Miksi opettajat eivät voisi joukkotyönä tehdä avoimet oppikirjat wikipedia-tyyliin?

Ymmärtääkö ap, että nykyinen systeemi on todettu toimivaksi vuosien kokemuksella? Vaikkakin olen monessa asiassa pettynyt oph:n toimintaan niin tässä asiassa siellä kyllä löytyy osaamista ja näkemystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki Suomen koulut käyttäisivät samaa verkkosivua joka päivä, se verkkosivu kaatuisi harva se päivä tai olisi muuten todella hidas. Esim. keväällä 2020 etäopetusjakson aikana Ville oli jatkuvasti ylikuormittunut eikä siellä edes ollut kaikkia Suomen kouluja koko ajan.

Esimerkiksi google.com-osoitetta käyttävät miljardit ihmiset joka päivä eikä se silti kaadu. Muutama satatuhatta käyttäjää on siihen verrattuna marginaalinen määrä.

Googlea pidetään yllä vähän eri budjetilla kuin jotain suomalaista julkisen sektorin sivustoa.

Nooh, ei se hirveän järeää palvelinta edes vaadi, että muutaman satatuhatta yhtäaikaista vierailua onnistuu. Ja kun on kunnolliset varasysteemit, niin vaikka kaatuisikin, liikenne ohjataan vaan rinnakkaissivustolle.

Se että Googlella on valtavat konesalit jne on ihan muista syistä, mm. erilainen tekoäly ja vastaava vaatii enemmän tehoja kuin tavalliset sivistovierailut. Myös koko maailman jatkuva indeksointi on vähän eri sarjassa kuin avoin oppimateriaali, jossa vierailee teoreettisena maksiminakin suomalaiset oppilaat ja opettajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen sekin kysymys, että onko suomalainen malli missä opettajat suunnittelevat itse opetuksensa järkevä ylipäätään? Jos suunnittelu olisi keskitettyä niin säästettäisiin valtavasti kuluja sekä työajassa että koulutuksessa.

Eli opettajilta kaikki vapaus ja luovuus pois ja koulutarkastajat takaisin?

Miksi ei? Säästöt olisivat valtavat ja koulutukseksi opettajille riittäisi lyhyt seminaari.

Tässä ehdotetaan jälleen jonkin sellaisen korjaamista, joka ei ole rikki. Suomalainen koulutus on tunnetusti ollut pitkään korkealaatuista, ja suurimmat syyt tähän ovat opettajan työn arvostus ja vetovoimaisuus. Nämä taas liittyvät mm. opettajan autonomiaan. Koko ajan tehdään päätöksiä, jotka heikentävät opettajan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä. Ulkomailta ja liike-elämästä kopioidaan toimintamalleja, jotka eivät sovi koulumaailmaan. Suomi on pärjännyt hienosti ilman koulutarkastajia ja virallisten tahojen tuottamia ja hyväksymiä materiaaleja. Miten nämä siis parantaisivat oppimistuloksia Suomessa, kun ne eivät ole tehneet sitä muuallakaan?

Miten opettajien autonomiaa edistää se, että oppimateriaalit ovat kustantajien rahantekoautonaatti?

Jos yksityinen sektori tuottaa oppimateriaalit paljon paremmin kuin julkinen, eikö meidän pitäisi harkita koko koululaitoksen yksityistämistä?

Haha, tämä oli jo hyvä provo. 5/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen sekin kysymys, että onko suomalainen malli missä opettajat suunnittelevat itse opetuksensa järkevä ylipäätään? Jos suunnittelu olisi keskitettyä niin säästettäisiin valtavasti kuluja sekä työajassa että koulutuksessa.

Eli opettajilta kaikki vapaus ja luovuus pois ja koulutarkastajat takaisin?

Miksi ei? Säästöt olisivat valtavat ja koulutukseksi opettajille riittäisi lyhyt seminaari.

Tässä ehdotetaan jälleen jonkin sellaisen korjaamista, joka ei ole rikki. Suomalainen koulutus on tunnetusti ollut pitkään korkealaatuista, ja suurimmat syyt tähän ovat opettajan työn arvostus ja vetovoimaisuus. Nämä taas liittyvät mm. opettajan autonomiaan. Koko ajan tehdään päätöksiä, jotka heikentävät opettajan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä. Ulkomailta ja liike-elämästä kopioidaan toimintamalleja, jotka eivät sovi koulumaailmaan. Suomi on pärjännyt hienosti ilman koulutarkastajia ja virallisten tahojen tuottamia ja hyväksymiä materiaaleja. Miten nämä siis parantaisivat oppimistuloksia Suomessa, kun ne eivät ole tehneet sitä muuallakaan?

Miten opettajien autonomiaa edistää se, että oppimateriaalit ovat kustantajien rahantekoautonaatti?

Jos yksityinen sektori tuottaa oppimateriaalit paljon paremmin kuin julkinen, eikö meidän pitäisi harkita koko koululaitoksen yksityistämistä?

Olen aina toivonut, että Suomessa olisi enemmän yksityiskouluja. Pääsisi tekemään rahaa koulutuksella.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääkö ap, että nykyinen systeemi on todettu toimivaksi vuosien kokemuksella? Vaikkakin olen monessa asiassa pettynyt oph:n toimintaan niin tässä asiassa siellä kyllä löytyy osaamista ja näkemystä.

Kehitys kehittyy ystäväiseni. Maailma muuttuu, samoin tiedon tarve ja taidot, joita moderni ihminen tarvitsee. Avoin oppimateriaali verkossa ei kuulosta ollenkaan huonolta, toki se pitää tuottaa laadukkaasti, osaavien opettajien toimesta ja riittävillä resursseilla ja lisäksi ylläpitää.

Se että joku toimii nyt, ei ole mikään tae siitä, että se optimaalinen ratkaisu edes tässä hetkessä, saati tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Opettajat voisivat kesälomallaan tehdä maksuttomat materiaalit

Tee sinä ne lomallasi!

Jo 15 vuotta sitten lukion historianopettajani piti tätä järkevimpänä vaihtoehtona, vaikka sai itse suurimmat tulot kirjojen tekemisestä. Hänen mielestään myös kaupungin lukiot olisi pitänyt yhdistää yhdeksi isoksi kampukseksi, jolloin kursseja olisi moninkertaisesti ja opiskelu olisi joustavampaa. Etäopiskelussakaan ei osata yhtään käyttää mielikuvitusta aineiston käytössä, tähänkin pitäisi palkata ihan omat työryhmät.

Opettajatko? Ilmaiseksi? Jotain?

Ohjelmistopuolen ihmisenä sanon, että ehdottomasti. Kaikki parhaat ja maailmaa aidosti parempaan vieneet projektit ovat avoimeen lähdekoodiin pohjautuvia. Ajatus, että oppikirjat ovat yksityisten kirjoittajien ja kirjakustantamojen vallassa, sotii sitä vastaan, että tiedon on oltava niin oikeaa ja puolueetonta kuin suinkin mahdollista. Mutta yhteisöt korjaavat itse itseään ja yhteisöllisesti tuotettu näkemys on lähtökohtaisesti paras versio totuudesta.

Netin myötä meillä on myös kaikki maailman tieto ulottuvillamme. Aivan sulaa hulluutta rajoittaa opetusta jonkun kirjan ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen sekin kysymys, että onko suomalainen malli missä opettajat suunnittelevat itse opetuksensa järkevä ylipäätään? Jos suunnittelu olisi keskitettyä niin säästettäisiin valtavasti kuluja sekä työajassa että koulutuksessa.

Eli opettajilta kaikki vapaus ja luovuus pois ja koulutarkastajat takaisin?

Miksi ei? Säästöt olisivat valtavat ja koulutukseksi opettajille riittäisi lyhyt seminaari.

Tässä ehdotetaan jälleen jonkin sellaisen korjaamista, joka ei ole rikki. Suomalainen koulutus on tunnetusti ollut pitkään korkealaatuista, ja suurimmat syyt tähän ovat opettajan työn arvostus ja vetovoimaisuus. Nämä taas liittyvät mm. opettajan autonomiaan. Koko ajan tehdään päätöksiä, jotka heikentävät opettajan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä. Ulkomailta ja liike-elämästä kopioidaan toimintamalleja, jotka eivät sovi koulumaailmaan. Suomi on pärjännyt hienosti ilman koulutarkastajia ja virallisten tahojen tuottamia ja hyväksymiä materiaaleja. Miten nämä siis parantaisivat oppimistuloksia Suomessa, kun ne eivät ole tehneet sitä muuallakaan?

Miten opettajien autonomiaa edistää se, että oppimateriaalit ovat kustantajien rahantekoautonaatti?

Jos yksityinen sektori tuottaa oppimateriaalit paljon paremmin kuin julkinen, eikö meidän pitäisi harkita koko koululaitoksen yksityistämistä?

Oppimateriaalit eivät ole rahantekoautomaatti. Huonosti tehtyä materiaalia ei osteta, jolloin siitä kertyy kustantamolle tappiota. Nykytilanteessa kustantamot kilpailevat keskenään, minkä ansiosta opettajilla ja kunnilla on mahdollisuus valita useiden eri materiaalien välillä. Laadukkain voittaa.

Kysymyksesi koululaitoksen yksityistämisestä on slippery slope -argumentointia. Nyt jo iso osa julkisen sektorin toiminnoista on ulkoistettu. Kaikki sähköiset järjestelmät on ostettu yrityksiltä. Oppimateriaalit ovat osa sähköisten palveluiden kokonaisuutta. Ei kunnilla ole resursseja tuottaa näitä yhtä laadukkaasti kuin tiettyyn erityisalaan erikoistuneilla yrityksillä. Kuten joku alaa tunteva jo kirjoittikin, kustantamoissa työskentelee oppimateriaalituotannossa koodareita, ääninäyttelijöitä, kustannustoimittajia ja muuta henkilöstöä, jonka palkkaaminen julkiselle sektorille ei olisi kannattavaa.

Olen todella vankasti julkisen sektorin palveluiden yksityistämistä vastaan, mutta silloin, kun jokin käytäntö on muodostunut toimivaksi, ei sitä kannata muuttaa, jos riskinä on nykytilannetta huonompi lopputulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen sekin kysymys, että onko suomalainen malli missä opettajat suunnittelevat itse opetuksensa järkevä ylipäätään? Jos suunnittelu olisi keskitettyä niin säästettäisiin valtavasti kuluja sekä työajassa että koulutuksessa.

Eli opettajilta kaikki vapaus ja luovuus pois ja koulutarkastajat takaisin?

Miksi ei? Säästöt olisivat valtavat ja koulutukseksi opettajille riittäisi lyhyt seminaari.

Tässä ehdotetaan jälleen jonkin sellaisen korjaamista, joka ei ole rikki. Suomalainen koulutus on tunnetusti ollut pitkään korkealaatuista, ja suurimmat syyt tähän ovat opettajan työn arvostus ja vetovoimaisuus. Nämä taas liittyvät mm. opettajan autonomiaan. Koko ajan tehdään päätöksiä, jotka heikentävät opettajan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä. Ulkomailta ja liike-elämästä kopioidaan toimintamalleja, jotka eivät sovi koulumaailmaan. Suomi on pärjännyt hienosti ilman koulutarkastajia ja virallisten tahojen tuottamia ja hyväksymiä materiaaleja. Miten nämä siis parantaisivat oppimistuloksia Suomessa, kun ne eivät ole tehneet sitä muuallakaan?

Miten opettajien autonomiaa edistää se, että oppimateriaalit ovat kustantajien rahantekoautonaatti?

Jos yksityinen sektori tuottaa oppimateriaalit paljon paremmin kuin julkinen, eikö meidän pitäisi harkita koko koululaitoksen yksityistämistä?

Oppimateriaalit eivät ole rahantekoautomaatti. Huonosti tehtyä materiaalia ei osteta, jolloin siitä kertyy kustantamolle tappiota. Nykytilanteessa kustantamot kilpailevat keskenään, minkä ansiosta opettajilla ja kunnilla on mahdollisuus valita useiden eri materiaalien välillä. Laadukkain voittaa.

Kysymyksesi koululaitoksen yksityistämisestä on slippery slope -argumentointia. Nyt jo iso osa julkisen sektorin toiminnoista on ulkoistettu. Kaikki sähköiset järjestelmät on ostettu yrityksiltä. Oppimateriaalit ovat osa sähköisten palveluiden kokonaisuutta. Ei kunnilla ole resursseja tuottaa näitä yhtä laadukkaasti kuin tiettyyn erityisalaan erikoistuneilla yrityksillä. Kuten joku alaa tunteva jo kirjoittikin, kustantamoissa työskentelee oppimateriaalituotannossa koodareita, ääninäyttelijöitä, kustannustoimittajia ja muuta henkilöstöä, jonka palkkaaminen julkiselle sektorille ei olisi kannattavaa.

Olen todella vankasti julkisen sektorin palveluiden yksityistämistä vastaan, mutta silloin, kun jokin käytäntö on muodostunut toimivaksi, ei sitä kannata muuttaa, jos riskinä on nykytilannetta huonompi lopputulos.

Kerropa miksi kustantamoiden rahastus on muka välttämätöntä? Miten se on koululaisen tai kunnan etu, että oppikirjoista suolletaan ulos jatkuvasti uusia painoksia joissa sivunumerot yms. on sekoitettu jotta ne olisivat epäyhteensopivia vanhojen painosten kanssa?

Oppikirjojen tekemiseen ei sinänsä tarvita mitään muuta, kuin äidinkielen ja sen aihealueen vankka tietämys, mistä kirjoittaa. Tieto vain tallennetaan tekstiksi ja opettajan tehtävä on sama kuin aina ennenkin: opettaa tieto oppilaille. Kukaan ei estä fysiikan tai biologian asiantuntijoita kirjoittamasta opetushallituksen linjojen mukaisia oppimateriaaleja. Hyvä jakelualusta näille materiaaleille vain puuttuu ja toisekseen jotta sitä voitaisiin käyttää, täytyisi sen päivittyä ajan tasalle aina kun jokin muuttuu ja sen täytyisi sisältää kaikki oppimäärässä määritelty tieto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko tästä ylimääräisestä työstä maksetaan?

Normaali tes-palkka.

Mitä mahdat tietää opettajan palkkauksesta? Meillä on peruspalkka, johon kuuluu tietyt asiat, ylitunneista maksetaan eri tavalla eri aineissa, erikseen korvataan luokanvalvojuus, kokoelmien tai kirjaston hoito, tukiopetus jne. Palkat eivät ole useinkaan käytännössä suhteessa siihen, paljonko aikaa oikeasti menee.

Missään sopimuksessa ei määritellä, miten ja kuinka paljon maksettaisiin palkkaa siitä, että laatii oppimateriaalia muille kuin itselleen.

Opettajilla ei myöskään ole työaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen sekin kysymys, että onko suomalainen malli missä opettajat suunnittelevat itse opetuksensa järkevä ylipäätään? Jos suunnittelu olisi keskitettyä niin säästettäisiin valtavasti kuluja sekä työajassa että koulutuksessa.

Eli opettajilta kaikki vapaus ja luovuus pois ja koulutarkastajat takaisin?

Miksi ei? Säästöt olisivat valtavat ja koulutukseksi opettajille riittäisi lyhyt seminaari.

Tässä ehdotetaan jälleen jonkin sellaisen korjaamista, joka ei ole rikki. Suomalainen koulutus on tunnetusti ollut pitkään korkealaatuista, ja suurimmat syyt tähän ovat opettajan työn arvostus ja vetovoimaisuus. Nämä taas liittyvät mm. opettajan autonomiaan. Koko ajan tehdään päätöksiä, jotka heikentävät opettajan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä. Ulkomailta ja liike-elämästä kopioidaan toimintamalleja, jotka eivät sovi koulumaailmaan. Suomi on pärjännyt hienosti ilman koulutarkastajia ja virallisten tahojen tuottamia ja hyväksymiä materiaaleja. Miten nämä siis parantaisivat oppimistuloksia Suomessa, kun ne eivät ole tehneet sitä muuallakaan?

Miten opettajien autonomiaa edistää se, että oppimateriaalit ovat kustantajien rahantekoautonaatti?

Jos yksityinen sektori tuottaa oppimateriaalit paljon paremmin kuin julkinen, eikö meidän pitäisi harkita koko koululaitoksen yksityistämistä?

Oppimateriaalit eivät ole rahantekoautomaatti. Huonosti tehtyä materiaalia ei osteta, jolloin siitä kertyy kustantamolle tappiota. Nykytilanteessa kustantamot kilpailevat keskenään, minkä ansiosta opettajilla ja kunnilla on mahdollisuus valita useiden eri materiaalien välillä. Laadukkain voittaa.

Kysymyksesi koululaitoksen yksityistämisestä on slippery slope -argumentointia. Nyt jo iso osa julkisen sektorin toiminnoista on ulkoistettu. Kaikki sähköiset järjestelmät on ostettu yrityksiltä. Oppimateriaalit ovat osa sähköisten palveluiden kokonaisuutta. Ei kunnilla ole resursseja tuottaa näitä yhtä laadukkaasti kuin tiettyyn erityisalaan erikoistuneilla yrityksillä. Kuten joku alaa tunteva jo kirjoittikin, kustantamoissa työskentelee oppimateriaalituotannossa koodareita, ääninäyttelijöitä, kustannustoimittajia ja muuta henkilöstöä, jonka palkkaaminen julkiselle sektorille ei olisi kannattavaa.

Olen todella vankasti julkisen sektorin palveluiden yksityistämistä vastaan, mutta silloin, kun jokin käytäntö on muodostunut toimivaksi, ei sitä kannata muuttaa, jos riskinä on nykytilannetta huonompi lopputulos.

Kerropa miksi kustantamoiden rahastus on muka välttämätöntä? Miten se on koululaisen tai kunnan etu, että oppikirjoista suolletaan ulos jatkuvasti uusia painoksia joissa sivunumerot yms. on sekoitettu jotta ne olisivat epäyhteensopivia vanhojen painosten kanssa?

Olen vastannut tähän jo ketjussa. Painoskikkailu koskee vain lukion oppikirjoja. Se, että opiskelijoiden on pitänyt itse ostaa materiaalit, on mahdollistanut kustantajien rahastamisen uusilla painoksilla. Tämä on muuttunut sähköisten materiaalien myötä. Niitä ei voi myydä eteenpäin. Lisäksi toinen aste muuttuu asteittain maksuttomaksi, eli kustantajat ovat jatkossa samassa asemassa toisen asteen ja perusasteen materiaalien suhteen. Kunnat vaihtavat kustantajaa, jos hinta tai tuote ei miellytä.

Ilmaista lisämateriaalia on jo netissä. Miksi sitä paitsi keksiä pyörää uudestaan, jos jotkut haluavat tehdä oppimateriaaleja ja saavat siitä rahaa ja kustantamot samoin? Hyvä oppimateriaali on tukena opetuksessa mutta ei määrää sitä vaan opetussuunnitelmat. Hyvä kirjasarja kestää käyttöä useamman vuoden ja älytön lukiolaisten rahastus loppui myös painattamalla uusia sarjoja jatkuvalla syötöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen sekin kysymys, että onko suomalainen malli missä opettajat suunnittelevat itse opetuksensa järkevä ylipäätään? Jos suunnittelu olisi keskitettyä niin säästettäisiin valtavasti kuluja sekä työajassa että koulutuksessa.

Eli opettajilta kaikki vapaus ja luovuus pois ja koulutarkastajat takaisin?

Miksi ei? Säästöt olisivat valtavat ja koulutukseksi opettajille riittäisi lyhyt seminaari.

Tässä ehdotetaan jälleen jonkin sellaisen korjaamista, joka ei ole rikki. Suomalainen koulutus on tunnetusti ollut pitkään korkealaatuista, ja suurimmat syyt tähän ovat opettajan työn arvostus ja vetovoimaisuus. Nämä taas liittyvät mm. opettajan autonomiaan. Koko ajan tehdään päätöksiä, jotka heikentävät opettajan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä. Ulkomailta ja liike-elämästä kopioidaan toimintamalleja, jotka eivät sovi koulumaailmaan. Suomi on pärjännyt hienosti ilman koulutarkastajia ja virallisten tahojen tuottamia ja hyväksymiä materiaaleja. Miten nämä siis parantaisivat oppimistuloksia Suomessa, kun ne eivät ole tehneet sitä muuallakaan?

Miten opettajien autonomiaa edistää se, että oppimateriaalit ovat kustantajien rahantekoautonaatti?

Jos yksityinen sektori tuottaa oppimateriaalit paljon paremmin kuin julkinen, eikö meidän pitäisi harkita koko koululaitoksen yksityistämistä?

Oppimateriaalit eivät ole rahantekoautomaatti. Huonosti tehtyä materiaalia ei osteta, jolloin siitä kertyy kustantamolle tappiota. Nykytilanteessa kustantamot kilpailevat keskenään, minkä ansiosta opettajilla ja kunnilla on mahdollisuus valita useiden eri materiaalien välillä. Laadukkain voittaa.

Kysymyksesi koululaitoksen yksityistämisestä on slippery slope -argumentointia. Nyt jo iso osa julkisen sektorin toiminnoista on ulkoistettu. Kaikki sähköiset järjestelmät on ostettu yrityksiltä. Oppimateriaalit ovat osa sähköisten palveluiden kokonaisuutta. Ei kunnilla ole resursseja tuottaa näitä yhtä laadukkaasti kuin tiettyyn erityisalaan erikoistuneilla yrityksillä. Kuten joku alaa tunteva jo kirjoittikin, kustantamoissa työskentelee oppimateriaalituotannossa koodareita, ääninäyttelijöitä, kustannustoimittajia ja muuta henkilöstöä, jonka palkkaaminen julkiselle sektorille ei olisi kannattavaa.

Olen todella vankasti julkisen sektorin palveluiden yksityistämistä vastaan, mutta silloin, kun jokin käytäntö on muodostunut toimivaksi, ei sitä kannata muuttaa, jos riskinä on nykytilannetta huonompi lopputulos.

Kerropa miksi kustantamoiden rahastus on muka välttämätöntä? Miten se on koululaisen tai kunnan etu, että oppikirjoista suolletaan ulos jatkuvasti uusia painoksia joissa sivunumerot yms. on sekoitettu jotta ne olisivat epäyhteensopivia vanhojen painosten kanssa?

Olen vastannut tähän jo ketjussa. Painoskikkailu koskee vain lukion oppikirjoja. Se, että opiskelijoiden on pitänyt itse ostaa materiaalit, on mahdollistanut kustantajien rahastamisen uusilla painoksilla. Tämä on muuttunut sähköisten materiaalien myötä. Niitä ei voi myydä eteenpäin. Lisäksi toinen aste muuttuu asteittain maksuttomaksi, eli kustantajat ovat jatkossa samassa asemassa toisen asteen ja perusasteen materiaalien suhteen. Kunnat vaihtavat kustantajaa, jos hinta tai tuote ei miellytä.

Läheskään kaikki lukion materiaalit eivät ole sähköisiä. Ja sähköisyyshän on vain vielä pahempi rahastuskuvio. Muutaman euron alempi hinta, mutta ei lainkaan uudelleenkäyttömahdollisuutta eikä mitään konkreettista fyysistä tuotetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen sekin kysymys, että onko suomalainen malli missä opettajat suunnittelevat itse opetuksensa järkevä ylipäätään? Jos suunnittelu olisi keskitettyä niin säästettäisiin valtavasti kuluja sekä työajassa että koulutuksessa.

Eli opettajilta kaikki vapaus ja luovuus pois ja koulutarkastajat takaisin?

Miksi ei? Säästöt olisivat valtavat ja koulutukseksi opettajille riittäisi lyhyt seminaari.

Tässä ehdotetaan jälleen jonkin sellaisen korjaamista, joka ei ole rikki. Suomalainen koulutus on tunnetusti ollut pitkään korkealaatuista, ja suurimmat syyt tähän ovat opettajan työn arvostus ja vetovoimaisuus. Nämä taas liittyvät mm. opettajan autonomiaan. Koko ajan tehdään päätöksiä, jotka heikentävät opettajan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä. Ulkomailta ja liike-elämästä kopioidaan toimintamalleja, jotka eivät sovi koulumaailmaan. Suomi on pärjännyt hienosti ilman koulutarkastajia ja virallisten tahojen tuottamia ja hyväksymiä materiaaleja. Miten nämä siis parantaisivat oppimistuloksia Suomessa, kun ne eivät ole tehneet sitä muuallakaan?

Miten opettajien autonomiaa edistää se, että oppimateriaalit ovat kustantajien rahantekoautonaatti?

Jos yksityinen sektori tuottaa oppimateriaalit paljon paremmin kuin julkinen, eikö meidän pitäisi harkita koko koululaitoksen yksityistämistä?

Oppimateriaalit eivät ole rahantekoautomaatti. Huonosti tehtyä materiaalia ei osteta, jolloin siitä kertyy kustantamolle tappiota. Nykytilanteessa kustantamot kilpailevat keskenään, minkä ansiosta opettajilla ja kunnilla on mahdollisuus valita useiden eri materiaalien välillä. Laadukkain voittaa.

Kysymyksesi koululaitoksen yksityistämisestä on slippery slope -argumentointia. Nyt jo iso osa julkisen sektorin toiminnoista on ulkoistettu. Kaikki sähköiset järjestelmät on ostettu yrityksiltä. Oppimateriaalit ovat osa sähköisten palveluiden kokonaisuutta. Ei kunnilla ole resursseja tuottaa näitä yhtä laadukkaasti kuin tiettyyn erityisalaan erikoistuneilla yrityksillä. Kuten joku alaa tunteva jo kirjoittikin, kustantamoissa työskentelee oppimateriaalituotannossa koodareita, ääninäyttelijöitä, kustannustoimittajia ja muuta henkilöstöä, jonka palkkaaminen julkiselle sektorille ei olisi kannattavaa.

Olen todella vankasti julkisen sektorin palveluiden yksityistämistä vastaan, mutta silloin, kun jokin käytäntö on muodostunut toimivaksi, ei sitä kannata muuttaa, jos riskinä on nykytilannetta huonompi lopputulos.

Kerropa miksi kustantamoiden rahastus on muka välttämätöntä? Miten se on koululaisen tai kunnan etu, että oppikirjoista suolletaan ulos jatkuvasti uusia painoksia joissa sivunumerot yms. on sekoitettu jotta ne olisivat epäyhteensopivia vanhojen painosten kanssa?

Olen vastannut tähän jo ketjussa. Painoskikkailu koskee vain lukion oppikirjoja. Se, että opiskelijoiden on pitänyt itse ostaa materiaalit, on mahdollistanut kustantajien rahastamisen uusilla painoksilla. Tämä on muuttunut sähköisten materiaalien myötä. Niitä ei voi myydä eteenpäin. Lisäksi toinen aste muuttuu asteittain maksuttomaksi, eli kustantajat ovat jatkossa samassa asemassa toisen asteen ja perusasteen materiaalien suhteen. Kunnat vaihtavat kustantajaa, jos hinta tai tuote ei miellytä.

Juuri näin. Kirjoja ei ostateta enää lukioon vain sivunumeroita vaihtamalla ja muutaman kuvan lisäämällä, kun yhteiskunta maksaa kirjat ja digilisenssit. Järkeistäminen on erittäin tervetullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen sekin kysymys, että onko suomalainen malli missä opettajat suunnittelevat itse opetuksensa järkevä ylipäätään? Jos suunnittelu olisi keskitettyä niin säästettäisiin valtavasti kuluja sekä työajassa että koulutuksessa.

Eli opettajilta kaikki vapaus ja luovuus pois ja koulutarkastajat takaisin?

Miksi ei? Säästöt olisivat valtavat ja koulutukseksi opettajille riittäisi lyhyt seminaari.

Tässä ehdotetaan jälleen jonkin sellaisen korjaamista, joka ei ole rikki. Suomalainen koulutus on tunnetusti ollut pitkään korkealaatuista, ja suurimmat syyt tähän ovat opettajan työn arvostus ja vetovoimaisuus. Nämä taas liittyvät mm. opettajan autonomiaan. Koko ajan tehdään päätöksiä, jotka heikentävät opettajan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä. Ulkomailta ja liike-elämästä kopioidaan toimintamalleja, jotka eivät sovi koulumaailmaan. Suomi on pärjännyt hienosti ilman koulutarkastajia ja virallisten tahojen tuottamia ja hyväksymiä materiaaleja. Miten nämä siis parantaisivat oppimistuloksia Suomessa, kun ne eivät ole tehneet sitä muuallakaan?

Miten opettajien autonomiaa edistää se, että oppimateriaalit ovat kustantajien rahantekoautonaatti?

Jos yksityinen sektori tuottaa oppimateriaalit paljon paremmin kuin julkinen, eikö meidän pitäisi harkita koko koululaitoksen yksityistämistä?

Oppimateriaalit eivät ole rahantekoautomaatti. Huonosti tehtyä materiaalia ei osteta, jolloin siitä kertyy kustantamolle tappiota. Nykytilanteessa kustantamot kilpailevat keskenään, minkä ansiosta opettajilla ja kunnilla on mahdollisuus valita useiden eri materiaalien välillä. Laadukkain voittaa.

Kysymyksesi koululaitoksen yksityistämisestä on slippery slope -argumentointia. Nyt jo iso osa julkisen sektorin toiminnoista on ulkoistettu. Kaikki sähköiset järjestelmät on ostettu yrityksiltä. Oppimateriaalit ovat osa sähköisten palveluiden kokonaisuutta. Ei kunnilla ole resursseja tuottaa näitä yhtä laadukkaasti kuin tiettyyn erityisalaan erikoistuneilla yrityksillä. Kuten joku alaa tunteva jo kirjoittikin, kustantamoissa työskentelee oppimateriaalituotannossa koodareita, ääninäyttelijöitä, kustannustoimittajia ja muuta henkilöstöä, jonka palkkaaminen julkiselle sektorille ei olisi kannattavaa.

Olen todella vankasti julkisen sektorin palveluiden yksityistämistä vastaan, mutta silloin, kun jokin käytäntö on muodostunut toimivaksi, ei sitä kannata muuttaa, jos riskinä on nykytilannetta huonompi lopputulos.

Kerropa miksi kustantamoiden rahastus on muka välttämätöntä? Miten se on koululaisen tai kunnan etu, että oppikirjoista suolletaan ulos jatkuvasti uusia painoksia joissa sivunumerot yms. on sekoitettu jotta ne olisivat epäyhteensopivia vanhojen painosten kanssa?

Olen vastannut tähän jo ketjussa. Painoskikkailu koskee vain lukion oppikirjoja. Se, että opiskelijoiden on pitänyt itse ostaa materiaalit, on mahdollistanut kustantajien rahastamisen uusilla painoksilla. Tämä on muuttunut sähköisten materiaalien myötä. Niitä ei voi myydä eteenpäin. Lisäksi toinen aste muuttuu asteittain maksuttomaksi, eli kustantajat ovat jatkossa samassa asemassa toisen asteen ja perusasteen materiaalien suhteen. Kunnat vaihtavat kustantajaa, jos hinta tai tuote ei miellytä.

Läheskään kaikki lukion materiaalit eivät ole sähköisiä. Ja sähköisyyshän on vain vielä pahempi rahastuskuvio. Muutaman euron alempi hinta, mutta ei lainkaan uudelleenkäyttömahdollisuutta eikä mitään konkreettista fyysistä tuotetta.

Miten niin? Oma lukion aloittanut sai läppärin, jossa oppimateriaalit kaikesta muusta, paitsi kemiasta sai printtikirjan. Ei ole valittanut.

Vierailija kirjoitti:

Oppikirjojen tekemiseen ei sinänsä tarvita mitään muuta, kuin äidinkielen ja sen aihealueen vankka tietämys, mistä kirjoittaa. Tieto vain tallennetaan tekstiksi ja opettajan tehtävä on sama kuin aina ennenkin: opettaa tieto oppilaille. Kukaan ei estä fysiikan tai biologian asiantuntijoita kirjoittamasta opetushallituksen linjojen mukaisia oppimateriaaleja. Hyvä jakelualusta näille materiaaleille vain puuttuu ja toisekseen jotta sitä voitaisiin käyttää, täytyisi sen päivittyä ajan tasalle aina kun jokin muuttuu ja sen täytyisi sisältää kaikki oppimäärässä määritelty tieto.

Aika itsevarmasti kommentoit asiaa, josta sinulla ei näyttäisi olevan mitään omakohtaista tietoa. Oppikirjoissa on aika paljon muutakin kuin kirjoitettua tekstiä. Teoriatiedon lisäksi oppimateriaali sisältää myös tehtäviä. Tehtävien ja niiden pohjana olevien aineistojen tulee olla monipuolisia. Esimerkiksi videoita hyödynnetään nykyään lähes joka oppitunnilla. Historian tai biologian aiheita on tärkeää havainnollistaa visuaalisella materiaalilla. Sen sijaan, että luetellaan vaikka kasvin osat, ne voi näyttää kuvan tai videon avulla. Lisäksi esimerkiksi kielissä tarvitaan äänitiedostoja kuunteluharjoituksiin.