Lue keskustelun säännöt.
Mies ehdottaa 33/67-omistussuhdetta asuntoon, koska mulla pienemmät tulot
19.09.2021 |
Siis miehelle tuo 67%. Tuntuu vähän kurjalta, ettei koti olisikaan jaettu tasan. Kävisikö muille?
Kommentit (230)
Meillä myös niin että toinen omistaa enemmän kuin toinen jotta vain toisella meni ensiasunnon ostajan edut. Seuraavaan asuntoon toinen ottaa sitten isomman omistusosuuden vastaavasti. No problem.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos asuntoa ostettaessa on paljon lainaa ja laina-aika on pitkä, niin siinähän voi tapahtua moneen kertaan tulojen suuruuden muutoksia. Jos hyvätuloinen jää työttömäksi, niin kyllä siinä joutuu miettimään, miten koti saadaan pidettyä. Pitäisi hyvinkin tietää, miten seuraavat 20 vuotta tulee sujumaan.
Onhan niitä omistussuhteita mahdollista muuttaa jälkikäteenkin, tosin silloin siitä menee varainsiirtovero. Meillä on alunperin 50-50 omistussuhde vaihdettu myöhemmin toisen maksuvaikeuksien vuoksi 10-90 suhteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös niin että toinen omistaa enemmän kuin toinen jotta vain toisella meni ensiasunnon ostajan edut. Seuraavaan asuntoon toinen ottaa sitten isomman omistusosuuden vastaavasti. No problem.
Tämähän on pelkästään fiksua silloin kun molemmat on ensiasunnon ostajia. Aina ei tarvitse jakaa kaikkea viivottimella tasan, vaan voi miettiä mikä on kokonaisuutena fiksuin ja taloudellisin tapa järjestää asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ikinä muuttaisi yhteen ihmisen kanssa, josta tuntuu kurjalta ettei hänelle tarjoilla omistusasunnon suuruusluokan lahjoja. Siinä on niin kallis kumppani ettei minulla sellaiseen ole varaa. Jokainen toki päättää omat pariutumiskriteerinsä itse. Joku ei kelpuuta köyhää ja joku toinen ei kelpuuta onnenonkijaa. Parhaassa tapauksessa jokainen löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa arvot ja toiveet osuu yksiin.
Ei se ole mitään onnenonkimista, että haluaa, että mies hoitaa oman osuutensa liitossa, eli elättää omaa vaimoaan ja lastaan eikä pidä vaimoaan jonakin kämppiksenä.
Sinä saat ihan vapaasti olla sitä mieltä, ettei ole onnenonkimista vaatia puolisoa jolla on varaa elättää useita ihmisiä mukavalla elintasolla vuosia. Suomen verotuksella ja elintasokustannuksilla se kun tarkoittaa sitä, että vain TOP 5% rikkaimmat miehet kelpaa. Muut sitten saavat olla tuollaisista vaatimuksista ihan mitä mieltä itse haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuntoa ostettaessa on paljon lainaa ja laina-aika on pitkä, niin siinähän voi tapahtua moneen kertaan tulojen suuruuden muutoksia. Jos hyvätuloinen jää työttömäksi, niin kyllä siinä joutuu miettimään, miten koti saadaan pidettyä. Pitäisi hyvinkin tietää, miten seuraavat 20 vuotta tulee sujumaan.
Onhan niitä omistussuhteita mahdollista muuttaa jälkikäteenkin, tosin silloin siitä menee varainsiirtovero. Meillä on alunperin 50-50 omistussuhde vaihdettu myöhemmin toisen maksuvaikeuksien vuoksi 10-90 suhteeksi.
Siis miten on mahdollista, että parisuhteessa vain toiselle tulee maksuvaikeuksia? Jos toisella on rahaa, niin miksi hän ei maksa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vaimo omistaa 60% asunnosta, minä 40%. Toki tämän mukaan maksetaan myös lyhennykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ikinä muuttaisi yhteen ihmisen kanssa, josta tuntuu kurjalta ettei hänelle tarjoilla omistusasunnon suuruusluokan lahjoja. Siinä on niin kallis kumppani ettei minulla sellaiseen ole varaa. Jokainen toki päättää omat pariutumiskriteerinsä itse. Joku ei kelpuuta köyhää ja joku toinen ei kelpuuta onnenonkijaa. Parhaassa tapauksessa jokainen löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa arvot ja toiveet osuu yksiin.
Ei se ole mitään onnenonkimista, että haluaa, että mies hoitaa oman osuutensa liitossa, eli elättää omaa vaimoaan ja lastaan eikä pidä vaimoaan jonakin kämppiksenä.
Sinä saat ihan vapaasti olla sitä mieltä, ettei ole onnenonkimista vaatia puolisoa jolla on varaa elättää useita ihmisiä mukavalla elintasolla vuosia. Suomen verotuksella ja elintasokustannuksilla se kun tarkoittaa sitä, että vain TOP 5% rikkaimmat miehet kelpaa. Muut sitten saavat olla tuollaisista vaatimuksista ihan mitä mieltä itse haluavat.
Höpöhöpö. Kyllä ahkera työtä tekevä mies tuosta selviää, jos haluaa. Nykymiehet ovatkin näitä "uliulija", joille vaimo on vain pil**a antava kämppis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki muutkin kulut maksetaan tulojen suhteessa niin ok. Hiemanhan tuo kuulostaa "takaportin auki jättämiseltä" ja epäluottamuksen osoitukselta suhteen kestävyyteen, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää ja järkevääkin rahankäyttöä. Mutta pidä tosiaan puolesi kaikkien muidenkin kulujen suhteen ja esim mahdollisten tulevien perhevapaiden kulujen jakamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietysti asunto omistetaan siinä suhteessa kuin sitä on tarkoitus maksaakin. Onko joku oikeasti niin ahne, että odottaa kumppanin lahjoittavan kenties satojen tuhansien edestä omaisuutta ihan vaan siksi että saa silloin tällöin p*rsettä? Poikkeuksena tietty se ajanjakso jolloin toinen hoitaa yhteisestä päätöksestä kotona yhteisiä lapsia.
Eihän se ahneutta ole vaan ihan normaalia jakamista ja rakkautta. Mihin lapset muuten sitten menevät, jos ei saada aikaiseksi yhteistä päätöstä lapsien hoitamisesta?
Ai, ehkä minä olen sitten outo kun minun rakkauttani ei tarvitse ostaa. Kiva tietää että sinulle rakkaus vaatii sadantonnin lahjoja.
Ja jos ei saada yhteistä päätöstä lapsen hoitamisesta, niin viime kädessä se maksaa joka haluaa olla kotona. Mutta harvoin se varmaan näin menee. Eiköhän ne äidit, jotka haluavat välttämättä olla kumppanin maksamana vuosikausia kotona varmista jo pariutumisvaiheessa sen olevan puolisolle ok. Mutta mitään sellaista subjektiivista oikeutta ei kenelläkään ole, että jättäytyy omalla päätöksellä vuosiksi kotiin ja olettaa kumppanin maksavan kaiken. Yhdessä niistä pitää sopia.
No sittenhän tuosta tulee ero. Nainen voi ottaa avioeron ja saa elatusta yhteiskunnalta ja voi olla kotona. Eli yhteskunta tekee asiat, jotka miehen pitäisi tehdä. Kyllä minä mieluumin mieheltä otan elatusta kuin yhteiskunnalta.
No jos on niin vannoutunut työnvieroksuja, että mieluummin elää yhteiskunnan tukien mahdollistamalla elintasolla kuin menee itse töihin, niin siihen nyt en osaa sanoa yhtään mitään. Kukaan minun tuntemani ihminen ei niin vapaaehtoisesti tee.
En oikein ymmärrä, että miten se on työnvieruksumista kun hoitaa omaa lasta mutta sitten jos hoitaa toisen lasta niin onkin työtä.. en ymmärrä, että miksi pitäisi maksaa siitä, että joku toinen hoitaa minun lastani. Oletan että mies hoitaa osansa liitossa..
Minun tuntemissani liitoissa kun on kaksi aikuista ihmistä kantamassa vastuuta ja jakamassa taloudellista taakkaa, niin kuulostaa hirmu omituiselta asenteelta että "miksi minun pitäisi maksaa päivähoidosta". Kyllä nyt lähtökohtaisesti aikuiset maksaa omista lapsista syntyviä kustannuksia riippumatta siitä mikä värkki on housuissa. Jos saa oman kumppanin kanssa sovittua jotain muuta, niin eihän se sitten kenellekään muulle kuulu.
Ja sehän nyt on nimenomaan sopimuskysymys mikä on kummankin rooli liitossa. Ei se ole mikään automaatio, että miehen osa on toimia maksumiehenä. Jos haluaa puolison joka maksaa mukisematta kaiken, niin sitten pitää avata se sanainen arkku jo deittailuvaiheessa ja ilmoittaa ettei aio itse ottaa minkäänlaista taloudellista vastuuta. Mies päättää haluaako tällaisen puolison vai toivooko tasapuolisempaa suhdetta. Reilu peli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ikinä muuttaisi yhteen ihmisen kanssa, josta tuntuu kurjalta ettei hänelle tarjoilla omistusasunnon suuruusluokan lahjoja. Siinä on niin kallis kumppani ettei minulla sellaiseen ole varaa. Jokainen toki päättää omat pariutumiskriteerinsä itse. Joku ei kelpuuta köyhää ja joku toinen ei kelpuuta onnenonkijaa. Parhaassa tapauksessa jokainen löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa arvot ja toiveet osuu yksiin.
Ei se ole mitään onnenonkimista, että haluaa, että mies hoitaa oman osuutensa liitossa, eli elättää omaa vaimoaan ja lastaan eikä pidä vaimoaan jonakin kämppiksenä.
Sinä saat ihan vapaasti olla sitä mieltä, ettei ole onnenonkimista vaatia puolisoa jolla on varaa elättää useita ihmisiä mukavalla elintasolla vuosia. Suomen verotuksella ja elintasokustannuksilla se kun tarkoittaa sitä, että vain TOP 5% rikkaimmat miehet kelpaa. Muut sitten saavat olla tuollaisista vaatimuksista ihan mitä mieltä itse haluavat.
Höpöhöpö. Kyllä ahkera työtä tekevä mies tuosta selviää, jos haluaa. Nykymiehet ovatkin näitä "uliulija", joille vaimo on vain pil**a antava kämppis.
Ai jaa, sinä etsitkin sellaista duunaria joka tekee 12-tuntisia työpäiviä ja käy kotona kääntymässä joskus ja jouluna. Onnea vaan puoli-isättömille lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuntoa ostettaessa on paljon lainaa ja laina-aika on pitkä, niin siinähän voi tapahtua moneen kertaan tulojen suuruuden muutoksia. Jos hyvätuloinen jää työttömäksi, niin kyllä siinä joutuu miettimään, miten koti saadaan pidettyä. Pitäisi hyvinkin tietää, miten seuraavat 20 vuotta tulee sujumaan.
Onhan niitä omistussuhteita mahdollista muuttaa jälkikäteenkin, tosin silloin siitä menee varainsiirtovero. Meillä on alunperin 50-50 omistussuhde vaihdettu myöhemmin toisen maksuvaikeuksien vuoksi 10-90 suhteeksi.
Siis miten on mahdollista, että parisuhteessa vain toiselle tulee maksuvaikeuksia? Jos toisella on rahaa, niin miksi hän ei maksa?
Oletko nyt ihan tosissasi? Kai sinä ymmärrät, ettei läheskään kaikissa parisuhteissa ole yhteiset rahat? Ja että joskus se on ihan hyvästä syystä tehty ratkaisu, kun toisella on järkevää rahankäyttöä vaikeuttava ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olette aviossa ja teillä ei ole avioehtoa, toi ei toimi käytännössä kumminkaan.
Jos ette ole aviossa, minusta tuo on ainoa järkevä ratkaisu. Omistusosuus vastaa sitä, miten paljon kumpikin tuo suhteeseen fyffeä.
Jos "mies" ehdottaa, niin kaipa aviossa ovat. Jos avioehtoa ei ole, virallisilla omistusosuuksilla on vähänlaisesti merkitystä. Jos ap kuolee ennen miestään, lapsille tulee nykypykälien vallitessa vähemmän perintöveroa.
Avioehto tietysti muuttaa kuviot erotilanteessa.
Tietenkin omistus samassa suhteessa kuin maksaminen. Miksi kukaan haluaa elää toisen kustannuksella? Nyt on jo 2000-luku menossa, herätkää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asuntoa ostettaessa on paljon lainaa ja laina-aika on pitkä, niin siinähän voi tapahtua moneen kertaan tulojen suuruuden muutoksia. Jos hyvätuloinen jää työttömäksi, niin kyllä siinä joutuu miettimään, miten koti saadaan pidettyä. Pitäisi hyvinkin tietää, miten seuraavat 20 vuotta tulee sujumaan.
Onhan niitä omistussuhteita mahdollista muuttaa jälkikäteenkin, tosin silloin siitä menee varainsiirtovero. Meillä on alunperin 50-50 omistussuhde vaihdettu myöhemmin toisen maksuvaikeuksien vuoksi 10-90 suhteeksi.
Siis miten on mahdollista, että parisuhteessa vain toiselle tulee maksuvaikeuksia? Jos toisella on rahaa, niin miksi hän ei maksa?
Koska silloin pääsee maksamaan myös puolison yrityksen velkoja.
Jos mies ajattelee noin, niin tasan kaikki jaetaan tuossa suhteessa, siis myös panos suhteeseen. Ei mitään apuja töihin, ei silitellä paitoja tai pyykätä enemmän eikä laiteta ruokaa tai kaikesta tulee maksaa tuntipalkka.
Tunti päivässä apuja on enemmän kuin kuukauden liksa vuodessa. Loppupeleissä yhteiselo käy mahdottomaksi, jos toinen hyötyy ja kaikki on laskettava.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ajattelee noin, niin tasan kaikki jaetaan tuossa suhteessa, siis myös panos suhteeseen. Ei mitään apuja töihin, ei silitellä paitoja tai pyykätä enemmän eikä laiteta ruokaa tai kaikesta tulee maksaa tuntipalkka.
Tunti päivässä apuja on enemmän kuin kuukauden liksa vuodessa. Loppupeleissä yhteiselo käy mahdottomaksi, jos toinen hyötyy ja kaikki on laskettava.
Miksi silittelisit ja pyykkäisit muutenkaan enemmän kuin osasi?
En oikein ymmärrä näitä, jotka raivoavat täällä "jos omistukset ei ole 50/50 niin en aio pyykätä/siivota/hoitaa lapsia enempää kuin mies"!
Eli nämä naiset hinkuvat saavansa palkkaa talon omistuksen muodossa ja maksavansa kotitöillä? Eikö ole selkeämpää tehdä ne kotityöt tasan ja hankkia palkkansa ihan palkkatyön avulla? Eri asia toki jos rakastaa kotitöitä ja molemmat kannattavat ideaa.
Omistus 50/50, mutta mies maksaa kaiken. Silloin jää enemmän rahaa omiin menoihin.
Omistusosuus sen mukaan, mitä kumpikin maksaa asunnosta. Oli sitten naimisissa tai ei. Avioehto koskien vaikka vain asuntoa on samalla helppo tehdä asunnon oston yhteydessä. Mikä on ongelma?
Jos asuntoa ostettaessa on paljon lainaa ja laina-aika on pitkä, niin siinähän voi tapahtua moneen kertaan tulojen suuruuden muutoksia. Jos hyvätuloinen jää työttömäksi, niin kyllä siinä joutuu miettimään, miten koti saadaan pidettyä. Pitäisi hyvinkin tietää, miten seuraavat 20 vuotta tulee sujumaan.