huoltokorjauksista - ei niihin loppujen lopuksi mene vuositasollakaan niin isoa tuntimäärää, että se ajaisi minut uuvuksiin. Suurin osa hommista on päin vastoin ihan mukavaa pikku puuhastelua. Tärkeämmät ja isommat hommat kannattaa teettää ammattilaisella. Ja sekin on ollut positiivinen yllätys: esimerkiksi vanhojen valurautaisten viemäreiden uusiminen vanhassa, puurakenteisessa omakotitalossa oli paljon halvempaa kuin kerrostalossa (tietysti ilmiselvistä syistä).
Tietysti joku toinen omakotitalon omistaja alkaa nyt luetella kaikkia mahdollisia ja mahdottomia stressitasoa nostavia asioita, mutta ei niitä asioita kannata mystifioida.
En minä ajattele päivittäin esimerkiksi salaojien kuntoa, tai jotakin muuta vastaavaa.
Joku kirjoitti yllä tosi hyvin: jos asuu vanhemmassa talossa, on siedettävä pientä keskeneräisyyttä ja "epäsiistiyttä". Kunhan perusasiat on kunnossa - vesi pysyy siellä missä pitääkin, eikä rakenteellisia vaurioita tule - kaikki on hyvin.
Remontteihin (pinnat, keittiö, kylppäri, sauna, jne. jne) saa hakata niin paljon rahaa ja vaivaa kuin sielu sietää, mutta jos tyytyy ajatukseen että vanha talo SAA olla vanha (eikä tarvitse näyttää vastarakennetulta), pärjää hyvin maltillisella rahanmenolla ja vaivalla.
Tämän ajatuksen myötä elämään tulee tiettyä leppoisuutta ja rauhaa, kun ei tarvitse stressata koko taloyhtiön tulevista remonteista (milloin tulee putkiremontti, milloin julkisivuremontti) vaan pitää tärkeät asiat kunnossa - ja vähemmän tärkeitä tekee tarpeen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OKT menee harrastuksesta. Siihen saa kulumaan vaikka kuinka paljon aikaa. Siksi se ei sovi sellaisille, jotka eivät jaksa fyysistä työtä.
Kerrostaloasumisen jälkeen tämä omakotitalossa asuminen on tuntunut taivaalliselta.
En ole ikinä ollut niin ahdistunut, kuin mitä kerrostalossa olin. Kuin lintu häkissä.
Osta vuoden 1994 jälkeen rakennettu omakotitalo. Tuolloin asbesti kiellettiin lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloasumisen jälkeen tämä omakotitalossa asuminen on tuntunut taivaalliselta.
En ole ikinä ollut niin ahdistunut, kuin mitä kerrostalossa olin. Kuin lintu häkissä.
Ilmeisen pieni häkki ollut.
Meillä on melko uusi omakotitalo ja lähinnä tässä on ollut sellaista hommaa, mitä ollaan itse haluttu tehdä. Jotkut jutut tietysti "pakollisia" eli suositeltavia, jotta paikat pysyy kunnossa, mutta kuitenkin valtaosa tähän mennessä ollut sellaista "olis kiva" ja käytännön elämää helpottavia juttuja, mutta joita ilman pärjäisi kyllä aivan hyvin.
Väittäisin, että riippuu paljon talosta, että miten paljon hommaa on ja lisäksi siitä, mitä itse haluaa. Vanhassa talossa on enemmän kuin uudessa, mutta toisaalta uudessa on voinut rakentaja/rakennuttaja säästää sellaisissa asioissa, mitä itse pidät tärkeänä ja ne on sitten itse hankittava/laitettava. Esim. meillä ei ollut verhotankoja eikä verhokiskoja, joten laitettiin itse verhotangot. Käytiin myös kerran katsomassa taloa, jossa ei ollut sälekaihtimia, ne olisi pitänyt itse hankkia sinne. Toki näitä voi puuttua myös vanhemmista taloista ja näissä kaikissa on juuri kyse siitä, mitä itse pitää tärkeänä ja haluaa että omassa kodissa on.
Ollaan jo tähänkin teetetty jonkin verran huoltoja, koska niitä suositellaan, mutta varmasti pärjäisi ilmankin. Sitä en tiedä, miten pahasti se kostautuisi myöhemmin. Haluaisin uskoa, että nämä huoltotoimet lykkää isompien remonttien tarvetta.
Kiitos vastauksista! Tosiaan nuo ylimääräiset puuhat eivät haittaa, eikä pieni epäsiisteyskään, sellaiset joiden tekemisessä ei voi aiheuttaa vakavaa tuhoa. Piha saa olla villiintynyt eikä pintojen tarvitse olla uusinta uutta. Enemmän mietin noita isompia remontteja ja että mistä edes huomaan onko vaikka vesieristeet vielä kunnossa tai vuotaako jostain jotain tai mitä jos onkin hometta. Yhtäkkiä joutuukin ottamaan hirveän remonttilainan tai vakuutus ei korvaakaan jotain...
Ap
Jos on uudehko talo, niin ei siinä ihan heti yleensä mitään isompaa tule. Mutta jos on ihan ummikko, eikä ketään asioista ymmärtävää sukulaista tai tuttavaa tukena, niin ehkä voi vaikka välivaiheena asua hetken rivitalossa, niin siinä saa jo vähän käsitystä, vaikka ei itse olekaan vastuussa kaikesta.