Onko omakotitalosta oikeasti paljon vaivaa?
Mitkään perus ruohonleikkuut ja lumityöt eivät haittaa, mutta näin ummikkona mietin ihan talon itsensä huoltoa ja kaikenlaisia maksuja. Olen aina asunut kerrostalossa ja vieläpä vuokralla. Mikä omakotitalossa asumisessa on kaikkein hankalinta? Tuleeko paljon yllättäviä kuluja? Miten välttää homepommin?
Tuntuu että niin paljon on asioita, joita en osaa edes ajatella. Kaikki lämmityksestä salaojiin ja kattoremontteihin ja ties mihin. Olen kaupunkilaisjuntti enkä ollenkaan kätevä käsistäni, mutta okt on silti haaveissa joskus tulevaisuudessa....
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Onhan tässä tietysti hommaa, etenkin kun talolla alkaa olla ikää yli 30 vuotta. Ja aina tuntuu joku rikki meneminen sattuvan harsin hankalaan aikaan. Mutta toistaiseksi omakotiasumisen edut ovat suurempia kuin haitat omalla kohdalla. Voisin kyllä kuvitella asuvani myös kerrostalossa, rivitaloista en ole koskaan ollut innostunut.
harsin= varsin
Uudehko talo, niin ei ole hommaa. En ole ikinä käsittänyt näitä "jatkuva työmaa" kommentteja. Tai sitten se talo on joku pystyyn lahonnut mummonmökki. Jos haluaa tehdä paljon itse, niin säästää rahaa, mutta toisaalta kaiken palvelun saa ostettuakin.
Muuhun kommentoimatta, on mielestäni hassua valittaa pihatöistä. Niitähän jokainen voi käytännössä tehdä juuri sen verran kuin haluaa. Toki jos haluaa että nurmikko on aina 2,3 senttimetriä pitkää ja istutukset on kuin suoraan puutarhaledestä, niin se vaatii työtä ja aikaa. Mutta jokainen voi myös antaa puutarhan ja pihan rehottaa. :) Sitä paitsi nykyään monissa taloissa on niin pienet pihatkin, ettei niissä ole pinta-alaa tehtäväksi juuri nimeksikään. Jos haluaa nurmikon pitää leikattuna, niin aina on myös vaihtoehtona robotti siihen. Monesti myös lähistöltä löytyy nuoria jotka mielellään ansaitsee vähän taskurahaa tekemällä pihatöitä.
Osta sellainen talo, jossa on menneet remontit tarkkaan tiedossa. Niistä voi laskea milloin suurin piirtein pitää uudestaan remontoida. Jos jokin paikka repsottaa ennen sitä niin sen voi remontoida etuajassa.
Riippuu talosta ja siitä kuinka innostunut on sisustamisesta.
Jotkut vaihtaa lattioita ja keittiötä viiden vuoden välein, mikä on täysin turhaa. Vietin lapsuuteni rintamamiestalossa, jossa laitettavaa kyllä riittäisi, mutta asumisen kannalta suurin osa on näistä on puhtaasti esteettisiä asioita.
Nyt 90-luvun talossa ei juuri mitään puuhaa. Tapetit voi vaihtaa, jos on innostusta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on puskurirahasto juuri sitä varten jos tulee jotain yllättävää. Viikko sitten astianpesukone päätti lopettaa toimintansa ja saatiin hyvin ostettua uusi tilalle.
En tiennytkään, että astianpesukone on nimenomaan omakotitaloasumiseen liittyvä asia.
On. Siksi olenkin asunut kerrostaloyhtiöissä viimeiset 65 vuotta!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Tosiaan nuo ylimääräiset puuhat eivät haittaa, eikä pieni epäsiisteyskään, sellaiset joiden tekemisessä ei voi aiheuttaa vakavaa tuhoa. Piha saa olla villiintynyt eikä pintojen tarvitse olla uusinta uutta. Enemmän mietin noita isompia remontteja ja että mistä edes huomaan onko vaikka vesieristeet vielä kunnossa tai vuotaako jostain jotain tai mitä jos onkin hometta. Yhtäkkiä joutuukin ottamaan hirveän remonttilainan tai vakuutus ei korvaakaan jotain...
Ap
Esim. kylppärin kanssa varmasti kannattaa mennä suositusten mukaan, eli varmasti googlaamalla löytyy, mikä on kylpyhuoneen keskiverto käyttöikä. Jos mitään näkyvää ongelmaa ei sitä ennen tule, niin sitten remppaisin siinä kohtaa suurinpiirtein. Pienempää huolenpitoa voi myös kylppärille tehdä, esim. uusia silikonisaumat (ne nykyisin uusissa taloissa pitääkin uusia melko usein) ja laattasaumojen korjaus, jos laastia on lähtenyt, toki viemärin puhtaana pito, jne. Muutenkin netistä muistaakseni löytyy hyvin eri kohteiden keskimääräiset käyttöiät, eli kuinka monta vuotta kestää kylppäri, entäs katto, entäs salaojat, jne. Näihin ei tietenkään voi sokeasti luottaa ja jos jotain outoa itse havaitsee, niin siitä vaan selvittämään sitten. Monet remppafirmatkin tekee ilmaisia arviokäyntejä ja ilokseni olen huomannut, että ainakin osa kyllä sanoo ihan suoraan, jos eivät näe uusimistarvetta, eli eivät kaikki ole vain rahankiilto silmissä. Tietysti jos on joku tuttu joka näistä tietää, se on aina hirveän hyvä myös.
Eipä ole vanhempani tietääkseni tehneet mitään isompaa talolleen. Asuneet siellä kuitenkin jo lähes 30 vuotta. Pari kertaa tainneet vähän maalailla ulkoseiniä ja räystäslautoja ja kerran joutui kattoa vähän paikkailla.
On. Ja siis ei nyt mitään remppaa edes tähän oteta mukaan, mutta on tuossa pihassakin jo tekemistä... Ruohoa pitää leikata, pensasaitaa pitää leikata ja kuskata niitä oksia jäteasemalle. Syksyllä me ei haravoida, mutta pitää joka tapauksessa ajaa lehtiroskat silpuksi. Rännit pitää putsata vähintään kerran vuodessa. Muutama kukkapenkki on, niin niitä pitää huoltaa. Keväisin pitää kalkita ja lannoittaa pihaa. Uudet asiatkaan ei kestä siistinä, jos niitä ei muista huoltaa: kivetykset kasvaa umpeen, nurmi leviää murskeelle/kivituhkalle jne. Talvella sitten lumityöt ja hiekoittamiset.
Meillä on vanhempi talo, joten meillä ei ole talotekniikkaa, jota pitäisi muistaa tarkkailla huoltaa, esim. vaihtaa suodattimia, mutta uudessa talossa on nämäkin.
Että on tässä nyt enemmän tekemistä kuin kerrostalossa. Toki jos noi pihahommat ja muut on ns. harrastus, niin eihän niitä sitten niin ärsytä tehdä. Ite voisin muuttaa kerrostaloon vaikka heti, mutta muu perhe vastustaa.
Riippuu ihan talosta, ja omasta viitsimisestä.
Masuja nyt ainakin
jätemaksu
sähkö
vesi
lämmitysmuodosta riippuen lämmitysmaksut(öljy,öljyvehkeiden huolto, kaukolämmön maksut, ilpin korjaus jne.)
nuohous, mikäli piippu löytyy ja on käytössä
sakokaivon tyhjennys, mikäli ei toimi muulla tavoin
tonttivuokra, mikäli ei oma tontti.
kiinteistövero
Vierailija kirjoitti:
Riippuu talosta ja siitä kuinka innostunut on sisustamisesta.
Jotkut vaihtaa lattioita ja keittiötä viiden vuoden välein, mikä on täysin turhaa. Vietin lapsuuteni rintamamiestalossa, jossa laitettavaa kyllä riittäisi, mutta asumisen kannalta suurin osa on näistä on puhtaasti esteettisiä asioita.
Nyt 90-luvun talossa ei juuri mitään puuhaa. Tapetit voi vaihtaa, jos on innostusta.
Jotkut vaihtaa myös kerros- tai rivitaloissa lattioita ja keittiöitä viiden vuoden välein. Puhumattakaan seinien värin vaihtumisesta. Mutta jos ei näitä ole innostanut tehdä kerrostalossakaan, niin tuskin niitä sen useammin alkaa tekemään omakotitalossakaan. Ja toisinpäin, jos tietää kyllästyvänsä keittiöön kolmessa vuodessa kerrostalossa, niin eiköhän niin käy omakotitalossakin.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jokainen voi myös antaa puutarhan ja pihan rehottaa. :)
Sehän se onkin kiva naapureille, että vaikka muut pitävät pihansa siistinä, niin sitten siellä yhden piha näyttää kaatopaikalta ja pilaa alueen maineen.
Vierailija kirjoitti:
On. Ja siis ei nyt mitään remppaa edes tähän oteta mukaan, mutta on tuossa pihassakin jo tekemistä... Ruohoa pitää leikata, pensasaitaa pitää leikata ja kuskata niitä oksia jäteasemalle. Syksyllä me ei haravoida, mutta pitää joka tapauksessa ajaa lehtiroskat silpuksi. Rännit pitää putsata vähintään kerran vuodessa. Muutama kukkapenkki on, niin niitä pitää huoltaa. Keväisin pitää kalkita ja lannoittaa pihaa. Uudet asiatkaan ei kestä siistinä, jos niitä ei muista huoltaa: kivetykset kasvaa umpeen, nurmi leviää murskeelle/kivituhkalle jne. Talvella sitten lumityöt ja hiekoittamiset.
Meillä on vanhempi talo, joten meillä ei ole talotekniikkaa, jota pitäisi muistaa tarkkailla huoltaa, esim. vaihtaa suodattimia, mutta uudessa talossa on nämäkin.
Että on tässä nyt enemmän tekemistä kuin kerrostalossa. Toki jos noi pihahommat ja muut on ns. harrastus, niin eihän niitä sitten niin ärsytä tehdä. Ite voisin muuttaa kerrostaloon vaikka heti, mutta muu perhe vastustaa.
Mikään pakko ei ole sitä pihaa hoitaa noin paljon. Talvella tietysti lumityöt ja hiekoittamiset etenkin jos on alueita joilla ulkopuoliset liikkuu, mutta ruohoa ei ole mikään pakko leikata, ei ole pakko pitää kukkapenkkejä kuosissa, jne. Pensasaitaakaan ei tarvitse oman tontin puolelta leikata, mahdollisesti kadun/naapurin puolelta pitää, jos näin on sovittu/määrätty. Miksi pitää kalkita ja lannoittaa? Ei pidä jos ei halua. Rännit kyllä pitää putsata. Monet näistä on ihan omia valintoja, koska ihmiset haluaa vain siistiä ja valtavirran mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jokainen voi myös antaa puutarhan ja pihan rehottaa. :)
Sehän se onkin kiva naapureille, että vaikka muut pitävät pihansa siistinä, niin sitten siellä yhden piha näyttää kaatopaikalta ja pilaa alueen maineen.
Kaatopaikka ja hoitamaton piha on täysin eri asioita. En itsekään haluaisi, että naapurin piha täyttyisi autonromuista ja jätesäkeistä = kaatopaikka. Mutta luonnon valtaama piha ei todellakaan haittaisi, eikä todellakaan yksi piha pilaa minkään alueen mainetta, ellei ole kyse juurikin mainitsemastasi kaatopaikasta. Sitä paitsi parastahan on, jos pihan ympärille istuttaa helppohoitoiset aidat kuten vaikka tuija-aidat (joita joo täytyy alkuun ahkeraan kastella ja jonkin verran leikata, mutta loppujen lopuksi aika helppoja) niin että pihalle ei naapurit nää joten eipä tarvitse heidän valittaa.
Jäin leskeksi ja kolmen koululaisen kanssa asustamaan okt:oon. Sinänsä työnmäärä ei yllättänyt, kun tässä on jo vuosia asuttu. Kun kaikki työt kasaantuvat yhdelle aikuiselle, niin kaikkea en ehdi tekemään. Monessa asiassa olisi kyllä avuksi ihan miehen fyysinen voima. Taloudellinen tilanne on hyvä ja voin tarvittaessa käyttää ulkopuolista apua. Yllätys on ollut, että esim jonkin ala osaajia on todella vaikea saada ja toisaalta se, että yrittäjissä on kyllä jos jonkinmoista heilujaa. Kun lapsille on nimetty edunvalvojan sijainen ja dvv antaa myyntiluvan, lähtee tämä talo myyntiin ja siirrymme kerrostaloon.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Tosiaan nuo ylimääräiset puuhat eivät haittaa, eikä pieni epäsiisteyskään, sellaiset joiden tekemisessä ei voi aiheuttaa vakavaa tuhoa. Piha saa olla villiintynyt eikä pintojen tarvitse olla uusinta uutta. Enemmän mietin noita isompia remontteja ja että mistä edes huomaan onko vaikka vesieristeet vielä kunnossa tai vuotaako jostain jotain tai mitä jos onkin hometta. Yhtäkkiä joutuukin ottamaan hirveän remonttilainan tai vakuutus ei korvaakaan jotain...
Ap
Talon kuntohistoria on tutkittava ennen ostoa, ja tähän kuuluu esimerkiksi kylppärin vesieristeet.
Näistä pitää saada luotettavaa tietoa. Homekoirakin kannattaa käyttää ennen kauppaa, jos epäilyksiä herää.
Nyrkkisääntönä kannattaa pitää sitä, että sellaista kohdetta ei kannata ostaa, josta ei ole riittävää tietoa, tai jossa on epäilyttävä riskirakenne (esimerkiksi valesokkeli). Hyvin hoidetusta talosta on myös kattavat dokumentit ja tiedot tehdyistä remonteista.
Kannattaa käydä katsomassa näytöillä useita erilaisia taloja, perehtyä yleisimpiin riskirakenteisiin ja esimerkiksi sellaisiin asioihin, mihin vesi- ja viemäriputket on asennettu, ja miltä ajalta tärkeimmät rakenteet noin ylipäätään ovat peräisin.
Vierailija kirjoitti:
Minä menin ostamaan omakotitalon hehtaarin tontilla. En ajatellut ollenkaan maalle haikaillessa että vanha talo tarvitsee huoltoa ja pitää osata tehdä itse jos ei halua maksaa. Ei tälläinen ikuinen kaupunkilainen pärjännyt siellä. Myin pois ja muutin takaisin rivitaloon.
Olet kyllä harvinaisen tyhmä ihminen.
Minä osasin ajatella nuo asiat jo 24-vuotiaana kun rivarista pois halusimme ja oman rakensimme. Nyt on kolmas talo, tämä on suunniteltu ja tehty eläkevuosiksi.
Robotti leikkaa nurmikon, rännit putsataan itse, ei puita lähellä, eipä ole iso vaiva. Talvella lumityöt tehdään vielä itse kun on kunto hyvä ja mönkiän edessä on levy sitä varten. Pihatie on asfaltoitu, pysyy puhaltimilla roskattomana. Talo on uusi, mutta jos joku vaatii korjausta se onnistuu kyllä. Ja kun ja jos ikäännymme lisää, ostamme rahalla palvelun.
Kerristalohelvettiin meitä ei saa millään naapureitten mölinöitä kuunteleemaan. Ja savuja haistelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Jäin leskeksi ja kolmen koululaisen kanssa asustamaan okt:oon. Sinänsä työnmäärä ei yllättänyt, kun tässä on jo vuosia asuttu. Kun kaikki työt kasaantuvat yhdelle aikuiselle, niin kaikkea en ehdi tekemään. Monessa asiassa olisi kyllä avuksi ihan miehen fyysinen voima. Taloudellinen tilanne on hyvä ja voin tarvittaessa käyttää ulkopuolista apua. Yllätys on ollut, että esim jonkin ala osaajia on todella vaikea saada ja toisaalta se, että yrittäjissä on kyllä jos jonkinmoista heilujaa. Kun lapsille on nimetty edunvalvojan sijainen ja dvv antaa myyntiluvan, lähtee tämä talo myyntiin ja siirrymme kerrostaloon.
Minä erosin ja talo jäi minulle. Ei mitään ongelmaa. Kerrostaloon minä en lähde, se ei ole ihmisen paikka. Hyi!
Mies muutti kerrostaloon, lapset ei halua mennä isälleen, kun asuu siellä.
Onhan tässä tietysti hommaa, etenkin kun talolla alkaa olla ikää yli 30 vuotta. Ja aina tuntuu joku rikki meneminen sattuvan harsin hankalaan aikaan. Mutta toistaiseksi omakotiasumisen edut ovat suurempia kuin haitat omalla kohdalla. Voisin kyllä kuvitella asuvani myös kerrostalossa, rivitaloista en ole koskaan ollut innostunut.