Lue keskustelun säännöt.
LUOMUSYNNYTYS, mikä siinä on tavoitelltavaa??
02.11.2014 |
Kertokaapa mulle, miksi luomusynnytys on jollain lailla hienoa ja tavoittelemisen arvoista. Harva kehuu olleensa juurihoidossakaan ilman puudutusta, tai muussa operaatiossa. Miksi nimenomaan synnytys on se juttu, jossa joidenkin mukaan pitäisi selvitä ilman kivunlievitystä nykypäivänä, kun turvallista kivunlievitystä on kaikkien saatavilla.
Kommentit (165)
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 19:37"]
Kivunlevityksen pois jättäminen ei vaaranna kenenkään turvallisuutta! Suorastaan törkeä vertaus.
[/quote]
Ainakin minun käynnistetyssä synnytyksessä kipujen vuoksi vauva alkoi kärsiä hapenpuutteesta ja vauvan sydänäänet laskivat. Epiduraalin ansiosta pystyin rentoutumaan ja hengittämään kunnolla, joten vauvankin syke koheni. Viimeiset viisi senttiä aukeni tunnissa ja ponnistin viisikiloisen lapsen alle 10 minuutissa. Itse en epiduraalia pyytänyt, olin niin sekaisin kivusta, etten enää tajunnut tästä maailmasta mitään. Kyllä minä synnytin terveen lapsen ihan kivunlievityksen ansiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensisynnytys oli imukuppi synnytys ihan luomuna koska olin niin nuori ja hölmö etten mitään tajunnu pyytää, ja sitte ku pyysin, piti jo ponnistaa.ilokaasusta oksensin, kätilö totes että oo ilman sitte. leikattii v.liha ja repesin. ponnistusvaiheesta en muista mitään muuta ku kivun. olin tosi kipee pitkään tästä luomuilusta.
toisessa synnytyksessä pyysin heti epiduraalin ja jäi paljon mukavammat muistot ja tunne että hallitsi tilanteen.
kukin tavallaan mutta turha käydä mussutamaan jos joku haluaa kaikki lääkkeet.
No mulla kuukautiskivut ovat kovemmat kuin synnytyskivut joten ei ollut tarvetta lääkitykselle.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:52"]
No mulla kuukautiskivut ovat kovemmat kuin synnytyskivut joten ei ollut tarvetta lääkitykselle.
[/quote]
just :D
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:52"]
No mulla kuukautiskivut ovat kovemmat kuin synnytyskivut joten ei ollut tarvetta lääkitykselle.
[/quote]
just :D
[/quote]
Mitä "just" ? Tervetuloa kokeilemaan. Kuukautisten aikana en pääse sängystä ylös, oksennan, ripuloin. Ja ne on JOKA KUUKAUSI. Jos olet itse päässyt helpolla kuukautistesi kanssa niin älä oleta että kaikki muut ovat yhtä onnekkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 01:09"]Jotenkin muistelen, että sen vesialtaankin saaminen normisynnytykseen ei ollut ainakaan Naistenklinikalla mitenkään helppoa. Koittivat ihan selvästi skipata sen toiveen. Biologille vain tiedoksi. Kovasti sitä kyllä valmennuksessa esiteltiin.
[/quote]
Mun molemmat lapset on syntyneet siinä naikkarin allashuoneessa. Sain altaan ekan kanssa ja toisen kanssa ei keretty allasta täyttämään, muuten olisin saanut. Jakkaran sain sitten kuitenkin. Ilman puudutuksia molemmat.
Itselläni on tämän aiheen kanssa trauma, myönnän sen. Onnistuin saamaan jonkun vakaumuksen kätilön, joka kertoi "että hänen työnsä ei ole tehdä ihmisiä kivuttomaksi". Hän siis päätti puolestani, etten tarvitse lääkkeitä ja että teeskentelen kipuani.
Oksensin, paskoin, tajunta sumeni, koska supistukseen ei tullut taukoa, että olisin saanut kunnolla vedettyä ilmaa. Tämä kaikki sillä tuloksella, että kohtu peruutti takaisin kiinni "koska olin joutunut niin paniikkiin". (En edes tiennyt ennen omaa synnytystäni, että tällainen on mahdollista). Lopulta koko paska päätyi hätäsektioon, kun lapsen sydänäänet romahti.
No minulle on ihan sama kuka synnyttää ja miten mutta itse en aio eläissäni enää synnyttää yhtäkään lasta.
Ps. Ei tultu kyllä kyselemään jälkeenpäin synnytyskokemuksia ;) Ko kätilö ei tullut edes moikkamaan, oli kamani heittänyt käytävälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 02:07"]
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 01:53"]
Mua ei ainakaan haittaa mitkään toimenpiteet synnytyksessä. Kipu sen sijaan haittaa. Onneksi sen saa pois niin paljolti kuin mahdollista. En ole milloinkaan haaveillut synnyttämisestä millään metodilla. Se oli vain pakollinen rasti ja onneksi molemmat kerrat menivät hyvin.
[/quote]
No onneksi menivät hyvin ja ymmärrän kyllä, että vain kipu tuntuu haittaavan. Mutta on kovin monia, jotka esim. ovat sitä mieltä, että heidän vauvansa olisi vaikka kotisynnytyksessä (ja itse en ole kotisynnyttänyt) kuollut vaikka tosiasiassa varmaan aika monen kohdalla ei olisi kotisynnytyksessä päädyttykään sellaiseen tilanteeseen kuin sairaalasynnytyksessä. Toimenpiteet nyt vain lisäävät riskejä sekä äidin että vauvan kannalta.
[/quote]
Synnytys on ihmiselämän vaarallisin hetki, sekä lapselle, että äidille. En suosittele kotisynnytystä kenellekään. Minulla esimerkiksi synnytys meni hienosti ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta istukka ei irronnutkaan, vaan repesi hieman. Vaikka pääsin välittömästi leikkuriin, niin menetin kolme litraa verta. Tämä olisi ollut kotisynnytyksessä erittäin fataalia, enkä olisi välttämättä ehtinyt sairaalaan ambulanssilla.
Vaikka raskaus ei ole sairaus, niin jotain yllättävää voi aina tapahtua ja sen vuoksi on perusteltua synnyttää sairaalassa osaavan hoitohenkilökunnan avustuksella.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 13:08"]
Tuokin on minusta harhaa, että ilman lääkkeitä pystyisi synnytystä itse kontrolloimaan. Miten muka pystyy? Sehän menee juuri kuten menee, ei siihen itse juuri voi vaikuttaa. Jos lapsen tila huononee, sydänäänet laskee yms, miten siihen voi itse vaikuttaa? Tai jos lapsella esim napanuora pahasti kaulan ympärillä, miten voi vaikuttaa?
[/quote]
Ei voi napanuoraan vaikuttaakaan, mutta et voi siihen vaikuttaa lääkittynäkään. Napanuora ei poistu vauvan kaulan ympäriltä lääkkeillä.
Olen synnyttänyt kaikki lapseni(3) lääkkeittä. Viimeisessä sain aquarakkulat selkään joka oli hyvä ratkaisu.
Ekalla siis napanuora kaulan ympärillä kolme ja puoli kierrosta. Vauva ei lähtenyt syntymään vaikka kuinka ponnistin ja 2 epparia oli tehty. Lääkäri laittoi pehmeän imukupin ja veti- ei siltikään syntynyt ja vauvan sydänäänet laskivat.Kätilö tajusi homman, ja laittoi käden sinne kanavaan ja kieputti napanuoran pois ja vauva pääsi syntymään vauhdilla. Koko helkkarin perä ja emätin repesivät imukupin vuoksi. Kaikki ilman epiduraalia, eikä se puudutus olisi vaikuttanut asioiden kulkuun mitenkään.
Epiduraalin sain leikkurissa kun minut tikattiin kokoon. Vähän aikaa oli hyvä olla...
Kuitenkin, jos nyt tekisin lapsia niin en ottaisi mitää puudutuksia, toka ja kolmas menivät ihan hyvin muutenkin.n Ja oli mukava kun pystyi liikkumaan ja osallistumaan.
Kivun hallintaa on hyvä harjoitella, keskittymällä ja hengittelyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 19:31"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 17:08"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 16:32"]
En siis ole kieltämässä kivunlievitystä keneltäkään, mutta onhan se nyt aivan absurdia, että 90 % naisista ei muka kestä täysin luonnollista tapahtumaa. Joku juurihoito, umpparitulehdus, leikkaus tms. EI ole luonnollinen, elämään (aiemmin lähes väistämättä) kuuluva asia, joten niihin on turha verrata.
60
[/quote]
Miten niin absurdia? Miksi pitää edelleen kärsiä se hirveä synnytykseen kuuluva kipu, kun sen voi lievittää? Mikä siinä luonnollisuudessa tekee sen, että se kipu pitää kestää?
[/quote]
No olen sitä mieltä, että suurin osa ottaa epiduraalin koska uskoo, ettei pärjää ilman sitä. Synnyttämisen ympärille on rakennettu legendaa, että se on ihan hirveää eikä sitä voi kestää ilman puudutusta. Jopa synnärikierroksella kätilö sanoi, että "voihan sitä yrittää pärjätä ilman epiduraalia, heh heh".
Tässä ketjussa on mainittu joitakin syitä, mitä haittaa epiduraalista on (synnyttäjän liikkumisen rajoittaminen, synnytyksen hidastaminen, oksitosiinin tarpeen lisääminen jne.).
On hölmöläisten hommaa, että moni synnyttäjä ottaa epiduraalin ikään kuin varmuuden vuoksi -> tilastollisesti valtaosa ottaa epiduraalin -> tuetaan tätä käsitystä, että synnytyskipua ei voi kestää ilman -> ensisynnyttäjä pelkää synnytyskipua ja ottaa varmuuden vuoksi epiduraalin jne. etc.
Ihmislaji ei olisi kehittynyt tällaiseksi, jos synnytys olisi 90 %:lle lajista täysin sietämätöntä, kuten se nyt muka on. Kyllä sellainen laji olisi kuollut sukupuuttoon melko äkkiä.
60
[/quote]
No mutta kun suurin osa synnyttäjistä, jotka lähtevät synnyttämään ilman kivunlievitystä huomaavat kesken synnytyksen, että eivät kestä ilman epiduraalia. Lisäksi osalla on aivan hirveitä kipukokemuksia, sellaisia, että tuntuu, että sinua sahataan kahtia. Miksi sen välttäminen ettei ota sitä riskiäkään siitä kivusta siis, elämässä on jotenkin moitittavaa?
En usko, että laillani varmuudenvuoksi epiduraalin varmuudenvuoksi ottajia edes on valtaosa. Eiköhän suurin osa halua sen kivun mennessä sietämättömäksi. Ja milloin epiduraalia käytettiin selkeästi vähemmän? 60-luvulla? Oliko ne naisten synnytykset silloin sen parempia ja kun minusta mulla oli HYVÄT synnytykset, kun oli se epiduraali, niin en nyt tajua, mikä se ongelma jota pitää välttää on? Uusin tutkimustieto on kumonnut sen ajatuksen, että epiduraali hidastaisi synnytyksen kulkua.
Sinusta siis kipu jalostaa? Et ole ainoa, joka kokee niin, mutta on varmaan enemmän naisia, joiden mielestä kipu lamaannuttaa (myös siis muisto synnytyskivun kauheudesta). Itse en ainakaan missään tapauksessa olisi halunnut kärsiä synnytyksessä kovasta ja lamaannuttavasta, tajunnan hämärtävästä kivusta. En ole nainen ja äiti tehdäkseni niin.
[/quote]
Minulla on sairaus, joka aiheuttaa synnytyspolttojen kaltaisia tuskia. Voin vakuuttaa, että kova fyysinen kipu ei millään tavalla jalosta, päinvastoin. Se katkeroittaa ja aiheuttaa pahimmillaan traumoja. Minusta kokonaiskuva on tärkein, mikä sisältää sen, että äiti saa mahdollisimman miellyttävän synnytyksen. Tiedän vanhempia naisia, joilta kivunlievitys on aikoinaan evätty ilman mitään selkeää syytä. Se voi pahimmillaan aiheuttaa vuosikymmeniä vaivaavan trauman. Toisen kipuun tulee mielestäni suhtautua aina vakavasti, sitä ei koskaan saa vähätellä. Joskus kivunlievitystä ei ehditä antaa, mutta nekin tilanteet pitäisi mielestäni käydä aina kätilön tai lääkärin kanssa läpi myöhemmin.
[/quote]
Mun synnytys oli kipuineen niin kauhea, että jouduin menemään terapiaan. Kipukokemus ei todellakaan "valmistanut äidiksi" tai "jalostanut", vaan useita tunteja jatkunut tauoton, tarjontavirheestä johtunut hermokipu johti siihen, että ensimmäiset ajat äitinä menivät rauhoittavia ja unilääkkeitä nappaillen ja terapiassa itkien. Oman synnytykseni kivunhoito epäonnistui sekä henkilökunnasta johtuneista että johtumattomista syistä, ja koin tilanteen äärimmäisen nöyryyttävänä ja ihmisarvoani alentavana. Koko tajunta supistui pelkkään kivuntunteeseen, joka oli niin massiivinen ettei sitä voi sanoin kuvailla. Lääkkeetön synnytys ei ollut mulle mitenkään mahdollinen, enkä koe että mulla olisi missään kohdassa ollut edes teoreettista mahdollisuutta pärjätä ilman kipulääkkeitä. Mukava, että useimpien synnytykset eivät ole tällaisia, mutta jos itse vielä joskus olen raskaana, en todellakaan synnytä alateitse.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 01:49"][quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 18:30"]
Luomusynnystys on vaan niin upea kokemus. Se yhteys lapsen kanssa synnyttäessä, Se voimavara, joka minusta löytyy, Se upeaus kun pääse supistuskivun päälle. Se tunne kun nostat vauva rinnalla kehosi muodostaessa oman oksitosiininsa. Olen kokenut tämän kahdesti, ilman ketään tukihenkilöä, kätilö tietysti ollut ponnistusvaiheessa. Olen myös iloinnut, että lapsella on kaikki hyvin todennäköisesti, kun synnytys on edennyt hyvin. Itse toivottu luomusynnytys on vaan niin upea kokemus, että sitä ei voi olla hekuttamatta tai toivomatta muille.
[/quote]
Yrittääkö tää henkilö käännyttää ihmisiä luomupettymykseen? Se on hyvin harva, joka kokee luomusynnytyksen noin. Vmp
[/quote]
Mulla ainakin on neljä mahtavaa luomusynnytystä takana. :) Lapset olleen 4200-5300g painoisia.. :P
Ja Lähipiirissäni tiedän montakin lääkkeittä synnyttänyttä joiden kanssa on kertailtu hienoja kokemuksiamme. Ehkä se on paljon asenteesta ja omaan vartaloon luottamisesta kyse..
Mutta se on jokaisen omakohtainen valinta, ja kunnioittakaamme sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli onnistunut epiduraalikokemus. Aine vei pitkään kestäneet kovat kivut, mutta ei tuntoa eikä ponnistustarvetta. Synnytyksen jälkeen olin heti toimintakykyinen ja pystyin kävelemään omin jaloin. En mennyt mihinkään tokkuraan, vaan minä ja lapsi olimme heti virkeitä. En ollut haaveillutkaan mistään luomusynnytyksestä ja jos seuraavaa ikinä tulee, tiedän että toiveena on taas tehokas kivunlievitys. En kestä enkä halua kestää synnytyskipuja ilman lääkkeitä enkä tiedä yhtään syytä miksi pitäisi.
24 ja 20 v. sitten synnyttäneenä voin kertoa että Kättärillä ei ollut esikoisen kanssa päivystävää anestesialääkäriä ja luomulapsi tuli vastoin tahtoani. Toisen kanssa kaikki toimi Nkl:lla ja hyvät muistot jäi. Eli kaikki tuntevat itsensä parhaiten ja valitsevat sen mukaan. Kyllä se tietoisuus lievityksestä vaikuttaa; varmaan muinaisinakin aikoina osasivat laittaa pään sekaisin jos halusivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 14:22"]
Lapset saadessani asuttiin varsin punavihreällä alueella. Tunnistan hyvin nämä luomusynnytyksen puolesta puhuvat äidit, jotka tietysti menivät synnyttämään läheisen Kättärin Haikaranpesään. Sinne menin minäkin, tosin en mikään luomusynnytys, vaan äidin ja syntyvän vauvan tarpeet huomioiva synnytys mielessäni.
Olen useasti ollut leikkipuistoissa ym. mukana keskusteluissa, joissa nämä luomusunnytyksen paremmuutta puoltavat äidit luettelevat faktojaan raskaana olijoille. Olen omalta osaltani yrittänyt korjata heidän luomupaatostaan. Olen synnyttänyt kaksi lastani epiduraalipuudutksen avulla. Kummassakin synnytyksessä sain liikkua koko ajan, en ollut sidottu piuhoihin tms, tunsin ponnistuksen tarpeen ja ponnistusvaihe sujui muutenkin hyvin. Vauvat olivat 10 pisteen vauvoja, kaikki kummallakin kunnossa. Synnytyksen jälkeen olo oli mainio, kävin suihkussa, söin ja kävelin tietysti vaivatta itse huoneeseen ja pystyib muutenkin toimimaan normaalisti. Ekassa synnytyksessä tuli muutama tikki, tokassa yksi "kauneustikki".
Keskustelkaapa joskus vanhusten kanssa aiheesta. Omat iäkkäät isoäitini muistavat aina kiitellä lääketieteen kehitystä ja onnitella minua siitä, että synnytyksiinkin saa nykyään kivunlievitystä. Ei se luomusynnytys ollut entisaikaan mikään tavoite, vaan pakon sanelemaa.
[/quote]
Minunkin kokemukseni synnytyksestä oli samanlainen. Sain epiduraalin, mutta sain liikkua, tunsin ponnistustarpeen ja se vaihe sujui hyvin, kävelin itse suihkuun ja osastolle. Lapsi katseli rinnalta, huusi punnittaessa - ainoa ihan vastasyntynyt, jonka olen nähnyt, mutta ihan virkeältä vaikutti.
Minulla oli kyllä piuhoja jo ennen epiduraalia. Mutta minulla lähtivät lapsivedet ensin ja lapsi syntyi vuorokautta myöhemmin, joten siinä annettiin antibiootteja, lapsen päähän oli laitettu anturi ja oli se supistuksia seuraava vyökin (tai mitä ne nyt olivat), mutta eivät liittyneet epiduraaliin. Kuitenkin oman jaksamiseni mukaan pystyin ihan hyvin olemaan pystyasennossa, kävelemään, kokeilemaan palloja yms.
Synnytyksen jälkeen olin aika väsynyt, mutta olin valvonut siinä vaiheessa yli vuorokauden.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:00"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:52"]
No mulla kuukautiskivut ovat kovemmat kuin synnytyskivut joten ei ollut tarvetta lääkitykselle.
[/quote]
just :D
[/quote]
Mitä "just" ? Tervetuloa kokeilemaan. Kuukautisten aikana en pääse sängystä ylös, oksennan, ripuloin. Ja ne on JOKA KUUKAUSI. Jos olet itse päässyt helpolla kuukautistesi kanssa niin älä oleta että kaikki muut ovat yhtä onnekkaita.
[/quote]
Aivan, kyllä se on mahdollista. Esimerkiksi endometrioosia (tieten tai tietämättään) sairastavilla naisilla. Minulla on ollut niin pahoja kipuja että ne vetivät ihan täysin vertoja synnytyskivulle siitä avautumisvaiheen lopusta. Ja olen siis synnyttänyt ilman lääkeellistä kivunlievitystä.
Ja siitä sen verran, että jätin puudutteet ottamatta lähinnä jonkinlaisesta uteliaisuudesta, ja hieman ehkä mielessä kävi se että ponnistamisen tarve saattaa joskus häiriintyä jos ottaa vaikka epiduraalin. Ajattelin että en päätä etukäteen mitään vaan katson tilanteen mukaan. En sitten missään vaiheessa halunnut pyytää puudutteita. Kivut olivat kyllä kovat mutta en kokenut niitä niin pahoina koska niille oli niin hyvä syy ja tiesin että ne ovat suht pian ohi. Mutta ne endomenkkakivut... Niissä ei ollut mitään positiivista. Yhtä mustaa tuskaa vaan. Pahempi kokemus ne olivat!
Minulle on täysin samantekevää miten muut synnynttävät. En pidä itseäni minään luomusankarina ja minua ärsyttää suunnattomasti jos kuulen jossain väheksyttävän lääkeapua ottaneita synnyttäjiä. Herranen aika, pääasia että lapsi saadaan ulos turvallisesti ja äiti selviää ilman kauheita traumoja! Luomusynnytyksellä ylpeilevät varmaan ne joilla ei muuten ole itsearvostus kohdillaan.
Ja juu, "ituhippikin" olen varmasti monen mielestä. Kas kun meitäkin on monenlaisia.
Sain epiduraalin, eikä todellakaan ollut tunnoton kroppa. Liikuin ihan miten halusin. Ponnistustarve säilyi. Ei tikin tikkiä ja toivuin todella nopeasti.
Niillä, jotka eivät käytä lääkkeellistä kivunlievitystä, on tutkitusti vähemmän repeämiä. Myös muiden komplikaatioiden määrä on vähäisempi.
Odotan ensimmäistä, ja tavoitteeni on synnyttää ilman lääketieteellistä kivunlievitystä. En hae äärielämyksiä enkä ole hippi. Itse asiassa biologi. Tästä syystä olen tietoinen että ihminenkin on suunniteltu pärjäämään synnytyksessä. Omasta kehosta löytyy kaikki tarvittavat kemikaalit synnytykseen. Tärkeintä kuitenkin on että kukin valitsee tavan joka sopii itselle. Lääkkeitä en itse halua ollakseni urheampi vaan haluan minimoida sen että kehooni annettavat lääkkeet häiritsisivät kehon omia yhdisteitä edistämästä synnytystä. Lisäksi riskinä on että homman pysähtyminen em. syistä johtaisi uusiin ja uusiin lisätoimenpiteisiin. Riskinä on myös että synnyttäjä huolestuu ja hätääntyy siitä että homma ei etene. Kipua en pelkää vaikka tiedän että niitä varmasti on luvassa. Ymmärrän että kohtu työskentelee kovasti ja minun tehtäväni on keskittyä soihen että kohtulihakset saavat happea. Hengitys! Pyrin rentoutumaan, jotta en pahentaisi kipuja sillä että jännitän lihaksia. Vaikka synnyttäminen tulee olemaan uusi kokemus, pyrin pitämään mieleni rauhallisena. Henkinen kaaos ja paniikki pahentaa vain sikiönkin tilaa eikä edistä syntymää. Kipuun avuksi vesiallas, jumppapallo, vapaa liikkuminen sekä asenne: pahimmankin kivun keskellä yritän muistaa että se kipu ei ole vihollinen, kohtu todellakin on tärkein yhteistyökumppani synnytyksessä.
Mulle sattui äitiysneuvolaan terkka joka ihannoi luomusynnytystä. Alkoi pitämään luentoa siitä miten kivunlievitykset haittaa ja pitkittää synnytystä ja synnytys on luonnollinen tapahtuma eikä kivunlievityksiä edes ehditä aina antaa ja ties mitä. Pelkäsin synnytystä jo muutenkin ja päätin etten ala sietämään mitään synnytyskipuja ja vaadin sektion. Ei ollut kipuja ennen eikä jälkeen. Kiitos länsimaiselle lääketieteelle.
Minä koen synnytyksessä helvetillisiä kipuja ilokaasuista ja epiduraaleista huolimatta. Liikkumaan en pysty, sietämätön kipu satakertaistuu, jos yritän pystyyn. Ponnistusvaihe on järkyttävän pitkä ja kivulias. Ja jälkisupistuset, niihin tarvitsisin nukutuksen. Enkä ole edes mikään neiti hienohelma, vaan reipas, urheilullinen nainen.