Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ehdottaa 33/67-omistussuhdetta asuntoon, koska mulla pienemmät tulot
19.09.2021 |
Siis miehelle tuo 67%. Tuntuu vähän kurjalta, ettei koti olisikaan jaettu tasan. Kävisikö muille?
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto, ei avioehtoa, omistus 50/50. Mies maksaa koko lainan, maksan suunnilleen saman verran ruokia ja muita kuluja/kk. Muuhun en olisi suostunut tai sitten ruuat myös 33/67.
Joko lainaosuus on kuukaudessa varsin pieni, tai sitten törsäätte poskettomasti rahaa kaikkeen turhaan, jos tuolla periaatteella päästään tasajakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto, ei avioehtoa, omistus 50/50. Mies maksaa koko lainan, maksan suunnilleen saman verran ruokia ja muita kuluja/kk. Muuhun en olisi suostunut tai sitten ruuat myös 33/67.
Joko lainaosuus on kuukaudessa varsin pieni, tai sitten törsäätte poskettomasti rahaa kaikkeen turhaan, jos tuolla periaatteella päästään tasajakoon.
Tonnin lyhennys ja kaikkeen kivaan palaa myös. Ei eletä sitku-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on erotilanteessa aika v-mäinen tilanne sun kannalta, jos sä haluut myydä ja irti, niin mies voi halutessaan olla myymättä ja lunastaa sun osuutesi alihintaan. Jos ette ole naimisissa niin ehdotan seuraavaa: mies ostaa kokonaan itse asunnon, sinä maksat hoitovastikkeen "vuokrana" ja samalla laitat säästöön niin paljon kuin kykenet, jotta sulla on pesämuna myöhemmin. Kun ansiot alkaa olla samalla tasolla, niin voitte ostaa yhteisen asunnon.
Kuullostaako sinun mielestä oikeudenmukaiselta että eron sattuessa vähemmän maksanut saa saman verran asunnosta mitä enemmän maksanut?
Miksi sinun tulisi hyötyä miehestä? Tätä en ole ikinä käsittänyt, pienempituloiset näkevät avioliiton aina hyötysuhteena, jossa he haluavat rahastaa toisen ahkeruuden itselleen.
Pankki ei välttämättä anna yhteistä asuntolainaa, jos omistussuhteet eivät ole melko lähellä toisiaan. Meille jokin pankki sanoi, että 60/40 vielä menee. Toinen pankki sanoi, että pitää olla vieläkin pienempi ero. Ei ollut merkitystä, oliko naimisissa vai avoliitossa. Teidän kannattaa siis varmistaa harkitsemistanne pankeista vielä, mikäli haikailette yhteistä asuntolainaa.
Me päädyimme 55/45 omistusosuuksiin, vaikka avopuoliso tuskin koskaan pystyisi maksamaan ihan sitäkään osuutta lainasta omilla tuloillaan. Mutta. Hän teki lapset hiellä ja verellä. Minä maksan hänenkin lainan korkoja ja pääomaa eli kasvatan hänen varallisuuttaan. Hiellä ja verellä :-)
Ymmärrän hyvin, että toiset haluavat parisuhteessa vahtia varojaan vielä tarkemmin kaikenlaisten ikävyyksien varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on erotilanteessa aika v-mäinen tilanne sun kannalta, jos sä haluut myydä ja irti, niin mies voi halutessaan olla myymättä ja lunastaa sun osuutesi alihintaan. Jos ette ole naimisissa niin ehdotan seuraavaa: mies ostaa kokonaan itse asunnon, sinä maksat hoitovastikkeen "vuokrana" ja samalla laitat säästöön niin paljon kuin kykenet, jotta sulla on pesämuna myöhemmin. Kun ansiot alkaa olla samalla tasolla, niin voitte ostaa yhteisen asunnon.
Kuullostaako sinun mielestä oikeudenmukaiselta että eron sattuessa vähemmän maksanut saa saman verran asunnosta mitä enemmän maksanut?
No ei tietenkään. Siksi juuri tuollainen osajako on v-mäinen. Ap ei kykene maksamaan puolia asunnosta, mutta maksamalla siitä alle puolet, hän saa vain sen maksamisen ilon, ei hyötyä. Siksi ei ole järkeä rahoittaa toisen asunnonostoa tuolla tavoin. Yhteisen asunnon hankinta on sitten kun kumpikin pystyy maksamaan siitä puolet, tai sitten kun ollaan menty naimisiin ja sitouduttu elämään perheenä.
Mies osti minun talosta 30% kun muutti tähän. Laitoin summan sijoitukseen ja minun on helppo lunastaa hänet tai perikunta tästä ulos, jos tulee ero tai hän kuolee. Oma selusta pitää aina turvata eikä laittaa niitä kaikkia munia samaan koriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on erotilanteessa aika v-mäinen tilanne sun kannalta, jos sä haluut myydä ja irti, niin mies voi halutessaan olla myymättä ja lunastaa sun osuutesi alihintaan. Jos ette ole naimisissa niin ehdotan seuraavaa: mies ostaa kokonaan itse asunnon, sinä maksat hoitovastikkeen "vuokrana" ja samalla laitat säästöön niin paljon kuin kykenet, jotta sulla on pesämuna myöhemmin. Kun ansiot alkaa olla samalla tasolla, niin voitte ostaa yhteisen asunnon.
Kuullostaako sinun mielestä oikeudenmukaiselta että eron sattuessa vähemmän maksanut saa saman verran asunnosta mitä enemmän maksanut?
Olen eri, mutta riippuu täysin siitä onko lapsia ja miten lapset on hoidettu. Kenen ehdoilla asunnon paikka valittu, onko vaikuttanut uramahdollisuuksiin.
Mutta jos ei ole mitään erikoisempaa huomioon otettavaa niin ei tietenkään ole reilua.
Me ostettiin asunto 80-luvulla ja silloin kaupant eon yhteydessä sanottiin, että omistusosuus kannattaa laittaa 50/50, niin myöhemmin ei tule ongelmia. Ongelmia tulee, jos liitto päättyy riitaisissa merkeissä. Itse ehdottaisin, että kummallakin on omat asuntolainat, jotka on henkilökohtaisia. En ikinä suostuisi puolta pienempään omistusosuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on erotilanteessa aika v-mäinen tilanne sun kannalta, jos sä haluut myydä ja irti, niin mies voi halutessaan olla myymättä ja lunastaa sun osuutesi alihintaan. Jos ette ole naimisissa niin ehdotan seuraavaa: mies ostaa kokonaan itse asunnon, sinä maksat hoitovastikkeen "vuokrana" ja samalla laitat säästöön niin paljon kuin kykenet, jotta sulla on pesämuna myöhemmin. Kun ansiot alkaa olla samalla tasolla, niin voitte ostaa yhteisen asunnon.
Kuullostaako sinun mielestä oikeudenmukaiselta että eron sattuessa vähemmän maksanut saa saman verran asunnosta mitä enemmän maksanut?
No ei tietenkään. Siksi juuri tuollainen osajako on v-mäinen. Ap ei kykene maksamaan puolia asunnosta, mutta maksamalla siitä alle puolet, hän saa vain sen maksamisen ilon, ei hyötyä. Siksi ei ole järkeä rahoittaa toisen asunnonostoa tuolla tavoin. Yhteisen asunnon hankinta on sitten kun kumpikin pystyy maksamaan siitä puolet, tai sitten kun ollaan menty naimisiin ja sitouduttu elämään perheenä.
Miten niin ei hyödy? Ihme logiikka, ja millä perusteella hän rahoittaa toisen asunnon ostoa? Kummatkin maksaa osuutensa. Ei mies hyödy taloudellisesti siitä osuudesta mitä nainen maksaa itselleen kämpästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on erotilanteessa aika v-mäinen tilanne sun kannalta, jos sä haluut myydä ja irti, niin mies voi halutessaan olla myymättä ja lunastaa sun osuutesi alihintaan. Jos ette ole naimisissa niin ehdotan seuraavaa: mies ostaa kokonaan itse asunnon, sinä maksat hoitovastikkeen "vuokrana" ja samalla laitat säästöön niin paljon kuin kykenet, jotta sulla on pesämuna myöhemmin. Kun ansiot alkaa olla samalla tasolla, niin voitte ostaa yhteisen asunnon.
Kuullostaako sinun mielestä oikeudenmukaiselta että eron sattuessa vähemmän maksanut saa saman verran asunnosta mitä enemmän maksanut?
No ei tietenkään. Siksi juuri tuollainen osajako on v-mäinen. Ap ei kykene maksamaan puolia asunnosta, mutta maksamalla siitä alle puolet, hän saa vain sen maksamisen ilon, ei hyötyä. Siksi ei ole järkeä rahoittaa toisen asunnonostoa tuolla tavoin. Yhteisen asunnon hankinta on sitten kun kumpikin pystyy maksamaan siitä puolet, tai sitten kun ollaan menty naimisiin ja sitouduttu elämään perheenä.
Ja tuolla hyödyllä tarkoitin siis arvonnousua ja päätäntävaltaa asioihin, en sitä että ap maksaisi vähemmän ja silti omistaisi puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitatteko lapset tasan sitten kun eroatte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on erotilanteessa aika v-mäinen tilanne sun kannalta, jos sä haluut myydä ja irti, niin mies voi halutessaan olla myymättä ja lunastaa sun osuutesi alihintaan. Jos ette ole naimisissa niin ehdotan seuraavaa: mies ostaa kokonaan itse asunnon, sinä maksat hoitovastikkeen "vuokrana" ja samalla laitat säästöön niin paljon kuin kykenet, jotta sulla on pesämuna myöhemmin. Kun ansiot alkaa olla samalla tasolla, niin voitte ostaa yhteisen asunnon.
Kuullostaako sinun mielestä oikeudenmukaiselta että eron sattuessa vähemmän maksanut saa saman verran asunnosta mitä enemmän maksanut?
No ei tietenkään. Siksi juuri tuollainen osajako on v-mäinen. Ap ei kykene maksamaan puolia asunnosta, mutta maksamalla siitä alle puolet, hän saa vain sen maksamisen ilon, ei hyötyä. Siksi ei ole järkeä rahoittaa toisen asunnonostoa tuolla tavoin. Yhteisen asunnon hankinta on sitten kun kumpikin pystyy maksamaan siitä puolet, tai sitten kun ollaan menty naimisiin ja sitouduttu elämään perheenä.
Miten niin ei hyödy? Ihme logiikka, ja millä perusteella hän rahoittaa toisen asunnon ostoa? Kummatkin maksaa osuutensa. Ei mies hyödy taloudellisesti siitä osuudesta mitä nainen maksaa itselleen kämpästä.
No on siinä ap:n kannalta riski siihen , että erotilanteessa mies sanoo että maksaa ap:n ulos hinnalla joka on alihinta verrattuna siihen että asunto myytäisiin ja rahat jaettaisiin omistussuhteen mukaan. Siinä on ap:n turha vikistä koska omistaa asunnosta alle puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro miehelle ennen lainan nostoa, että jos jaatte näin, niin sitten tulevissa rempoissa hän myös maksaa niistä tuossa suhteessa - eli enemmän.
Sama on kiinteistöverossa ja muissa taloon liittyvissä menoissa/ vastikkeessa.
On tuosta hyötyäkin. Jos osoittautuu hometaloksi, niin ap häviää vähemmän.
Minusta tuo olisi sinulle hyvä diili ja miehelle tappiollinen. Saat asua 1/3 asumisen kokonaiskuluista, vaikka itse asunto kuluu tuplasti kahden hengen asumisella verrattuna yhden hengen asumiseen. Mies saa kulutetumman asunnon ja maksaa siitä 2/3.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on erotilanteessa aika v-mäinen tilanne sun kannalta, jos sä haluut myydä ja irti, niin mies voi halutessaan olla myymättä ja lunastaa sun osuutesi alihintaan. Jos ette ole naimisissa niin ehdotan seuraavaa: mies ostaa kokonaan itse asunnon, sinä maksat hoitovastikkeen "vuokrana" ja samalla laitat säästöön niin paljon kuin kykenet, jotta sulla on pesämuna myöhemmin. Kun ansiot alkaa olla samalla tasolla, niin voitte ostaa yhteisen asunnon.
Kuullostaako sinun mielestä oikeudenmukaiselta että eron sattuessa vähemmän maksanut saa saman verran asunnosta mitä enemmän maksanut?
No ei tietenkään. Siksi juuri tuollainen osajako on v-mäinen. Ap ei kykene maksamaan puolia asunnosta, mutta maksamalla siitä alle puolet, hän saa vain sen maksamisen ilon, ei hyötyä. Siksi ei ole järkeä rahoittaa toisen asunnonostoa tuolla tavoin. Yhteisen asunnon hankinta on sitten kun kumpikin pystyy maksamaan siitä puolet, tai sitten kun ollaan menty naimisiin ja sitouduttu elämään perheenä.
Miten niin ei hyödy? Ihme logiikka, ja millä perusteella hän rahoittaa toisen asunnon ostoa? Kummatkin maksaa osuutensa. Ei mies hyödy taloudellisesti siitä osuudesta mitä nainen maksaa itselleen kämpästä.
No on siinä ap:n kannalta riski siihen , että erotilanteessa mies sanoo että maksaa ap:n ulos hinnalla joka on alihinta verrattuna siihen että asunto myytäisiin ja rahat jaettaisiin omistussuhteen mukaan. Siinä on ap:n turha vikistä koska omistaa asunnosta alle puolet.
Sinun teoriasi mukainen pätisi samalla lailla myös 50-50 -suhteessa, mutta kun ei päde. Oikeasti ei päde kummassakaan, ellei ap itse suostu alihintaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerro miehelle ennen lainan nostoa, että jos jaatte näin, niin sitten tulevissa rempoissa hän myös maksaa niistä tuossa suhteessa - eli enemmän.
Sama on kiinteistöverossa ja muissa taloon liittyvissä menoissa/ vastikkeessa.
Totta kai näin. (sivusta, ei ap)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei? Muistakaa jakaa ruokalasku myös kulutuksen suhteessa ja laita ylimääräinen rahastoihin. Voit myös kerätä asp-tiliä, jos et ole koskaan omistanut yli puolta asunnosta
Samoin kaikki muut kulut. Silloin on reilua. Säästä myös rahaa rahastossa. Jos tulee ero, niin saat omasi pois.
Alue: Aihe vapaa
Pärjää silti jos maksaa puolet ja siitä on paperit että näin on. Teet lisätyötä ja keräät tölkkejä . Erotessa helpompaa jakaa puoliksi . Myös alkaa toinen sanoa että omistaa asunnosta enemmän muuta eteiseen.