Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ehdottaa 33/67-omistussuhdetta asuntoon, koska mulla pienemmät tulot
19.09.2021 |
Siis miehelle tuo 67%. Tuntuu vähän kurjalta, ettei koti olisikaan jaettu tasan. Kävisikö muille?
Kommentit (230)
Kertokaapa mikä olisi se peruste, millä asunnon myynti riitaisessa erotilanteessa menisi sujuvasti silloin jos omistussuhde 50-50, mutta millään muulla jaolla ei? Kun ainakin joku kirjoittaja näin tuntuu ajattelevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on erotilanteessa aika v-mäinen tilanne sun kannalta, jos sä haluut myydä ja irti, niin mies voi halutessaan olla myymättä ja lunastaa sun osuutesi alihintaan. Jos ette ole naimisissa niin ehdotan seuraavaa: mies ostaa kokonaan itse asunnon, sinä maksat hoitovastikkeen "vuokrana" ja samalla laitat säästöön niin paljon kuin kykenet, jotta sulla on pesämuna myöhemmin. Kun ansiot alkaa olla samalla tasolla, niin voitte ostaa yhteisen asunnon.
Kuullostaako sinun mielestä oikeudenmukaiselta että eron sattuessa vähemmän maksanut saa saman verran asunnosta mitä enemmän maksanut?
No ei tietenkään. Siksi juuri tuollainen osajako on v-mäinen. Ap ei kykene maksamaan puolia asunnosta, mutta maksamalla siitä alle puolet, hän saa vain sen maksamisen ilon, ei hyötyä. Siksi ei ole järkeä rahoittaa toisen asunnonostoa tuolla tavoin. Yhteisen asunnon hankinta on sitten kun kumpikin pystyy maksamaan siitä puolet, tai sitten kun ollaan menty naimisiin ja sitouduttu elämään perheenä.
Miten niin ei hyödy? Ihme logiikka, ja millä perusteella hän rahoittaa toisen asunnon ostoa? Kummatkin maksaa osuutensa. Ei mies hyödy taloudellisesti siitä osuudesta mitä nainen maksaa itselleen kämpästä.
No on siinä ap:n kannalta riski siihen , että erotilanteessa mies sanoo että maksaa ap:n ulos hinnalla joka on alihinta verrattuna siihen että asunto myytäisiin ja rahat jaettaisiin omistussuhteen mukaan. Siinä on ap:n turha vikistä koska omistaa asunnosta alle puolet.
Sinun teoriasi mukainen pätisi samalla lailla myös 50-50 -suhteessa, mutta kun ei päde. Oikeasti ei päde kummassakaan, ellei ap itse suostu alihintaan.
Kylläpä kyllä. Kuinkahan moni pienituloinen lähtee hakemaan avoeron tullessa lakimiehen apua? Jos eivät ole naimisissa, niin tuollainen jako on riski sille joka maksaa/omistaa pienemmän osan.
Vierailija kirjoitti:
Jos eivät ole naimisissa, niin tuollainen jako on riski sille joka maksaa/omistaa pienemmän osan.
Miksi? Eikö yhtälailla 50% omistavakin voi ruveta hankalaksi?
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo olisi sinulle hyvä diili ja miehelle tappiollinen. Saat asua 1/3 asumisen kokonaiskuluista, vaikka itse asunto kuluu tuplasti kahden hengen asumisella verrattuna yhden hengen asumiseen. Mies saa kulutetumman asunnon ja maksaa siitä 2/3.
No voi että, mies, voithan sinä vaatia että toinen joutuu siitä asunnon " kuluttamisesta" maksamaan jotain. Mutta muista sitten myös, että kaikki muutkin menot jaetaan sitten kulutuksen mukasn- esim ruokalasku, vesimaksu, sähkö, kiinteistövero jne. Ja jos asunto on hyväkuntoinen ja hyvällä alueella, niin asunnon hintahan nousee ajan myötä, jos ei tuhoa sitä. Normaali asuminen einaduntoa kuluta niin paljon.
Sinä varmaan muistat pyytää kilometrikorvaukset, jos nainen erehtyy autosi kyytiin?
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa mikä olisi se peruste, millä asunnon myynti riitaisessa erotilanteessa menisi sujuvasti silloin jos omistussuhde 50-50, mutta millään muulla jaolla ei? Kun ainakin joku kirjoittaja näin tuntuu ajattelevan.
Jos omistusuhde 50-50, niin erotilanteessa on pakko myydä ulkopuoliselle, jos omistussuhde 30-60, niin enemmän omistava voi lunastaa toisen pois ja aika helposti painostaa hyväksymään pienemmän summan mitä vapailta markkinoilta saisi. Tuohon on ainakin riski. Toki jos on rahaa maksaa itselleen asianajaja hoitamaan asiat, niin sitten voi saada asiat menemään oikein. Jos olisin pienituloinen ja tuossa tilanteessa niin en ottaisi riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos eivät ole naimisissa, niin tuollainen jako on riski sille joka maksaa/omistaa pienemmän osan.
Miksi? Eikö yhtälailla 50% omistavakin voi ruveta hankalaksi?
Kyllä voi. Mutta ei hätää. Eron tullessavoi sitten vaatia osituksen- jos toinen ei suostu maksamaan toisen osuutta pois, niin silloin asunto laitetaan myyntiin, tarvittaessa vaikka huutokaupataan. Kylä se eroaminen ja maksaminen loppujen lopuksi halvemmaksi tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa mikä olisi se peruste, millä asunnon myynti riitaisessa erotilanteessa menisi sujuvasti silloin jos omistussuhde 50-50, mutta millään muulla jaolla ei? Kun ainakin joku kirjoittaja näin tuntuu ajattelevan.
Jos omistusuhde 50-50, niin erotilanteessa on pakko myydä ulkopuoliselle, jos omistussuhde 30-60, niin enemmän omistava voi lunastaa toisen pois ja aika helposti painostaa hyväksymään pienemmän summan mitä vapailta markkinoilta saisi. Tuohon on ainakin riski. Toki jos on rahaa maksaa itselleen asianajaja hoitamaan asiat, niin sitten voi saada asiat menemään oikein. Jos olisin pienituloinen ja tuossa tilanteessa niin en ottaisi riskiä.
Ei vaan tällöin lakimies tekee osituksen. Itse toimisin näin. Hinnan arvioi ulkopuolinen, eikä asunnon omistaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on erotilanteessa aika v-mäinen tilanne sun kannalta, jos sä haluut myydä ja irti, niin mies voi halutessaan olla myymättä ja lunastaa sun osuutesi alihintaan. Jos ette ole naimisissa niin ehdotan seuraavaa: mies ostaa kokonaan itse asunnon, sinä maksat hoitovastikkeen "vuokrana" ja samalla laitat säästöön niin paljon kuin kykenet, jotta sulla on pesämuna myöhemmin. Kun ansiot alkaa olla samalla tasolla, niin voitte ostaa yhteisen asunnon.
Kuullostaako sinun mielestä oikeudenmukaiselta että eron sattuessa vähemmän maksanut saa saman verran asunnosta mitä enemmän maksanut?
No ei tietenkään. Siksi juuri tuollainen osajako on v-mäinen. Ap ei kykene maksamaan puolia asunnosta, mutta maksamalla siitä alle puolet, hän saa vain sen maksamisen ilon, ei hyötyä. Siksi ei ole järkeä rahoittaa toisen asunnonostoa tuolla tavoin. Yhteisen asunnon hankinta on sitten kun kumpikin pystyy maksamaan siitä puolet, tai sitten kun ollaan menty naimisiin ja sitouduttu elämään perheenä.
Miten niin ei hyödy? Ihme logiikka, ja millä perusteella hän rahoittaa toisen asunnon ostoa? Kummatkin maksaa osuutensa. Ei mies hyödy taloudellisesti siitä osuudesta mitä nainen maksaa itselleen kämpästä.
No on siinä ap:n kannalta riski siihen , että erotilanteessa mies sanoo että maksaa ap:n ulos hinnalla joka on alihinta verrattuna siihen että asunto myytäisiin ja rahat jaettaisiin omistussuhteen mukaan. Siinä on ap:n turha vikistä koska omistaa asunnosta alle puolet.
Sinun teoriasi mukainen pätisi samalla lailla myös 50-50 -suhteessa, mutta kun ei päde. Oikeasti ei päde kummassakaan, ellei ap itse suostu alihintaan.
Kylläpä kyllä. Kuinkahan moni pienituloinen lähtee hakemaan avoeron tullessa lakimiehen apua? Jos eivät ole naimisissa, niin tuollainen jako on riski sille joka maksaa/omistaa pienemmän osan.
Pienituloisen kannattaa kääntyä oikeusaputoimiston puoleen, varsinkin mikäli on asunnon hintaisen omaisuuden jakamisesta kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin jaetaan omistus siinä suhteessa, mitä pystyy maksamaan.
Minä en ole maksanut euroakaan tämän talon lyhennyksiä, mutta silti omistan tästä 49%...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa mikä olisi se peruste, millä asunnon myynti riitaisessa erotilanteessa menisi sujuvasti silloin jos omistussuhde 50-50, mutta millään muulla jaolla ei? Kun ainakin joku kirjoittaja näin tuntuu ajattelevan.
Jos omistusuhde 50-50, niin erotilanteessa on pakko myydä ulkopuoliselle, jos omistussuhde 30-60, niin enemmän omistava voi lunastaa toisen pois ja aika helposti painostaa hyväksymään pienemmän summan.
Pakko? Entä jos en hankalana 50% omistajana suostu hyväksymään järkeviä ulkopuolisia tarjouksia vaan yritän vaan lunastaa puolikkaan alihintaan?
Me ollaan mietitty myös sellaista ratkaisua, että miehellä parempituloisena olisi isompi osuus yhteisestä kodista. Se on minusta ihan kivasti ja reilusti ajateltu, kulut mitoittuvat näin molemmille sopivasti. Tietty sit mahdollinen arvonnousu tai ylimääräiset asuntoon liittyvät kulut pitää myös suhteuttaa omistusosuuden mukaan. Toinen vaihtoehto on se, että otetaan vähän pienemmin budjetin asunto ja laitetaan puoliksi. Itsellä on tietty kipuraja sen suhteen, paljonko olen valmis ottamaan velkaa.
Meillä toki myös se tilanne, että kumpikin on toisella kierroksella, molemmilla omia lapsia ja toistaiseksi omat asunnot. Vielä on aikaa miettiä sitä unelmien yhteistä kotia ja siihen liittyviä järjestelyitä. Minusta rahasta kannattaa puhua avoimesti ja reilusti , erilaisia vaihtoehtoja miettien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ”jos erotaan”-jauhantaa. Enkä myöskään sitä, että avoliitossa lasketaan paljonko kumpikin maksaa mitäkin. Silloin kun ollaan parisuhteessa ja eletään yhteistä elämää, se maksaa, joka ehtii/pystyy.
Parisuhde ja yhteinen koti ei ole mikään taloudellinen kilpailuasetelma.
Omistus tietysti 50/50, se on yhteinen kpti eikä mikään ”mun kyllä enemmän, mutta asu nyt, kun kerran haluat”.
Eipä siinä, noin mekin tehtäisiin seuraavan kodin kohdalla, jos olisi paljon kalliimpi. Ei mulla olis varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa mikä olisi se peruste, millä asunnon myynti riitaisessa erotilanteessa menisi sujuvasti silloin jos omistussuhde 50-50, mutta millään muulla jaolla ei? Kun ainakin joku kirjoittaja näin tuntuu ajattelevan.
Jos omistusuhde 50-50, niin erotilanteessa on pakko myydä ulkopuoliselle, jos omistussuhde 30-60, niin enemmän omistava voi lunastaa toisen pois ja aika helposti painostaa hyväksymään pienemmän summan mitä vapailta markkinoilta saisi. Tuohon on ainakin riski. Toki jos on rahaa maksaa itselleen asianajaja hoitamaan asiat, niin sitten voi saada asiat menemään oikein. Jos olisin pienituloinen ja tuossa tilanteessa niin en ottaisi riskiä.
Miten niin 50/50 on pakko myydä ulkopuoliselle? Mikä logiikka siinä on 😅??
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ”jos erotaan”-jauhantaa. Enkä myöskään sitä, että avoliitossa lasketaan paljonko kumpikin maksaa mitäkin. Silloin kun ollaan parisuhteessa ja eletään yhteistä elämää, se maksaa, joka ehtii/pystyy.
Parisuhde ja yhteinen koti ei ole mikään taloudellinen kilpailuasetelma.
Omistus tietysti 50/50, se on yhteinen kpti eikä mikään ”mun kyllä enemmän, mutta asu nyt, kun kerran haluat”.
Minä taas en ymmärrä yhteisiä rahoja. Olen aikuinen ihminen, jolla on omat tulot ja omia menoja. Ei salaisia mutta sellaisia, joista en kuvittele puolisoni haluavan maksaa tai edes olevan tietoinen, Jos meillä olisi yhteiset rahat, niin kyllä minua kirpaisisi ostaa itselleni jotain vähän kalliimpaa, oli se sitten ulkomaanreissu, autonvaihto tai vaikka ihan vaan reilun satasen kalenteri/muistio ensi vuodelle. Ja vastaavasti minua ottaisi suunnattomasti päähän, jos mies käyttäisi yhteisiä rahoja sellaisiin omiin menoihin, mitkä eivät millään tavalla ole yhteisiä tai ilahduta/hyödytä minuakin.
Emme me kilpaile sillä, että on omat rahat ja yhteisiä kuluja varten pankkitili, jolle talletetaan kuukausittain sama summa. Päinvastoin.
Tuollainen mies ei rakasta sua yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa mikä olisi se peruste, millä asunnon myynti riitaisessa erotilanteessa menisi sujuvasti silloin jos omistussuhde 50-50, mutta millään muulla jaolla ei? Kun ainakin joku kirjoittaja näin tuntuu ajattelevan.
Jos omistusuhde 50-50, niin erotilanteessa on pakko myydä ulkopuoliselle, jos omistussuhde 30-60, niin enemmän omistava voi lunastaa toisen pois ja aika helposti painostaa hyväksymään pienemmän summan.
Pakko? Entä jos en hankalana 50% omistajana suostu hyväksymään järkeviä ulkopuolisia tarjouksia vaan yritän vaan lunastaa puolikkaan alihintaan?
On siihen pakko, laki yhteisomistuksesta, uskottu mies myy, saat lunastaa, mutta ei alihintaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on erotilanteessa aika v-mäinen tilanne sun kannalta, jos sä haluut myydä ja irti, niin mies voi halutessaan olla myymättä ja lunastaa sun osuutesi alihintaan. Jos ette ole naimisissa niin ehdotan seuraavaa: mies ostaa kokonaan itse asunnon, sinä maksat hoitovastikkeen "vuokrana" ja samalla laitat säästöön niin paljon kuin kykenet, jotta sulla on pesämuna myöhemmin. Kun ansiot alkaa olla samalla tasolla, niin voitte ostaa yhteisen asunnon.
Höphöp. Ihmeellisiä neuvoja. Tuossa ap vain menettäisi, mutta olisi kätevä väliaikaratkaisu, jos ei ole halua vielä sitoutua tai ollaan ostamassa yhteistä. Ap selvästi oli nyt sitoutumassa. Erossa pankki sen asunnon käy arvioimassa, eikä se ole mikään jomman kumman puolison mutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä ”jos erotaan”-jauhantaa. Enkä myöskään sitä, että avoliitossa lasketaan paljonko kumpikin maksaa mitäkin. Silloin kun ollaan parisuhteessa ja eletään yhteistä elämää, se maksaa, joka ehtii/pystyy.
Parisuhde ja yhteinen koti ei ole mikään taloudellinen kilpailuasetelma.
Omistus tietysti 50/50, se on yhteinen kpti eikä mikään ”mun kyllä enemmän, mutta asu nyt, kun kerran haluat”.
Minä taas en ymmärrä yhteisiä rahoja. Olen aikuinen ihminen, jolla on omat tulot ja omia menoja. Ei salaisia mutta sellaisia, joista en kuvittele puolisoni haluavan maksaa tai edes olevan tietoinen, Jos meillä olisi yhteiset rahat, niin kyllä minua kirpaisisi ostaa itselleni jotain vähän kalliimpaa, oli se sitten ulkomaanreissu, autonvaihto tai vaikka ihan vaan reilun satasen kalenteri/muistio ensi vuodelle. Ja vastaavasti minua ottaisi suunnattomasti päähän, jos mies käyttäisi yhteisiä rahoja sellaisiin omiin menoihin, mitkä eivät millään tavalla ole yhteisiä tai ilahduta/hyödytä minuakin.
Emme me kilpaile sillä, että on omat rahat ja yhteisiä kuluja varten pankkitili, jolle talletetaan kuukausittain sama summa. Päinvastoin.
Puhuinko mä yhteisistä rahoista? En puhunut. Puhun siitä, että eletään yhteistä kotia, mutta lasketaan sentilleen kulut.
Alue: Aihe vapaa
Kävisihän tuo periaatteessa. Varmaankin laatisin vielä paperit siitä, ettei asuntoa myöskään erotilanteessa laitettaisi puoliksi, vaan 33/67 omistussuhde säilyy. Omat lainat myös.
Eiväthän ne sinun pienemmät tulosi muuten johdu siitä, että hoidat yhteisiä lapsia kotona? Silloin en suostuisi, mutta sehän onkin jo toinen keskustelu.