Mieheni on narsisti -kysyttävää?

Oletko itse itseksesi todennut miehesi olevan narsisti, vai onko joku ammattilainen kertonut tämän?

Minä olen todennut ihan itseni narsistiksi ja sen lisäksi että olen neljä onnellista vuotta viettänyt aviossa, meillä on myös tytär.
Voisitteko hormoonimammat ihan oikeasti kouluttaa itseänne edes sen verran että ymmärrätte teille kopioimani tekstin aiheesta narsismi.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:22"]Onneksi olette sentään tajunneet olla hankkimatta lapsia. t. narsisti-isän tytär
[/quote]
Samaa olin tulossa sanomaan. T. Narsisti-äidin tytär

Miehiä on kahdentyyppisiä: narsisteja ja nössöjä.

Kjähkjäh - mä tunnen teidät. Mutta se, että sun miehelläsi olisi ihailijattaria ei muuten pidä paikkansa. te vaan luulette että näin on ja se on ihan syvältä se. Mutta ihan niinkun itse haluutte, jos teistä on kiva kuvitella sellaista niin kuvitelkaa vaan. me muut naureskellaan kyllä ihan vapaasti teidän kuvitelmillenne siitä, että omasta mielestänne olette muita parempia.

Katsopa, kun ette ole. 

Ap vastaa. En ole pelkästään itse todennut mieheni persoonallisuushäiriöitä. Mieheni on käynyt terapiassa F60 diagnoosin vuoksi. Hänellä on sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, mutta muut oireet ovat melko lieviä. Terapian hän tietysti lopetti muutamaan kertaan, koska terapeutti oli säälittävä hiirulainen.... siis mieheni mielestä.

Itse tuskin olen narsisti, sillä käsittääkseni 2 narsistia ei yksinkertaisesti voi asua saman katon alla? Narsisti ei saa toisesta narskusta narsistista Lähdettä.

Lapsia tosiaankaan ei olla hankkimassa. Työskentelemme paljon myös ulkomailla. Ja tähän kuvioon ei lapsi soveltuisi mitenkään, pelkästään mieheni tunnekylmyyden vuoksi. 

Ne jotka sanoo olevansa narsisteja.. niin narsisti ei kyllä itse käsitä olevansa narsisti :)

Millä tavalla mies yrittää/manipuloi sinua?

Ap jatkaa. Kyllä miehelläni on sutinaa naikkosten kanssa ja totisesti toivoisin ettei näin olisi. Hän joutuu työnsä vuoksi paljon tekemisiin naisten kanssa ja parantumattomana flirttailijana ja komeana saa kyllä vastakaikua.

Minä en ole mustasukkainen, koska tiedän missä mennään. Onhan se toki veemäistä, että miehelle kotiin tulee säpö- ja txt-viestejä, joissa vieraat naiset flirttailee. Ja että mieheni jättää ne minun nähtäväkseni. Hän on niin lapsellinen, että kerskuu näillä valloituksillaan. 

Mutta aina kun on joku uusi ihastus kierroksessa minä saan erikoishuomiota ja loistavaa kohtelua kotona. Joten en valita.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 17:49"]

Erosin aikoinaan nuorempana tuollaisesta miehestä, ja välillä kaipaan juuri tuota älyllistä haastamista -ja todella hyvää seksiä (luulen että hänessä on aspergeria ja lisäksi narsistin piirteitä). Olin silloin kuitenkin vielä liian epävarma ihminen ja suhde meni todella kieroksi varsinkin minäkuvani suhteen. Reilut kuusi vuotta jaksoin. Nyt olen pitkässä suhteessa, jossa on aivan erilainen dynamiikka, hyvä tämäkin. Mutta väliillä mietin minkälainen suhde tuon entisen kanssani syntyisi nyt kun elämä on koulinut minusta huomattavasti vahvemman ihmisen...

[/quote]

Voisit olla kumppanini exä. Heidän suhteensa taisi kestää juuri tuon kuusi vuotta, ja nainen oli sen jälkeen ilmeisesti henkisesti aika huonolla tolalla (toki hänellä oli tuolloin ollut muitakin vaikeuksia elämässään kuin narsistipiirteinen mies). Nyt hän on onneksi onnellisesti uudessa suhteessa, naimisissa ja pienen lapsen äiti.

Vaikka tuntuu ikävältä ajatella, että joku on niin pahoin joutunut kärsimään mieheni persoonallisuudenpiirteistä ja käytöksestä, olen tuolle exälle salaa mielessäni myös kiitollinen. Voin näet vedota siihen, millaisissa oloissa tuo suhde päättyi, kun miehellä alkaa keulia ja hän alkaa kuvitella itsestään.. no, liikoja. Aina välillä hän ikään kuin unohtaa tilanteen ja kaiken siihen mennessä läpikäydyn, ja alkaa yksioikoisesti syytellä ongelmistamme minua. Eräänlaisena testinä, hieman samoin kuin uhmaikäinen koettelee vanhempiaan. Silloin on hyvä, että voin muistuttaa kummalla meistä onkaan ollut vastaavia ongelmia myös aiemmissa suhteissaan. Omat aiemmat suhteeni ovat olleet rakkauden ja keskinäisen kunnioituksen täyttämiä, joten on todennäköisempää, että nämä ongelmat johtuvat enemmän miehen käytöksestä kuin omastani.

Mieheni muisteli eksäänsä suhteemme alussa kaihoisan surumielisesti. Tämä oli kuulemma ollut niin elämäniloinen ja ihana suhteen alussa, ja sitten muuttunut masentuneeksi ja ahdistuneeksi, kuin varjoksi entisestä itsestään. Tuolloin meistä kumpikaan ei vielä ymmärtänyt syitä tähän, mutta kun muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen huomasin itse alkaneeni muuttua samaan suuntaan, tajusin että tämän miehen kanssa minun olisi pidettävä varani.

Toistaiseksi olen onnistunut ja koen yleisesti ottaen olevani onnellinen tässä suhteessa. Sitten on kuitenkin ne repivät konfliktitilanteet, joita ei tule usein, mutta jotka ovat sitäkin raskaampia sietää. Niiden aikana koen että koko elämäni on ohitse, olen joutunut ihmishirviön armoille, ja kaikki toivo on menetetty. Ehkäpä tästä ketjusta viisastuneena otan asiakseni luoda itselleni jonkinlaisen turvaverkon siltä varalta, että jonakin päivänä tämä suhteemme herkkä tasapaino nyrjähtää pahemmin kuin vain hetkeksi. Turvaverkkoa minulla ei tällä hetkellä oikein ole; olen yksityinen ja erakkomainen ihminen ja luonnostani omistaudun vain läheisimmilleni. Muut ihmissuhteet jäävät helposti syrjään.

Sinulle sanoisin: muistathan olla onnellinen siitä, mitä sinulla on. Se on kaunista ja arvokasta, vaikka voikin välillä tuntua tylsältä. Minullakin on ne hetket, jolloin muistelen entistä, hieman tylsää mutta kaikin puolin kunnollista kumppaniani, ja toivon että voisin sittenkin valita toisin. Varsinkin jos lapsia haluaa, uskon että emotionaalisesti turvallinen mies on paras mahdollinen valinta, jonka nainen voi elämässä tehdä.

t. 61

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 07:37"]

No ei kyllä kuulosta narsistilta! Ensinnäkin narsisti ei ole ihminen joka pyytelis puolisoltaan, tai muiltakaan anteeksi, koskaan. Myös tuo eläinrakkaus..noup. Narsisti tarvii asioita vain itselleen, käyttää niitä vain itseään varten. Ei ole silloin eläinrakas. Ei kaikki huonokäytöksiset ja petolliset sekä epäluotettavat ihmiset ole narsisteja!

[/quote] Ap vastaa. Mieheni on siis diagnosoitu narsistiksi ihan psykiatrin toimesta. Sinäkö pystyt tämän kumoamaan?

En ole eläinrakkautta kyllä missään nähnyt mainittavan narsismin yhteydessä. Mutta eläinrakas mieheni on ihan aidosti. Tai no aitoudesta en tiedä.

Toisaalta kun ajattelee miten alisteinen lemmikki hoitajalleen on niin sehän se vasta oiva objekti onkin. Ei varmasti uhkaa narsistin itsetuntoa mitenkään. Eikä mieheni siedä kuin tottelevaisia ja alistuvia koiria. Omaa koiraa hän ei halua, vaan hänelle riittää hoitokoirat MUTTA VAIN JA AINOASTAAN kun hänelle se parhaiten sopii.

Ja kyllä narsisti anteeksi pyytelee MANIPULOIDAKSEEN. Mutta se on vain mekaanista anteeksi pyytelyä. Hän ei mitenkään kadu asioita, joita anteeksi pyytää.

Sen huomaa siitäkin, kun viittaat anteeksi pyydettyyn käytökseen hän mitätöi molemmat. Anteeksi on pyydetty vain siksi, että narsku oli sen suorittaessaan kännissä tms. ja se sai "akan rauhottumaan". Näin oli pakko toimia koska pikkuasiasta nostettiin sellanen äläkkä, vaikka käytös -tai puheet- olivat narskun itsensä mielestä ihan oikeutettuja.....

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 08:12"]

Ap, jättäisitkö miehesi, jos et saisi enää seksiä?

[/quote]

En jättäisi. Hänellä oli vaihe, jolloin hän uhkaili seksittömyydellä. Kesti reilu vuoden. 

Minä vastasin siihen, että sopii minun puolestani, sillä meillä toimisi tämä juttu ihan kaveripohjaltakin. Hän vei asian vielä pidemmälle haukkumalla vartaloani ja sanomalla, että ruma ulkomuotoni ei kiihota häntä. Sitten hän yksityiskohtaisesti kuvaili kaikki (vain hänen mielestään) minussa esiintyvät virheet. Osa niistä oli sellaisia asioita, joita hän oli minussa aikaisemmin ihaillut!

Hän mm. sanoi, että olen varmaan synnyttänyt koska kroppani on sillälailla rupsahtanut. Mutta olen antanut lapsen heti pois, koska niin huorat tekee.

Miksi olet miehesi kanssa? Mitä siitä oikein saat? Etkö haluaisi olla ihan normaalin miehen kanssa? Saatko jotain nautintoa tuosta suhteestanne? Olen lukenut paljon narsismia koskevia kirjoja ja keskusteluja, koska exällänikin on jokin persoonallisuushäiriö. En voinut koskaan hyvin suhteessa, vaikka olisinkin oppinut puolustautumaan. Onneksi löysin tervepäisen miehen, jonka kanssa elämä on ihanaa:)

Kiitos ketjusta! Minun miehelläni on diagnoosi vaativa persoona ja kokiessaan olonsa uhatuksi narsistisia piirteitä tulee ilmi. Jotka katoavat, kun mies rauhoittuu. Uskon että tämän luettuani osaan käsitellä miestä taas vähän paremmin :)

Ap vastaa: Todellakin co-dependent piirteitä löydän itsestäni. Mutta tämä ei kylläkään istu minuun: The narcissist overdoes self-caring and demands it from others, while the co-dependent underdoes or may even do almost no self-caring.[11] 

Jos käyttäytyisin alistuvasti ja oman hyvinvointini unohtaen jättäisi mieheni minut heti! Olen hänelle arvokas koska pidän häntä hieman varpaillaan. Jos olisin itsestäänselvyys jolle voi laukoa mitä tahansa, saisin kuulla mitä tahansa. Ja olen kyllä kuullutkin suhteemme alkuvaiheessa.

Hänen äitinsä oli hirviö. Oikein anopin arkkityyppi ja selvä narsisti. En varmaan olisi mitenkään pärjännyt heitä kahta vastaan.

Mutta kuten sanottu, anoppi kuoli ja poikansa alkoi itkien pyytelemään anteeksi ja minua takaisin. Hän ei ollut harrastanut seksiä koko erossa olomme aikana. Ja oli itseasiassa hieman impotentti vielä kun palasimme yhteen. 

Siinä vaiheessa jo tiesin minkä kanssa joudun tekemisiin, jos menen takaisin. Siinä vaiheessa lapsellisuuksissani kuvittelin myös, että hän voisi "parantua". Mutta se osoittautui pian turhaksi unelmoinniksi.

Just joo, ap. :)

Taidatte olla molemmat narsisteja.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 07:25"]

Minkä ikäisiä olette?

[/quote] Olemme keski-ikäisiä. Minä alle ja mieheni yli. Hän on minua reilusti vanhempi. Minulla olisi vielä lastenteko ikää vuosia jäljellä jos siis vertaan siihen, että siskoni sai esikoisensa yli 40 vuotiaana.

Tämä on vuosien varrella haalistuva suunnitelma B. Ajattelin, että minulla on aikaa vielä hankkia perhe, jos rakastun ns. normaali mieheen.

Mutta niin ei ilmeisesti tule käymään.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 14:45"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 07:37"]

No ei kyllä kuulosta narsistilta! Ensinnäkin narsisti ei ole ihminen joka pyytelis puolisoltaan, tai muiltakaan anteeksi, koskaan. Myös tuo eläinrakkaus..noup. Narsisti tarvii asioita vain itselleen, käyttää niitä vain itseään varten. Ei ole silloin eläinrakas. Ei kaikki huonokäytöksiset ja petolliset sekä epäluotettavat ihmiset ole narsisteja!

[/quote] Ap vastaa. Mieheni on siis diagnosoitu narsistiksi ihan psykiatrin toimesta. Sinäkö pystyt tämän kumoamaan?

En ole eläinrakkautta kyllä missään nähnyt mainittavan narsismin yhteydessä. Mutta eläinrakas mieheni on ihan aidosti. Tai no aitoudesta en tiedä.

Toisaalta kun ajattelee miten alisteinen lemmikki hoitajalleen on niin sehän se vasta oiva objekti onkin. Ei varmasti uhkaa narsistin itsetuntoa mitenkään. Eikä mieheni siedä kuin tottelevaisia ja alistuvia koiria. Omaa koiraa hän ei halua, vaan hänelle riittää hoitokoirat MUTTA VAIN JA AINOASTAAN kun hänelle se parhaiten sopii.

Ja kyllä narsisti anteeksi pyytelee MANIPULOIDAKSEEN. Mutta se on vain mekaanista anteeksi pyytelyä. Hän ei mitenkään kadu asioita, joita anteeksi pyytää.

Sen huomaa siitäkin, kun viittaat anteeksi pyydettyyn käytökseen hän mitätöi molemmat. Anteeksi on pyydetty vain siksi, että narsku oli sen suorittaessaan kännissä tms. ja se sai "akan rauhottumaan". Näin oli pakko toimia koska pikkuasiasta nostettiin sellanen äläkkä, vaikka käytös -tai puheet- olivat narskun itsensä mielestä ihan oikeutettuja.....

[/quote]Tunnistan täysin tuon anteeksipyytelyn, joka kumotaan myöhemmin, mutta sillä on näppärä päästä tilanteesta ulos. Mutta kun sen tietää, ei pyytelyt mene enää läpi ja niin homma etenee taas. Meilläboaras on ollut kun sanon jo riidellessä, että ensinnäkin tämä asia puhutaan nyt niin valmiiksi kuin pystyy ja en tule asiaa jättämään puoli tiehen, eli ajan tätä asiaa väsytystaisteluna niin kauan kun on tarvis. Mieheni tietää tämän nyt hyvin vaikka joka kerta sitä yrittääkin. Itsepäisyyttä kehiin siis vain ja pidä miehesi ajantasalla siitä mitä meinaat tehdä.

Olen elänyt narskun kanssa siis melkein 20 vuotta ja olen oppinut tietyissä asioissa tuntemaan mieheni jo jopa paremmin kuin hän uskookaan. Tottakai tilanne karkaa käsistä aina välillä niinkuin mies haluaa, mutta mies tietää senkin, että minut kannattaa pitää mielummin ystävänä kuin vihamiehenä - onhan hänellä periaatteessa "hullun paperit" ja minulla tili on puhdas. Mies on uhannut aikoinaan, että jos yritän erota, niin en saa lapsia, mutta tietää nyt, että näin ei tule käymään hänen historiallaan. Muita ystäviä hänellä ei ole ja sukulaisetkin ovat lähinnä "hänen asioihin nenänsä työntäviä ihmisiä".

Etkö koskaan kaipaa vastarakkautta? Pyyteetöntä iloa ja rakkautta miehesi silmissä, kun hän kaappaisi sinut syliinsä, hengittelisi hiuksiesi tuoksua ja sanoisi sinun olevan tarkoitus hänen elämälleen?