Lue keskustelun säännöt.
Miehellä ollut salasuhde, miten selvitä?
30.10.2014 |
Haluaisin kuulla oletteko selvinneet siitä ja jatkaneet liittoa? En halua vastauksia jätä se vaan oikeita selviytymistarinoita, miten ja miksi selvisitte
Kommentit (39)
Voimia ap!!! Haluaako miehesi jatkaa yhdessä? Jos aidosti katuu ja on valmis muutokseen, niin suosittelisin että miehesi hakeutuisi psykoterapiaan hakemaan yksilöllistä apua. Parisuhdeterapia on väärä paikka teille tässä vaiheessa, koska miehesi ei uskalla avautua koska ei halua loukata enempää. Me selvisimme mieheni pettämisestä juurikin yksilöterapian avulla, pariterapiassa vihan tunteeni miestäni kohtaan sulkivat miehen suun kokonaan ja tilanne oli patissa. Vuosi terapiaa takana, ja mieheni pettämisen syyt löytyivät.
Tunsi itsensä epämiehekkääksi koska minä olen aika dominoiva ja itsenäinen, ja mies haki miehisyyden tunnetta muualta. Lyttäsin häntä tiedostamattani ja alensin miehenä. Pettäminen ei ollut minun syy, mutta mieheni ei kyennyt toiminaan siinä tilanteessa ja etsi muuta ulospääsyä.
Teidän kohdallanne nyt on tärkeää että sinä ap et tue miestäsi, vaan asetat ehdot että terapiaan tai sitten suhde päättyy. Jos jäätte asian kanssa keskenänne, tilanne jää muhimaan ja tulee seuraamaan, Pöytä puhtaaksi siis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei ole helppoa, mutta jos molemmat sitä haluatte, se onnistuu. JA ainakin omalla kohdallani kannatti.
Kymmenen vuotta sitten mies jäi kiinni, oli aikamoinen pommi kun tosiaankaan en ollut osannut odottaa enkä epäillä ollenkaan.
Asiaa putiin ja vatvottiin ja itkettiin jonkin aikaa, mutta päätin yrittää. Samalla tein myös päätöksen, että vaikka tuskin voin koskaan unohtaa, niin päätös jatkaa on minun osaltani sama kuin anteeksianto. Ja se tarkoittaa sitä, että minun on suljettava se ovi, lopullisesti. Että en voi kaivaa sitä asiaa aina sopivan tilaisuuden tullen esiin. Se on ohi.
Tottakai tongin kaiken tiedon kys. naisesta ja olin varmasti aika hurjakin hetkittäin ja asiaa puitiin aika pitkään. Aluksi ajattelin sitä koko ajan, taukoamatta, aamusta iltaan, kotona, töissä, missä vaan. Olin varmasti hulluuden partaalla. Ja se tuska!
Luottamuksen takaisin saaminen ei ole pikkujuttu, jos edes mahdollista.
Aikaa myöten aloin nähdä jo muutakin elämää ja pikkuhiljaa en ehkä ajatellut sitä enää ihan joka päivä. Rakastan miestäni mielettömästi ja nykyään pystyn jo luottamaankin häneen. Ehkä. Pakko se on myöntää, että se pinen pieni "mitä jos..." joskus käy mielessä, vaikka en tahtoisi.
En ole maininnut asiasta kertaakaan sen jälkeen, kun päätin sen oven sulkea. Itsekseni näitä joskus mietin. Luultavasti miihelläni ei ole aavistustakaan siitä, että se edelleen joskus mielessäni pyörii.
Mutta sen voin sanoa, että jatkaminen kanatti. Suhteemme on aivan upea yli 20 vuoden yhdessäolon jälkeen ja tuoa kriisi avasi meillä enemmän keskustelua sen jälkeenkin. Asioista puhutaan heti eikä jätetä muhimaan. jnejnejne.
Helpolla et tule pääsemään, mutta jos todella haluat ja olet varma, että mieskin haluaa ja saatte puhuttua, puhuttua ja puhuttua, niin kannattaa yrittää. Jos kuitenkin vielä junkun ajan päästä tuntuu, ettet pääse yli ja sinun on kaivettava se asia esiin miehellesikin , niin sitten varmaan kannattaa miettiä uuudelleen. Mielenterveyttään ei kannata menettää epäluulon ym. takia.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 20:26"]
Haluaisin kuulla oletteko selvinneet siitä ja jatkaneet liittoa? En halua vastauksia jätä se vaan oikeita selviytymistarinoita, miten ja miksi selvisitte
[/quote
Kaksi kysymystä ottaako se enemmän itsetuntoon vai sydämmeen? Miehesi ei sinua rakasta enää, kun noin tekee. Tee sama perässä tai eroa.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 08:32"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 08:09"]
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 08:01"]Jos liittoon jäät,niin se luottamuksen palautuminen ei tapahdu hetkessä. Eikä rikki mennyttä voi enää ehjäksi korjata, kyllä se vaan säröjä jättää, mutta lasten takia itse liittoon jäin, koska he ovat syyttömiä tilanteeseen enkä halua lasten elämää hajottaa. [/quote] En ymmärrä tätä "lasten takia olemme yhdessä"-mentaliteettia - mulle ainakin on satakertaa raastavampaa seurata sivusta vanhempia jotka ei enää rakasta toisiaan, tiuskii, riitelee, kuin se että olisin ollut erolapsi. Kyllä lapsi huomaa jos joku suhteessa on pilalla, etenkin mitä vanhemmiksi tullaan. Jokaisen riidan aikana toivoin että eroaisivat. Eivätkä siis riidelleet edes erityisen paljon, mutta niiden aikana se tunteettomuus vaan korostui niin paljon.
[/quote]
Sulle ei selkeästi ole omakohtaista kokemusta pettämisestä, joten et ymmärrä asiaa. Ole kuule kiitollinen siitä. Ja kuka sanoi, että tarvii riidellä? Ja kyllä ne lasten tarpeet ylittää oman kaunan ja kostonhalun, meillä ei lapset kärsi tunteettomuudesta.
[/quote]
Eli teillä on hellyyttä ja läheisyyttä kuten ennenkin? Ei kosketuksen välttelyä, ei vahtimista kun toinen lähtee johonkin ei äänetöntä epäilyä, ei ahdistusta?? Sillä lapset kyllä huomaa kaiken!
Mulla ei ollut pettämiskokemusta ekassa liitossa mutta tunnekylmyyttä vaikka olimmekin hyvät vanhemmat lapsillemme ja omasta mielestämme loppuun saakka ihan ok avioliitossa. Silti - vuosi eron jälkeen 12v tyttäreni sano: äiti, sä naurat. Mä en ole nähnyt sun koskaan nauravan!! Tuo pysäytti kun tajusin heidän koko ajan tienneen että olin onneton.
Mä kadun sitä, että jatkettiin yhdessä miehen salasuhteen jälkeen. Mies todella katui ja halusi jatkaa ja halusin itsekin, koska ajattelin, etten neljän pienen lapsen yksinhuoltajana tulisi selviytymään, ja tietysti tunteitakin oli miestä kohtaan. Seurasi jatkosta hyvääkin, yksi uusi lapsi, josta olen äärettömän kiitollinen. Hän on jo 12-vuotias. Miehen pettämisestä on aikaa 15 vuotta, mutta mikään ei kuitenkaan palannut ennalleen. En pysty luottamaan, mutta silti en vahdi enkä kyttää, vaan olen enemmänin välinpitämätön. Meillä on hellyyttä eikä vältellä kosketusta jne., mutta silti tunnen, että minun olisi ollut parempi jatkaa yksin lasten kanssa. Nyt on liian myöhäistä. Tässähän rämmitään loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkatte lasten vuoksi järkiavioliittoa avoimessa suhteessa tai eroatte. Tuskin suhde palautuu entiselleen. Etsit itsellesi rakastajan, sallit miehellesi saman ja kun lapset isoja niin eroat. Hyvin sujuu ainakin meillä. Kaikki onnellisia vaikka epätavallinen ratkaisu.
Ei ollut vaihtoehtoja kuin selvitä. Mulla oli kolme lasta, nuorin hädin 2v, kun homma selvisi, olin omaishoitajana alzheimer-potilaalle ja päivätyössä. Kunhan sain potkittua itseeni vähän puhtia (ja nukuttua lääkkeiden avulla muutaman kunnon yön), tein rationaalisia päätöksiä. Mies on hyvä isä, lapset ovat hänelle ja hän lapsille tärkeä. Mulla ei ollut voimia eikä luottoa miehiin yhtään, joten ihan sama se on kenen kanssa tuon lasten- ja kodinhoidon jaan. Aivojani, sydäntäni tuon miehen kanssa en jaa enää ikinä, mutta ehtii tässä löytää uudenkin rakkauden sitten kun lapset ovat enemmän omillaan. 5v on nyt näin mennyt, ihan OK. Mulla on ihanat lapset, joista joka päivä näen, että heille tämä oli paras ratkaisu, hyvät ystävät ja duuni jotka pitävät mun itsetunnon ja pään kasassa. Välillä vituttaa rankastikin, mutta sitä se varmaan tekisi yh:nakin, eri syistä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies jäisi pettämisestä kiinni ja päättäisimme jatkaa yhdessä niin luultavasti pettäisin myös itse.
En pettäisi heti kostoksi vaan joskus sitten kun kohdalle osuisi hyvä tilaisuus ja oikesti kiinnostava ja haluttava mies. Tasapuolisuus ennenkaikkea ja ilman omantunnontuskia.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 11:23"]
Ei ollut vaihtoehtoja kuin selvitä. Mulla oli kolme lasta, nuorin hädin 2v, kun homma selvisi, olin omaishoitajana alzheimer-potilaalle ja päivätyössä. Kunhan sain potkittua itseeni vähän puhtia (ja nukuttua lääkkeiden avulla muutaman kunnon yön), tein rationaalisia päätöksiä. Mies on hyvä isä, lapset ovat hänelle ja hän lapsille tärkeä. Mulla ei ollut voimia eikä luottoa miehiin yhtään, joten ihan sama se on kenen kanssa tuon lasten- ja kodinhoidon jaan. Aivojani, sydäntäni tuon miehen kanssa en jaa enää ikinä, mutta ehtii tässä löytää uudenkin rakkauden sitten kun lapset ovat enemmän omillaan. 5v on nyt näin mennyt, ihan OK. Mulla on ihanat lapset, joista joka päivä näen, että heille tämä oli paras ratkaisu, hyvät ystävät ja duuni jotka pitävät mun itsetunnon ja pään kasassa. Välillä vituttaa rankastikin, mutta sitä se varmaan tekisi yh:nakin, eri syistä vaan.
[/quote]
Mä jatkoin myös, samaan tyyliin. Mutta en myöskään jakanut syliä aivojen ja sydämen lisäksi.
En koskaan kysellyt mieheltä miten hanskasi seksi hommat tai kenen kanssa. En myöskään puhunut omista menoistani mitään. Joskus mies yritti udella matkoista yms mutta sanoin vain että en minäkään kysele sun matkoistasi. Mulle mies oli kuollut sen jälkeen kun kärähti. Niin siksi ihan sama mitä hommaili. Mies teki itselle oman huoneen takkahuoneesta, lapsille sanottiin että isä kuorsaa niin kovaa että äiti ei voi nukkua vieressä.Ajan kanssa arki alkoi luistamaan ja osattiin olla ihan normaalisti. Kun viimeinen eli nuorin lapsi täytti 10, niin erottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksuja naisia, miksi asioista tehdä vaikeita kun voi sopiakin järkiliitosta, jolloin lapset eivät kärsi ja molemmilla on vapaus.
M40+
Annoin anteeksi ja uuden mahdollisuuden sen jälkeen, kun ekan kerran sain tietää miehen muista sutinoista. Siis huom, kun MINÄ sain tietää miehen muista naisista, luoja yksin tietää kuinka paljon niitä on ollut, mutta pari vuotta sitten jäi vasta kiinni. No, yritimme siis jatkaa puhtaalta pöydältä, kunnes mies jäi uudestaan kiinni toisten naisten vikittelystä, taas. Jälleen kerran jäi mulle epäselväksi oliko niitä naisia ollut useampiakin tällä välillä vai vain tämä yksi tapaus josta jäi kiinni. Jätin miehen samantien. Mielestäni se riittää, jos olen jo antanut yhden kerran anteeksi ja uuden yrityksen, toista kertaa enää suostu rämpimään tästä suosta ylös. Ansaitsen niin paljon parempaa!
Jos pettää kerran, pettää toistekin, näin se vaan on, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 11:38"]
Annoin anteeksi ja uuden mahdollisuuden sen jälkeen, kun ekan kerran sain tietää miehen muista sutinoista. Siis huom, kun MINÄ sain tietää miehen muista naisista, luoja yksin tietää kuinka paljon niitä on ollut, mutta pari vuotta sitten jäi vasta kiinni. No, yritimme siis jatkaa puhtaalta pöydältä, kunnes mies jäi uudestaan kiinni toisten naisten vikittelystä, taas. Jälleen kerran jäi mulle epäselväksi oliko niitä naisia ollut useampiakin tällä välillä vai vain tämä yksi tapaus josta jäi kiinni. Jätin miehen samantien. Mielestäni se riittää, jos olen jo antanut yhden kerran anteeksi ja uuden yrityksen, toista kertaa enää suostu rämpimään tästä suosta ylös. Ansaitsen niin paljon parempaa!
Jos pettää kerran, pettää toistekin, näin se vaan on, valitettavasti.
[/quote]
Onko mies muissa suhteissa ollut samanlainen? Onko pettänyt ennenkin? Kun on pettänyt ja pettää sen jälkeenkin niin mikään ei muutu vaan pettäminen jatkuu. En katselisi. Kokemusta ei ole, mutta järkikin tuon kertoo.
Selvisimme koska mies lopetti kaiken yhteydenpidon kolmanteen osapuoleen ja osoitti sen myös käytännössä kertomalla joka tulleesta viestistä ja puhelusta joihin ei vastannut sekä käymällä keskustelemassa asiasta yhdessä ja erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 11:56"]Selvisimme koska mies lopetti kaiken yhteydenpidon kolmanteen osapuoleen ja osoitti sen myös käytännössä kertomalla joka tulleesta viestistä ja puhelusta joihin ei vastannut sekä käymällä keskustelemassa asiasta yhdessä ja erikseen.
[/quote]
Lisäksi pystyin antamaan anteeksi sillä mies ei sanallakaan, koskaan, syyttänyt asiasta minua ja minun puutteitani vaan ainoastaan itseään.
Kokemuksesta sanon, että parhaiten selviät, kun otatte eron ja muutatte välittömästi erilleen. Kerran pettänyt pettää toisen, kolmannen, jne kerran. Olen yrittänyt jäädä suhteeseen, jossa mies pettänyt ja sitten katunut... Ja parin vuoden päästä samat itkut ja stressit saanut elää uudelleen läpi. Pettäjällä on luonnevika eikä sellainen korjaannu, ihan sama, miten paljon käydään terapiassa, parutaan, keskustellaan, kadutaan. Se suhteen uudestaan rakentaminen ei maksa vaivaa, koska korttitalo kaatuu pettävän ihmisen kanssa uudelleen ja uudelleen myöhemmin. Käytä energiasi elämäsi rakentamiseen uudelleen ilman petturia. Siitä petetyksi tulemisen tunteesta, pettymyksestä, vihasta ja surusta et petturin kanssa elämällä pääse ikinä, luottamuksen voi menettää vain kerran.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 08:46"]Voimia ap!!! Haluaako miehesi jatkaa yhdessä? Jos aidosti katuu ja on valmis muutokseen, niin suosittelisin että miehesi hakeutuisi psykoterapiaan hakemaan yksilöllistä apua. Parisuhdeterapia on väärä paikka teille tässä vaiheessa, koska miehesi ei uskalla avautua koska ei halua loukata enempää. Me selvisimme mieheni pettämisestä juurikin yksilöterapian avulla, pariterapiassa vihan tunteeni miestäni kohtaan sulkivat miehen suun kokonaan ja tilanne oli patissa. Vuosi terapiaa takana, ja mieheni pettämisen syyt löytyivät.
Tunsi itsensä epämiehekkääksi koska minä olen aika dominoiva ja itsenäinen, ja mies haki miehisyyden tunnetta muualta. Lyttäsin häntä tiedostamattani ja alensin miehenä. Pettäminen ei ollut minun syy, mutta mieheni ei kyennyt toiminaan siinä tilanteessa ja etsi muuta ulospääsyä.
Teidän kohdallanne nyt on tärkeää että sinä ap et tue miestäsi, vaan asetat ehdot että terapiaan tai sitten suhde päättyy. Jos jäätte asian kanssa keskenänne, tilanne jää muhimaan ja tulee seuraamaan, Pöytä puhtaaksi siis!
[/quote]
Ei ole totta mitä roskaa. Nainen oli dominoiva niin tunteakseen itsensä mieheksi mies päätti pettää... Supermiehekäs teko. Eli syy oli sitten kuitenkin vaimon. Joopajoo.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 12:02"]
Kokemuksesta sanon, että parhaiten selviät, kun otatte eron ja muutatte välittömästi erilleen. Kerran pettänyt pettää toisen, kolmannen, jne kerran. Olen yrittänyt jäädä suhteeseen, jossa mies pettänyt ja sitten katunut... Ja parin vuoden päästä samat itkut ja stressit saanut elää uudelleen läpi. Pettäjällä on luonnevika eikä sellainen korjaannu, ihan sama, miten paljon käydään terapiassa, parutaan, keskustellaan, kadutaan. Se suhteen uudestaan rakentaminen ei maksa vaivaa, koska korttitalo kaatuu pettävän ihmisen kanssa uudelleen ja uudelleen myöhemmin. Käytä energiasi elämäsi rakentamiseen uudelleen ilman petturia. Siitä petetyksi tulemisen tunteesta, pettymyksestä, vihasta ja surusta et petturin kanssa elämällä pääse ikinä, luottamuksen voi menettää vain kerran.
[/quote]
AAMEN!!
T. petetty vaimo joka selvisi!
Huonommaksi vaan menee terapiassa, jossa avataan kaikki sekin mitä ei vielä tiedä. Ei onnistunut ainakaan meillä. Erottiin.
Ottaisin eron heti, jos mies jäisi kiinni vaikka on lapsiakin. Olen jättänyt ennenkin miehen samasta syystä, joten toisen kerran se kävisi vielä helpommin. Luottamus olisi kokonaan poissa ja uskon myös, että kun kerran saa anteeksi, tekee sen uudelleen.