Mies ehdottaa 33/67-omistussuhdetta asuntoon, koska mulla pienemmät tulot

Onko asunnosta lattiapinta-ala käytössä myös samassa suhteessA?

Tämä on ihan kummallinen ketju.

Asunnon omistussuhteet pitää tietenkin laittaa samoiksi kuin miten paljon kumpikin siihen laittaa rahaa. Jos ap maksaa vain kolmasosan, omistussuhteeksi tulee kolmasosa. Jos hän voi siten asua kämpässä yhtä paljon kuin jos omistaisi puolet, niin hänhän voittaa siinä, kun voi sijoittaa loput rahansa muulla tavalla ja saa niistä hyötyä.

Itseasiassa mies in se, joka häviää tuossa 30/70 jaossa taloudellisesti, jos joku, sillä hän joutuu laittamaan asuntoon enemmän pääomaa kiinni ilman tuottoa.

N49

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan kummallinen ketju.

Asunnon omistussuhteet pitää tietenkin laittaa samoiksi kuin miten paljon kumpikin siihen laittaa rahaa. Jos ap maksaa vain kolmasosan, omistussuhteeksi tulee kolmasosa. Jos hän voi siten asua kämpässä yhtä paljon kuin jos omistaisi puolet, niin hänhän voittaa siinä, kun voi sijoittaa loput rahansa muulla tavalla ja saa niistä hyötyä.

Itseasiassa mies in se, joka häviää tuossa 30/70 jaossa taloudellisesti, jos joku, sillä hän joutuu laittamaan asuntoon enemmän pääomaa kiinni ilman tuottoa.

N49

Just näin!

Sitten haetaan yhteisomistuksen purkua käräjäoikeudelta. Jaon suorittaa uskottu mies.

Vierailija676 kirjoitti:

Pankki ei välttämättä anna yhteistä asuntolainaa, jos omistussuhteet eivät ole melko lähellä toisiaan. Meille jokin pankki sanoi,  että 60/40 vielä menee. Toinen pankki sanoi, että pitää olla vieläkin pienempi ero. Ei ollut merkitystä, oliko naimisissa vai avoliitossa. Teidän kannattaa siis varmistaa harkitsemistanne pankeista vielä, mikäli haikailette yhteistä asuntolainaa.

Me päädyimme 55/45 omistusosuuksiin, vaikka avopuoliso tuskin koskaan pystyisi maksamaan ihan sitäkään osuutta lainasta omilla tuloillaan. Mutta. Hän teki lapset hiellä ja verellä. Minä maksan hänenkin lainan korkoja ja pääomaa eli kasvatan hänen varallisuuttaan. Hiellä ja verellä :-)

Ymmärrän hyvin, että toiset haluavat parisuhteessa vahtia varojaan vielä tarkemmin kaikenlaisten ikävyyksien varalta.

En tiedä meneekö mökkilainat jotenkin eri tavalla, mutta me saatiin kyllä 250000€ mökkilaina yhteisesti, vaikka minä omistan mökistä vain 20% ja mies 80%. Omaa rahaa laitettiin 100000€ ja sekin vähän määritteli ne omistusosuudet, minä en olisi helpolla saanut irrotettua enempää kuin 20000€. Nuo omistusosuudet oli myös samaa luokkaa kuin meidän tulojen suhteet toisiinsa, niin ajattelin että parempi kun mökki on enimmäkseen miehen nimissä, koska hänellä sitä maksukykyä on.

Laina on yhteisvastuullinen ja verotukseen pankki ilmoittaa, että se laina on meidän puoliksi. Minusta tuo on vähän hassua, mutta eipä sillä sinänsä väliä kun ei siitä mitään verovähennyksiäkään saa. Kun kysyin pankista tuota, niin he vetosivat siihen yhteisvastuullisuuteen ja siksi ilmoittavat 50/50 vaikka omistusosuudet ovat 20/80. 

Asunnon omistus meillä on 50/50 vaikka olen ollut pitkiä aikoja työttömänä, hoitovapaalla ja opiskelija ja mitähän kaikkea. Mutta olemme tosiaan naimisissa ja avioehtoa ei ole, naimisiinmennessä ei ollut kummallakaan suuria omaisuuksia ja rahat on tavallaan yhteiset, vaikka kummallakin on myös omat sijoitukset. Palkat tulee samalle tilille ja jos ne ei riitä laskuihin, sitten otetaan miehen säästöistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään järkeä. Tuohan tarkoittaisi sitäkin, että joka asiassa asuntoon liittyen pitäisi noudattaa samaa jakosuhdetta. Vastike, lyhennykset, vakuutus, sähkö, vesi, rempat jne. Kuka helkatti sellasta jaksaa ja vielä päälle se, että ette ole tasa-arvoisia mitä tulee omsitukseen. En ikinä suostuisi.

Älä lähde osakkaaksi sun tuloille liian kalliseen asuntoon. Joko ostatte sun tuloille sopivan asunnon tai odotatte kunnes sulla on varaa parempaan tai mies ostaa yksin. 

Sanonpa vielä että tollaset näppärät suharit on tullut nähtyä. Jos lähdet tohon ansaan niin äijä tulee käyttämään tilannetta suavastaan. IHAN joka asiassa. Tulet myös maksamaan esimerkiksi kaikki ruokakulut koska sullahan on varaa, et maksa asunnosta kuin vain vähän. On pelkästään kohtuullista että sinä käyt kaupassa ja maksat. Onko? Toki se olet sinä joka siivoaa ja laittaa ruokaa ja pesee pyykit. Tietenkin, täytyyhän sun jotenkin hyvittää loisimisesi. Kuulostaako hyvältä diililtä? Niin. Ei minustakaan.

Ei kyllä ainakaan meillä mene noin. Kotityöt 50/50 ja ruuat yhteistililtä. Kumpikin laittaa sinne tilanteen mukaan minkä haluaa, ei ole summia sovittu.

Kotityöt jaetaan samassa suhteessa kuin omistus ja maksut. Miksi naisen pitäisi siivota miehen osuutta asunnosta? Siivotkoon itse omat neliönsä.

Siivous kuuluu jakaa tasan siksi, koska nainen kyllä varmastikin käyttää myös sitä miehen osuutta ja vähintään hyötyy siitä. Eri asia tietysti on, jos miehen osuutta vastaava osuus talosta tai asunnosta on täysin miehen yksityiskäytössä, jonne naisella ei ole asiaa (esim. työhuoneet, miesluola jne.).

Kuulostaa ihan minun ex-mieheltä. Onneksi on jo ex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että ketään ei kiinnosta perustaa perhettä tai panostaa suhteeseen tällaista ehdottavien luusereiden kanssa.

Kuolkaa sukupuuttoon Suomi- miehet, maailma on pullollaan tosimiehiä, jotka pystyy elättämän perheensä ja silti tukevat myös vaimon uraa.

Voitko selittää tämän logiikan?

Jos molemmat tekevät uraa, miksei maksettaisi 50/50?

Kun vaimo saa palkankorotuksen vaihdetaanko omistussuhdetta?

Eikö omistussuhde jakaudu sen mukaan kuinka suuren osuuden asunnosta kumpikin maksaa. Sitten asumiskulut jaetaan, koska kumpikin todennäköisesti asuu yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei? Muistakaa jakaa ruokalasku myös kulutuksen suhteessa ja laita ylimääräinen rahastoihin. Voit myös kerätä asp-tiliä, jos et ole koskaan omistanut yli puolta asunnosta

Samoin kaikki muut kulut. Silloin on reilua. Säästä myös rahaa rahastossa. Jos tulee ero, niin saat omasi pois.

Samoin kotityöt. Mies tekee 67 ja ap 33. Esim. ruohikon leikkaus, imurointi, ikkunoiden pesu jne.

Minä tienaan yli kolme kertaa sen verran kuin vaimoni. Meillä on yhteinen tili ja talo on yhteisessä omistuksessa. Silloin kun avioliiton solmii vain kerran elämässään, niin näin on hyvä. 

Meillä omistussuhteet asunnosta 75% ja 25%. Mutta toki 75% omistava maksoi myös 75% lainankuluista ja toisinpäin.

Ei sen kummempaa merkitystä, on meillä vuokraasuntojakin kaksi kappaletta sekä omaa sijoitusomaisuutta, iso talo kun oli niin ei mun tulot olisi riittäneet 50/50 maksuihin. Tai olisi riittänyt, mutta ei olisi jäänyt haluamaani summaa elämiseen.

Lapsillehan tuollainen omaisuus kuitenkin menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään järkeä. Tuohan tarkoittaisi sitäkin, että joka asiassa asuntoon liittyen pitäisi noudattaa samaa jakosuhdetta. Vastike, lyhennykset, vakuutus, sähkö, vesi, rempat jne. Kuka helkatti sellasta jaksaa ja vielä päälle se, että ette ole tasa-arvoisia mitä tulee omsitukseen. En ikinä suostuisi.

Älä lähde osakkaaksi sun tuloille liian kalliseen asuntoon. Joko ostatte sun tuloille sopivan asunnon tai odotatte kunnes sulla on varaa parempaan tai mies ostaa yksin. 

Sanonpa vielä että tollaset näppärät suharit on tullut nähtyä. Jos lähdet tohon ansaan niin äijä tulee käyttämään tilannetta suavastaan. IHAN joka asiassa. Tulet myös maksamaan esimerkiksi kaikki ruokakulut koska sullahan on varaa, et maksa asunnosta kuin vain vähän. On pelkästään kohtuullista että sinä käyt kaupassa ja maksat. Onko? Toki se olet sinä joka siivoaa ja laittaa ruokaa ja pesee pyykit. Tietenkin, täytyyhän sun jotenkin hyvittää loisimisesi. Kuulostaako hyvältä diililtä? Niin. Ei minustakaan.

Ei kyllä ainakaan meillä mene noin. Kotityöt 50/50 ja ruuat yhteistililtä. Kumpikin laittaa sinne tilanteen mukaan minkä haluaa, ei ole summia sovittu.

Kotityöt jaetaan samassa suhteessa kuin omistus ja maksut. Miksi naisen pitäisi siivota miehen osuutta asunnosta? Siivotkoon itse omat neliönsä.

Siivous kuuluu jakaa tasan siksi, koska nainen kyllä varmastikin käyttää myös sitä miehen osuutta ja vähintään hyötyy siitä. Eri asia tietysti on, jos miehen osuutta vastaava osuus talosta tai asunnosta on täysin miehen yksityiskäytössä, jonne naisella ei ole asiaa (esim. työhuoneet, miesluola jne.).

Ei se ole sanottu niin. 

Asumiskulut pitää mennä sen mukaan, mitä käyttää ja kuluttaa. Esim. nainen painaa 60 kg ja mies 90 kg. Tottakai mies maksaa silloin enemmän, kun kuluttaakin asuntoa enemmän. Jokainen miehen askel kuluttaa lattiaa, istuma vessan pytyllä pyttyä enemmän kuin naisen. Lämmityksestä menee enemmän miehen iholle, ilmanvaihdosta enemmän hengitykseen. 

Miksi naisen pitäisi maksaa siitä, että mies kuluttaa kaikessa enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Meillä omistussuhteet asunnosta 75% ja 25%. Mutta toki 75% omistava maksoi myös 75% lainankuluista ja toisinpäin.

Ei sen kummempaa merkitystä, on meillä vuokraasuntojakin kaksi kappaletta sekä omaa sijoitusomaisuutta, iso talo kun oli niin ei mun tulot olisi riittäneet 50/50 maksuihin. Tai olisi riittänyt, mutta ei olisi jäänyt haluamaani summaa elämiseen.

Lapsillehan tuollainen omaisuus kuitenkin menee.

Tai seuravalle puolisolle ja sen kanssa yhteisille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija676 kirjoitti:

Pankki ei välttämättä anna yhteistä asuntolainaa, jos omistussuhteet eivät ole melko lähellä toisiaan. Meille jokin pankki sanoi,  että 60/40 vielä menee. Toinen pankki sanoi, että pitää olla vieläkin pienempi ero. Ei ollut merkitystä, oliko naimisissa vai avoliitossa. Teidän kannattaa siis varmistaa harkitsemistanne pankeista vielä, mikäli haikailette yhteistä asuntolainaa.

Me päädyimme 55/45 omistusosuuksiin, vaikka avopuoliso tuskin koskaan pystyisi maksamaan ihan sitäkään osuutta lainasta omilla tuloillaan. Mutta. Hän teki lapset hiellä ja verellä. Minä maksan hänenkin lainan korkoja ja pääomaa eli kasvatan hänen varallisuuttaan. Hiellä ja verellä :-)

Ymmärrän hyvin, että toiset haluavat parisuhteessa vahtia varojaan vielä tarkemmin kaikenlaisten ikävyyksien varalta.

En tiedä meneekö mökkilainat jotenkin eri tavalla, mutta me saatiin kyllä 250000€ mökkilaina yhteisesti, vaikka minä omistan mökistä vain 20% ja mies 80%. Omaa rahaa laitettiin 100000€ ja sekin vähän määritteli ne omistusosuudet, minä en olisi helpolla saanut irrotettua enempää kuin 20000€. Nuo omistusosuudet oli myös samaa luokkaa kuin meidän tulojen suhteet toisiinsa, niin ajattelin että parempi kun mökki on enimmäkseen miehen nimissä, koska hänellä sitä maksukykyä on.

Laina on yhteisvastuullinen ja verotukseen pankki ilmoittaa, että se laina on meidän puoliksi. Minusta tuo on vähän hassua, mutta eipä sillä sinänsä väliä kun ei siitä mitään verovähennyksiäkään saa. Kun kysyin pankista tuota, niin he vetosivat siihen yhteisvastuullisuuteen ja siksi ilmoittavat 50/50 vaikka omistusosuudet ovat 20/80. 

Asunnon omistus meillä on 50/50 vaikka olen ollut pitkiä aikoja työttömänä, hoitovapaalla ja opiskelija ja mitähän kaikkea. Mutta olemme tosiaan naimisissa ja avioehtoa ei ole, naimisiinmennessä ei ollut kummallakaan suuria omaisuuksia ja rahat on tavallaan yhteiset, vaikka kummallakin on myös omat sijoitukset. Palkat tulee samalle tilille ja jos ne ei riitä laskuihin, sitten otetaan miehen säästöistä. 

Olet kyllä tyhmä, kun rahoitat miehesi mökkiä noin. Itselläsi ei ole mitään sananvaltaa tuohon, mutta jos ukkosi jättää maksamatta, niin kaikki kaatuu sinulle kuitenkin. 

Jos avioliitossa eikä kyseessä ole ensiasunnonostaja niin voi olla ihan toimiva systeemikin, molemmille omat erikokoiset lainat ja lyhennykset, toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä omistussuhteet asunnosta 75% ja 25%. Mutta toki 75% omistava maksoi myös 75% lainankuluista ja toisinpäin.

Ei sen kummempaa merkitystä, on meillä vuokraasuntojakin kaksi kappaletta sekä omaa sijoitusomaisuutta, iso talo kun oli niin ei mun tulot olisi riittäneet 50/50 maksuihin. Tai olisi riittänyt, mutta ei olisi jäänyt haluamaani summaa elämiseen.

Lapsillehan tuollainen omaisuus kuitenkin menee.

Tai seuravalle puolisolle ja sen kanssa yhteisille lapsille.

Onneksi ei ole tässä 30 vuoden aikana tullut tuollaisia ajatuksia, taitaa lasten hankkiminenkin olla minun ja miehen ikäryhmältä jo ohi.

Kyllä pitää sen verran fiksu olla, että naimisiin mentäessä tietää mitä tekee. Eihän omaisuus kartu ja pysy suvussa, jos poukkoilee miten sattuu ja eroaa kun mieli vähän tekee. Eri asia toki liitot, joissa isoja ongelmia, mutta mekin seurusteltiin melkein 10 vuotta ennen avioliittoa!! Ei tuu yllätyksiä. Pitää pitää huolta tällaisista asioista.

Olen nainen ja omistan omakotitalostamme 65%, avomies 35%. Tämä siksi, että minulla oli sijoittaa kotiimme heti noin puolet kauppahinnasta, miehellä 1/8. Meillä on lainaa saman verran. Minulla on kaksi lasta, jotka asuvat meillä enimmän osan aikaa. En aio mennä enää koskaan naimisiin, joten omistussuhteet talon ja irtaimenkin suhteen ovat selvät, kun asunto myydään, tai on perinnön aika. Minusta tämä on vain ja ainoastaan reilua näin, omistus sijoitetun rahan mukaan - oli sukupuoli mikä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan kummallinen ketju.

Asunnon omistussuhteet pitää tietenkin laittaa samoiksi kuin miten paljon kumpikin siihen laittaa rahaa. Jos ap maksaa vain kolmasosan, omistussuhteeksi tulee kolmasosa. Jos hän voi siten asua kämpässä yhtä paljon kuin jos omistaisi puolet, niin hänhän voittaa siinä, kun voi sijoittaa loput rahansa muulla tavalla ja saa niistä hyötyä.

Itseasiassa mies in se, joka häviää tuossa 30/70 jaossa taloudellisesti, jos joku, sillä hän joutuu laittamaan asuntoon enemmän pääomaa kiinni ilman tuottoa.

N49

Itse en suostuisi tuommoiseen. Jos pitää muuttaa yhteen, niin sitten hankitaan selkainen asunto, josta kummallakin on varaa maksaa puolet. Ei tuossa mies häviä, vaan voittaa. Voi itse säästää kun toinen maksaa kuluista osansa, myös sähköstä, vedestä, ruuasta jne. Voi laitraa säåstöön sen, minkä enben yksin maksoi, ja jos tulee ero, niin pystyy lunastamaan toisen pois.

Meillä puoliso maksaa asuntolainan, ja omistamme asunnon(t) puoliksi. KaikkI muukin omaisuus omistetaan puoliksi, ja avioliitossa ollaan. Mikään muu ei tulisi kuuloonkaan.