Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ehdottaa 33/67-omistussuhdetta asuntoon, koska mulla pienemmät tulot
19.09.2021 |
Siis miehelle tuo 67%. Tuntuu vähän kurjalta, ettei koti olisikaan jaettu tasan. Kävisikö muille?
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietysti asunto omistetaan siinä suhteessa kuin sitä on tarkoitus maksaakin. Onko joku oikeasti niin ahne, että odottaa kumppanin lahjoittavan kenties satojen tuhansien edestä omaisuutta ihan vaan siksi että saa silloin tällöin p*rsettä? Poikkeuksena tietty se ajanjakso jolloin toinen hoitaa yhteisestä päätöksestä kotona yhteisiä lapsia.
Eihän se ahneutta ole vaan ihan normaalia jakamista ja rakkautta. Mihin lapset muuten sitten menevät, jos ei saada aikaiseksi yhteistä päätöstä lapsien hoitamisesta?
Ai, ehkä minä olen sitten outo kun minun rakkauttani ei tarvitse ostaa. Kiva tietää että sinulle rakkaus vaatii sadantonnin lahjoja.
Ja jos ei saada yhteistä päätöstä lapsen hoitamisesta, niin viime kädessä se maksaa joka haluaa olla kotona. Mutta harvoin se varmaan näin menee. Eiköhän ne äidit, jotka haluavat välttämättä olla kumppanin maksamana vuosikausia kotona varmista jo pariutumisvaiheessa sen olevan puolisolle ok. Mutta mitään sellaista subjektiivista oikeutta ei kenelläkään ole, että jättäytyy omalla päätöksellä vuosiksi kotiin ja olettaa kumppanin maksavan kaiken. Yhdessä niistä pitää sopia.
No sittenhän tuosta tulee ero. Nainen voi ottaa avioeron ja saa elatusta yhteiskunnalta ja voi olla kotona. Eli yhteskunta tekee asiat, jotka miehen pitäisi tehdä. Kyllä minä mieluumin mieheltä otan elatusta kuin yhteiskunnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietysti asunto omistetaan siinä suhteessa kuin sitä on tarkoitus maksaakin. Onko joku oikeasti niin ahne, että odottaa kumppanin lahjoittavan kenties satojen tuhansien edestä omaisuutta ihan vaan siksi että saa silloin tällöin p*rsettä? Poikkeuksena tietty se ajanjakso jolloin toinen hoitaa yhteisestä päätöksestä kotona yhteisiä lapsia.
Eihän se ahneutta ole vaan ihan normaalia jakamista ja rakkautta. Mihin lapset muuten sitten menevät, jos ei saada aikaiseksi yhteistä päätöstä lapsien hoitamisesta?
Ai, ehkä minä olen sitten outo kun minun rakkauttani ei tarvitse ostaa. Kiva tietää että sinulle rakkaus vaatii sadantonnin lahjoja.
Ja jos ei saada yhteistä päätöstä lapsen hoitamisesta, niin viime kädessä se maksaa joka haluaa olla kotona. Mutta harvoin se varmaan näin menee. Eiköhän ne äidit, jotka haluavat välttämättä olla kumppanin maksamana vuosikausia kotona varmista jo pariutumisvaiheessa sen olevan puolisolle ok. Mutta mitään sellaista subjektiivista oikeutta ei kenelläkään ole, että jättäytyy omalla päätöksellä vuosiksi kotiin ja olettaa kumppanin maksavan kaiken. Yhdessä niistä pitää sopia.
Siis yhteisistä rahoistahan nuo menee, ei avioliitossa ole ns omaa rahaa. Yhteiset rahat kuuluvat molemmille.
Minusta reiluimmat vaihtoehdot on joko 50-50 sellaisella tasolla johon pienituloisemmallakin on varaa, tai sitten lyhennykset ja omistus tulojen suhteessa. Mitään järkeä ei (joitain harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta) ole sellaisessa, että omistussuhde on eri kuin se missä suhteessa lainaa lyhennetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietysti asunto omistetaan siinä suhteessa kuin sitä on tarkoitus maksaakin. Onko joku oikeasti niin ahne, että odottaa kumppanin lahjoittavan kenties satojen tuhansien edestä omaisuutta ihan vaan siksi että saa silloin tällöin p*rsettä? Poikkeuksena tietty se ajanjakso jolloin toinen hoitaa yhteisestä päätöksestä kotona yhteisiä lapsia.
Eihän se ahneutta ole vaan ihan normaalia jakamista ja rakkautta. Mihin lapset muuten sitten menevät, jos ei saada aikaiseksi yhteistä päätöstä lapsien hoitamisesta?
Ai, ehkä minä olen sitten outo kun minun rakkauttani ei tarvitse ostaa. Kiva tietää että sinulle rakkaus vaatii sadantonnin lahjoja.
Ja jos ei saada yhteistä päätöstä lapsen hoitamisesta, niin viime kädessä se maksaa joka haluaa olla kotona. Mutta harvoin se varmaan näin menee. Eiköhän ne äidit, jotka haluavat välttämättä olla kumppanin maksamana vuosikausia kotona varmista jo pariutumisvaiheessa sen olevan puolisolle ok. Mutta mitään sellaista subjektiivista oikeutta ei kenelläkään ole, että jättäytyy omalla päätöksellä vuosiksi kotiin ja olettaa kumppanin maksavan kaiken. Yhdessä niistä pitää sopia.
No sittenhän tuosta tulee ero. Nainen voi ottaa avioeron ja saa elatusta yhteiskunnalta ja voi olla kotona. Eli yhteskunta tekee asiat, jotka miehen pitäisi tehdä. Kyllä minä mieluumin mieheltä otan elatusta kuin yhteiskunnalta.
No jos on niin vannoutunut työnvieroksuja, että mieluummin elää yhteiskunnan tukien mahdollistamalla elintasolla kuin menee itse töihin, niin siihen nyt en osaa sanoa yhtään mitään. Kukaan minun tuntemani ihminen ei niin vapaaehtoisesti tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietysti asunto omistetaan siinä suhteessa kuin sitä on tarkoitus maksaakin. Onko joku oikeasti niin ahne, että odottaa kumppanin lahjoittavan kenties satojen tuhansien edestä omaisuutta ihan vaan siksi että saa silloin tällöin p*rsettä? Poikkeuksena tietty se ajanjakso jolloin toinen hoitaa yhteisestä päätöksestä kotona yhteisiä lapsia.
Eihän se ahneutta ole vaan ihan normaalia jakamista ja rakkautta. Mihin lapset muuten sitten menevät, jos ei saada aikaiseksi yhteistä päätöstä lapsien hoitamisesta?
Ai, ehkä minä olen sitten outo kun minun rakkauttani ei tarvitse ostaa. Kiva tietää että sinulle rakkaus vaatii sadantonnin lahjoja.
Ja jos ei saada yhteistä päätöstä lapsen hoitamisesta, niin viime kädessä se maksaa joka haluaa olla kotona. Mutta harvoin se varmaan näin menee. Eiköhän ne äidit, jotka haluavat välttämättä olla kumppanin maksamana vuosikausia kotona varmista jo pariutumisvaiheessa sen olevan puolisolle ok. Mutta mitään sellaista subjektiivista oikeutta ei kenelläkään ole, että jättäytyy omalla päätöksellä vuosiksi kotiin ja olettaa kumppanin maksavan kaiken. Yhdessä niistä pitää sopia.
Siis yhteisistä rahoistahan nuo menee, ei avioliitossa ole ns omaa rahaa. Yhteiset rahat kuuluvat molemmille.
Juridisesti avioliitossa on kyllä omat rahat ja oma omaisuus, jakoon ne menee vasta erossa. Keskenään voi toki sopia rahojen käytöstä mitä haluaa, mutta ei ole olemassa mitään sellaista sääntöä ettei avioliitossa olisi omaa rahaa. Monissa avioliitoissa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua... mieti ap jos teille tulee lapsia? Jäätkö kotiin hoitamaan heitä ja maksat kotihoidontuesta yhtä lailla menoja kuin työssä käyvä miehesi? Huh huh..
Miksi kukaan jäisi kotihoidontuelle, jos siihen ei ole varaa? Ihan outoa ajatella, että olen kotona, koska haluan ja mies saa luvan maksaa siitä.
Päiväkoti ei ole pienen lapsen paikka. Tottakai miehen kuuluu maksaa yhteisen lapsen hoidosta. Joko hän maksaa, että äiti on kotona tai sitten hän maksaa päivähoitomaksut. Onneksi on vielä ns. vanhanaikaisia miehiä, jotka haluavat lapselleen äidin.
Olen eri, mutta en kyllä keksi yhtäkään hyvää syytä miksi miehen pitäisi maksaa päivähoitomaksut yksin. No, paitsi jos vaimo on täysin varaton.
Ihmettelin samaa, sekä sitä, miksei nähdä edes vaihtoehtona että mies jäisi myös osaltaan kotiin ja nainen vuorostaan töihin. Eihän sen ole pakko mennä ihan 50/50. Jos esim. puolivuotiaana vie päiväkotiin niin vuosi äidin kanssa ja puoli vuotta isän kanssa. Ja kotona oleva ei huolehdi talouden kuluista.
Puolitoistavuotias on liian pieni päiväkotiin.
Kaikissa perheissä ei ole mahdollista esim isän olla pois työstä. Normaali kunnollinen mies haluaa lapselleen parasta.
Puolitoistavuotias on ihan normaalissa päiväkotiin meno iässä. Kiva, jos on varaa hoitaa pitempään mutta ei voi todellakaan olettaa että olisi. Miksi mainitset vain ettei isän ole mahdollista olla pois työstä, äidillähän voi olla täsmälleen sama tilanne? Tottakai näissä tilanteissa mennään sen mukaan.
Ei todellakaan ole normaalissa päiväkotiin menoiässä. En ikinä olisi sellaisen miehen kanssa, jolla ei muka "ole varaa" antaa lapsen olla kotona.
"Päiväkoti ei sovellu hoitopaikaksi alle 2-vuotiaille lapsille, väittää psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen uudessa kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus (WSOY). Todisteeksi väitteelleen hän esittää ison joukon toisiaan tukevia tutkimuksia.
Keltikangas-Järvisen mukaan kyse ei ole päivähoidosta sinänsä vaan siitä, että tutkimusten mukaan liian varhaiset ryhmäkokemukset voivat vahingoittaa lapsen stressinsietokykyä. Asia on merkityksellinen siksi, että stressinsietokyky kehittyy kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana ja tuo taso säilyy aikuisenakin."
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-liisa-keltikangas-j…
Puhuin normaalista, en ihanteellisesta. Jos kaksi vuotta on ratkaiseva ikä, niin voit lukea aiemman viestini "äiti vuodeksi kotiin, isä vuodeksi kotiin". Ei jäädä jankkaamaan tästä, se ei ollut pointti. Vaan ihmetellä miksi oletetaan vain äidin jäävän kotiin.
Äiti imettää. Ihan normaalia, että äiti jää pienen lapsen kanssa kotiin. Tottakai mies elättää, jos äiti on kotona.
Hyvin harva äiti Suomessa imettää yli 1-vuotiasta.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa mikä olisi se peruste, millä asunnon myynti riitaisessa erotilanteessa menisi sujuvasti silloin jos omistussuhde 50-50, mutta millään muulla jaolla ei? Kun ainakin joku kirjoittaja näin tuntuu ajattelevan.
Jos omistusuhde 50-50, niin erotilanteessa on pakko myydä ulkopuoliselle, jos omistussuhde 30-60, niin enemmän omistava voi lunastaa toisen pois ja aika helposti painostaa hyväksymään pienemmän summan.
Pakko? Entä jos en hankalana 50% omistajana suostu hyväksymään järkeviä ulkopuolisia tarjouksia vaan yritän vaan lunastaa puolikkaan alihintaan?
Jos et hyvållä, niin oahalla. Tuomioistuin kun määrää, niin silloin asunto kyydään huutokauoassa, ja saat siitä mitä saat, ja toinen osapuoli saa omansa. On vaan pidemp7, raskaampi ja kalliimpi prosessi.
Kyllä, juuri näin! Ja tässä ero omistussuhteiden 50-50 ja 33-67 välillä on mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset naiset ovat parhaita jotka kasvattavat suhteessa miesten omaisuutta :)
Minä en ikinä muuttaisi yhteen ihmisen kanssa, josta tuntuu kurjalta ettei hänelle tarjoilla omistusasunnon suuruusluokan lahjoja. Siinä on niin kallis kumppani ettei minulla sellaiseen ole varaa. Jokainen toki päättää omat pariutumiskriteerinsä itse. Joku ei kelpuuta köyhää ja joku toinen ei kelpuuta onnenonkijaa. Parhaassa tapauksessa jokainen löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa arvot ja toiveet osuu yksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sen verran tasokas nainen, että en ikipäivänä tuollaista nillittäjää huolisi.
Kysymys ei ole rahasta, sitä minulla riittää, mutta huonosta mausta ja alaluokkaisesta asenteesta kun pennejä lasketaan sinänsä aivan yhdentekevistä asioista.
Kun ollaan perhe, ollaan yhdessä ja rakennetaan yhteistä hyvää. Jo tuollaisesta puhuminen laskisi miehen kiinnostavuuden nollaan. Ei ole kykyä tai halua huolehtia perheestä. Ei kiitos.
Häh? Olen ihan ymmälläni lukenut näitä tämän ketjun kommetteja. Siis tuollainen diilihän olisi ap:n kannalta nimenomaan hyvä, koska hän saisi käyttää asuntoa ihan samalla tavalla kuin jos hän omistaisi siitä puolet, vaikka oikeasti hän omistaisi (ja maksaisi) siitä vain 30 %. Ylijäävät rahansa ap voisi käyttää vaikka muihin sijoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tietysti asunto omistetaan siinä suhteessa kuin sitä on tarkoitus maksaakin. Onko joku oikeasti niin ahne, että odottaa kumppanin lahjoittavan kenties satojen tuhansien edestä omaisuutta ihan vaan siksi että saa silloin tällöin p*rsettä? Poikkeuksena tietty se ajanjakso jolloin toinen hoitaa yhteisestä päätöksestä kotona yhteisiä lapsia.
Eihän se ahneutta ole vaan ihan normaalia jakamista ja rakkautta. Mihin lapset muuten sitten menevät, jos ei saada aikaiseksi yhteistä päätöstä lapsien hoitamisesta?
Ai, ehkä minä olen sitten outo kun minun rakkauttani ei tarvitse ostaa. Kiva tietää että sinulle rakkaus vaatii sadantonnin lahjoja.
Ja jos ei saada yhteistä päätöstä lapsen hoitamisesta, niin viime kädessä se maksaa joka haluaa olla kotona. Mutta harvoin se varmaan näin menee. Eiköhän ne äidit, jotka haluavat välttämättä olla kumppanin maksamana vuosikausia kotona varmista jo pariutumisvaiheessa sen olevan puolisolle ok. Mutta mitään sellaista subjektiivista oikeutta ei kenelläkään ole, että jättäytyy omalla päätöksellä vuosiksi kotiin ja olettaa kumppanin maksavan kaiken. Yhdessä niistä pitää sopia.
No sittenhän tuosta tulee ero. Nainen voi ottaa avioeron ja saa elatusta yhteiskunnalta ja voi olla kotona. Eli yhteskunta tekee asiat, jotka miehen pitäisi tehdä. Kyllä minä mieluumin mieheltä otan elatusta kuin yhteiskunnalta.
No jos on niin vannoutunut työnvieroksuja, että mieluummin elää yhteiskunnan tukien mahdollistamalla elintasolla kuin menee itse töihin, niin siihen nyt en osaa sanoa yhtään mitään. Kukaan minun tuntemani ihminen ei niin vapaaehtoisesti tee.
En oikein ymmärrä, että miten se on työnvieruksumista kun hoitaa omaa lasta mutta sitten jos hoitaa toisen lasta niin onkin työtä.. en ymmärrä, että miksi pitäisi maksaa siitä, että joku toinen hoitaa minun lastani. Oletan että mies hoitaa osansa liitossa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ikinä muuttaisi yhteen ihmisen kanssa, josta tuntuu kurjalta ettei hänelle tarjoilla omistusasunnon suuruusluokan lahjoja. Siinä on niin kallis kumppani ettei minulla sellaiseen ole varaa. Jokainen toki päättää omat pariutumiskriteerinsä itse. Joku ei kelpuuta köyhää ja joku toinen ei kelpuuta onnenonkijaa. Parhaassa tapauksessa jokainen löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa arvot ja toiveet osuu yksiin.
Ei se ole mitään onnenonkimista, että haluaa, että mies hoitaa oman osuutensa liitossa, eli elättää omaa vaimoaan ja lastaan eikä pidä vaimoaan jonakin kämppiksenä.
Siis mitä ihmettä onko tällaisiakin ihmisiä olemassa. Me ollaan avoliitossa, ollaan oltu 10 vuotta, mies tienaa enemmän mutta omistusosuudet puoliksi vaikka mies käytännössä pystyy enemmän lainaa lyhentämään. Sama homma kesämökin kanssa. Meillä rahat on käytännössä yhteiset, kun on lapsiakin. Tuntuisi kummalliselta alkaa joka kuukausi laskeskelemaan jotain prosenttiosuuksia paljonko täytyy maksaa ja vielä kummallisempaa jos kotimme ei olisi saman verran yhteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ikinä muuttaisi yhteen ihmisen kanssa, josta tuntuu kurjalta ettei hänelle tarjoilla omistusasunnon suuruusluokan lahjoja. Siinä on niin kallis kumppani ettei minulla sellaiseen ole varaa. Jokainen toki päättää omat pariutumiskriteerinsä itse. Joku ei kelpuuta köyhää ja joku toinen ei kelpuuta onnenonkijaa. Parhaassa tapauksessa jokainen löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa arvot ja toiveet osuu yksiin.
Ei se ole mitään onnenonkimista, että haluaa, että mies hoitaa oman osuutensa liitossa, eli elättää omaa vaimoaan ja lastaan eikä pidä vaimoaan jonakin kämppiksenä.
Miksi miehen pitäisi elättää vaimoaan eikä toisin päin? Tai mitä jos kumpikin elättäisi itse itsensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua... mieti ap jos teille tulee lapsia? Jäätkö kotiin hoitamaan heitä ja maksat kotihoidontuesta yhtä lailla menoja kuin työssä käyvä miehesi? Huh huh..
Miksi kukaan jäisi kotihoidontuelle, jos siihen ei ole varaa? Ihan outoa ajatella, että olen kotona, koska haluan ja mies saa luvan maksaa siitä.
Päiväkoti ei ole pienen lapsen paikka. Tottakai miehen kuuluu maksaa yhteisen lapsen hoidosta. Joko hän maksaa, että äiti on kotona tai sitten hän maksaa päivähoitomaksut. Onneksi on vielä ns. vanhanaikaisia miehiä, jotka haluavat lapselleen äidin.
Olen eri, mutta en kyllä keksi yhtäkään hyvää syytä miksi miehen pitäisi maksaa päivähoitomaksut yksin. No, paitsi jos vaimo on täysin varaton.
Ihmettelin samaa, sekä sitä, miksei nähdä edes vaihtoehtona että mies jäisi myös osaltaan kotiin ja nainen vuorostaan töihin. Eihän sen ole pakko mennä ihan 50/50. Jos esim. puolivuotiaana vie päiväkotiin niin vuosi äidin kanssa ja puoli vuotta isän kanssa. Ja kotona oleva ei huolehdi talouden kuluista.
Puolitoistavuotias on liian pieni päiväkotiin.
Kaikissa perheissä ei ole mahdollista esim isän olla pois työstä. Normaali kunnollinen mies haluaa lapselleen parasta.
Puolitoistavuotias on ihan normaalissa päiväkotiin meno iässä. Kiva, jos on varaa hoitaa pitempään mutta ei voi todellakaan olettaa että olisi. Miksi mainitset vain ettei isän ole mahdollista olla pois työstä, äidillähän voi olla täsmälleen sama tilanne? Tottakai näissä tilanteissa mennään sen mukaan.
Ei todellakaan ole normaalissa päiväkotiin menoiässä. En ikinä olisi sellaisen miehen kanssa, jolla ei muka "ole varaa" antaa lapsen olla kotona.
"Päiväkoti ei sovellu hoitopaikaksi alle 2-vuotiaille lapsille, väittää psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen uudessa kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus (WSOY). Todisteeksi väitteelleen hän esittää ison joukon toisiaan tukevia tutkimuksia.
Keltikangas-Järvisen mukaan kyse ei ole päivähoidosta sinänsä vaan siitä, että tutkimusten mukaan liian varhaiset ryhmäkokemukset voivat vahingoittaa lapsen stressinsietokykyä. Asia on merkityksellinen siksi, että stressinsietokyky kehittyy kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana ja tuo taso säilyy aikuisenakin."
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-liisa-keltikangas-j…
Puhuin normaalista, en ihanteellisesta. Jos kaksi vuotta on ratkaiseva ikä, niin voit lukea aiemman viestini "äiti vuodeksi kotiin, isä vuodeksi kotiin". Ei jäädä jankkaamaan tästä, se ei ollut pointti. Vaan ihmetellä miksi oletetaan vain äidin jäävän kotiin.
Äiti imettää. Ihan normaalia, että äiti jää pienen lapsen kanssa kotiin. Tottakai mies elättää, jos äiti on kotona.
Siis miten vanhaksi täysimetät lapsesi? Käsittääkseni juuri kukaan ei täysimetä vuoden ikäistä ja töissä voi ihan hyvin käydä jos imettää pienemmässä määrin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ikinä muuttaisi yhteen ihmisen kanssa, josta tuntuu kurjalta ettei hänelle tarjoilla omistusasunnon suuruusluokan lahjoja. Siinä on niin kallis kumppani ettei minulla sellaiseen ole varaa. Jokainen toki päättää omat pariutumiskriteerinsä itse. Joku ei kelpuuta köyhää ja joku toinen ei kelpuuta onnenonkijaa. Parhaassa tapauksessa jokainen löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa arvot ja toiveet osuu yksiin.
Ei se ole mitään onnenonkimista, että haluaa, että mies hoitaa oman osuutensa liitossa, eli elättää omaa vaimoaan ja lastaan eikä pidä vaimoaan jonakin kämppiksenä.
Miksi miehen pitäisi elättää vaimoaan eikä toisin päin? Tai mitä jos kumpikin elättäisi itse itsensä?
Jääkö mies kotiin vauvan kanssa 50/50?
Ei mitään järkeä. Tuohan tarkoittaisi sitäkin, että joka asiassa asuntoon liittyen pitäisi noudattaa samaa jakosuhdetta. Vastike, lyhennykset, vakuutus, sähkö, vesi, rempat jne. Kuka helkatti sellasta jaksaa ja vielä päälle se, että ette ole tasa-arvoisia mitä tulee omsitukseen. En ikinä suostuisi.
Älä lähde osakkaaksi sun tuloille liian kalliseen asuntoon. Joko ostatte sun tuloille sopivan asunnon tai odotatte kunnes sulla on varaa parempaan tai mies ostaa yksin.
Sanonpa vielä että tollaset näppärät suharit on tullut nähtyä. Jos lähdet tohon ansaan niin äijä tulee käyttämään tilannetta suavastaan. IHAN joka asiassa. Tulet myös maksamaan esimerkiksi kaikki ruokakulut koska sullahan on varaa, et maksa asunnosta kuin vain vähän. On pelkästään kohtuullista että sinä käyt kaupassa ja maksat. Onko? Toki se olet sinä joka siivoaa ja laittaa ruokaa ja pesee pyykit. Tietenkin, täytyyhän sun jotenkin hyvittää loisimisesi. Kuulostaako hyvältä diililtä? Niin. Ei minustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään järkeä. Tuohan tarkoittaisi sitäkin, että joka asiassa asuntoon liittyen pitäisi noudattaa samaa jakosuhdetta. Vastike, lyhennykset, vakuutus, sähkö, vesi, rempat jne. Kuka helkatti sellasta jaksaa ja vielä päälle se, että ette ole tasa-arvoisia mitä tulee omsitukseen. En ikinä suostuisi.
Älä lähde osakkaaksi sun tuloille liian kalliseen asuntoon. Joko ostatte sun tuloille sopivan asunnon tai odotatte kunnes sulla on varaa parempaan tai mies ostaa yksin.
Sanonpa vielä että tollaset näppärät suharit on tullut nähtyä. Jos lähdet tohon ansaan niin äijä tulee käyttämään tilannetta suavastaan. IHAN joka asiassa. Tulet myös maksamaan esimerkiksi kaikki ruokakulut koska sullahan on varaa, et maksa asunnosta kuin vain vähän. On pelkästään kohtuullista että sinä käyt kaupassa ja maksat. Onko? Toki se olet sinä joka siivoaa ja laittaa ruokaa ja pesee pyykit. Tietenkin, täytyyhän sun jotenkin hyvittää loisimisesi. Kuulostaako hyvältä diililtä? Niin. Ei minustakaan.
Ei kyllä ainakaan meillä mene noin. Kotityöt 50/50 ja ruuat yhteistililtä. Kumpikin laittaa sinne tilanteen mukaan minkä haluaa, ei ole summia sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään järkeä. Tuohan tarkoittaisi sitäkin, että joka asiassa asuntoon liittyen pitäisi noudattaa samaa jakosuhdetta. Vastike, lyhennykset, vakuutus, sähkö, vesi, rempat jne. Kuka helkatti sellasta jaksaa ja vielä päälle se, että ette ole tasa-arvoisia mitä tulee omsitukseen. En ikinä suostuisi.
Älä lähde osakkaaksi sun tuloille liian kalliseen asuntoon. Joko ostatte sun tuloille sopivan asunnon tai odotatte kunnes sulla on varaa parempaan tai mies ostaa yksin.
Sanonpa vielä että tollaset näppärät suharit on tullut nähtyä. Jos lähdet tohon ansaan niin äijä tulee käyttämään tilannetta suavastaan. IHAN joka asiassa. Tulet myös maksamaan esimerkiksi kaikki ruokakulut koska sullahan on varaa, et maksa asunnosta kuin vain vähän. On pelkästään kohtuullista että sinä käyt kaupassa ja maksat. Onko? Toki se olet sinä joka siivoaa ja laittaa ruokaa ja pesee pyykit. Tietenkin, täytyyhän sun jotenkin hyvittää loisimisesi. Kuulostaako hyvältä diililtä? Niin. Ei minustakaan.
Ei kyllä ainakaan meillä mene noin. Kotityöt 50/50 ja ruuat yhteistililtä. Kumpikin laittaa sinne tilanteen mukaan minkä haluaa, ei ole summia sovittu.
Kotityöt jaetaan samassa suhteessa kuin omistus ja maksut. Miksi naisen pitäisi siivota miehen osuutta asunnosta? Siivotkoon itse omat neliönsä.
Alue: Aihe vapaa
Minä kyllä kommentoin vain siihen päiväkotiin laittamiseen, en minä ole väittänytkään ettei saisi jäädä kotiin. Tietysti saa jos itsellä tai kumppanilla on halua ja kykyä maksaa. Mutta 1,5 v on ihan normaali ikä laittaa päiväkotiin eikä lapsi siitä rikki mene.