Lue keskustelun säännöt.
15 vuotias tytär haluaa pitää lapsen, mitä tehdä?
NytKaivataanApua
16.09.2021 |
Elikkä 15 vuotias tyttäreni tuli raskaaksi, kun oli kotibileissä harrastanut seksiä, tietenkin ilman kondomia. Poika ei halua isäksi ruveta eikä kantaa lapsesta vastuuta. Tyttäreni kuitenkin haluaa lapsen pitää ja pitäisi aborttia murhana. Suuttuu joka kerta kun otan abortin puheeksi ja häipyy.
Miten puhun hänelle järkeä, että hän ei ole vielä valmis äidiksi, kun on itsekkin vielä lapsi joka ei pärjää itsenäisesti vielä?
Kommentit (407)
" Entisenä teiniäitinä eli kokemusta omaavana ottaisin ehdottomasti vauvan itse kasvatettavaksi, ja antaisin tytön elää vapaan nuoruuden."
Antaa tytön elää vapaana ja tehdä lisää vauveleita.
Mieluiten eri isille.
Isovanhemmat ymmärtää kyllä ja hoitelee lapsenlasensa ylioppilaiksi saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15-vuotias ei todellakaan ole valmis äidiksi. Ketään ei voi pakottaa aborttiin, mutta kyllähän se tässä kohtaa olisi paras ratkaisu. Abortti on Suomessa laillista syystä.
Ei voi yleistää. Moni on kypsä äidiksi tuossa iässä. Abortti on vakava asia.
Kyllä voi yleistää. 15-vuotias on vielä lapsi ja tuon ikäisen kuuluukin olla lapsi. Oma äitini tuli äidiksi 17-vuotiaana ja valitettavasti sen on kyllä huomannut.
Minä tiedän muutaman teiniäidin ja heistä jokainen on hoitanut hyvin lapsensa. Siispä ei voi yleistää, että aina menisi huonosti.
" Tuota tuota.
Olen itse saanut lapsen kuusitoista vuotiaana, mutta sillä erolla, että poikaystävän kanssa oltiin yhdessä ja avioiduttiinkin presidentin luvalla, ettei lapsi synny a.u.lapsena. (se tuntui olevan vanhemmille niin tärkeätä).
Lapsi on nyt jo yli viidenkymmenen ja niin on avioliittokin.
Jos ei häntä olisi ei olisi noitakaan lapsenlapsia.
Silloin oli vaikeata ja tiukkaa ja kaikesta piti taistella.
Nuorina olimme joka paikassa vanhempien taholta vähän kuin holhottavien asemassa, vaikka molemmat kävimme töissä. Siiheksi, kunnes ikää karttui sitten alettiin ottamaan tosissaan. Lainansaantikin oli kiven alla, vaikka raha-asiat hoidettiin takitilleen.
Olisi kai sitä totta tosiaan "helpommalla" päässyt, jos oltaisiin monen suosittelema abortointi tehty, mutta ihan ehdin kouluttaa itseni ja ollaan tyytyväisiä oltu.
Saatiin pari lasta ensimmäisenkin jälkeen. Hyviä ihmisiä ovat kaikki ja heistä ollaan kiitollisia.
Voimia teille kummallekin. Ei ole helppo tilanne ennenkuin se päätös on tehty."
- - -
Tuota tuota joo.
Entäpä jos lasesi olisi ollut sairas, esimerkiksi down-lapsi liitännäissairauksineen ja iskä haihtunut kuin pieru saharaan.
Olisi tarinasi ollut toisenlainen.
Odottavia äitejä tulee muutenkin valistaa että kaikki syntyvät vauvat eivät ole terveitä.
Tässäpä (alla linkki juttuun) yksi äiskä lähti juhlimaan synttäreitään ja jätti lapsensa yksin.
Kuudeksi päiväksi. ...Ja niin kivoja kuvia instassa ihannelapsiperhearjesta.
Olettepas te naiveja kun kuvittelette, että tuosta ei heti tehtäisi automaattisesti lastensuojeluilmoitusta sekä äidistä että tulevasta lapsesta. Tottakai siitä tehdään, aivan ensimmäisiä asioita neuvolassa. On toissijaista mitä tuleva isovanhempi täällä miettii, kun käytännön asiat sovitaan yhdessä sossujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaus Casey Anthony . . . lapsi kateissa, äiskä bilettämässä vailla huolen häivää.
Vierailija kirjoitti:
Olettepas te naiveja kun kuvittelette, että tuosta ei heti tehtäisi automaattisesti lastensuojeluilmoitusta sekä äidistä että tulevasta lapsesta. Tottakai siitä tehdään, aivan ensimmäisiä asioita neuvolassa. On toissijaista mitä tuleva isovanhempi täällä miettii, kun käytännön asiat sovitaan yhdessä sossujen kanssa.
Sossut seuraa lpasen kehitystä tiiviisti ja ensikoti kutsuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" Tuota tuota.
Olen itse saanut lapsen kuusitoista vuotiaana, mutta sillä erolla, että poikaystävän kanssa oltiin yhdessä ja avioiduttiinkin presidentin luvalla, ettei lapsi synny a.u.lapsena. (se tuntui olevan vanhemmille niin tärkeätä).
Lapsi on nyt jo yli viidenkymmenen ja niin on avioliittokin.
Jos ei häntä olisi ei olisi noitakaan lapsenlapsia.Silloin oli vaikeata ja tiukkaa ja kaikesta piti taistella.
Nuorina olimme joka paikassa vanhempien taholta vähän kuin holhottavien asemassa, vaikka molemmat kävimme töissä. Siiheksi, kunnes ikää karttui sitten alettiin ottamaan tosissaan. Lainansaantikin oli kiven alla, vaikka raha-asiat hoidettiin takitilleen.Olisi kai sitä totta tosiaan "helpommalla" päässyt, jos oltaisiin monen suosittelema abortointi tehty, mutta ihan ehdin kouluttaa itseni ja ollaan tyytyväisiä oltu.
Saatiin pari lasta ensimmäisenkin jälkeen. Hyviä ihmisiä ovat kaikki ja heistä ollaan kiitollisia.
Voimia teille kummallekin. Ei ole helppo tilanne ennenkuin se päätös on tehty."- - -
Tuota tuota joo.
Entäpä jos lasesi olisi ollut sairas, esimerkiksi down-lapsi liitännäissairauksineen ja iskä haihtunut kuin pieru saharaan.
Olisi tarinasi ollut toisenlainen.
Odottavia äitejä tulee muutenkin valistaa että kaikki syntyvät vauvat eivät ole terveitä.
Whataboutismia parhaimmillaan.
No ei ollut. En silti suosittele yleensä seksiäkään alaikäisille, mutta on kaikenlaisia kohtaloita eivätkä nuoret äidit ole noita kauhuäitejä, joista lööppejä revitään.
Ollaan iloisia, että jotkut ovat puoli vuosisataa jaksaneet ja kantaneet vastuunsa. Eikö vaan.
P.s. Down lapsetkin ovat tuntevia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Olettepas te naiveja kun kuvittelette, että tuosta ei heti tehtäisi automaattisesti lastensuojeluilmoitusta sekä äidistä että tulevasta lapsesta. Tottakai siitä tehdään, aivan ensimmäisiä asioita neuvolassa. On toissijaista mitä tuleva isovanhempi täällä miettii, kun käytännön asiat sovitaan yhdessä sossujen kanssa.
Lasu kyllä tehdään, mutta tuleva teiniäiti ja vanhempansa saavat sopia keskenään miten tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" Tuota tuota.
Olen itse saanut lapsen kuusitoista vuotiaana, mutta sillä erolla, että poikaystävän kanssa oltiin yhdessä ja avioiduttiinkin presidentin luvalla, ettei lapsi synny a.u.lapsena. (se tuntui olevan vanhemmille niin tärkeätä).
Lapsi on nyt jo yli viidenkymmenen ja niin on avioliittokin.
Jos ei häntä olisi ei olisi noitakaan lapsenlapsia.Silloin oli vaikeata ja tiukkaa ja kaikesta piti taistella.
Nuorina olimme joka paikassa vanhempien taholta vähän kuin holhottavien asemassa, vaikka molemmat kävimme töissä. Siiheksi, kunnes ikää karttui sitten alettiin ottamaan tosissaan. Lainansaantikin oli kiven alla, vaikka raha-asiat hoidettiin takitilleen.Olisi kai sitä totta tosiaan "helpommalla" päässyt, jos oltaisiin monen suosittelema abortointi tehty, mutta ihan ehdin kouluttaa itseni ja ollaan tyytyväisiä oltu.
Saatiin pari lasta ensimmäisenkin jälkeen. Hyviä ihmisiä ovat kaikki ja heistä ollaan kiitollisia.
Voimia teille kummallekin. Ei ole helppo tilanne ennenkuin se päätös on tehty."- - -
Tuota tuota joo.
Entäpä jos lasesi olisi ollut sairas, esimerkiksi down-lapsi liitännäissairauksineen ja iskä haihtunut kuin pieru saharaan.
Olisi tarinasi ollut toisenlainen.
Odottavia äitejä tulee muutenkin valistaa että kaikki syntyvät vauvat eivät ole terveitä.
Tiedän erään teineinä vanhemmiksi tulleen pariskunnan. Esikoinen down. Vuoden päästä toinen lapsi ja myöhemmin vielä kaksi lisää. Hyvin pärjäsivät ja lapset hoitivat. Nuoren voi olla helpompikin sopeutua lapsen vammaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Tuota tuota.
Olen itse saanut lapsen kuusitoista vuotiaana, mutta sillä erolla, että poikaystävän kanssa oltiin yhdessä ja avioiduttiinkin presidentin luvalla, ettei lapsi synny a.u.lapsena. (se tuntui olevan vanhemmille niin tärkeätä).
Lapsi on nyt jo yli viidenkymmenen ja niin on avioliittokin.
Jos ei häntä olisi ei olisi noitakaan lapsenlapsia.Silloin oli vaikeata ja tiukkaa ja kaikesta piti taistella.
Nuorina olimme joka paikassa vanhempien taholta vähän kuin holhottavien asemassa, vaikka molemmat kävimme töissä. Siiheksi, kunnes ikää karttui sitten alettiin ottamaan tosissaan. Lainansaantikin oli kiven alla, vaikka raha-asiat hoidettiin takitilleen.Olisi kai sitä totta tosiaan "helpommalla" päässyt, jos oltaisiin monen suosittelema abortointi tehty, mutta ihan ehdin kouluttaa itseni ja ollaan tyytyväisiä oltu.
Saatiin pari lasta ensimmäisenkin jälkeen. Hyviä ihmisiä ovat kaikki ja heistä ollaan kiitollisia.
Voimia teille kummallekin. Ei ole helppo tilanne ennenkuin se päätös on tehty."- - -
Tuota tuota joo.
Entäpä jos lasesi olisi ollut sairas, esimerkiksi down-lapsi liitännäissairauksineen ja iskä haihtunut kuin pieru saharaan.
Olisi tarinasi ollut toisenlainen.
Odottavia äitejä tulee muutenkin valistaa että kaikki syntyvät vauvat eivät ole terveitä.
Whataboutismia parhaimmillaan.
No ei ollut. En silti suosittele yleensä seksiäkään alaikäisille, mutta on kaikenlaisia kohtaloita eivätkä nuoret äidit ole noita kauhuäitejä, joista lööppejä revitään.
Ollaan iloisia, että jotkut ovat puoli vuosisataa jaksaneet ja kantaneet vastuunsa. Eikö vaan.
P.s. Down lapsetkin ovat tuntevia ihmisiä.
Lässyn lässyn. Kukaan ei kiistänyt etteivät downlapset olisi tuntevia ihmisiä.
Kysymys on siitä, että erityistarpeisen lapsen hoito on 90% kertaa haastavampaa kuin normi kaalimaankakaran. Kersasta , joka ei ole oppinut hädintuskin itsestään huolehtimaan ilman omaa iskää ja äiskää, ei hevillä ole moiseen vastuuseen tuosta noin vain. Miksi ei voi faktoja lyödä pöytään vaan pitää suojella kaikelta ikävältä ettei vaan kukaan säikähdä tai syytä jostain himputin "whataboutismista< -----kuinka svengaava sanonta wau".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Tuota tuota.
Olen itse saanut lapsen kuusitoista vuotiaana, mutta sillä erolla, että poikaystävän kanssa oltiin yhdessä ja avioiduttiinkin presidentin luvalla, ettei lapsi synny a.u.lapsena. (se tuntui olevan vanhemmille niin tärkeätä).
Lapsi on nyt jo yli viidenkymmenen ja niin on avioliittokin.
Jos ei häntä olisi ei olisi noitakaan lapsenlapsia.Silloin oli vaikeata ja tiukkaa ja kaikesta piti taistella.
Nuorina olimme joka paikassa vanhempien taholta vähän kuin holhottavien asemassa, vaikka molemmat kävimme töissä. Siiheksi, kunnes ikää karttui sitten alettiin ottamaan tosissaan. Lainansaantikin oli kiven alla, vaikka raha-asiat hoidettiin takitilleen.Olisi kai sitä totta tosiaan "helpommalla" päässyt, jos oltaisiin monen suosittelema abortointi tehty, mutta ihan ehdin kouluttaa itseni ja ollaan tyytyväisiä oltu.
Saatiin pari lasta ensimmäisenkin jälkeen. Hyviä ihmisiä ovat kaikki ja heistä ollaan kiitollisia.
Voimia teille kummallekin. Ei ole helppo tilanne ennenkuin se päätös on tehty."- - -
Tuota tuota joo.
Entäpä jos lasesi olisi ollut sairas, esimerkiksi down-lapsi liitännäissairauksineen ja iskä haihtunut kuin pieru saharaan.
Olisi tarinasi ollut toisenlainen.
Odottavia äitejä tulee muutenkin valistaa että kaikki syntyvät vauvat eivät ole terveitä.
Tiedän erään teineinä vanhemmiksi tulleen pariskunnan. Esikoinen down. Vuoden päästä toinen lapsi ja myöhemmin vielä kaksi lisää. Hyvin pärjäsivät ja lapset hoitivat. Nuoren voi olla helpompikin sopeutua lapsen vammaisuuteen.
Just. Varmasti joo jonku 15-v teinipariskunnan on helppo sopeutua vastuuseen jos oma iskä ja äiskä on vieressä siinä pitämässä kädestä kiinni + kattava sossuarmeija ensikoteineen, niin hyvin pärjää.
" . . .tytär ei varmasti edes ymmärrä, mitä tarkoittaa äidiksi tuleminen.
Tämä asia pitäisi käydä läpi.
Ymmärtää sekin, että se tuo vastuita nimenomaan tyttärelle.
Ja se tuo rajoituksia esim kavereiden tapaamiseen, ehkä opiskeluun jne.
Nyt vaan sinne neuvolaan ja vaikka sossuu kysymään, mitä tukitoimia on saatavilla.
Jos terveyskeskus on valistunut ja osaava, silloin sieltäkin saa tukea ja keskusteluapua päätöksen tekemiseen. Adoptio voi olla myös vaihtoehto, mutta sen tulee olla tytön osalta vapaaehtoinen ja ymmärretty toimi. Tai joskus myöhemmin jonkinlainen tukiperhe tms. Näistä kyllä saa tietoa.
Kun tyttöä ja tilannetta ei tunne, on vaikea sanoa, mikä on oikea ratkaisu.
Vanhempia ei voi pakottaa eikä heidän pidä tupatakaan vauvan vanhemmiksi.
Se on selvä.
Valitettavasti ammattilaisten kokemukset näistä lapsiäideistä ovat vähän huonoja. Vauva halutaan pitää ja se on vähän kuin "elävä nukke",
jota sitten kaveripiirikin fanittaa, aikansa.
Kun vastuut ja rajoitukset astuvat kuvaan,
se vauva ei ehkä sittenkään istu omaan elämään."
Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta elatusmaksuvelasta vielä. Itsellä on tilanne, että en ole tällä hetkellä työelämässä ja lapseni asuu isänsä luona. Minunulle on lastenvalvoja ja Kelastakin henkilö sanonut, että Kelan maksamasta elatustuesta en jää velkaa. Olisi eri asia, jos en maksaisi entiselle puolisolleni minulle määrättyä elatusavun summaa. Siitä jäisin velkaa toki.
Ja pojista/ miehistä voin sen verran sanoa, että aina on melkenpä pakko syödä e-pillereitä, käyttää kierukkaa tai jotain muuta hormonallista ehkäisyä sen kondomin lisäksi. Kumi voi puhjeta, se voi lähteä irti tai pahimmassa tapauksessa tämä mies voi ottaa kondomin itse pois niin ettei nainen sitä edes huomaa.
Yllätyin kun joku otti puheeksi ettei lapsi välttämättä ole terve. Yleensä näissä keskusteluissa kukaan ei tunnu ottavan sitä huomioon vaan kannustetaan ihmisiä tekemään lapsia toinen toistaan huonommissa elämäntilanteissa ja toitotetaan vain että hyvin pärjää tietämättä edes minkälainen ihminen on kyseessä. Tosiaan sieltä voi tulla yhtä hyvin miten vammainen lapsi tahansa ja silloin siinä ollaan kiinni koko loppuelämä. Raskaus ja synnytyskin voivat mennä monella tavalla pieleen ja tuon ikäiset ovat yleensä vielä aika ruipeloita. Huonosti jos käy niin tyttö viettää loppuelämän itsekkin vaippoja käyttäen ja vammaista aikuista lastaan hoitaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tyttäreni tulisi nuorena raskaaksi, pitäisin hänestä ja vauvasta huolen, kunnes tytöllä olisi haluamansa korkeakoulututkinto. Eihän se ideaalitilanne olisi, mutta en alkaisi painostamaan tyttöä johonkin mitä ei halua. Abortti ei ole emotionaalisesti mikään pikkujuttu. Tyttöni on tunnollinen ja pärjää koulussa, joten hänestä olisi varmasti vaikka mihin vauvasta huolimatta, joten en voisi kuin tukea jokaista hänen valintaansa.
Taitaa olla niin että teiniäideistä 1-3% on tyyliin korkeakoulututkinto. Yleensä heidän omakin äiti on aikoinaan ollut teiniäiti ja jos ei niin hän itse aloittaa sukupolvia kestävän aallon, jossa perheessä tytär rupeaa aina teiniäidiksi. Teiniäitiyden myötä tulevaisuus on todennäköisesti ns. yhteiskunnan kurjimpia duuneja, kun parempaa työtäkään ei saa eikä ole kunnon koulutusta, maksimissaan joku amis.
Minä ja mieheni olemme molemmat suorittaneet PhD-tutkinnot aloiltamme ja vaadimme lapsiltamme samaa. Mihinkään siivoojiksi tai kauponkassoiksi emme heitä halua. Jos tulisi 15-vuotiaana raskaaksi jonkun random jätkän kanssa kotibileissä niin kertoisin, että abortti on ainoa vaihtoehto. En antaisi pilata elämäänsä tulemalla teiniäidiksi tajuamatta vielä siinä iässä miten pahasti se pilaa elämän täysin.
Onpa kapeaa ajattelua! Olen itse käynyt yliopistotutkinnon alalla, jossa suurin osa opiskelutovereista oli jo perheenäitejä tai -isiä. Ei siis mitään teinivanhempia (ainakaan kaikki) vaan ihan ihmisiä, jotka olivat tehneet aiemmin muita hommia ja päättäneet vaihtaa alaa. Ihan sujuvasti heistä maistereita on tullut lapsista huolimatta. Luulisi, että tohtorisihmisillä olisi rahaa ja kykyä tukea lastaan etenemään elämässä, vaikka tapahtuisikin teinivanhemmuuden kaltainen yllättävä käänne.
Vierailija kirjoitti:
Olettepas te naiveja kun kuvittelette, että tuosta ei heti tehtäisi automaattisesti lastensuojeluilmoitusta sekä äidistä että tulevasta lapsesta. Tottakai siitä tehdään, aivan ensimmäisiä asioita neuvolassa. On toissijaista mitä tuleva isovanhempi täällä miettii, kun käytännön asiat sovitaan yhdessä sossujen kanssa.
Ei tosiaankaan ole toissijaista. Luultavasti lastensuojelu kysyy ensimmäisenä tulevalta äidiltä ja isovanhemmilta, miten nämä ovat nyt aikoneet toimia, joten on aivan järkevää pohtia etukäteen omaa suhtautumistaan asiaan. Lastensuojelusta ei määrätä mitään valmista ratkaisupakettia tilanteeseen, vaan arvioidaan tulevan äidin kykyä toimia tilanteessaan, perheeltä tulevan tuen riittävyyttä ja sosiaalitoimen tukitoimien tarvetta lisäksi. Itse ajattelisin, että hienointa olisi, jos nuori voisi asua vauvansa kanssa kotona niin kauan kuin se tuntuu tarpeelliselta ja itsenäistyä sitten, kun aika on hyvä. Tämä tietysti vaatii sen, että olosuhteet kotona ja välit vanhempiin ovat kunnossa niin, että tukea saa heiltä riittävästi. Jos tämä ei ole vaihtoehto, niin sitten alkuun ensikoti ja sieltä jonkin ajan kuluttua omaan kotiin.
T. lastensuojelun sossu
Mee peilin eteen .
Kato ittees.
Mieti miten oot lapsesi kasvattanut. MITEN ???
Kannat nyt vapaan kasvatuksen tuloksia.
Lapsesi saa lapsen kun on itsekin vielä lapsi.
Lapsi harrastaa nännejä. Bileitä. Seksiä alaikäisenä.
Kiitä ittees.
Ja kiitos tästä TROLLI otsikosta.
Hyvän otsikon keksitkin. On moni mennyt lankaan ja uskonut tarinasi.
Vierailija kirjoitti:
Valmistaudu siihen että joudut luultavimin hoitamaan sitä tulevaa lasta lähes kokoajan, kun sen nuori äiti ei jaksa.
Kun nuorta äitiä väsyttää, niin kai se on silloin kuitenkin nuoren isän vuoro ottaa lapsenvahtivuoro eikä isovanhemman?
Vastasyntyneen kanssa on rankkaa.
Mihinkään ei 15-vuotias siitä pääse.
Vastuu lapsesta on eri asia arjessa kuin photoshopatut södet vauvelikuvat instassa valkoisella sohvalla megabeibemaman syykyssä.