Lue keskustelun säännöt.
Muita autofiktion lukemiseen hurahtaneita? Kirjavinkkejä autofiktion ystäville?
19.09.2021 |
Myönnetään, olen täysin hurahtanut autofiktioon, ja nyt haluaisin lukea kaikki kotimaisten kirjailijoiden autofiktiiviset romaanit. Tai ainakin niin monta kuin vain mahdollista. Yritin etsiä netistä listaa suomalaisista autofiktioista, mutta ei tuntunut löytyvän oikein mitään. Kysytäänpä siis täältä: olisiko teillä muilla palstalaisilla antaa hyviä kirjavinkkejä? Ja toivottavasti löytyisi tässä samalla muitakin tähän hurmaavaan kirjallisuuden lajiin ihastuneita, jotka minun tavoin toivovat kattavaa listaa kotimaisista autofiktioista.
Kommentit (76)
Päivi Ollikaisen esikoisteos Hyppy on autofiktiivinen selviytymiskertomus, joka kertoo muun muassa äidistä, tyttäristä ja anopeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut tätä, mutta Saana Rossin esikoiskirjan Rekrytoija (2020) on kuvailtu olevan autofiktiivinen, huumorilla terästetty teos, joka paljastaa rekrytoinnin ja työnhaun salat.
Tua Laine: Ei tässä elämässä, Jack (2020)
Kirjaa ei markkinoitu autofiktiona, mutta sellaiseksi sitä on väitetty ainakin tässä kritiikissä. https://kiiltomato.net/critic/tua-laine-ei-tassa-elamassa-jack/
Vaikuttaa aika mitäänsanomattomalta genreltä koska yhdestäkään ketjussa mainitusta teoksesta en ole kuullut enkä tule ketjun suljettuani koskaan kuulemaankaan. Mikä siinä on hyvää?
Juha Itkonen: Ihmettä kaikki (2018).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ida Pimenoffin esikoisromaani Kutsu minut (2021) kertoo hylätyksi tulemisen kokemuksesta ja sukupolvien yli käyvästä surusta. Tarinan pääosassa on nainen, joka yrittää saada yhteyden isäänsä, kasvattaa omaa lastaan, sekä käsitellä avioeroaan ja aiemmilta sukupolvilta periytyvää kohtaamattomuutta.
Tommi Liimatan Jeppis, Jeppis 2 ja Rollo.
Tuuve Aron Kalasatama
Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lajiin tutustunut, mutta ap:n kannattaa kysyä kirjastonhoitajalta. He osaavat yhä! Olettaen ettet ole tätä kiveä vielä kääntänyt. :)
Hannu Väisäsen romaanisarjan määrittelisin autofiktioksi. Päähenkilön nimi tosin on Antero, Väisänen taitaa olla Hannu Antero.
Autofiktion rajaa hipoo myös Merete Mazzarellan tuotanto, esseiden ja muistelmien yhdistelmiä.
Tästä ”mitäänsanomatta” genrestä tuli nyt muuten mieleen eräät Tove Janssonin aikuisten romaanit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jussi Seppäsen autofiktiivinen romaani nimeltä Jussi Seppänen (2020) kertoo -yllättäen- henkilöstä nimeltä Jussi Seppänen.
Tuula-Liina Variksen monet kirjat, tosin hän on itse sanonut, että kaikki kirjat ovat hänestä autofiktiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluuko Päivi Storgårdin vuonna 2013 julkaistu esikoisteos Keinulaudalla autofiktion genreen? Kirja kertoo kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavasta naisesta, jossa on hyvin paljon samaa kuin Päivi Storgårdissa itsessään.
Tiina Tuppuraisen autofiktiivinen esikoisromaani Kuvittelen sinut vierelleni (2020) kertoo elämästä 2000-luvun alun Helsingin lesboyhteisössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa. Julkaistiin 2017. Kertoo sukupuolenkorjauksesta.
Olin juuri tulossa suosittelemaan samaa. Hauskana detaljina se, ettei kirjassa ole sivunumeroita. Sopi erinomaisesti tejokeinoksi näinkin haastavassa aiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Tommi Liimatan Jeppis, Jeppis 2 ja Rollo.
Tuuve Aron Kalasatama
Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Tuota Tuuve Aron Kalasatamaa olin mainitsemassa, mutta sehän löytyikin jo täältä. Hesari kirjoitti siitä, että kirja on autofiktiivinen purkaus mielenterveysongelmista, isän kuolemasta ja seksuaalivähemmistöön kuulumisen riemusta.
Tiina Katriina Tikkasen Toinen silmä kiinni (2020) on rankasta aiheestaan huolimatta hyvä. Suosittelen!
Itse tykkäsin jo ketjussa mainituista Sisko Savonlahden ja Emmi-Liia Sjöholmin esikoisista.
Autofiktio = kirjallisuuden syöpä ja minäminäminä kultturimme huipentuma.
Essi Kummu: Loiste (2020)
Autofiktiivinen romaani kertoo kahden naisen rakkaudesta.
Taina Latvala: Torinon enkeli (2021)
HS julkaisi arvostelun elokuussa. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008197995.html
"Taina Latvalan romaanissa nelikymppinen nainen kohtaa demoneitaan myyttisessä Torinossa."
"Autofiktiivisiä aineksia sisältävässä romaanissa päähenkilö on Latvalan tapaan kirjailija. Kertoja on eronnut pitkäaikaisesta parisuhteestaan, jossa ero on tullut ennen lasta. Pelko on sen estänyt, mutta äidiksi tulemisen mahdollisuus kummittelee naisen mielessä edelleen."
"Nainen työstää asiaa ja hakee erilaisille päätöksilleen ja valinnoilleen pohjaa etsimällä vastauksia kirjallisuudesta – jopa Uudesta testamentista. "
"Kirjailija hakeutuu taitelijaresidenssiin Italian Torinoon saadakseen välimatkaa ja tilaa ajatuksilleen. Kristillinen vire tulee taas lähelle, säilytetäänhän Torinossa kuuluisia käärinliinoja, joiden aitoudesta ja alkuperästä on kiistelty ammoisista ajoista lähtien. Käärinliinat siirtyvät osaksi mystisiä elementtejä sisältävää juonta."
Isän linnoitus (2021) on Petri Vartiaisen autofiktiivinen pienoisromaani isän kuolemaa seuraavasta surusta.