Lue keskustelun säännöt.
Muita autofiktion lukemiseen hurahtaneita? Kirjavinkkejä autofiktion ystäville?
19.09.2021 |
Myönnetään, olen täysin hurahtanut autofiktioon, ja nyt haluaisin lukea kaikki kotimaisten kirjailijoiden autofiktiiviset romaanit. Tai ainakin niin monta kuin vain mahdollista. Yritin etsiä netistä listaa suomalaisista autofiktioista, mutta ei tuntunut löytyvän oikein mitään. Kysytäänpä siis täältä: olisiko teillä muilla palstalaisilla antaa hyviä kirjavinkkejä? Ja toivottavasti löytyisi tässä samalla muitakin tähän hurmaavaan kirjallisuuden lajiin ihastuneita, jotka minun tavoin toivovat kattavaa listaa kotimaisista autofiktioista.
Kommentit (76)
Antti Rönkä: Jalat ilmassa (2019).
Kirja kertoo kertoo kirjailijaminän kokemasta rankasta koulukiusaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emmi-Liia Sjöholmin esikoisromaani Paperilla toinen (2020), jossa kirjailija kirjoittaa omasta elämästään, seksistä, tarpeesta miellyttää miehiä, 14-vuotiaana tehdystä abortista, siitä kuinka hänestä tuli parikymppisenä äitipuoli, kuinka hän lopulta sai oman lapsen, rakkaudesta, halusta, itsen etsimisestä ja vähän löytämisestäkin.
Useimmat ketjussa mainitut luettu, itse aion seuraavaksi lukea Jenni Pääskysaaren Mielen maantieteen.
Pidin Sisko Savonlahden esikoiskirjan tapahtumaköyhyydestä. Uusi kirja on näköjään saanut huonoja arvioita, mutta senkin aion lukea kyllä. Saara Turusen uusimmasta en enää niin välittänyt, ihan ensimmäinen kirja oli paras.
Joonatan Tolan Punainen planeetta on ketjussa mainitsematta, huikea kirja.
Ei enää Eddy, Édouard Louis
Tämä tosin ranskalainen. Ei tule nyt mitään muuta mieleen
Vierailija kirjoitti:
Antti Rönkä: Jalat ilmassa (2019).
Kirja kertoo kertoo kirjailijaminän kokemasta rankasta koulukiusaamisesta.
Jalat ilmassa oli Röngän esikoinen ja hänen tänä vuonna julkaistu toinen romaaninsa Nocturno 21:07 on myös autofiktiota. Teos kertoo nuoren miehen seksuaalisesta häpeästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ketjussa mainitut luettu, itse aion seuraavaksi lukea Jenni Pääskysaaren Mielen maantieteen.
Pidin Sisko Savonlahden esikoiskirjan tapahtumaköyhyydestä. Uusi kirja on näköjään saanut huonoja arvioita, mutta senkin aion lukea kyllä. Saara Turusen uusimmasta en enää niin välittänyt, ihan ensimmäinen kirja oli paras.
Joonatan Tolan Punainen planeetta on ketjussa mainitsematta, huikea kirja.
Vai onko tuo Punainen planeetta autofiktiota? Ruotsalaisen Axel Schulmanin kirjoista olen kovasti pitänyt, niissäkin kerrotaan enemmän suvusta kuin kirjailijasta itsestään.
Suvi Vaarla: Westend. Saara Turunen: Järjettömiä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmat ketjussa mainitut luettu, itse aion seuraavaksi lukea Jenni Pääskysaaren Mielen maantieteen.
Pidin Sisko Savonlahden esikoiskirjan tapahtumaköyhyydestä. Uusi kirja on näköjään saanut huonoja arvioita, mutta senkin aion lukea kyllä. Saara Turusen uusimmasta en enää niin välittänyt, ihan ensimmäinen kirja oli paras.
Joonatan Tolan Punainen planeetta on ketjussa mainitsematta, huikea kirja.
Ja tuon Sisko Savonlahden teoksen nimihän on Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, se julkaistiin vuonna 2018.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Elämäkerrat ja omaelämäkerrat eivät ole autofiktiota.
Omaelämäkerrat ovat usein täyttä fiktiota, eräs viisas on sanonut niiden olevan romaanikirjallisuuden epäuskottavin muoto. Vanhemmassa omaeläkertakirjallisuudessa niitä on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuomas Kokko: Tosi kivat juhlat (2019).
Listataan vielä autofiktiivisiä teoksia joista en niin välittänyt:
Onnenkissa: Aino Vähäpesola. Kirjoittaja tekee gradua Edith Södergranista.
Tosi kivat juhlat: Tuomas Kokko. Kolmekymppisen aikuistumistuskaa. En kertakaikkiaan muista enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aino Vähäpesola: Onnenkissa (2019).
Emma Kantanen: Nimi jolla kutsutaan öisin.
Peligraafikon omakohtaisiin kokemuksiin perustuva esikoisromaani.
Julkaisuvuosi 2019.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjailija Pentti Holapan Finlandia-palkittu kirja Ystävän muotokuva (1998) kuvaa homorakkautta ja sen on sanottu olevan autofiktiivinen teos.
Vierailija kirjoitti:
Anja Kaurasen Kiinalainen kesä, julkaisuvuosi 1989. Kertoo muun muassa äideistä, tyttäristä, sairastamisesta, kuolemasta ja kiinnostuksesta Kiinan tapahtumia kohtaan.
Myös Ihon aika ja Side (nimellä Snellman) menevät autofiktion kategoriaan.
Minna Lindgren: Sivistyksen turha painolasti (2011).
Marko Annalan autofiktiivinen esikoisteos Värityskirja vuodelta 2017.
Samuli Laihon Lasiseinä vuodelta 2020.
Juha-Veli Jokisen Tampereelle sijoittuva esikoisromaani Tulessa (2021) on autofiktiivinen kasvu- ja rakkaustarina.
Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa. Julkaistiin 2017. Kertoo sukupuolenkorjauksesta.