Sanonpahan vaan että hyvätuloisten ja varakkaiden lapsilla on helpompi elämä
Tai ainakin helpompi elämän alku.
Suomessa aina niin kovasti jankutetaan oman työn tuloksista ja siitä että ei perhetaustalla niin ole väliä. Että korkeakoulu on kaikille maksuton.
Kuitenkin näille varakkaiden lapsille maksetaan lapsena kaikki mitä haluavat, teininä maksetaan mopot, mopokortit, autot, ajokortit, harrastukset, vaatteet ja tuhat muuta asiaa.. asunnot hankitaan niin pääsee elämä helposti alkuun.
Ja monia tuetaan vielä aikuisenakin.
En mä kateellisuudesta kärsi mutta ajattelen vain välillä, että tämänkaltaiset ihmiset elävät ihan erilaisessa maailmassa kuin minä olen joutunut elämään.
Todellisuudessa kuvio ei paljoa eria jenkkilästä. Ainoa asia missä ero on, että siellä varallisuuserot ovat vain vielä suuremmat.
Kommentit (231)
Vierailija kirjoitti:
Kuulumme mieheni kanssa molemmat Suomen hyvätuloisimpaan kymmenykseen, ja varallisuuttakin on kertynyt mukavasti. Listastasi ainoa, jonka lapsemme ovat saaneet meidän maksamina, ovat vaatteet ja harrastukset niin kauan, kun he ovat asuneet kotona.
Ette kuulu vaan olette tavallisia duunareita, joita ei erota muista Lidilissä jonottavista tavallisista duunareista.
Päivän selvää, että lapsen on parempi varttua hyvin toimeentulevien vanhempien kanssa, kuin köyhyydessä ja alituisessa puutteessa - kädestä suuhun.
Vanhemmat näyttävät esimerkkiä lapsilleen, tämäkin päivänselvää. Ahkerat, yritteliäät, työssäkäyvät, tieteistä ja taiteista kiinnostuneet vanhemmat luonnollisesti saavat lapsensa seuraamaan tällaista mallia elää.
Lapsilla on mahdollisuus mielekkäisiin harrastuksiin arkena ja lomilla. Omiin henkilökohtaisiin vaatteisiin ja tavaroihin, ei sisaruksilta perittyihin vanhoihin reppuihin ja kenkiin.
On vara syödä terveellisesti, matkustaa ja saada uusia elämyksiä, konkreettisesti.
Terveysongelmissa vanhemmat kiikuttavat yksityiselle asiantuntijalle pikaisesti.
Koulutetut vanhemmat korostavat koulutuksen ja opiskelun tärkeyttä ja seuraavat sitä, lisäksi kykenevät auttamaan lastaan monissa oppiaineissa. Esim. pitkän matikan, kemian, fysiikan suorittaneet akateemisten vanhempien valmius on aivan toista kuin persukoulu-amis-pohjaisen vanhemman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkkilässä on sentään aidosti mahdollisuus menestyä.
Ei ilman kalliita opiskelu-/ yliopistomaksuja. Yksityisten yliopistojen lukukausimaksut ovat tähtitieteellisissä summissa. Osavaltioiden tukemat yliopistot ovat hiema halvempia, mutta ei halpoja. Vain harva onnistuu saamaan 4:n vuoden stipendin.
Jenkeissä on mahdollista sen sijaan yrittää. Siellä byrokratiaa asian ympärillä ei ole tehty mahdottomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä lapsilisiä ei tulisi maksaa hyvätuloisille. Jos talouden vanhempien yhteistulot yli 100k, silloin ei lapsilisiä.
Mieluummin lapsilisät pois pienituloisilta pl. opiskelijat
Omat vanhempani ovat molemmat korkeakoulutettuja ja heidän yhteenlasketut tulonsaovat noin 100000e. Mitään superkallita mopoautoja tms. emme siskon kanssa koskaan saaneet, mutta perus-vermeet kuitenkin. Harrastaa olemme aina saaneet sitä lajia, mikä on kiinnostanut, vaikka harrastukset ovat olleet välillä kalliitakin. Pääasia kuulemma, että harrastaa. :D
Meillä molemmilla on muutaman tuhannen euron arvoiset autot käytössä,joiden kulut vanhemmat maksavat vielä, koska me opiskelemme vielä. Lisäksi he maksavat meidän vuokrat,jolloin asumistuet ja opintotuet jäävät meille muuhun käyttöön. Opintolainat nostamme toki täysimääräisenä, vaikka emme niitä arjessa käytäkkään. Koska Kela hyvittää osan lainasta, niin siitä saa sitten mukavan lisän asunnon ostoon,kun valmistumme ja pääsemme töihin.
Kieltämättä koen olevani etuoikeutettu, kun näin on. Arvostan kovasti niitä opiskelukavereita, joilla lähtökohdat ja rahavarat ovat paljon huonommat ja silti jaksavat opiskella sinnikkäästi.
Luin jokin aika sitten tutkimuksesta, jossa todettiin, että "köyhän euro" on n. 70 cm. Eli henkilö, joka on kotoisin köyhästä perheestä, mutta on päässyt omalla työllään hyväpalkkaiseen työhän, saa 30% vähemmän palkkaa, kuin saman koulutustaustan omaava, samaa työtä tekevä rikkaasta perheestä kotoisin oleva.
Tämä siis hyvätuloisten tilanne. Tuli vaan mieleen, että kuinka moni köyhistä oloista kotoisin oleva tekee keskituloisena samaa työtä, mistä rikkaan suvun perillinen saa huippupalkkaa?
Luksusta on myös vanhempien vakaan talouden lisäksi, vanhempien mahdollisuus antaa taloudellisen turvan lisäksi AIKAA. Korkeasti koulutetuilla on harvemmin liuta lapsia, vaan yleensä 1 tai 2. Ja nämä ovat saaneet suhteessa enemmän vanhempiensa henkilökohtaista huomiota kuin vaikkapa 4 tai yli 4 lapsisissa perheissä kasvaneet, jotka ovat enemmän vain osa lapsilaumaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuosta tehty tutkimuskin eli köyhät ja tyhmät pysyy köyhinä ja tyhminä, vaikka heille lapattaisiin kaikki maailman raha ja rikkaat pysyy fiksuina ja kerryttää lisää omaisuutta, vaikka miten sitä heiltä verotettaisiin pois. Tuo on fakta, jolle ei voida mitään, turha olla kateellinen asialle, jonka tiede on todeksi todistanut.
Samaa mieltä. Paljon näitä tarinoita esim jenkkilästä missä köyhä voittaa lotossa miljoonia ja hassaa vuodessa rahat kankkulan kaivoon, sitten alkaa alamäki ja tavaran myynti yksi kerrallaan niin ettei voitosta jää penniäkään jäljelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
” maksetaan lapsena kaikki mitä haluavat, teininä maksetaan mopot, mopokortit, autot, ajokortit, harrastukset, vaatteet”
Nämähän on tavallisten perheiden juttuja?
Ainoastaan lapsille ostetut autot ja asunnot on luettelemistasi asioista enempi varakkaiden perheiden juttuja, mutta muu ihan tavallista.Se ei ole"ihan tavallista"muiden kuin kermaperseiden mielestä, jotka ovat sitä tottuneet pitämään"ihan tavallisena" Vähävaraisissa perheissä mopot ja uudet vaatteet jäävät kaukaisiksi haaveiksi.
Joo mutta kun Suomessa on pääosin sitä tavallista porukkaa, eli rikkaiden ja vähävaraisten välimaastoa.
Sille tavalliselle porukalle lasten ajokortit, mopot, vaatteet ja harrastukset on normaali asia.
Vierailija kirjoitti:
No ei se aina ole ihan noinkaan, kun lapsi ei välttämättä suoriudu mistään helposti. Syntymässä saadut ominaisuudet voi rajoittaa paljonkin, eikä siinä hirveesti auta vaikka olisi syntynyt hyvätuloiseen perheeseen.
Noh. Kyllähän se pappa voi betalata vähän vähemmän älykkäälle lapselleen vaikkapa korkeakoulututkinnon. Esim. Hjallis ja Joel.
Ja toki varakkailla on suhteita, joita hyödyntämällä se typerämpikin vesa saa jonkun kivan työpaikan. Toisaalta - miksi edes tehdä töitä, jos raha tekee rahaa joka hetki.
Vierailija kirjoitti:
Luksusta on myös vanhempien vakaan talouden lisäksi, vanhempien mahdollisuus antaa taloudellisen turvan lisäksi AIKAA. Korkeasti koulutetuilla on harvemmin liuta lapsia, vaan yleensä 1 tai 2. Ja nämä ovat saaneet suhteessa enemmän vanhempiensa henkilökohtaista huomiota kuin vaikkapa 4 tai yli 4 lapsisissa perheissä kasvaneet, jotka ovat enemmän vain osa lapsilaumaa.
Silti suurperheiden lapset pärjää yleensä hyvin.
Moni menestyjä on suurperheen kasvatti.
Vierailija kirjoitti:
” maksetaan lapsena kaikki mitä haluavat, teininä maksetaan mopot, mopokortit, autot, ajokortit, harrastukset, vaatteet”
Nämähän on tavallisten perheiden juttuja?
Ainoastaan lapsille ostetut autot ja asunnot on luettelemistasi asioista enempi varakkaiden perheiden juttuja, mutta muu ihan tavallista.
Minä maksoin itse ajokortin. Harrastukseni olivat ilmaisia koska sellaisesta maksaminen on naurettava ajatus. Seurakunnan kerho, kirjasto, ulkoilu yms. Vaatteita aloin maksaa itse 14-vuotiaasta, kokonaan maksoin ne ehkä 16-vuotiaana jolloin kesällä pystyi tekemään täysipäiväistä työtä.
Kommenttisi on esimerkki siitä, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään käsitystä mitä köyhyys tarkoittaa.
Olen itse hyvätuloisesta perheestä lähtöisin, mutta en ole koskaan halunnut ajokorttia enkä mopoa, vaatteet olen nuoresta asti tykännyt ostaa pääosin kirppikseltä. Olenko siis valinnut vaikeamman elämän itselleni? Mielestäni en. Ei hyvätuloisillakaan ole varaa kaikille lapsilleen ostaa omaa asuntoa, silloin pitää olla jo huomattavan varakas tai jopa rikas.
Itse olen saanut vanhemmilta kyllä aikuisenakin myös rahallista tukea, opiskelijana ja sittemmin kun omat tulot ovat olleet pienemmät. Mutta kaikkein merkittävin tuki on silti ollut se, että on voinut pyytää vanhempia auttamaan muutossa, Ikean huonekalujen kokoamisessa, lastenhoidossa, yms. Joten jossain määrin voi pienituloisempikin kompensoida sitä, ettei ole antaa rahallista tukea. Ainakin itselleni lastenhoitoapu on ollut korvaamaton ja lisännyt omaa elämänlaatuani, kun olen voinut käydä ystävien kanssa jossain ilman lapsia, olen voinut esim. yksinhuoltajana deittailla ja nähdä ihmisiä, käydä leffassa, uimahallissa, jne. Tämä on lisännyt omaa elämänlaatuani vähintään yhtä paljon kuin vanhemmilta saatu taloudellinen tuki. Samoin se on ollut nuorempana merkittävää, kun tukivat ja kannustivat, kun hain unelma-alalle, joka oli vähän erikoisempi - ei rahakas ala, mutta itselleni mielenkiintoinen.
Pointtini on, etteivät ne mopot ja muut mitään ratkaisevia asioita ole, eivätkä kaikki varakkaatkaan niistä ole kiinnostuneita. Tottakai lähtökohdat vaihtelevat, ja varakkaammalla perheellä on mahdollisuuksia panostaa enemmän rahallisesti, ja kyllä se joissain tapauksissa helpottaa elämää. Mutta ei eroja kannata liioitellakaan.
No totta hitossa vanhemmat maksavat lapselleen enemmän asioita jos heillä on rahaa. Pitikö tätä tulla ihan ihmettelemään tänne? Miten kehtaat verrata USA:n tilanteeseen, kun siellä joutuu maksamaan korkeakoulutuksesta kymmeniä tuhansia lukukaudesta. Varsinainen köyhyys lamaannuttaa, mutta olisko tuohon listaan pitänyt laittaa jotain myös perheen ilmapiiristä, kasvattamisesta, yhdessä tekemisestä, tukemisesta? Kaikki kun vaan ei ole pelkkää materiaa. Itse tulen kohtuu hyvävaraisesta perheestä ja meillä on tapahtunut useita perhetragedioita ja sitä ei korvaa joku tuleva perintö, mikä tietenkin auttaa aikuiselämää. Yksi koulukaverini on muuten oikeasti varakkaan yrittäjän lapsi ja heillä kaikki lapset ovat olleet kaikki kesät kesätöissä (itse hankituissa) heti kun ovat kynnelle kyenneet. Enää ei ehkä niitä kesätöitäkään ole niin helpolla kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
” maksetaan lapsena kaikki mitä haluavat, teininä maksetaan mopot, mopokortit, autot, ajokortit, harrastukset, vaatteet”
Nämähän on tavallisten perheiden juttuja?
Ainoastaan lapsille ostetut autot ja asunnot on luettelemistasi asioista enempi varakkaiden perheiden juttuja, mutta muu ihan tavallista.Se ei ole"ihan tavallista"muiden kuin kermaperseiden mielestä, jotka ovat sitä tottuneet pitämään"ihan tavallisena" Vähävaraisissa perheissä mopot ja uudet vaatteet jäävät kaukaisiksi haaveiksi.
Joo mutta kun Suomessa on pääosin sitä tavallista porukkaa, eli rikkaiden ja vähävaraisten välimaastoa.
Sille tavalliselle porukalle lasten ajokortit, mopot, vaatteet ja harrastukset on normaali asia.
Kyllä, ja harrastuksia on myös ilmaisia tai halpoja.
Vierailija kirjoitti:
Jenkkilässä on sentään aidosti mahdollisuus menestyä.
Joo ja sillan alla on kiva lämmitellä käsiään nuotion ääressä, jos ei vakuutukset ole kunnossa, syöpä kalvaa ja bisnekset ei kannata. Jenkkilä on niin land of glory and hope!
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani ovat molemmat korkeakoulutettuja ja heidän yhteenlasketut tulonsaovat noin 100000e. Mitään superkallita mopoautoja tms. emme siskon kanssa koskaan saaneet, mutta perus-vermeet kuitenkin. Harrastaa olemme aina saaneet sitä lajia, mikä on kiinnostanut, vaikka harrastukset ovat olleet välillä kalliitakin. Pääasia kuulemma, että harrastaa. :D
Meillä molemmilla on muutaman tuhannen euron arvoiset autot käytössä,joiden kulut vanhemmat maksavat vielä, koska me opiskelemme vielä. Lisäksi he maksavat meidän vuokrat,jolloin asumistuet ja opintotuet jäävät meille muuhun käyttöön. Opintolainat nostamme toki täysimääräisenä, vaikka emme niitä arjessa käytäkkään. Koska Kela hyvittää osan lainasta, niin siitä saa sitten mukavan lisän asunnon ostoon,kun valmistumme ja pääsemme töihin.
Kieltämättä koen olevani etuoikeutettu, kun näin on. Arvostan kovasti niitä opiskelukavereita, joilla lähtökohdat ja rahavarat ovat paljon huonommat ja silti jaksavat opiskella sinnikkäästi.
Miksi eivät jaksaisi? Ei se tarkoita, että on huonot lähtökohdat, jos vanhemmilla ei ole varaa useamman auton ostoon tai tuhansien eurojen harrastuksiin, tai jos vanhemmat eivät maksa lastensa vuokria. Vähän todellisuudesta vieraantuneelta kuulosrti kommenttisi - provo kenties? Kuvitteletko kaikkien muiden kärsivän ja voivan huonosti omassa elämässään?
Vierailija kirjoitti:
Päivän selvää, että lapsen on parempi varttua hyvin toimeentulevien vanhempien kanssa, kuin köyhyydessä ja alituisessa puutteessa - kädestä suuhun.
Vanhemmat näyttävät esimerkkiä lapsilleen, tämäkin päivänselvää. Ahkerat, yritteliäät, työssäkäyvät, tieteistä ja taiteista kiinnostuneet vanhemmat luonnollisesti saavat lapsensa seuraamaan tällaista mallia elää.
Lapsilla on mahdollisuus mielekkäisiin harrastuksiin arkena ja lomilla. Omiin henkilökohtaisiin vaatteisiin ja tavaroihin, ei sisaruksilta perittyihin vanhoihin reppuihin ja kenkiin.
On vara syödä terveellisesti, matkustaa ja saada uusia elämyksiä, konkreettisesti.
Terveysongelmissa vanhemmat kiikuttavat yksityiselle asiantuntijalle pikaisesti.
Koulutetut vanhemmat korostavat koulutuksen ja opiskelun tärkeyttä ja seuraavat sitä, lisäksi kykenevät auttamaan lastaan monissa oppiaineissa. Esim. pitkän matikan, kemian, fysiikan suorittaneet akateemisten vanhempien valmius on aivan toista kuin persukoulu-amis-pohjaisen vanhemman.
Mikä vika on sisarusten vanhoissa vaatteissa tai tavaroissa? Jos ovat hyväkuntoisia, niin miksi ihmeessä niitä ei kierrätettäisi perheessä? Kyllä kaikki tuntemani hyvätuloisetkin tekevät niin. Ja itse ostan kirppikseltä ihan vain siksi, että haluan, ei siksi ettenkö voisi ostaa uutena. Maapallo hukkuu vaatteisiin ja muuhun roinaan, kun joka mukulalle pitää kaikki ostaa uutena ja kierrättää ei ikinä voi, ettei leimaudu köyhäksi, tai ettei tunne elämänlaadun heikkenevän...
Vierailija kirjoitti:
Olen itse hyvätuloisesta perheestä lähtöisin, mutta en ole koskaan halunnut ajokorttia enkä mopoa, vaatteet olen nuoresta asti tykännyt ostaa pääosin kirppikseltä. Olenko siis valinnut vaikeamman elämän itselleni? Mielestäni en. Ei hyvätuloisillakaan ole varaa kaikille lapsilleen ostaa omaa asuntoa, silloin pitää olla jo huomattavan varakas tai jopa rikas.
Itse olen saanut vanhemmilta kyllä aikuisenakin myös rahallista tukea, opiskelijana ja sittemmin kun omat tulot ovat olleet pienemmät. Mutta kaikkein merkittävin tuki on silti ollut se, että on voinut pyytää vanhempia auttamaan muutossa, Ikean huonekalujen kokoamisessa, lastenhoidossa, yms. Joten jossain määrin voi pienituloisempikin kompensoida sitä, ettei ole antaa rahallista tukea. Ainakin itselleni lastenhoitoapu on ollut korvaamaton ja lisännyt omaa elämänlaatuani, kun olen voinut käydä ystävien kanssa jossain ilman lapsia, olen voinut esim. yksinhuoltajana deittailla ja nähdä ihmisiä, käydä leffassa, uimahallissa, jne. Tämä on lisännyt omaa elämänlaatuani vähintään yhtä paljon kuin vanhemmilta saatu taloudellinen tuki. Samoin se on ollut nuorempana merkittävää, kun tukivat ja kannustivat, kun hain unelma-alalle, joka oli vähän erikoisempi - ei rahakas ala, mutta itselleni mielenkiintoinen.
Pointtini on, etteivät ne mopot ja muut mitään ratkaisevia asioita ole, eivätkä kaikki varakkaatkaan niistä ole kiinnostuneita. Tottakai lähtökohdat vaihtelevat, ja varakkaammalla perheellä on mahdollisuuksia panostaa enemmän rahallisesti, ja kyllä se joissain tapauksissa helpottaa elämää. Mutta ei eroja kannata liioitellakaan.
Onko tullut mieleen, että juuri hyvätuloisuus on kytköksissä siihen, että niin alaikäisiä kuin aikuisia lapsia osaa ja jaksaa tukea? Esimerkiksi jos perheessä on köyhyyttä, niin se puolestaan voi linkittyä sairauteen sillä tavalla, että huono terveys koko ajan aiheuttaa köyhyydessä pysymistä, ja köyhyydessä pysyminen huonontaa jaksamista ja vointia. Harvoin on niin, että köyhyys on ainoa ongelma - että vanhempi on jaksava ja pystyy paiskimaan töitä vaikka ja miten ja osaa ja jaksaa sijoittaa, mutta varallisuus ei millään vaan kerry?
Puhut ihan kuin raha olisi jotenkin muusta irrallaan oleva asia, sanon sen vaan.
Ja lapsi ei viitsi koulussa kuunnella sen enempää opea kuin opoa. Mahdollisuus olisi vaikka mihin, mutta kun ei, syystä x ja y.