Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on narsisti -kysyttävää?
02.11.2014 |
Voin vastailla 7 vuoden kokemuksella.
Ja ei, meillä ei ole lapsia, eikä tule.
Mieheni on ns. paksunahkainen narsisti eli empatiakyvytön, tunnekylmä, röyhkeä, ilkeä, sadistinen oman edun tavoittelija.
Mutta hän on halutessaan myös hurmaava, komea, hyvä rakastaja, loistava keskustelija, älykäs yms.
Kommentit (109)
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 14:51"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 08:12"]
Ap, jättäisitkö miehesi, jos et saisi enää seksiä?
[/quote]
En jättäisi. Hänellä oli vaihe, jolloin hän uhkaili seksittömyydellä. Kesti reilu vuoden.
Minä vastasin siihen, että sopii minun puolestani, sillä meillä toimisi tämä juttu ihan kaveripohjaltakin. Hän vei asian vielä pidemmälle haukkumalla vartaloani ja sanomalla, että ruma ulkomuotoni ei kiihota häntä. Sitten hän yksityiskohtaisesti kuvaili kaikki (vain hänen mielestään) minussa esiintyvät virheet. Osa niistä oli sellaisia asioita, joita hän oli minussa aikaisemmin ihaillut!
Hän mm. sanoi, että olen varmaan synnyttänyt koska kroppani on sillälailla rupsahtanut. Mutta olen antanut lapsen heti pois, koska niin huorat tekee.
[/quote] Ei jeesus. En tajua ollenkaan miten voit olla tuollaisen ihmisen kanssa. Ei hän sentään ole ainoa mies maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 22:31"]
Miksi olet hänen kanssaan? Onko hän vienyt itsetuntosi etkä osaa enää lähteä? Seurustelin narisistin kanssa, onneksi pääsin eroon. Nyt 10 vuotta terveen miehen kanssa.
[/quote]
Hänessä on siis 2 toisistaan täysin erilaista puolta. Ne hyvät puolet ovat pelkkää pintaa suurelta osin. Mutta on hänessä myös sellaisia hyviä puolia, jotka eivät ole narsismin aiheuttamia.
Ensiksikin hän on turvallinen. Jos minun pitäisi mennä maailman pahamaineisimpaan paikkaan, esim. New Yorkissa Central Parkin tiettyihin osiin pimeään aikaan (olemme asuneet Nykissä), uskallan sen tehdä mieheni kanssa. Hän on täysin pelkoja vailla. No hän kyllä hallitsee parikin kamppailulajia ja on ampuma-aseiden asiantuntija, joten se tuo itsetuntoa hänelle myös. Mutta tässä asiassa hän on ns. tosi mies.
Tietysti tässä on paradoksi, koska fyysiseen turvallisuuteen kytkeytyy narsistin kanssa psyykkinen turvattomuus. Paitsi, jos sen kanssa osaa elää. No palaan tähän myöhemmin.
Toisekseen hänellä on tarve menestyä. En ole ihan varma tästä, että onko tämä narsismin aiheuttamaa. Tuskin, sillä olen ollut vertaistukiryhmässä, jossa monien miehet olivat köyhiä ja juoppoja. Mutta oli mitä hyvänsä me asumme lähes keskellä kaupunkia järven rannalla. Laiturissa on kallis vene, automme ovat korkeintaan muutaman vuoden vanhoja, on kesämökki ja sijoitusasuno Helsingin keskustassa.
Sitten tulee näitä "hyviä puolia" joihin varmaan liittyy narsismi.
kolmas asia on, että hän osaa olla maailman hurmaavin mies mutta tietysti vain niin halutessaan. Kukaan toinen mies ei tunnu hänen rinnallaan muulta kuin korkeintaan joltain luuseri-hipiltä. Siis tämä on minun näkemykseni asioista.
Pyydän anteeksi teiltä, jotka olette päässeet narskusta irti ja löytäneet uuden ns. normaalin kumppanin. Tarkoitukseni ei ole väheksyä uusia rakkaitanne. Mutta kun on joskus ollut narsistin kuningatar ja ylipapitar, ei elämä normaalin tasaisen miehen kanssa enää oikein tunnu miltään.
Kehut ja palvonta narsistin puolelta ovat pelkkää manipulaatiota. Niitä käytetään, jotta saadaan kumppani kohotettua sfääreihin, josta on sitten huima pudotus takaisin maanpinnalle. Ja se tulee aina -se pudotus siis-. Alkuun siihen saattoi mennä viikkokin, ennen kuin tuli maanpinnalle jysäytys. Nykyään korkeintaan pari päivää.
Neljänneksi kyllä elämä narsistin kanssa sujuu, kun vaan tietää missä mennään. Pitää osata itsekin manipuloida. Pitää tietää kuka on, eikä olla narsistin näkemyksen mukainen ihminen. Pitää olla vahva itsetunto ja kunnioittaa itseään. Eikä tukiverkosta pidä luopua, vaikka ystävät ja sukulaiset ovat jatkuva riidan aihe.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 21:44"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 20:08"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 07:19"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 01:37"]Pitääkin alkaa miettimään sitä omaa diagnoosiani. Enhän se minäkään ihan täysillä mene, kun otan ja rakastun narsistiin. [/quote] Varmaan hyvä idea. Mutta älä nyt kuitenkaan imartele itseäsi olettamalla että olisit itsekin jotenkin kova manipuloija. Jos miehesi saa sinut järkyttymöön olemalla syömättä valmistamassa ateriaa tai huomioimalla vain koiria, on aika selvää kuka manipuloi ja ketä. Narsistin voi voittaa omassa pelissään vain jos aidosti ei välitä hänestä ollenkaan - eikä silloin suhteeseen jäämisessä ole mitään järkeä. Tosin jos lähdet, narsisti juoksee perääsi, mutta koska et välitä, sillä ei ole mitään merkitystä.
[/quote] En ole aikaisemmin tätä ketjua kommentoinut, mutta koska olen itsekin analyyttinen ihminen kuten ap, minua häiritsee aika paljon nämä tyypit, jotka eivät yksinkertaisesti ymmärrä milloin kuulevat analyysia eikä tunnetilan kuvausta. Rasittavaa.
[/quote]
No miksi ap sitten jää? Hän selvästi välittää jollain tasolla narskustaan - mikä on narskulle ainoastaan heikkouden osoitus... Kaikki läheisyys jä välittäminen on sitä, ainoa tavoittelemisen arvoinen on se joka ei halua sinua (mutta edustaa jollain tavalla korkeaa statusta). Ei ap ole narsku, hän on "co-dependent".
[/quote]En ymmärrä tätä argumentointia. Ei välittäminen ja rakastaminen oikeasti ole synonyymi heikkoudelle ja manipulointiin alistumiselle vaikka narsisti niin ajattelisi. Projisoit ehkä itseäsi ap:hen turhan suoraviivaisesti.
[/quote]
No sitten se on täysin yksipuolinen suhde, ap on siinä yksin. Itse en ole narsistin kanssa suhteessa, joten en projisoi ainakaan siinä mielessä. Minulla on kokemusta heistä, ja omaan itsekin runsaasti narsistia piirteitä. Halveksisin ap:n puolisona itse häntä ja pitäisin häntä takertuvana.
Uppoaa kuin väärä raha. Joillekin.
Kiinnostava aihe!
Minunkin mieheni on narsismiin päin kallellaan. En usko, että hän diagnoosia saisi, mutta vahvoja piirteitä sinne suuntaan esiintyy kyllä.
Minä taidan olla ensimmäinen nainen, joka suhteen alusta asti laittoi miehelle kunnolla kampoihin. Pidin hänen käytöstään epäilyttävänä ensimmäisestä riidastamme lähtien, ja harkitsin suhteen päättämistä alkuunsa. Päätin kuitenkin jäädä katsomaan, onnistuisiko mies pääsemään irti vahingollisista käyttäytymismalleistaan. Nyt olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Olen joutunut opettamaan miehelle alusta asti monia ihmisyyden peruspilareita, ihan verbaalisesti kuvailemalla mistä niissä on kysymys ja mitä hyötyä niistä ihmiselle on (mm. empatia). Mies on ainakin pinnallisella tasolla näitä sisäistänytkin, ja muokannut käytöstään vastaavasti.
Kesällä meillä kuitenkin oli hieman vakavampi kriisi, kun mies väsyi lopullisesti työssä ja muussa elämässä kohtaamiinsa haasteisiin. Näitä sattui tulemaan yhtä aikaa niin paljon, että kuka tahansa olisi palanut loppuun samassa tilanteessa. Tämä vaikutti mieheeni siten, että hän ei halunnut/jaksanut enää jatkaa tätä opettelemaansa normaaliuden näytelmää. Siitä päättelen, että kysymyksessä on ainoastaan pinnallinen oppiminen eikä mieheni ole persoonallisudeltaan pohjimmiltaan muuttunut. Mies alkoi siis kesällä enemmän ja enemmän kuunnella ja noudattaa omaa sisäistä ääntään, ja jälki oli todella ikävää. Mm. liittomme ulkopuolinen suhde olisi pitänyt saada aloittaa naisen kanssa, johon hän oli ihastunut (ja nainen myös häneen), minun silmieni alla. Tätä mies ihan tosissaan suunnitteli, vaikka se olisi ollut kovin väärin sekä minua että tuota naista kohtaan. Hän mm. hankki kirjoja, joissa avoimien suhteiden toimivuutta perustellaan, ikään kuin käännyttääkseen minut asiaperusteilla omalle kannalleen. Loukkaantui katkerasti, kun en lukenut niitä riittävän nopeasti. Ja kun en tähän vaatimukseen luettuanikaan suostunut, sain päälleni vihaa, syyllistämistä ja lyttäämistä.
Tilanne on tuon jälkeen taas hieman tasoittunut, mm. sen ansiosta että mies ymmärsi minun voivan aivan hyvin lähteä suhteesta, vaikka mies tarjoaakin minulle huomattavasti makeamman elintason siihen nähden mihin yksin pystyisin. Minulle sellaisella ei ole niin paljon väliä, että jäisin huonoksi kokemaani suhteeseen vain sen vuoksi. Mies taisi yllättyä tästä tiedosta, mutta tajusi kuitenkin että olen täysin tosissani. Hän ymmärtää myös, että häviäisi itse erossamme paljon minua enemmän, vaikka konkreettisilla mittareilla mitattuna (joihin hän mieluusti vetoaa) tilanne näyttääkin päinvastaiselta.
Yritän tukea parhaani mukaan mieheni jaksamista, jotta hänellä riittäisi energiaa käyttäytyä mahdollisimman normaalisti. Silloin kun hän tässä onnistuu, hän on suorastaan unelmakumppani. Olisi harmillista joutua eroamaan hänestä, koska ns. tavalliset miehet eivät kykene ylläpitämään mielenkiintoani ollenkaan samalla tavalla kuin hän. Älylliset keskustelut ja haasteet ovat elämässäni kaikkein tärkeintä, ja niitä saan tältä mieheltä ainoana tuntemistani ihmisistä. Olisihan sekin hienoa, jos empatiaa, lämpöä, kannustusta ja välittämistäkin saisin osakseni ilman koulutustoimia ja sitä, että usein joudun näitä erikseen mieheltä pyytämään. Mutta tämä suhde on kuitenkin omasta näkökulmastani paras, jossa olen koskaan ollut. Exäni ovat järjestäen kunnollisia, hyviä, toimeentulevia ja empaattisia miehiä, joilta silti puuttui kaikilta se älyllisesti inspiroivien ajatusten jakamisen kyky. Se on minulle niin tärkeä asia, että siedän näitä muita epäkohtia nykyisessä suhteessani ihan mielelläni - kunhan ne pysyvät hallittavalla tasolla.
Täysverisen, umpikieron narsistin kanssa en sentään voi kuvitella viihtyväni. Olen lopultakin herkkä ja emotionaaliselle myrkyllisyydelle altis ihminen. Tähän saakka olen kuitenkin kokenut, että pystyn suojelemaan itseäni riittävän hyvin juuri tämän miehen myrkyllisyydeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:12"]
Minä olen narsistimies ja onnellisesti ollut yhdessä nyt neljä vuotta puolisoni kanssa. En ymmärrä mikä siinä on niin kauheaa ja miksi kaikki tekevät siitä niin ison numeron? Vaikuttaa enemmän siltä että te valittavat naisette olette selkärangattomia pikku sinttejä jos kerta teiltä voi kaiken kieltää maan ja taivaan väliltä.
[/quote] Jos olet narsistimies niin SINÄ olet ollut onnellisesti 4 vuotta mutta PUOLISOSI EI! Jos sinua oikeasti tietäisit mitä puolisosi liitostanne ajattelee, et väittäisi TEIDÄN olevan onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 08:20"]
Kiitos tästä ketjusta! Sain ideoita selvitäkseni omani kanssa. Tärkeintä on todellakin muuttua itse kovaksi ja analyyttiseksi tai miksi tahansa, välttääkseen alistumisen.
[/quote] Luullakseni se on juuri näin. Narsistia on hieman pidettävä varpaillaan, ettei juttu mene ihan alistamiseksi.
Olen huomannut miehestäni, että kaikki empatia-rakastus-ymmärtämis käytös ja puheet kääntyvät itseään vastaan. Sen sijaan kovuus, tunteettomuus ja kaikenlainen kylmäkiskoisuus kantaa hedelmää. Kun esitän etäistä alkaa mieheni "hyvittelemään" minua. Tarjoaa esim. jalkahierontaa -tai muutakin hierontaa! ;-)
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 16:30"]
Kiinnostava aihe!
Minunkin mieheni on narsismiin päin kallellaan. En usko, että hän diagnoosia saisi, mutta vahvoja piirteitä sinne suuntaan esiintyy kyllä.
Minä taidan olla ensimmäinen nainen, joka suhteen alusta asti laittoi miehelle kunnolla kampoihin. Pidin hänen käytöstään epäilyttävänä ensimmäisestä riidastamme lähtien, ja harkitsin suhteen päättämistä alkuunsa. Päätin kuitenkin jäädä katsomaan, onnistuisiko mies pääsemään irti vahingollisista käyttäytymismalleistaan. Nyt olemme olleet yhdessä 10 vuotta. Olen joutunut opettamaan miehelle alusta asti monia ihmisyyden peruspilareita, ihan verbaalisesti kuvailemalla mistä niissä on kysymys ja mitä hyötyä niistä ihmiselle on (mm. empatia). Mies on ainakin pinnallisella tasolla näitä sisäistänytkin, ja muokannut käytöstään vastaavasti.
Kesällä meillä kuitenkin oli hieman vakavampi kriisi, kun mies väsyi lopullisesti työssä ja muussa elämässä kohtaamiinsa haasteisiin. Näitä sattui tulemaan yhtä aikaa niin paljon, että kuka tahansa olisi palanut loppuun samassa tilanteessa. Tämä vaikutti mieheeni siten, että hän ei halunnut/jaksanut enää jatkaa tätä opettelemaansa normaaliuden näytelmää. Siitä päättelen, että kysymyksessä on ainoastaan pinnallinen oppiminen eikä mieheni ole persoonallisudeltaan pohjimmiltaan muuttunut. Mies alkoi siis kesällä enemmän ja enemmän kuunnella ja noudattaa omaa sisäistä ääntään, ja jälki oli todella ikävää. Mm. liittomme ulkopuolinen suhde olisi pitänyt saada aloittaa naisen kanssa, johon hän oli ihastunut (ja nainen myös häneen), minun silmieni alla. Tätä mies ihan tosissaan suunnitteli, vaikka se olisi ollut kovin väärin sekä minua että tuota naista kohtaan. Hän mm. hankki kirjoja, joissa avoimien suhteiden toimivuutta perustellaan, ikään kuin käännyttääkseen minut asiaperusteilla omalle kannalleen. Loukkaantui katkerasti, kun en lukenut niitä riittävän nopeasti. Ja kun en tähän vaatimukseen luettuanikaan suostunut, sain päälleni vihaa, syyllistämistä ja lyttäämistä.
Tilanne on tuon jälkeen taas hieman tasoittunut, mm. sen ansiosta että mies ymmärsi minun voivan aivan hyvin lähteä suhteesta, vaikka mies tarjoaakin minulle huomattavasti makeamman elintason siihen nähden mihin yksin pystyisin. Minulle sellaisella ei ole niin paljon väliä, että jäisin huonoksi kokemaani suhteeseen vain sen vuoksi. Mies taisi yllättyä tästä tiedosta, mutta tajusi kuitenkin että olen täysin tosissani. Hän ymmärtää myös, että häviäisi itse erossamme paljon minua enemmän, vaikka konkreettisilla mittareilla mitattuna (joihin hän mieluusti vetoaa) tilanne näyttääkin päinvastaiselta.
Yritän tukea parhaani mukaan mieheni jaksamista, jotta hänellä riittäisi energiaa käyttäytyä mahdollisimman normaalisti. Silloin kun hän tässä onnistuu, hän on suorastaan unelmakumppani. Olisi harmillista joutua eroamaan hänestä, koska ns. tavalliset miehet eivät kykene ylläpitämään mielenkiintoani ollenkaan samalla tavalla kuin hän. Älylliset keskustelut ja haasteet ovat elämässäni kaikkein tärkeintä, ja niitä saan tältä mieheltä ainoana tuntemistani ihmisistä. Olisihan sekin hienoa, jos empatiaa, lämpöä, kannustusta ja välittämistäkin saisin osakseni ilman koulutustoimia ja sitä, että usein joudun näitä erikseen mieheltä pyytämään. Mutta tämä suhde on kuitenkin omasta näkökulmastani paras, jossa olen koskaan ollut. Exäni ovat järjestäen kunnollisia, hyviä, toimeentulevia ja empaattisia miehiä, joilta silti puuttui kaikilta se älyllisesti inspiroivien ajatusten jakamisen kyky. Se on minulle niin tärkeä asia, että siedän näitä muita epäkohtia nykyisessä suhteessani ihan mielelläni - kunhan ne pysyvät hallittavalla tasolla.
Täysverisen, umpikieron narsistin kanssa en sentään voi kuvitella viihtyväni. Olen lopultakin herkkä ja emotionaaliselle myrkyllisyydelle altis ihminen. Tähän saakka olen kuitenkin kokenut, että pystyn suojelemaan itseäni riittävän hyvin juuri tämän miehen myrkyllisyydeltä.
[/quote]
Erosin aikoinaan nuorempana tuollaisesta miehestä, ja välillä kaipaan juuri tuota älyllistä haastamista -ja todella hyvää seksiä (luulen että hänessä on aspergeria ja lisäksi narsistin piirteitä). Olin silloin kuitenkin vielä liian epävarma ihminen ja suhde meni todella kieroksi varsinkin minäkuvani suhteen. Reilut kuusi vuotta jaksoin. Nyt olen pitkässä suhteessa, jossa on aivan erilainen dynamiikka, hyvä tämäkin. Mutta väliillä mietin minkälainen suhde tuon entisen kanssani syntyisi nyt kun elämä on koulinut minusta huomattavasti vahvemman ihmisen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ap kuvauksen perusteella vähän "Heikki Lampela"-tyyppiseltä mieheltä...
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 18:50"]Kuulostaa ap kuvauksen perusteella vähän "Heikki Lampela"-tyyppiseltä mieheltä...
[/quote]
Lampela on lähinnä säälittävä. Ei oikea narsku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 23:12"]
Minkä ikäisiä olette?
[/quote] Ap vastaa. Olemme keski-iän molemmin puolin. Mieheni on minua vanhempi. Minulla on vielä joitakin vuosia lapsien tekoon, jos seuraisin siskoani joka sai esikoisensa nelikymppisenä.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 07:19"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 01:37"]Pitääkin alkaa miettimään sitä omaa diagnoosiani. Enhän se minäkään ihan täysillä mene, kun otan ja rakastun narsistiin. [/quote] Varmaan hyvä idea. Mutta älä nyt kuitenkaan imartele itseäsi olettamalla että olisit itsekin jotenkin kova manipuloija. Jos miehesi saa sinut järkyttymöön olemalla syömättä valmistamassa ateriaa tai huomioimalla vain koiria, on aika selvää kuka manipuloi ja ketä. Narsistin voi voittaa omassa pelissään vain jos aidosti ei välitä hänestä ollenkaan - eikä silloin suhteeseen jäämisessä ole mitään järkeä. Tosin jos lähdet, narsisti juoksee perääsi, mutta koska et välitä, sillä ei ole mitään merkitystä.
[/quote] En ole aikaisemmin tätä ketjua kommentoinut, mutta koska olen itsekin analyyttinen ihminen kuten ap, minua häiritsee aika paljon nämä tyypit, jotka eivät yksinkertaisesti ymmärrä milloin kuulevat analyysia eikä tunnetilan kuvausta. Rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 21:42"]
Etkö koskaan kaipaa vastarakkautta? Pyyteetöntä iloa ja rakkautta miehesi silmissä, kun hän kaappaisi sinut syliinsä, hengittelisi hiuksiesi tuoksua ja sanoisi sinun olevan tarkoitus hänen elämälleen?
[/quote]Ap vastaa: Mutta minähän saan rakkautta aivan ylenpalttisesti! En voi tänne laittaa mitä kaikkea hän minulle "lurittelee" ja miten hemmottelee.
Verrattuna ns. normaalimiehiin, narsistimieheni on sanonut minulle ihanimmat asiat mitä mies ikinä vain voi naiselleen sanoa. Häntä ei nolostuta mikään puheenaihe. Mikään rakkaudentunnistus ei ole liian imelä. Vaikka sen sanoisi julkisella paikalla.
Hän saattaa meluten ilmestyä työpaikalleni. Kaikki naistyökaverini ovat aivan haltioissaan kun hän ilmaantuu. Hän latelee kohteliaisuuksia -myös mieskollegoilleni. Hän on kietonut esimieheni pikkusormensa ympärille ja saa "kaapata" minut mukaansa koska vaan, jos siis olen itse valmis lähtemään. Mutta se on pelkkää teatteria. Sivulliset ei sitä huomaa.
Minusta narsistia kuvaa erinomaisesti tapahtuma viime vuodelta. Mieheni tuli "hyväntuulisena" työpaikalleni. Nauratti porukkaa ja keskusteli myös vakavasti, kun viimeistelin töitäni. Mieheni oli erittäin komea merkkivaatteissaan. Esimieheni (nainen) tuli sitten "hyvästelemään" meitä hissiaulaan, kun olimme poistumassa. Hän yritti olla vitsikäs ja välkky. Astuimme hissiin ja välittömästi ovien sulkeuduttua mieheni sanoi todella ikävän kommentin, miten esimieheni typerän hymyn saisi yhdellä pyyhkäsyllä pois "nartun naamalta". Kommentiin liittyi myöskin joukkoraiskaus ym. todella ikävää. Kun loukkaannuin hänen kommentistaan ja uhkasin lähteä tieheni, kysyi mieheni olinko rakastunut "siihen vanhaan huoraan"?
[/quote] Halveksisin ap:n puolisona itse häntä ja pitäisin häntä takertuvana.
[/quote] Ap vastaa: Kuvitteletko, että puolisoaan halveksiva narsku jaksaisi 7 vuotta katsella takertuvaa luuseria?
Kyllähän se kuulkaa on minun narsistimieheni, joka on takertunut minuun -kuin pikkulapsi! Hänen edelliset suhteensa ovat kestäneet korkeintaan vuoden-pari.
Mutta minä lähden tieheni aika ajoin. Ihan vaan antaakseni mieheni anella minua takaisin. Toimii kuin junan vessa :-)
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 03:08"] [/quote] Halveksisin ap:n puolisona itse häntä ja pitäisin häntä takertuvana.
[/quote] Ap vastaa: Kuvitteletko, että puolisoaan halveksiva narsku jaksaisi 7 vuotta katsella takertuvaa luuseria?
Kyllähän se kuulkaa on minun narsistimieheni, joka on takertunut minuun -kuin pikkulapsi! Hänen edelliset suhteensa ovat kestäneet korkeintaan vuoden-pari.
Mutta minä lähden tieheni aika ajoin. Ihan vaan antaakseni mieheni anella minua takaisin. Toimii kuin junan vessa :-)
[/quote]
Niin. Miehesi varmasti tarvitsee sinua, se on totta. Mutta hän myös inhoaa sinua juuri siksi. Ja se, että pysyt rinnalla vuodesta toiseen vaikka hän tekee kaikkea inhottavaa sinulle, kertoo hänelle että välität hänestä. Koska hän ei oikeasti pidä itsestään, se tuntuu hänestä heikkoudelta. Usko pois että narsistin kanssa ei voi olla tasavertainen kumppani. Ei vaikka olisi umpikiero - ongelma on siinä että haluaa ylläpitää suhdetta. Se jo sinänsä on heikkoutta. On vain niitä jotka suostuvat hänen välineikseen, ja niitä jotka eivät.Hän ajattelee sinuakin kuin tuota esimiestäsi. Toki saattaa olla ihmisiä joita hän ihailee, mutta ne eivät koskaan asu samassa taloudessa.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:15"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 07:19"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 01:37"]Pitääkin alkaa miettimään sitä omaa diagnoosiani. Enhän se minäkään ihan täysillä mene, kun otan ja rakastun narsistiin. [/quote] Varmaan hyvä idea. Mutta älä nyt kuitenkaan imartele itseäsi olettamalla että olisit itsekin jotenkin kova manipuloija. Jos miehesi saa sinut järkyttymöön olemalla syömättä valmistamassa ateriaa tai huomioimalla vain koiria, on aika selvää kuka manipuloi ja ketä. Narsistin voi voittaa omassa pelissään vain jos aidosti ei välitä hänestä ollenkaan - eikä silloin suhteeseen jäämisessä ole mitään järkeä. Tosin jos lähdet, narsisti juoksee perääsi, mutta koska et välitä, sillä ei ole mitään merkitystä.
[/quote] En ole aikaisemmin tätä ketjua kommentoinut, mutta koska olen itsekin analyyttinen ihminen kuten ap, minua häiritsee aika paljon nämä tyypit, jotka eivät yksinkertaisesti ymmärrä milloin kuulevat analyysia eikä tunnetilan kuvausta. Rasittavaa.
[/quote]Totta puhut ja sorry, piti peukuttaa eikä alapeukuttaa. Näitä asiantuntijoita riittää joka lähtöön, ei auta vaikka itse tosiaan tietäisi mistä puhuu...
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 07:19"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 01:37"]Pitääkin alkaa miettimään sitä omaa diagnoosiani. Enhän se minäkään ihan täysillä mene, kun otan ja rakastun narsistiin. [/quote] Varmaan hyvä idea. Mutta älä nyt kuitenkaan imartele itseäsi olettamalla että olisit itsekin jotenkin kova manipuloija. Jos miehesi saa sinut järkyttymöön olemalla syömättä valmistamassa ateriaa tai huomioimalla vain koiria, on aika selvää kuka manipuloi ja ketä. Narsistin voi voittaa omassa pelissään vain jos aidosti ei välitä hänestä ollenkaan - eikä silloin suhteeseen jäämisessä ole mitään järkeä. Tosin jos lähdet, narsisti juoksee perääsi, mutta koska et välitä, sillä ei ole mitään merkitystä.
[/quote] En ole aikaisemmin tätä ketjua kommentoinut, mutta koska olen itsekin analyyttinen ihminen kuten ap, minua häiritsee aika paljon nämä tyypit, jotka eivät yksinkertaisesti ymmärrä milloin kuulevat analyysia eikä tunnetilan kuvausta. Rasittavaa.
[/quote]
No miksi ap sitten jää? Hän selvästi välittää jollain tasolla narskustaan - mikä on narskulle ainoastaan heikkouden osoitus... Kaikki läheisyys jä välittäminen on sitä, ainoa tavoittelemisen arvoinen on se joka ei halua sinua (mutta edustaa jollain tavalla korkeaa statusta). Ei ap ole narsku, hän on "co-dependent".
Onko tämä nyt siis jotain Bad ass -Harlekiinia? :) 57/78
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 20:08"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 07:19"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2014 klo 01:37"]Pitääkin alkaa miettimään sitä omaa diagnoosiani. Enhän se minäkään ihan täysillä mene, kun otan ja rakastun narsistiin. [/quote] Varmaan hyvä idea. Mutta älä nyt kuitenkaan imartele itseäsi olettamalla että olisit itsekin jotenkin kova manipuloija. Jos miehesi saa sinut järkyttymöön olemalla syömättä valmistamassa ateriaa tai huomioimalla vain koiria, on aika selvää kuka manipuloi ja ketä. Narsistin voi voittaa omassa pelissään vain jos aidosti ei välitä hänestä ollenkaan - eikä silloin suhteeseen jäämisessä ole mitään järkeä. Tosin jos lähdet, narsisti juoksee perääsi, mutta koska et välitä, sillä ei ole mitään merkitystä.
[/quote] En ole aikaisemmin tätä ketjua kommentoinut, mutta koska olen itsekin analyyttinen ihminen kuten ap, minua häiritsee aika paljon nämä tyypit, jotka eivät yksinkertaisesti ymmärrä milloin kuulevat analyysia eikä tunnetilan kuvausta. Rasittavaa.
[/quote]
No miksi ap sitten jää? Hän selvästi välittää jollain tasolla narskustaan - mikä on narskulle ainoastaan heikkouden osoitus... Kaikki läheisyys jä välittäminen on sitä, ainoa tavoittelemisen arvoinen on se joka ei halua sinua (mutta edustaa jollain tavalla korkeaa statusta). Ei ap ole narsku, hän on "co-dependent".
[/quote]En ymmärrä tätä argumentointia. Ei välittäminen ja rakastaminen oikeasti ole synonyymi heikkoudelle ja manipulointiin alistumiselle vaikka narsisti niin ajattelisi. Projisoit ehkä itseäsi ap:hen turhan suoraviivaisesti.