Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naurettavaa lässytystä nykyään peruskouluissa: ekaluokkalainen ei saa pyöräillä kouluun, vaikka koulumatka olisi 100 metriä
18.09.2021 |
Kyllä minun ala-asteaikoinani (1980-luku) vaan pyöräiltiin jo sen ikäisinä. Ihme holhousmeininkiä nykyään!
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Ennenkin oli liikennettä, silti koiria ei vuorattu vaatteilla.
Liikennettä oli paljon vähemmän esim.mopoja kävelytiellä ja nythän oli kyse heijastimista(vilkkuvista),jotka ovat todella tarpeen pimeällä niin ihmisillä kuin eläimilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämme kieltoyhteiskunnassa: älä tee sitä, tätä äläkä ennen kaikkea tuota.
Monissa maissa ei tule kuuloonkaan, että 7-vuotiaat kulkee yksin kouluun pyöräilystä puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennenkin oli liikennettä, silti koiria ei vuorattu vaatteilla.
Ennen oli keväisin maaseudulla autoteillä isoja laumoja puolivillejä sekarotuisia pystykorvia kumppania katselemassa. Autoilijoilla oli tapana kiihdyttää, kun ajoivat kohti koiralaumaa.
En kuitenkaan katso, että näin pitäisi olla nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun olin ala-asteella vuosituhannen alussa ja meiltä kiellettiin pukkitappelu sen "vaarallisuuden" takia. Muistan jo 10-vuotiaana ihmetelleeni, että miksi nykyään kaikki kielletään ja miten vielä 90-luvulla elettiin rennommin:D Samaa ihmettelen tänäkin päivänä.
Ei eletty. Ei 80-luvullakaan saanut tehdä koulussa mitään vaarallista. Lumipalloja ei saanut tehdä, vaikka ei olisi edes heitellyt eikä ekaluokkalaiset saaneet ajaa pyörällä kouluun. T. Vanhus
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lapset eivät oikein osaa leikkiäkään. Hyvin vähän näkee ulkona laumoittain leikkiviä tenavia. Enpä olisi vielä 1990-luvulla uskonut, että tällainenkin päivä on nähtävä.
puhtaana 90 luvun lapsena taas arvasin suunnan. tv ja erilaiset tietokone pelit oli suosittuja. itse en niistä niin perustanut ja nyt aikuisena huomaan että moni 30 v edelleen pelaa niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämme kieltoyhteiskunnassa: älä tee sitä, tätä äläkä ennen kaikkea tuota.
On joskus pakko kieltää ,jos itse ei älytä.Jos lapselle sitten pyörineen sattuukin jotain koulumatkalla,ollaan taas koulun kimpussa.
En ihmettele tätä nykymenoa ollenkaan jos monet kasvatettu tuollaisessa pumpulissa jo 80-luvulla?
Kuulostaa aika huvittavalta ettei edes parin kilsan koulumatkaa voisi ekaluokkalainen pyöräillä. Pelottavaa ajatella mitä tällaisisita tulee aikuisina, oikein pullamössö-pumpuli-väkeä.
Itse pyöräilin usein jo lastentarhaan yksin ja ekasta luokasta lähtien (-95) pyöräilin joka päivä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele tätä nykymenoa ollenkaan jos monet kasvatettu tuollaisessa pumpulissa jo 80-luvulla?
Kuulostaa aika huvittavalta ettei edes parin kilsan koulumatkaa voisi ekaluokkalainen pyöräillä. Pelottavaa ajatella mitä tällaisisita tulee aikuisina, oikein pullamössö-pumpuli-väkeä.
Itse pyöräilin usein jo lastentarhaan yksin ja ekasta luokasta lähtien (-95) pyöräilin joka päivä yksin.
Satuilua. Ei lapset saaneet 90-luvulla kulkea yksin lastentarhaan vaan aina piti olla joku saattaja.
Missään muualla maailmassa ei edes käytäisi näin älytöntä keskustelua. Suomessa jostain syystä lasten pitäisi olla pikkuaikuisia.
Saa mennä kouluun pyörällä. Eikä sitä tarvitse edes perustella tai lupaa kysellä. Opeta muksulle kuitenkin pyörän lukitseminen ja avaimen säilyttäminen tallessa. Jokainen on vastuussa omasta ajoneuvostaan. Siitä se enempi on kiinni.
Tosin kersoja kuskataan nykyään ihan liikaa eri paikkoihin. Perinteinen kävely tekisi hyvää jokaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi käydä nykypäivän peruskoulua. Liian ahdistava paikka. Enää ei esim. voi saada kymppiä käyttäytymisestä, vaikka olisi todella kiltti ja muutenkin kuuliainen ja hyvätapainen lapsi, mutta jos on vähänkin ujo ja syrjäänvetäytyvä, niin korkeintaan ysi tulee. Perustelu: et ole ollut ryhmähengen kohottaja.
Minä kävin peruskoulua vuodet 2002-2011. Joka päivä, kelistä ja vuodenajasta riippumatta menin 3km matkan kouluun pyörällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele tätä nykymenoa ollenkaan jos monet kasvatettu tuollaisessa pumpulissa jo 80-luvulla?
Kuulostaa aika huvittavalta ettei edes parin kilsan koulumatkaa voisi ekaluokkalainen pyöräillä. Pelottavaa ajatella mitä tällaisisita tulee aikuisina, oikein pullamössö-pumpuli-väkeä.
Itse pyöräilin usein jo lastentarhaan yksin ja ekasta luokasta lähtien (-95) pyöräilin joka päivä yksin.
Satuilua. Ei lapset saaneet 90-luvulla kulkea yksin lastentarhaan vaan aina piti olla joku saattaja.
Missään muualla maailmassa ei edes käytäisi näin älytöntä keskustelua. Suomessa jostain syystä lasten pitäisi olla pikkuaikuisia.
Muualla maailmassa suomalaista lapsuutta kuvataan sanalla ”fairytale-like”. Siis juuri siinä mielessä, että lapset kulkevat yksin metsissä vähän kuin Hannu ja Kerttu tai Punahilkka tai Ronja Ryövärintytär.
Osin tämä juontaa juurensa siitä, että Suomi on ollut niin köyhä maa, että lasten on ollut pakko itsenäistyä varhain. Lapsia ja lapsuutta ei ole ollut täällä varaa arvostaa. Toisaalta harvaan asutussa maassa on varmaankin ollut myös melko turvallista liikkua yksikseen.
Periaatteessa lapsille on varmaankin melko voimaannuttavaa liikkua itsenäisesti, mutta onko se nykyaikaa?
Ajaa koulun viereen, lukitsee pyörän johonkin puuhun tai tolppaan ja sitten kävelee koulun portista sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole matkan pituudesta kiinni, vaan niistä pyöräilyn sivuharmeista. Milloin avaimet hukassa, milloin ketjut tippuneet, milloin koulukaverit tehneet ilkivaltaa. Opettajat eivät ehdi selvittelemään tälläisiä.
Kävin ala-asteen pienellä kyläkoululla ja sain sulan maan aikaan kulkea koulumatkat pyörällä. Siellä ei tarvinnut laittaa pyörää lukkoon. Niin vain yksi kerta minun pyörä oli lukossa ja avainta ei näkynyt missään. Sanoin opettajalle, joka sanoi, että olen itse laittanut pyörän lukkoon ja heittänyt avaimen pois. Olipa kiva kantaa pyörä kotiin ja saada huudot.
Koulujen pihalla on liian vähän varattu tilaa pyörille. Kuljen usein yhden koulun ohi ja monesti siellä pyörät on kaatuneet yhdeksi kasaksi. Ei sieltä pikkukoululainen jaksa kaivaa omaa pyörää esille. Toinen on se, että lapset näyttävät pyöräilevän miten sattuu risteyksissä. Ikinä ei tiedä, mistä joku singahtaa auton eteen tai kylkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele tätä nykymenoa ollenkaan jos monet kasvatettu tuollaisessa pumpulissa jo 80-luvulla?
Kuulostaa aika huvittavalta ettei edes parin kilsan koulumatkaa voisi ekaluokkalainen pyöräillä. Pelottavaa ajatella mitä tällaisisita tulee aikuisina, oikein pullamössö-pumpuli-väkeä.
Itse pyöräilin usein jo lastentarhaan yksin ja ekasta luokasta lähtien (-95) pyöräilin joka päivä yksin.
Satuilua. Ei lapset saaneet 90-luvulla kulkea yksin lastentarhaan vaan aina piti olla joku saattaja.
Missään muualla maailmassa ei edes käytäisi näin älytöntä keskustelua. Suomessa jostain syystä lasten pitäisi olla pikkuaikuisia.
Muualla maailmassa suomalaista lapsuutta kuvataan sanalla ”fairytale-like”. Siis juuri siinä mielessä, että lapset kulkevat yksin metsissä vähän kuin Hannu ja Kerttu tai Punahilkka tai Ronja Ryövärintytär.
Osin tämä juontaa juurensa siitä, että Suomi on ollut niin köyhä maa, että lasten on ollut pakko itsenäistyä varhain. Lapsia ja lapsuutta ei ole ollut täällä varaa arvostaa. Toisaalta harvaan asutussa maassa on varmaankin ollut myös melko turvallista liikkua yksikseen.
Periaatteessa lapsille on varmaankin melko voimaannuttavaa liikkua itsenäisesti, mutta onko se nykyaikaa?
Parasta Suomessa on juurikin tuo lasten itsenäisyys ja vapaus. Muutenhan tämä maa miljoonine sääntöineen on aivan helvetin ankea paikka.
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele tätä nykymenoa ollenkaan jos monet kasvatettu tuollaisessa pumpulissa jo 80-luvulla?
Kuulostaa aika huvittavalta ettei edes parin kilsan koulumatkaa voisi ekaluokkalainen pyöräillä. Pelottavaa ajatella mitä tällaisisita tulee aikuisina, oikein pullamössö-pumpuli-väkeä.
Itse pyöräilin usein jo lastentarhaan yksin ja ekasta luokasta lähtien (-95) pyöräilin joka päivä yksin.
Sehän riippuu niin siitä, mistä ympäristöstä puhutaan. Maaseudulla, missä on esim pyörätie, lapset ajelevat jo pieninä pikkumatkoja aivan yksikseen. Vilkasliikenteisessä kaupungissa taas asia on aivan eri. Tärkeämpää on, että pystyy sen koulunsa käymään terveenä ja hyvin, niin ei aikuisena jää jankkailemaan tällaisiin pikkuseikkoihin ja "vääryyksiin".
"Lastentarhaankaan" ei tänä päivänä voi enää mennä yksin eikä edes isonsisaren saattamana, vaan vanhemman (tai hänen valtuuttamansa) on saatettava lapsi hoitoon. Niin ne ajat muuttuvat. Lasten tapaturmat ovat dramaattisesti vähentyneet sitten 60-luvun, minusta se on hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele tätä nykymenoa ollenkaan jos monet kasvatettu tuollaisessa pumpulissa jo 80-luvulla?
Kuulostaa aika huvittavalta ettei edes parin kilsan koulumatkaa voisi ekaluokkalainen pyöräillä. Pelottavaa ajatella mitä tällaisisita tulee aikuisina, oikein pullamössö-pumpuli-väkeä.
Itse pyöräilin usein jo lastentarhaan yksin ja ekasta luokasta lähtien (-95) pyöräilin joka päivä yksin.
Satuilua. Ei lapset saaneet 90-luvulla kulkea yksin lastentarhaan vaan aina piti olla joku saattaja.
Missään muualla maailmassa ei edes käytäisi näin älytöntä keskustelua. Suomessa jostain syystä lasten pitäisi olla pikkuaikuisia.
Muualla maailmassa suomalaista lapsuutta kuvataan sanalla ”fairytale-like”. Siis juuri siinä mielessä, että lapset kulkevat yksin metsissä vähän kuin Hannu ja Kerttu tai Punahilkka tai Ronja Ryövärintytär.
Osin tämä juontaa juurensa siitä, että Suomi on ollut niin köyhä maa, että lasten on ollut pakko itsenäistyä varhain. Lapsia ja lapsuutta ei ole ollut täällä varaa arvostaa. Toisaalta harvaan asutussa maassa on varmaankin ollut myös melko turvallista liikkua yksikseen.
Periaatteessa lapsille on varmaankin melko voimaannuttavaa liikkua itsenäisesti, mutta onko se nykyaikaa?
Parasta Suomessa on juurikin tuo lasten itsenäisyys ja vapaus. Muutenhan tämä maa miljoonine sääntöineen on aivan helvetin ankea paikka.
Kerro nyt yksi "miljoona sääntö", mitä Suomessa on ja mitä muualla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lapset eivät oikein osaa leikkiäkään. Hyvin vähän näkee ulkona laumoittain leikkiviä tenavia. Enpä olisi vielä 1990-luvulla uskonut, että tällainenkin päivä on nähtävä.
Asun Porin keskustassa, eli kerrostaloalueella. En ole koskaan nähnyt lapsia leikkimässä pihoilla. Täällä on myös useampi leikkipuisto, mutta nekin ovat useimmiten tyhjiä. Joskus harvoin voi nähdä jlnnun vanhemman niissä pienen lapsen kanssa. Oudoksi on maailma muuttunut. Vielä 80- ja 90-luvuilla , kun omat lapset olivat leikki-ikäisiä, oli pihat täynnä lapsia. Miksi sellaista ei enää näe?
Kun oma esikoinen oli leikki-ikäinen, taloyhtiön pihalla oli paljon lapsia. Sieltä löytyi aina leikkikaveri. Nuorempi lapsi syntyi muutama vuosi myöhemmin ja leikkikavereita oli enää kaksi, joista kumpikin muutti sitten pois. Sitten tuli monen vuoden ajanjakso, jolloin pihalla ei näkynyt ainuttakaan lasta. Perheelliset ei niin usein muuta että taloyhtiössä olisi aina pikkulapsia. Teinit nyt ei leikkipihoilla enää viihdy.
Ekaluokkalainen ei saa missään nimessä mennä kouluun polkupyörällä, mutta työnantajat saavat kyllä repiä ihmisistä koko ajan entistä enemmän irti työelämässä. Onko tämä hyvä kehityssuunta, onko?
Alue: Aihe vapaa
Muistan kun olin ala-asteella vuosituhannen alussa ja meiltä kiellettiin pukkitappelu sen "vaarallisuuden" takia. Muistan jo 10-vuotiaana ihmetelleeni, että miksi nykyään kaikki kielletään ja miten vielä 90-luvulla elettiin rennommin:D Samaa ihmettelen tänäkin päivänä.