Millaisia alun hälytysmerkkejä jätit huomiotta ystävyydessä?

Alkoi kutsua liian pian ystäväkseen. Liiallinen yhteydenpito. Paljon draamaa ihmissuhteissa. Menneisyydessä eläminen. Muiden "ystävien" haukkuminen näiden selän takana. Negatiivisuus ja kauhukuvien maalailu.

Tiettyä suvaitsemattomuutta ja tuomitsevuutta oli näkyvissä. Suurin osa huonoista puolista kyllä näkyi vasta myöhemmin enkä olisi niitä aluksi osannut mistään arvata.

Tällä tyypillä oli hyvin vahvoja mielipiteitä tietyistä aiheista. Joutui myös jatkuvasti riitoihin häntä "väärinkohdelleiden" ihmisten kanssa: työnantajien, yliopistoproffien, sosiaalimedian ryhmänjäsenten yms. Ajattelin vain että on värikäs ja tulinen persoona, itse olen rauhallisempi luonne.

No, jouduin tietenkin itse lopulta ko. ihmisen vihalistalle erään väärinkäsityksen johdosta, eikä hän suostunut uskomaan muuta kuin omaa tarinaansa. En ole kyllä kaivannut, tajusin vasta myöhemmin kuinka kuluttava ja itsekäs ihminen hän loppupeleissä oli.

Ihan alussa ei tainnut mitään hälytysmerkkejä edes olla. Jossain vaiheessa havaitsin, että ystävä oli kertonut salaisia asioitani eteenpäin. Jatkoin silti asioistani puhumista hänelle, koska oli vain niin suuri puhumisen tarve, ja koska halusin uskoa ettei hän enää juoruile asioistani. Arvaattekin varmaan miten kävi.

Miehet ovat luotettavimpia ystäviä. Ei ole turhia juoruiluja.

Ystävä oli juoninut kauan aikaa selkäni takana.

Vierailija kirjoitti:

Alkoi kutsua liian pian ystäväkseen. Liiallinen yhteydenpito. Paljon draamaa ihmissuhteissa. Menneisyydessä eläminen. Muiden "ystävien" haukkuminen näiden selän takana. Negatiivisuus ja kauhukuvien maalailu.

Todellakin. Hirveet ystävyydenvakuuttelut ja pakonomainen tarve pitää koko ajan yhteyttä.

Olisi pitänyt tajuta siitä, miten hän kertoi eräästä entisestä ystävästään. Oli suuttunut tälle ja heittänyt tämän yökylässä olleen ystävän tavarat kerrostalon ylimmästä kerroksesta alas. 

Myöhemmin paljastui, että tämä ystäväni oli aika myrkyllinen luonteeltaan. 

Piikittely. Kukaan oikea ystävä ei koskaan piikittele toista.

Vaikeat mielenterveysongelmat, jotka hän purki ihmisiin ympärillään. Mielenterveysongelmissa ei siis ole mitään pahaa, mutta siinä on, jos mielenterveysongelmien vuoksi toiset toimivat sylkykuppeina, joihin oma paha olo oksennetaan.

Ei se määrä vaan laatu. Yksi hyvä riittää.

Kertoi kuulleensa joltain kaverin kaveriltaan kuinka huono työilmapiiri uudessa työpaikassani on. Itsehän oli ja on työelämän ulkopuolella. No, työilmapiirissä ei todellakaan ole mitään vikaa. Tuo nyt vaan oli sellainen viimeinen tippa kun oli ollut muitakin "red flageja", tuntuu vahvasti että väistin luodin.

Tyhmyyden. Siis tutustuimme peruskoulussa ja olisi pitänyt jättää väliin jo silloin.

Ystävä katkaisi minuun välit ilman hyvää syytä. Välit olivat pari vuotta poikki, jonka jälkeen hän otti yhteyttä ja ystävyys alkoi uudelleen. Tämän uuden ystävyyden aikana jouduin olemaan jotenkin varpaillani ystäväni takia, kun pelkäsin hänen suuttuvan uudestaan ja katkaisevan välit. Ystävä olikin todella vaativa ja usein tapaamisten jälkeen tuli viestiä, mikä häntä jäi tapaamisissamme harmittamaan. Vikatikki oli, kun sain lapsen ystävän kärsiessä lapsettomuudesta. Nyt jälkikäteen mietin, miten ihmeessä suostuin kuuntelemaan liki pari vuotta ystävän solvatessa minua raskaudestani ja ivaillessa vauvavuoden terveysongelmista. Olisi pitänyt kummankin takia lopettaa yhteydenpito jo raskausaikana, kun raskauteni oli ystävälle noin kova paikka.

Yliavautuminen hyvin henkilökohtaisista asioista ja draamatilitykset muista ihmissuhteista.

Ihminen ei koskaan kehity, jos kaikki on aina muiden syytä.

Ja yksi, mikä jaksaa aina ihmetyttää, naiset jotka sekoavat miesten huomiosta. Kaikki muu jää niille sijoilleen. Minusta sellainen on epävakaata ja niinhän ne suhteetkin sitten ovat, valitettavasti.

Vihervassarius ja kokkarius

Myöhästyi joka paikasta. Pyysi koko ajan lainaksi jotain. Kerjäsi sääliä kaikenlaisilla tarinoillaan. Kun lopulta en suostunut lainaamaan juuri ostamaani juhlamekkoa hänelle (hän sanoi, että tarvitsee ystävänsä häihin juhlamekon, eikä juuri sillä hetkellä ollut varaa, koska päläpälä..), kun en ollut sitä vielä itsekään käyttänyt, hän sai aivan hirveän raivarin ovellani, huusi niin, että käytävä raikui ja naapurikin kurkkasi ovesta.

Sain oven vedettyä kiinni ja totesin, että se oli sitten siinä.

Hieman kyllä jäi huoli, käykö oikeasti vielä kimppuuni. Ei käynyt.

Puhui vain itsestään ja omista asioista, ei koskaan kysynyt minulta miten menee.

Puhui minun puhumia ominaan, mistä jäi muiden seurassa usein kiinni eli matki minua ja myös pukeutumisessa, sisustamisessa jne.

Aika kylmäävää jälkikäteen ajatellen, lopetin yhteydenpidon ja yritti vielä soittaa parin vuoden jälkeen, en vastannut.

Vierailija kirjoitti:

Vihervassarius ja kokkarius

Samassa ihmisessäkö? Tuuliviiri?

"Minulla ei ole ketään muuta"

"Kaikki aina hylkää mut"

Näiden vuoksi jäin ikään kuin säälistä hengaamaan ihmisen kanssa jonka seurassa tuli alusta alkaen vähän jotenkin epämääräisen huono olo, vaikka toisaalta oli myös hauskaa. 

Olin myös tosi nuori, se lienee eniten selittää. 

Toinen oli tyyppi joka piti minua alusta asti jotenkin "pahiksena" vaikka mitään syytä siihen ei ollut, ja tuo alun asetelma näkyi paljon siinä miten ystävyytemme loppui. Jos toinen tulkitsee kaiken negatiivisesti ja etsii vikoja, niin vaikeaa on.